![\"\"](\"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/38\/2015\/03\/underwood5small.jpg\")
<\/p>\n<\/p>\n
Siihen n\u00e4hden, kuinka t\u00e4rke\u00e4 kirjailija Karl Kraus (1874-1936) oli, h\u00e4nt\u00e4 on suomennettu h\u00e4vytt\u00f6m\u00e4n v\u00e4h\u00e4n. Viisi vuotta sitten ilmestyi Juhani Ihanuksen k\u00e4\u00e4nt\u00e4m\u00e4 aforismikokoelma Myrkyn k\u00e4ytt\u00f6ohje<\/em>.<\/p>\n Aforistina Kraus tunnetaan my\u00f6s englanninkielisess\u00e4 maailmassa. H\u00e4n sanoi, ettei kannata tuhlata aikaa esseiden kirjoittamiseen, jos osaa tehd\u00e4 aforismeja. Se oli Krausille tyypillinen paradoksaalinen kiteytys, sill\u00e4 monet h\u00e4nen aforismeistaan ovat per\u00e4isin h\u00e4nen esseist\u00e4\u00e4n.<\/p>\n Amerikkalainen runoilija ja k\u00e4\u00e4nt\u00e4j\u00e4 Michael Hoffman on huomauttanut, ett\u00e4 Krausin proosa vilisee aforismeja samaan tapaan kuin Shakespearen n\u00e4ytelm\u00e4t lent\u00e4vi\u00e4 lauseita.<\/p>\n Olisiko Kraus meill\u00e4 ja maailmalla tunnetumpi, jos olisi kirjoittanut esseiden ja aforismien asemesta romaaneja? Todenn\u00e4k\u00f6isesti. Mutta p\u00e4\u00e4teoksekseen Kraus ei laatinut verev\u00e4\u00e4 epiikkaa pursuilevaa romaania vaan ensimm\u00e4isen maailmansodan kauhuista kertovan mammuttimaisen n\u00e4ytelm\u00e4n Die letzten Tage der Menschheit<\/em> (\u201dIhmiskunnan viimeiset p\u00e4iv\u00e4t\u201d), joka on kirjaksi painettuna 800-sivuinen.<\/p>\n Kraus suunnitteli Die letzten Tage der Menschheitin <\/em>kymmenen\u00e4 iltana esitett\u00e4v\u00e4ksi. Ymm\u00e4rrett\u00e4vist\u00e4 syist\u00e4 siit\u00e4 ei muodostunut suuret joukot hullaannuttanutta teatterikappaletta. Harva on lukenut n\u00e4ytelm\u00e4n, viel\u00e4 harvempi n\u00e4hnyt.<\/p>\n Varsinaisen aarreaitan Krausin tuotannossa muodostaa Die Fackel<\/em> -lehti, jota h\u00e4n julkaisi vuodesta 1899 kuolinvuoteensa 1936 asti. Lehden vuosikerrat paisuvat 30\u00a0000 sivuun, ja niist\u00e4 25\u00a0000 sivua on Krausin omaa teksti\u00e4. H\u00e4n luopui avustajien k\u00e4yt\u00f6st\u00e4 vuonna 1910, omien sanojensa mukaan siksi, ett\u00e4 pelk\u00e4si avustajien karkottavan lukijat, jotka halusi menett\u00e4\u00e4 itse.<\/p>\n Syyn\u00e4 saattoi olla my\u00f6s Krausin t\u00e4ydellisyydentavoittelu. H\u00e4n ei siet\u00e4nyt huonosti muotoiltuja ajatuksia tai kehnosti rakennettuja lauseita. Aikalaiskertomusten mukaan Kraus luki vedokset moneen kertaan varmistuakseen, ettei yksik\u00e4\u00e4n pilkku ole v\u00e4\u00e4r\u00e4ss\u00e4 paikassa. Lukijat saattoivat etsi\u00e4 Die Fackelista<\/em> viikkotolkulla painovirheit\u00e4 l\u00f6yt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 ainuttakaan.<\/p>\n Viime vuosisadan alun Wieniss\u00e4 Die Fackel<\/em> oli alituinen puheenaihe. Sit\u00e4 myytiin tupakkakaupoissa ja asemahalleissa ja sen lukijakuntaan kuuluivat kulttuurin ja tieteen merkkihenkil\u00f6t Thomas Mannista Ludwig Wittgensteiniin ja Walter Benjaminista Franz Kafkaan.