![\"\"](\"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/38\/2018\/12\/vollmann.png\")
<\/p>\n<\/p>\n
Pid\u00e4n William Vollmannia yhten\u00e4 kiehtovimmista nykykirjailijoista. En tosin ole lukenut l\u00e4hesk\u00e4\u00e4n kaikkia h\u00e4nen kirjojaan. Ne ovat niin paksuja, ett\u00e4 aikani ja sinnikkyyteni eiv\u00e4t siihen riit\u00e4.<\/p>\n
Jonathan Franzen kirjoittaa uudessa esseekokoelmassaan The End of the End of the Earth<\/em> Vollmannista otsikolla \u201dA Friendship\u201d. Otsikko ei v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 ole en\u00e4\u00e4 ajankohtainen, sill\u00e4 he eiv\u00e4t ole olleet aikoihin tekemisiss\u00e4 kesken\u00e4\u00e4n. Ilmeisesti varsinaista v\u00e4lirikkoa ei kuitenkaan ole tapahtunut.<\/p>\n My\u00f6s Franzen my\u00f6nt\u00e4\u00e4, ettei ole ehtinyt tai jaksanut lukea Vollmannin tuotantoa kokonaisuudessaan: \u201dHe\u2019s hyperfertile in the manner of Dickens or Balzac, producing one of those oeuvres that will take people decades to sort out.\u201d<\/p>\n Vollmannin maksimalismi on ilmeist\u00e4 jo sivum\u00e4\u00e4rien perusteella, mutta Franzen huomauttaa, ett\u00e4 proosan runsaus peitt\u00e4\u00e4 helposti alleen sen, kuinka etev\u00e4 tyyliniekka Vollmann on. H\u00e4nen mielest\u00e4\u00e4n Dickensi\u00e4 ja Balzacia parempia vertailukohtia ovat Melville ja Whitman: \u201dLike them, Bill creates forms as he goes. Like them, he\u2019s full of an American disdain for authority; he undertakes vast projects; he also produces the occasional clunker.\u201d Osuvasti sanottu.<\/p>\n Kirjallisia pohdintoja mielenkiintoisempia Vollmann-esseess\u00e4 ovat Franzenin omakohtaiset muistelot heid\u00e4n kohtaamisistaan. Yst\u00e4vyys alkoi siit\u00e4, kun Vollmann soitti ja pyysi Franzenin luokseen sy\u00f6m\u00e4\u00e4n karibun lihaa. Heid\u00e4n v\u00e4lilleen muodostui isoveli-pikkuveli-suhde, jossa Vollmann otti isoveljen roolin.<\/p>\n He luetuttivat k\u00e4sikirjoituksia toisillaan, mutta Franzen tunnustaa, ett\u00e4 j\u00e4rjestely k\u00e4vi h\u00e4nen voimilleen. Vollmann on lukijana samanlainen luonnonvoima kuin kirjoittajana: pystyy lukemaan p\u00e4iv\u00e4ss\u00e4 500 sivua ja tallentaa lauseet valokuvamaiseen muistiinsa.<\/p>\n Vollmann l\u00e4hetteli Franzenille paksuja k\u00e4sikirjoitusnippuja yhdeks\u00e4n kuukauden v\u00e4lein, eik\u00e4 Franzen ehtinyt lukea ja kommentoida niit\u00e4 Vollmannin toivomassa ajassa, etenk\u00e4\u00e4n silloin kun omat kirjoitushommat painoivat p\u00e4\u00e4lle.<\/p>\n Samanlaisia ongelmia lienee Vollmannin kustannustoimittajilla. En todellakaan kadehdi heit\u00e4. Anekdootit kertovat, ett\u00e4 jos Vollmannia pyyt\u00e4\u00e4 tiivist\u00e4m\u00e4\u00e4n yli tuhatsivuista k\u00e4sist\u00e4, se saattaa palata takaisin viel\u00e4kin paksumpana.<\/p>\n Franzenin tekstist\u00e4 paistaa lukutoukan h\u00e4mmentynyt ihailu kovaa j\u00e4tk\u00e4\u00e4 kohtaan, kun h\u00e4n kertoo Vollmannin vaarojen t\u00e4yteisist\u00e4 matkoista syrj\u00e4isiin kolkkiin eri puolilla maailmaa sek\u00e4 hengailusta rikollisten, prostituoitujen ja narkomaanien kanssa.<\/p>\n Kerran Vollmann vei Franzenin ampumaradalle r\u00e4iskim\u00e4\u00e4n isokaliiperisella Desert Eaglella ja puoliautomaattisella Tec-9:ll\u00e4. Vollmannin \u201dpoikamainen innostus\u201d aseita kohtaan tuo Franzenin mieleen Hemingwayn.<\/p>\n Kun Franzen oli eksyksiss\u00e4 kirjoittamisensa kanssa, Vollmann kehotti h\u00e4nt\u00e4 tekem\u00e4\u00e4n jotain vaarallista ja rep\u00e4isev\u00e4\u00e4. T\u00e4m\u00e4 neuvo mieless\u00e4\u00e4n Franzen tarttui Esquire-lehden pyynt\u00f6\u00f6n laatia reportaasi Kentuckyss\u00e4 sijaitsevan Covingtonin porno- ja strippiluolista.