{"id":2593,"date":"2019-09-27T13:39:36","date_gmt":"2019-09-27T10:39:36","guid":{"rendered":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/?p=2593"},"modified":"2019-09-27T16:29:33","modified_gmt":"2019-09-27T13:29:33","slug":"erimielisyydessa-on-voimaa","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/erimielisyydessa-on-voimaa\/","title":{"rendered":"Erimielisyydess\u00e4 on voimaa"},"content":{"rendered":"<p><img decoding=\"async\" loading=\"lazy\" class=\"alignnone size-full wp-image-2595\" src=\"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/38\/2019\/09\/delillo-ja-ambrosioa.jpg\" alt=\"\" width=\"1200\" height=\"1200\"><\/p>\n<p>En yleens\u00e4 anna kirjoja lahjaksi tai jaa lukuvinkkej\u00e4. Pelk\u00e4\u00e4n lahjan saajan tai lukuvinkkien pyyt\u00e4j\u00e4n pettyv\u00e4n.<\/p>\n<p>Kokemukseni on osoittanut, ett\u00e4 mieltymykseni eiv\u00e4t l\u00e4hesk\u00e4\u00e4n aina vastaa tuttujen ja tuntemattomien preferenssej\u00e4.<\/p>\n<p>Nuorempana minulla oli tarve levitt\u00e4\u00e4 suosikkikirjojeni ilosanomaa. Kun kohtasin uuden ihmisen, utelin onko h\u00e4n lukenut Don DeLillon <em>Valkoista kohinaa<\/em>. Ellei ollut, aloin paasata sen nerokkuudesta.<\/p>\n<p>Aika moni <em>Valkoisen kohinan<\/em> suosituksestani lukenut ilmaisi pettymyksens\u00e4 tai v\u00e4linpit\u00e4m\u00e4tt\u00f6myytens\u00e4: \u201dOlihan se ihan jees, mutta odotin kyll\u00e4 parempaa.\u201d Nuivista kommenteista tuli paha mieli. V\u00e4hitellen lakkasin suosittelemasta <em>Valkoista kohinaa<\/em> ja muitakin minuun vaikuttaneita kirjoja. Miksi suosittelisin, kun ei kuitenkaan kelpaa?<\/p>\n<p>I\u00e4n my\u00f6t\u00e4 herkkyyteni on v\u00e4istynyt. Jokainen lukekoon mit\u00e4 lyst\u00e4\u00e4 ja pit\u00e4k\u00f6\u00f6n mist\u00e4 lyst\u00e4\u00e4, niinh\u00e4n teen itsekin.<\/p>\n<p>***<\/p>\n<p>Tim Parksin uudessa esseekokoelmassa <em>Pen in Hand<\/em> on kiintoisa teksti nimelt\u00e4 \u201dHow Could You Like that Book?\u201d<\/p>\n<p>Siin\u00e4 h\u00e4n kertoo, ettei vaivaa p\u00e4\u00e4t\u00e4\u00e4n sill\u00e4, miksi h\u00e4nen lempikirjailijansa eiv\u00e4t puhuttele monia muita lukijoita. Parks osaa n\u00e4hd\u00e4 Elsa Moranten, Thomas Bernhardin ja Christina Steadin kaltaisten suosikkiensa mahdolliset rasittavuudet.<\/p>\n<p>Sit\u00e4 vastoin Parks miettii usein, miksi h\u00e4nelle v\u00e4h\u00e4p\u00e4t\u00f6iset kirjailijat her\u00e4tt\u00e4v\u00e4t muissa suurta innostusta. Mit\u00e4 ihmiset n\u00e4kev\u00e4t Haruki Murakamissa, Salman Rushdiessa, Jonathan Franzenissa, Jennifer Eganissa, Andr\u00e9s Neumanissa, Eleanor Cattonissa tai Karl Ove Knausg\u00e5rdissa?<\/p>\n<p>Omalla inhokkilistallani on jokunen sama nimi kuin Parksilla. Sen perusteella, mit\u00e4 olen Murakamia lukenut, h\u00e4n saattaa olla maailman yliarvostetuin kirjailija. Rushdie taas on kirjoittanut kaksi kelpo romaania (<em>Keskiy\u00f6n lapset<\/em> ja <em>H\u00e4pe\u00e4n<\/em>), mutta h\u00e4nen 1980-luvun j\u00e4lkeinen tuotantonsa on puisevaa. Sen sijaan Egan ja Catton ovat minulle mieluisia. Viihdyin my\u00f6s Knausg\u00e5rdin <em>Taisteluni<\/em>-sarjan parissa ja innostuin kirjoittamaan siit\u00e4 esseen <em>Onnellisuudesta<\/em>-kokoelmaani. Franzenin romaaneista <em>Muutoksia<\/em> on Thomas Mannin perinteit\u00e4 jatkavassa ironiassaan herkullinen.<\/p>\n<p>Parks ruotii <em>Pen in Handissa<\/em> sit\u00e4, miksi ansiokkaat ja kunnianhimoiset romaanit j\u00e4tt\u00e4v\u00e4t h\u00e4net toisinaan kylm\u00e4ksi. T\u00e4llaisille pettymyksille tuntuu olevan yhteist\u00e4 laskelmoivuuden vaikutelma. Ne tekev\u00e4t kaikkensa n\u00e4ytt\u00e4\u00e4kseen juuri silt\u00e4 mit\u00e4 haluavat olla: suuri aikalaisromaani suurelta aikalaisromaanilta, kokeellinen romaani kokeelliselta romaanilta, ensyklopedinen romaani ensyklopediselta romaanilta.<\/p>\n<p>Laskelmoivuuden ajatuksen kiteytt\u00e4\u00e4 Parksin siteeraama kriitikko James Walton, joka arvioi pense\u00e4sti Cattonin <em>Valontuojat<\/em> (josta min\u00e4 taas pidin): \u201d<em>The Luminaries<\/em> is more a careful simulacrum of a great novel than the real thing\u201d.