![\"\"](\"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/38\/2018\/12\/notes-from-the-fog.png\")
<\/p>\n<\/p>\n
Kun ryhdyin laatimaan perinteist\u00e4 tilinp\u00e4\u00e4t\u00f6st\u00e4 kuluneen vuoden parhaista kirjoista, minusta tuntui ett\u00e4 2018 on ollut laimea. Ylivoimaisia kohokohtia ei noussut esiin.<\/p>\n
Olen lukenut t\u00e4n\u00e4 vuonna uutuuskirjoja tavallista v\u00e4hemm\u00e4n ja ehk\u00e4 tavallista innottomammin. Siihen ovat vaikuttaneet ty\u00f6kiireeni: olen palkkat\u00f6iden lomassa kirjoittanut romaanin (Rautakausi<\/em>) ja puolikkaan esseekirjan (Sinikka Vuolan kanssa tehty Maailmojen loput<\/em>). Uuvahdin jossain loppukes\u00e4n ja alkusyksyn vaiheilla, eik\u00e4 kirjojen parissa oleskelu maittanut.<\/p>\n Vuoden 2018 listani k\u00e4rkipaikat t\u00e4yttyv\u00e4t amerikkalaisella kirjallisuudella, mik\u00e4 on ja ei ole sattumaa. Olen amerikkalaisen kirjallisuuden yst\u00e4v\u00e4 ja my\u00f6s arvostan sit\u00e4 paljon enemm\u00e4n kuin vaikkapa Ruotsin Akatemia.<\/p>\n <\/p>\n Romaanit:<\/strong><\/p>\n Rachel Kushner: The Mars Room<\/em><\/p>\n Kushnerin edellinen romaani, 1970-luvun radikaaleihin taidepiireihin sijoittuva The Flamethrowers, <\/em>lukeutuu t\u00e4m\u00e4n vuosikymmenen suosikkiromaaneihini. Odotukset olivat korkealla, kun tartuin The Mars Roomiin<\/em>, ja aavistelin, etteiv\u00e4t ne t\u00e4yttyisi. Aavistelut unohtuivat nopeasti, sill\u00e4 Kushnerin uutuus voitti minut puolelleen. Romaanin tapahtumat sijoittuvat amerikkalaiseen vankilaan, jossa naispuolinen p\u00e4\u00e4henkil\u00f6 istuu kahta elinkautistuomiota surmattuaan ahdistelevan miehen. The Mars Roomissa<\/em> on tendenssim\u00e4isyytt\u00e4, mutta onneksi se ei typisty aiheromaaniksi. Kerrotaan, ett\u00e4 Kushnerin ty\u00f6huoneen sein\u00e4ll\u00e4 on kirje Don DeLillolta, jonka DeLillo l\u00e4hetti kiitokseksi Kushnerin esikoisromaanista. Tyylilt\u00e4\u00e4n n\u00e4m\u00e4 kirjailijat eiv\u00e4t ole l\u00e4hisukua, mutta molemmilla on poikkeuksellinen kyky kirjoittaa proosalauseita, jotka l\u00e4vist\u00e4v\u00e4t poliittiset, kulttuuriset ja psykologiset kerrostumat.<\/p>\n \u00a0<\/strong><\/p>\n Novellit, lyhytproosa:<\/strong><\/p>\n Ben Marcus: Notes from the Fog<\/em><\/p>\n Marcusin edellinen romaani oli hienoinen pettymys, mutta Notes from the Fog<\/em> liikuttelee minussa juuri oikeita kytkimi\u00e4. Siin\u00e4 on sopivassa suhteessa perinteist\u00e4 novellimaista kerrontaa ja h\u00e4r\u00f6ilev\u00e4\u00e4 kokeilevuutta. Avausteksti kertoo pojasta, joka kielt\u00e4\u00e4 vanhemmiltaan halaukset ynn\u00e4 muut tavanomaiset hellyydenosoitukset ja uhkaa kannella niist\u00e4 seksuaalisena h\u00e4irint\u00e4n\u00e4. Marcus on aikaisemminkin kirjoittanut viilt\u00e4v\u00e4sti aikuisten ja lasten v\u00e4lisist\u00e4 suhteista, mutta Notes from the Fogin<\/em> avausteksti on napakymppi t\u00e4ll\u00e4 saralla. Kaikkiaan kirjasta j\u00e4i hieman h\u00e4iritsev\u00e4 olo, mik\u00e4 on minulle todiste t\u00e4rke\u00e4st\u00e4 lukukokemuksesta.<\/p>\n <\/p>\n Esseet:<\/strong><\/p>\n Joshua Cohen: Attention<\/em><\/p>\n Olen pit\u00e4nyt Cohenia nerokkaana prosaistina. Lauseiden tasolla h\u00e4n ei ole mitenk\u00e4\u00e4n suvereeni, mutta h\u00e4nen ensyklopedisen laaja yhdistely- ja ajattelukykyns\u00e4 vaikuttaa. Paha kyll\u00e4 Cohen ei ole oppinut tulemaan toimeen neroutensa kanssa, eik\u00e4 ole onnistunut viel\u00e4 kirjoittamaan todella vahvaa romaania. Attention<\/em> on parasta mit\u00e4 olen h\u00e4nelt\u00e4 lukenut, eik\u00e4 l\u00e4hivuosilta ole ylip\u00e4\u00e4ns\u00e4 tullut vastaani montakaan yht\u00e4 el\u00e4v\u00e4ist\u00e4 kaunokirjallisiin aiheisiin keskittyv\u00e4\u00e4 esseekokoelmaa. Cohen riemastuttaa niin \u00e4lyll\u00e4\u00e4n, herkkyydell\u00e4\u00e4n, vihaisuudellaan kuin piruilullaan. Lyhyehk\u00f6 \u201dhaastattelumuotoinen\u201d teksti Slavoj \u017di\u017eekist\u00e4 tiivist\u00e4\u00e4 herkullisesti muotifilosofin maneerien taakse k\u00e4tkeytyv\u00e4t paradoksit ja ristiriidat.