{"id":255,"date":"2010-10-26T11:51:00","date_gmt":"2010-10-26T09:51:00","guid":{"rendered":"http:\/\/blogit.image.fi\/antiaikalainen\/eras-eurooppalainen-esseisti\/"},"modified":"2018-02-28T09:30:29","modified_gmt":"2018-02-28T07:30:29","slug":"eras-eurooppalainen-esseisti","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/eras-eurooppalainen-esseisti\/","title":{"rendered":"Er\u00e4s eurooppalainen esseisti"},"content":{"rendered":"

\"\"<\/a><\/p>\n

<\/div>\n

<\/p>\n

Ole aina esseisti, romaanikirjailijanakin. Siin\u00e4p\u00e4 ohjenuora tai iskulause, jonka olen puolivakavissani kehitt\u00e4nyt.<\/div>\n

<\/p>\n

<\/div>\n

<\/p>\n

Albert Camus kuuluu niihin, jotka ovat tuotannossaan onnistuneet tuota ylev\u00e4\u00e4 p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4 toteuttamaan. Camus’han ei pit\u00e4nyt romaanejaan varsinaisesti romaaneina vaan nimitti niit\u00e4 allegorioiksi, myyteiksi tai tarinoiksi. H\u00e4n tunnusti my\u00f6s pit\u00e4v\u00e4ns\u00e4 romaanejaan valheellisina niiden piirteiden vuoksi, joiden takia ihmiset — tavalliset romaanien lukijat — arvostivat niit\u00e4. <\/p>\n
<\/div>\n

<\/div>\n

Kirjallisuusk\u00e4sityksens\u00e4 ytimen Camus m\u00e4\u00e4ritteli jo uransa varhaisessa vaiheessa. Arvostellessaan Sartren Inhon<\/em> h\u00e4n kirjoitti, ett\u00e4 filosofian pit\u00e4\u00e4 sis\u00e4lty\u00e4 romaaniainekseen eik\u00e4 p\u00e4invastoin. Inhossahan<\/em> asetelma on toisin p\u00e4in, mit\u00e4 Camus luonnollisesti piti puutteena. Ep\u00e4suorasti tuossa Camus’n muotoilussa n\u00e4kyy se, ett\u00e4 h\u00e4nelle ajatukset olivat romaanin t\u00e4rkeimpi\u00e4 ainesosia, t\u00e4rke\u00e4mpi\u00e4 kuin esimerkiksi juonenkuljetus tai henkil\u00f6iden ja milj\u00f6\u00f6n kuvaus. Tyypillinen esseistin n\u00e4kemys.<\/div>\n

<\/p>\n

<\/div>\n

<\/p>\n

Koska Camus ei olisi koskaan voinut julkaista romaaneja vain julkaisemisen ilosta, h\u00e4nest\u00e4 ei — onneksi — tullut romaaneja suoltavaa konetta, kuten keskivertokirjailijoista, jotka puskevat uuden kirjan markkinoille joka syksy tai v\u00e4hint\u00e4\u00e4n joka toinen syksy. Camus’n muistiinpanot kertovat, kuinka h\u00e4n k\u00e4rsi romaaniensa takia, kuinka vaikeaa niiden kirjoittaminen h\u00e4nelle oli. T\u00e4t\u00e4 piirrett\u00e4 olen aina h\u00e4ness\u00e4 arvostanut, koska mielest\u00e4ni kirjailijan pit\u00e4\u00e4 k\u00e4rsi\u00e4 ennen kuin julkaisee. Itse joudun kyll\u00e4 h\u00e4pe\u00e4kseni tunnustamaan, ett\u00e4 olen julkaissut sellaisiakin kirjoja, joiden takia en ole kovin paljon k\u00e4rsinyt (laittaisinko t\u00e4h\u00e4n nyt hymi\u00f6n per\u00e4\u00e4n, ettei joku lue liian vakavasti & kirjaimellisesti, enp\u00e4 laita…)<\/div>\n

