{"id":258,"date":"2010-10-17T21:28:00","date_gmt":"2010-10-17T19:28:00","guid":{"rendered":"http:\/\/blogit.image.fi\/antiaikalainen\/proosasta-yleisesti\/"},"modified":"2018-02-28T09:30:30","modified_gmt":"2018-02-28T07:30:30","slug":"proosasta-yleisesti","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/proosasta-yleisesti\/","title":{"rendered":"Proosasta, yleisesti"},"content":{"rendered":"

\"\"<\/a><\/p>\n

<\/div>\n

<\/p>\n

Suomalaiselle proosakeskustelulle voisi tehd\u00e4 ter\u00e4\u00e4, jos riitt\u00e4v\u00e4n monet lukisivat David Shieldsin Reality Hungerin<\/em>. Ei sill\u00e4, ett\u00e4 min\u00e4 mit\u00e4\u00e4n proosakeskustelua varsinaisesti kaipaisin, tai muutakaan keskustelua. Mutta koska ihmiset kuitenkin puhuvat, ja jopa suomalaisesta proosasta, olisi parempi ett\u00e4 he yritt\u00e4isiv\u00e4t keskustella sen sijaan ett\u00e4 soittavat suutaan. Tai sama se kai minulle on, loppujen lopuksi.<\/div>\n

<\/p>\n

<\/div>\n

<\/p>\n

Shieldsin kirjassa on toki paljon sellaista, mik\u00e4 \u00e4rsytt\u00e4\u00e4. H\u00e4n on minun makuuni aivan liian innoissaan digitaalisesta vallankumouksesta ja hekumoi sellaisilla ajatuksilla kuin ett\u00e4 kaikki maailman kirjat voitaisiin puristaa biteiksi ihmistietouden universaaliin kirjastoon. H\u00e4n my\u00f6s neuvoo kirjailijoita pysyttelem\u00e4\u00e4n jatkuvasti ajan hermolla, jotta n\u00e4m\u00e4 tajuaisivat kuinka teknisesti sofistikoituneemmat kerronnan muodot marginalisoivat perinteist\u00e4 kirjallisuutta. Mutta ei Shields onneksi mik\u00e4\u00e4n moukka ole: h\u00e4n my\u00f6s varoittaa sy\u00f6ksym\u00e4st\u00e4 suinp\u00e4in digiavaruuden kulttuuriseen tyhji\u00f6\u00f6n. Kulttuuri ja tiede etenev\u00e4t, mutta taide kehittyy. Siksi kirjallisella traditiolla on sijansa Shieldsin tekno-optimismissa.<\/div>\n

<\/p>\n

<\/div>\n

<\/p>\n

Mik\u00e4 minua sitten miellytt\u00e4\u00e4 Reality Hungerissa<\/em>? Se on muodoltaan ja tyylilt\u00e4\u00e4n mielenkiintoinen teos, alaotsikkonsa perusteella manifesti, mutta my\u00f6s kaikkea muuta kuin manifesti. Vaikka Shieldsiss\u00e4 on aimo annos avantgardistia, ei h\u00e4n avantgardistinakaan ole mik\u00e4\u00e4n moukka, tai paatunut mainosmies, kuten Andre Breton oli. H\u00e4nen tekstins\u00e4 ei julista, ei vaadi, ei kiell\u00e4, ei kategorisoi (ainakaan kaiken aikaa tai ainoastaan). Pikemminkin Reality Hunger<\/em> on meditatiivista kirjoitusta, v\u00e4lj\u00e4sti j\u00e4sennelty kasa ideoita, hajamietteit\u00e4, p\u00e4\u00e4h\u00e4npistoja, muistiinpanoja ja katkeilevia miniesseit\u00e4. Varsinainen manifestiosuus kattaa kirjasta yhden luvun, mutta toki pursuaa rajojensa yli muihinkin lukuihin eri vahvuisina sivalluksina ja julistuksina. Reality Hunger<\/em> my\u00f6s viittaa lakkaamatta muihin teksteihin, eik\u00e4 sill\u00e4 tavalla sivein alluusioin ja lainauksin kuin p\u00f6n\u00e4kk\u00e4 asiaproosa, vaan on ihan tietoisesti kirjoitusta toisten tekstien p\u00e4\u00e4lle. Viittauksistaan Shields on laatinut kustantajansa lakiosaston vaatimuksesta luettelon kirjan loppuun, mutta neuvoo esipuheessa lukijaa ottamaan sakset ja leikkaamaan kyseiset sivut pois, leikkaamista helpottava katkoviiva on piirretty valmiiksi. <\/div>\n