<\/p>\n \u201dMit\u00e4 Bill olisi tehnyt?\u201d Franzen kysyy itselt\u00e4\u00e4n ja tuumii, ett\u00e4 Bill olisi varmaankin yst\u00e4vystynyt prostituoitujen ja strippareiden kanssa ja kenties harrastanut seksi\u00e4 heid\u00e4n kanssaan. \u201dThe sex part was beyond my capabilities, but I dutifully went to strip clubs\u201d, Franzen kirjoittaa. Esquire j\u00e4tti h\u00e4nen reportaasinsa julkaisematta.<\/p>\n Vollmannilla on hemingwayl\u00e4isen machopuolensa ohella my\u00f6s toinen puoli, jota Franzen ei lainkaan k\u00e4sittele tekstiss\u00e4\u00e4n. H\u00e4n tykk\u00e4\u00e4 pukeutua naisten vaatteisiin ja niin tehdess\u00e4\u00e4n p\u00e4\u00e4st\u00e4\u00e4 valloilleen sis\u00e4ll\u00e4\u00e4n asuvan Dolores-nimisen feminiinisen persoonan. Vollmannin drag-kuvia on julkaistu New York Timesissa ja muissakin lehdiss\u00e4.<\/p>\n Franzen j\u00e4tt\u00e4\u00e4 tekstiss\u00e4\u00e4n avoimeksi sen, miksi heid\u00e4n yst\u00e4vyytens\u00e4 on hiipunut. H\u00e4n my\u00f6nt\u00e4\u00e4, ettei tarkkaan ottaen tied\u00e4 sit\u00e4. Lukija voi pohtia sit\u00e4 itsekseen.<\/p>\n Er\u00e4s Vollmannin viimeisist\u00e4 yhteydenotoista oli kun h\u00e4n soitti Franzenille ja ehdotti, ett\u00e4 he menisiv\u00e4t retkeilem\u00e4\u00e4n Coloradon aavikolla sijaitsevalle Salton sea -suolaj\u00e4rvelle ja ottaisivat mukaan Franzenin syd\u00e4nyst\u00e4v\u00e4n David Foster Wallacen.<\/p>\n Franzen piti ideaa p\u00e4hk\u00e4hulluna, eik\u00e4 v\u00e4hiten siksi, ett\u00e4 Wallace oli viimeisi\u00e4 ihmisi\u00e4, joiden h\u00e4n saattoi kuvitella viihtyv\u00e4n ulkosalla luonnon helmassa. Kun Franzen kertoi Vollmannin kutsusta Wallacelle, t\u00e4m\u00e4 vastasi tuskaisella hiljaisuudella ja vaihtoi sitten puheenaihetta.<\/p>\n \u201dA Friendship\u201d p\u00e4\u00e4ttyy surumielisiin sanoihin, joiden takana kumisee yleisp\u00e4tevi\u00e4 tuntemuksia yst\u00e4vyydest\u00e4, sen hukkumisesta ja menett\u00e4misest\u00e4:<\/p>\n I wished that I could step, for a few days, into an alternate universe in which I camped there with my two gifted friends, a universe in which both of them were still alive and might start their own friendship, because by then, in the universe in which I\u2019m writing this, David was dead and Bill and I had fallen fully out of touch.<\/p><\/blockquote>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":" Pid\u00e4n William Vollmannia yhten\u00e4 kiehtovimmista nykykirjailijoista. En tosin ole lukenut l\u00e4hesk\u00e4\u00e4n kaikkia…<\/p>\n","protected":false},"author":66,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"closed","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[],"acf":[],"platta":{"numLikes":0,"numComments":0,"category":"kulttuuri","themes":["kirjallisuus"],"commercial_partner":null,"thumbnail":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/38\/2018\/12\/vollmann.png","blog_id":38},"jetpack_featured_media_url":"","_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts\/2568"}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/users\/66"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/comments?post=2568"}],"version-history":[{"count":3,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts\/2568\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":2572,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts\/2568\/revisions\/2572"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/media?parent=2568"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/categories?post=2568"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/tags?post=2568"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}