<\/p>\n

<\/div>\n

<\/p>\n

Camus kehittelee Sisyfoksen myytiss\u00e4<\/em> ajatusta, ett\u00e4 Sisyfos on kivens\u00e4 kanssa onnellinen. Se oli Camus’n hellim\u00e4 suhtautumistapa el\u00e4m\u00e4n absurdiuteen, eli olotilaan, jossa meilt\u00e4 on riistetty muistot menneest\u00e4 kodista ja ev\u00e4tty toivo luvatusta maasta. Min\u00e4 en ole koskaan ymm\u00e4rt\u00e4nyt, miksi Camus halusi n\u00e4hd\u00e4 Sisyfoksen onnellisena. Itse pid\u00e4n Sisyfosta pikemminkin urheana, ja se riitt\u00e4\u00e4 minulle. Sit\u00e4 paitsi olihan Camus itsekin romaaniensa — henkil\u00f6kohtaisten Sisyfoksen kiviens\u00e4 — parissa ahertaessaan pikemminkin urhea kuin onnellinen. Eik\u00f6 h\u00e4n halunnut hyv\u00e4ksy\u00e4 sit\u00e4, ett\u00e4 el\u00e4m\u00e4ss\u00e4 ei ole onnellisuutta vaan pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n onnellisuuden hetki\u00e4, jotka tulevat ja menev\u00e4t?<\/div>\n

<\/p>\n

<\/div>\n

<\/p>\n

Kapinoivassa ihmisess\u00e4<\/em> Camus k\u00e4sitteli muiden inhimillisten pyrint\u00f6jen lis\u00e4ksi my\u00f6s romaanitaidetta kapinan, tuon urhean Sisyfoksen ty\u00f6n, n\u00e4k\u00f6kulmasta. Esimerkikseen h\u00e4n nosti Marcel Proustin, mik\u00e4 oli loistavalla tavalla ep\u00e4ajanmukainen veto 1950-luvun poliittisten taistojen keskell\u00e4. Massiivisella romaanisarjallaan Kadonnutta aikaa etsim\u00e4ss\u00e4<\/em> Proust valloitti muistot ja menneisyyden itselleen takaisin unohdukselta, kuolemalta ja ajan kulumiselta. T\u00e4llaista on syvimmill\u00e4\u00e4n romaanin kapina, ja t\u00e4llaiseen kapinaan sis\u00e4ltyy aina my\u00f6s lohdutuksen tunne, kirjallisuuden peruskokemus.<\/div>\n

<\/p>\n

<\/div>\n

<\/p>\n

Mik\u00e4 Camus’n romaaneista oli h\u00e4nen proustilainen projektinsa, henkil\u00f6kohtaisen metafyysisen kapinan ilmaus? Luulenpa, ett\u00e4 keskenj\u00e4\u00e4nyt, postuumina julkaistu Ensimm\u00e4inen ihminen<\/em>. Siin\u00e4 Camus yritti valloittaa takaisin V\u00e4limeren tuolle puolen (konkreettisesti ja metaforisesti) j\u00e4\u00e4neet muistonsa ja menneisyytens\u00e4. Algerian meri, taivas ja aurinko ovat toistuvia elementtej\u00e4 kaikissa Camus’n teksteiss\u00e4, mutta tuskin miss\u00e4\u00e4n niin pakahduttavina kuin Ensimm\u00e4isess\u00e4 ihmisess\u00e4<\/em>. <\/div>\n

<\/p>\n

<\/div>\n

<\/p>\n

Paradoksaalisesti Ensimm\u00e4inen ihminen<\/em> olisi kai ollut my\u00f6s Camus’n romaaneista romaanimaisin. H\u00e4nh\u00e4n tavoitteli siin\u00e4 aiempia teoksia selvemmin romaanimaisia efektej\u00e4: runsautta ja resonanssia. T\u00e4st\u00e4 kertovat sivujen reunaan tehdyt huomautukset (jotka siis julkaistiin keskener\u00e4isess\u00e4 postuumissa laitoksessa): “luettele puiden nimet”, “kirjassa t\u00e4ytyy olla paljon esineit\u00e4”… <\/p>\n
<\/blockquote>\n<\/div>\n
<\/div>\n
P.S.<\/div>\n
<\/div>\n
Yll\u00e4 olevat jutut ovat hajanaisia ajatuksia esitelm\u00e4st\u00e4, jonka hiljattain pidin Camus’sta h\u00e4nen kuolemansa 50-vuotisseminaarissa.<\/div>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Ole aina esseisti, romaanikirjailijanakin. Siin\u00e4p\u00e4 ohjenuora tai iskulause, jonka olen puolivakavissani kehitt\u00e4nyt.…<\/p>\n","protected":false},"author":66,"featured_media":831,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[5,2],"tags":[],"acf":[],"platta":{"numLikes":1,"numComments":13,"category":null,"themes":[],"commercial_partner":null,"thumbnail":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/38\/2015\/03\/albert_camus.jpg","blog_id":38},"jetpack_featured_media_url":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/38\/2015\/03\/albert_camus.jpg","_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts\/255"}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/users\/66"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/comments?post=255"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts\/255\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":2140,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts\/255\/revisions\/2140"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/media\/831"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/media?parent=255"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/categories?post=255"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/tags?post=255"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}