<\/p>\n <\/p>\n Lyriikka:<\/strong><\/p>\n Terrance Hayes: American Sonnets for My Past and Future Assassin<\/em><\/p>\n Runoutta olen lukenut t\u00e4n\u00e4 vuonna niukasti. Hayesin sonetit pitiv\u00e4t minut valveilla yhden y\u00f6n ja kummittelivat mieless\u00e4ni p\u00e4iv\u00e4kausia sen j\u00e4lkeen. American Sonnetsin<\/em> 70 runoa on kirjoitettu Donald Trumpin virkakauden ensimm\u00e4isten kuukausien aikana. Hayes yhdistelee niiss\u00e4 Yhdysvaltain myrkyllist\u00e4 nykypolitiikkaa v\u00e4hint\u00e4\u00e4n yht\u00e4 myrkylliseen poliittiseen historiaan. Sonettien s\u00e4vy- ja tunnemaailma on voittopuolisesti musta, mutta Hayes osaa taitavilla poeettisilla siiroilla v\u00e4l\u00e4ytt\u00e4\u00e4 v\u00e4liin my\u00f6s kirkkaampaa v\u00e4rikirjoa tai v\u00e4hint\u00e4\u00e4nkin ambivalenssia.<\/p>\n <\/p>\n Tieto:<\/strong><\/p>\n Adam Tooze: Crashed: How a Decade of Financial Crises Changed the World<\/em>.<\/p>\n Kymmenen vuoden takainen finanssikriisi on poikinut valtaisan m\u00e4\u00e4r\u00e4n kirjoja. Adam Toozen Crashed<\/em> saattaa olla niist\u00e4 paras. Useimmat finanssikriisi\u00e4 koskevat analyysit kiertyv\u00e4t Yhdysvaltain ymp\u00e4rille, mutta Tooze korostaa, ett\u00e4 se ei ollut sen paremmin amerikkalainen kuin perinteisess\u00e4 mieless\u00e4 kansantaloudellinen ilmi\u00f6. Tooze moittii poliittisia p\u00e4\u00e4tt\u00e4ji\u00e4 kriisi\u00e4 edelt\u00e4neest\u00e4 sokeudesta. Talousliberaali valtavirta n\u00e4ki uhkakuvia l\u00e4hinn\u00e4 julkisen sektorin velkaantumisessa ja vallank\u00e4yt\u00f6ss\u00e4, mutta spekulatiivisen rahan rakentaman korttitalon kaatoivat velkavivulla pelanneet markkinatoimijat. Euroalueen velkakriisi oli finanssikriisin seurannainen, ei erillinen kehityskulku. Uusi romahdus saattaa vaania nurkan takana, koska velkaongelmat eiv\u00e4t ole maailmasta h\u00e4vinneet ja finanssij\u00e4rjestelm\u00e4 on edelleen haavoittuvainen.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":" Kun ryhdyin laatimaan perinteist\u00e4 tilinp\u00e4\u00e4t\u00f6st\u00e4 kuluneen vuoden parhaista kirjoista, minusta tuntui ett\u00e4…<\/p>\n","protected":false},"author":66,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"closed","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[],"acf":[],"platta":{"numLikes":0,"numComments":0,"category":"kulttuuri","themes":["kirjallisuus"],"commercial_partner":null,"thumbnail":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/38\/2018\/12\/notes-from-the-fog.png","blog_id":38},"jetpack_featured_media_url":"","_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts\/2573"}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/users\/66"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/comments?post=2573"}],"version-history":[{"count":13,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts\/2573\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":2587,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts\/2573\/revisions\/2587"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/media?parent=2573"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/categories?post=2573"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/tags?post=2573"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}