<\/p>\n

<\/div>\n

<\/p>\n

Vaikka kehunkin Reality Hungerin<\/em> muotoa ja tyyli\u00e4, en kuitenkaan koe tarvetta puhjeta suoranaisiin ylistyksiin. Kun on viett\u00e4nyt el\u00e4m\u00e4st\u00e4\u00e4n niinkin suuren osan kuin min\u00e4 Baudelairen intiimien p\u00e4iv\u00e4kirjojen parissa, kynnys innostua kenenk\u00e4\u00e4n muun muistiinpanoista on korkealla. ”Taide on varkautta”, kirjoittaa Shields. ”Taide on prostituutiota”, kirjoittaa Baudelaire. Ero Reality Hungerin<\/em> ja Baudelairen intiimien p\u00e4iv\u00e4kirjojen purevuudessa ja ter\u00e4vyydess\u00e4 on valtaisa, Shieldsin tappioksi tietysti. Eik\u00e4 Baudelairen parissa tarvitse todellakaan lukea mit\u00e4\u00e4n paskanjaarituksia ihmistietouden universaalista kirjastosta. Puhumattakaan Oprahista, J.T. Leroysta ja muusta amerikkalaisesta infantilismista.<\/div>\n

<\/p>\n

<\/div>\n

<\/p>\n

Vaan palatakseni alkuper\u00e4iseen huomiooni proosakeskustelun ruokkimisesta heit\u00e4n peliin Shieldsilt\u00e4 kolme sitaattia:<\/div>\n

<\/p>\n

<\/div>\n

<\/p>\n

1) ”I find it very nearly impossible to read a contemporary novel that presents itself unself-consciously as a novel, since it’s not clear to me how such a book could convey what it feels to be alive right now.”<\/em><\/div>\n

<\/p>\n

<\/div>\n

<\/p>\n

2) ”The kind of novels I like are ones which bear no trace of being novel.”<\/em><\/div>\n

<\/p>\n

<\/div>\n

<\/p>\n

3) ”There’s no higher praise in my lexicon than to call something an essay, an<\/em> essai, an attempt at understanding.”<\/em><\/div>\n

<\/p>\n

<\/div>\n

<\/p>\n

Shields rakastaa kirjoja, jotka tekev\u00e4t oikeutta muistojen, kokemusten, ajatusten kompleksisuudelle latistamatta niit\u00e4 lineaariseksi kertomukseksi (kuten perinteinen romaani) tai sulavaksi tapahtumien kertaukseksi (kuten perinteiset muistelmat). Sen takia Shields haluaa fiktion tilalle ei-fiktiota, sen takia h\u00e4n ylist\u00e4\u00e4 kaunokirjallista esseet\u00e4 ja haukottelee perinteisille romaaneille.<\/div>\n

<\/p>\n

<\/div>\n

<\/p>\n

Joku tylsimys voi tietysti huomauttaa, ett\u00e4 Shieldsin teeseiss\u00e4 ei ole mit\u00e4\u00e4n uutta, vaan samaa on kuultu monesta osoitteesta ennenkin. Mutta ei Shields kuvittelekaan esitt\u00e4v\u00e4ns\u00e4 mit\u00e4\u00e4n ”uutta”, ei h\u00e4n sent\u00e4\u00e4n niin moukka ole. Reality Hunger<\/em> on uteliasta ja valpasta kulttuurisen maaston kartoitusta, joten se on v\u00e4ist\u00e4m\u00e4tt\u00e4 t\u00e4ynn\u00e4 sellaista, mik\u00e4 on sanottu ja sanotaan monta kertaa. <\/div>\n