<\/p>\n<p>Jopa Colm T\u00f3ib\u00ednin ja Alice Munron kaltaiset psykologisesta tarkkan\u00e4k\u00f6isyydest\u00e4\u00e4n kiitetyt kirjailijat her\u00e4tt\u00e4v\u00e4t Parksissa ep\u00e4ilyksi\u00e4. H\u00e4n aistii heid\u00e4n proosassaan manipuloivia eleit\u00e4, joiden tarkoitus on vahvistaa henkil\u00f6hahmoihin kohdistuvaa empatiaa ja pienen ihmisen suuruuden n\u00e4kemist\u00e4.<\/p>\n<p>***<\/p>\n<p>Kirjallisuus on kommunikaatiota, kirjallisuus luo ihmisten v\u00e4lille soldaarisuutta ja yhteisymm\u00e4rryst\u00e4.<\/p>\n<p>T\u00e4llaiset v\u00e4itt\u00e4m\u00e4t ovat kautta historian perustelleet kirjallisuuden arvoa ja merkityst\u00e4. Ne ovat paljon vanhempia perusteluita kuin nyky\u00e4\u00e4n melkein joka paikassa toistuvat argumentit taiteen hyvinvointivaikutuksista (\u201dLue enemm\u00e4n, niin el\u00e4t pitemp\u00e4\u00e4n!\u201d).<\/p>\n<p>Parks ihmettelee, miksi kirjallisuusihmiset puhuvat niin harvoin erimielisyyden hyveest\u00e4, vaikka kirjat her\u00e4tt\u00e4v\u00e4t intohimoja puolesta ja vastaan. Toiset jakavat niille hyv\u00e4ksynt\u00e4\u00e4 ja toiset halveksuntaa. Ellei n\u00e4in olisi, keskustelu olisi yksimielist\u00e4 eli turhaa.<\/p>\n<p>\u201dThe pious rhetoric gusting around literature always promotes the writing and reading habit as a powerful communication tool, an instrument for breaking down barriers, promoting understanding \u2013 and yet it is exactly over my reaction to books that I tend to discover how completely out of sync with others I am.\u201d<\/p>\n<p>Parks my\u00f6nt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 kirjoja koskevat n\u00e4kemyerot kiinnostavat h\u00e4nt\u00e4 toisinaan jopa enemm\u00e4n kuin itse kirjat. Kun hahmottaa, mist\u00e4 asioista ihmiset ovat eri mielt\u00e4, hahmottaa samalla paljon muutakin niin itsest\u00e4\u00e4n kuin niist\u00e4 toisista.<\/p>\n<p>***<\/p>\n<p>Kerroin t\u00e4m\u00e4n tekstin alussa, etten mielell\u00e4ni jaa lukuvinkkej\u00e4. En kuitenkaan pid\u00e4 niit\u00e4 noloina. On hyv\u00e4, ett\u00e4 ihmiset suosittelevat toisilleen lukemista. Viidakkorumpu on tehokas tapa yhdist\u00e4\u00e4 kirjoja ja lukijoita.<\/p>\n<p>Sit\u00e4 paitsi kyll\u00e4 min\u00e4kin v\u00e4lillisesti jaan ja vastaanotan lukuvinkkej\u00e4. Kun keskustelen yst\u00e4vieni kanssa kirjoista, saamme samalla toisiltamme lukemisen yllykkeit\u00e4.<\/p>\n<p>Yst\u00e4v\u00e4ni kysyy, olenko lukenut Maylis de Kerangalin uuden romaanin ja min\u00e4 vastaan, ett\u00e4 olen ja sitten kerron millaisia ajatuksia se her\u00e4tti. Parhaassa tapauksessa virit\u00e4n yst\u00e4v\u00e4ni mielenkiinnon Kerangalia kohtaan.<\/p>\n<p>Er\u00e4s parhaista lukemisen yllykkeist\u00e4, joita olen itse viime aikoina saanut, tuli kirjailijakollegaltani. H\u00e4n kertoi Charles D\u2019Ambrosion esseekokoelmasta <em>Loitering<\/em>.<\/p>\n<p>Olin hankkinut kyseisen kirjan, mutta se oli hautautunut toivottoman korkeaan lukupinooni. Onneksi <em>Loitering<\/em> ei kadonnut sinne lopullisesti. Charles D\u2019Ambrosiossa l\u00f6ysin yhden parhaista nykyesseisteist\u00e4: tyylitajuisen, piinatun, koskettavan, sommittelukyvyilt\u00e4\u00e4n kadehdittavan taitavan.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"<p>En yleens\u00e4 anna kirjoja lahjaksi tai jaa lukuvinkkej\u00e4. Pelk\u00e4\u00e4n lahjan saajan tai&hellip;<\/p>\n","protected":false},"author":66,"featured_media":0,"comment_status":"closed","ping_status":"closed","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[],"acf":[],"platta":{"numLikes":1,"numComments":0,"category":"kulttuuri","themes":["kirjallisuus"],"commercial_partner":null,"thumbnail":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/38\/2019\/09\/delillo-ja-ambrosioa.jpg","blog_id":38},"jetpack_featured_media_url":"","_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts\/2593"}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/users\/66"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/comments?post=2593"}],"version-history":[{"count":12,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts\/2593\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":2607,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts\/2593\/revisions\/2607"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/media?parent=2593"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/categories?post=2593"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/tags?post=2593"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}