<\/p>\n

<\/div>\n

<\/p>\n

Minun silmiss\u00e4ni Shields on kiinnostava — ja t\u00e4m\u00e4 on tietysti t\u00e4ysin subjektiivinen huomio — siksi ett\u00e4 h\u00e4n lukee ja arvostaa monia sellaisia tekstej\u00e4, joita min\u00e4kin olen sattumoisin lukenut ja arvostanut. Sek\u00e4 ennen kaikkea siksi, ett\u00e4 min\u00e4kin rakastan romaaneja, jotka eiv\u00e4t kauheasti yrit\u00e4 olla romaaneja ja jotka on kirjoittanut joku sellainen, joka voisi yht\u00e4 hyvin kirjoittaa esseit\u00e4, ja yleens\u00e4 kirjoittaakin. Tai kuten Shields asian muotoilee ”novels so meditative they’re barely disguised essays”.<\/div>\n

<\/p>\n

<\/div>\n

<\/p>\n

Ent\u00e4 millaista proosaa Shields lukee ja arvostaa? T\u00e4ss\u00e4 er\u00e4s listoista (niit\u00e4 on Reality Hungerissa<\/em> useampia): ”David Marksonin This Is Not a Novel<\/em>, Reader’s Block<\/em>, Vanishing Point<\/em>, The Last Novel<\/em>, Coetzeen Elizabeth Costello<\/em>, Kunderan Kuolemattomuus.<\/em> Melkein kaikki Houellebecqilta. Doctorowin Danielin kirja<\/em>. Benjamin Constantin Adolphe<\/em>. Kaikki Lydia Davisilta.”<\/div>\n

<\/p>\n

<\/div>\n

<\/p>\n

P.S.<\/div>\n

<\/p>\n

<\/div>\n

<\/p>\n

Min\u00e4kin liputan Lydia Davisia. Hankin taannoin h\u00e4nen kootun lyhytproosansa ja olen h\u00e4ik\u00e4istynyt lukemastani. <\/p>\n
<\/blockquote>\n<\/div>\n
<\/div>\n
P.S. 2<\/div>\n
<\/div>\n
Voisin lonkalta heitt\u00e4\u00e4 Shieldsin listan jatkoksi esimerkiksi n\u00e4it\u00e4: Julian Barnesin Flaubertin papukaija,<\/em> Jouko Turkan Aiheita<\/em>, kaikki Thomas Bernhardilta, Imre Kert\u00e9szin Kaleerip\u00e4iv\u00e4kirja<\/em>, Albert Camus’n Putoaminen<\/em>, Matti Pulkkisen Romaanihenkil\u00f6n kuolema<\/em>, Gustave Flaubertin Bouvard ja P\u00e9cuchet<\/em>, V.S. Naipaulin Saapumisen arvoitus<\/em>, Louis-Ferdinand C\u00e9linen Niin kauas kuin y\u00f6t\u00e4 riitt\u00e4\u00e4<\/em>, Kuolema luotolla,<\/em> Donald Barthelmen lyhytproosa, August Strindbergin Palkkapiian poika<\/em>.<\/div>\n

<\/p>\n

<\/div>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Suomalaiselle proosakeskustelulle voisi tehd\u00e4 ter\u00e4\u00e4, jos riitt\u00e4v\u00e4n monet lukisivat David Shieldsin Reality…<\/p>\n","protected":false},"author":66,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[13,21],"tags":[],"acf":[],"platta":{"numLikes":0,"numComments":41,"category":null,"themes":[],"commercial_partner":null,"thumbnail":false,"blog_id":38},"jetpack_featured_media_url":"","_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts\/258"}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/users\/66"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/comments?post=258"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts\/258\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":2143,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts\/258\/revisions\/2143"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/media?parent=258"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/categories?post=258"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/tags?post=258"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}