<\/p>\n Die Fackel<\/em> toi Krausille \u201dsuuren vihaajan\u201d maineen, eik\u00e4 syytt\u00e4. H\u00e4n hy\u00f6kk\u00e4si v\u00e4sym\u00e4tt\u00e4 aikakautensa henkist\u00e4 rappiota ja poliittista m\u00e4d\u00e4nn\u00e4isyytt\u00e4 vastaan, ja valikoi usein kohteekseen julkisen sanan. Omanlaisensa todiste Krausin kritiikin osuvuudesta oli se, ett\u00e4 Wienin valtalehden Neue Freie Pressen<\/em> p\u00e4\u00e4toimittaja Moritz Benedikt kielsi toimittajiaan mainitsemasta Krausia nimelt\u00e4.<\/p>\n ***<\/p>\n Se, ett\u00e4 Karl Krausin parhaat ja purevimmat tekstit ilmestyiv\u00e4t Die Fackelin <\/em>sivuilla selitt\u00e4\u00e4 h\u00e4nen my\u00f6hemp\u00e4\u00e4 mainettaan puoliksi unohdettuna nerona, jonka teoksia saa usein turhaan etsi\u00e4 kirjakauppojen hyllyilt\u00e4.<\/p>\n Siin\u00e4 miss\u00e4 Stefan Zweigin, Robert Musilin ja Hermann Brochin kaltaiset aikalaiset k\u00e4sitteliv\u00e4t Wienin poliittista ja kulttuurista ilmapiiri\u00e4 et\u00e4\u00e4nnytetyn kirjallisesti, Kraus tarttui ajankohtaisiin kysymyksiin satiirikon s\u00e4\u00e4lim\u00e4tt\u00f6myydell\u00e4 puhuen ihmisist\u00e4 ja ilmi\u00f6ist\u00e4 niiden oikeilla nimill\u00e4. H\u00e4nen tekstins\u00e4 vilisev\u00e4t viittauksia, joita on mahdoton ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4, ellei tunne niiden historiallisia taustoja.<\/p>\n Ajallisuuden ja paikallisuuden leimaa vahvistaa se, ett\u00e4 monet tekstit syntyiv\u00e4t alun perin yleis\u00f6n edess\u00e4 luettaviksi. Uransa aikana Krausilla oli seitsemisensataa julkista esiintymist\u00e4. Luennot houkuttelivat v\u00e4ke\u00e4 sankoin joukoin, ja osa yleis\u00f6st\u00e4 joutui usein istumaan lattialla.<\/p>\n \u201dIm Anfang war die Presse, und dann erschien die Welt\u201d, kirjoitti Kraus. Eli alussa oli lehdist\u00f6 ja vasta sitten tuli maailma. Aforismi tiivist\u00e4\u00e4 Krausin journalismikritiikin l\u00e4ht\u00f6kohdat. Lehdist\u00f6 ei raportoi faktoja vaan valitsee ne, ei kuvaa maailmantapahtumia vaan p\u00f6nkitt\u00e4\u00e4 maailmankuvia. Lehdist\u00f6 ei ole viestintuoja vaan viestinjulistaja.<\/p>\n Krausin elinaikana sanomalehdet olivat voimiensa tunnossa. Teollistuminen, modernisaatio ja urbaanin el\u00e4m\u00e4ntyylin syntyminen takasivat niille alati kasvavan yleis\u00f6n ja nelj\u00e4nnen valtiomahdin aseman. Yleist\u00e4 mielipidett\u00e4 eiv\u00e4t en\u00e4\u00e4 luoneet papit, sotilaat ja runoilijat, vaan journalistit, jotka Krausin mielest\u00e4 olivat keskinkertaisia sieluja ja alhaisia luonteita.<\/p>\n Elias Canetti muistelee omael\u00e4m\u00e4kerrallisessa teoksessaan Soihtu korvassa<\/em> (nimi on kunnianosoitus Die Fackelille<\/em> eli \u201dSoihdulle\u201d), milt\u00e4 tuntui lukea Krausin hengentuotetta ensimm\u00e4ist\u00e4 kertaa:<\/p>\n K\u00e4teeni ty\u00f6nnettiin punainen vihko, ja niin suuresti kuin pidinkin siit\u00e4 ett\u00e4 sen nimi oli \u201dSoihtu\u201d, minun oli t\u00e4ysin mahdotonta lukea sit\u00e4. Kompastelin lauseissa, en ymm\u00e4rt\u00e4nyt niit\u00e4. Kun joskus ymm\u00e4rsin jonkin kohdan, se tuntui minusta vitsilt\u00e4, ja sellainen ei kiinnostanut minua lainkaan. Sit\u00e4 paitsi siin\u00e4 puhuttiin paikallisista tapahtumista ja painovirheist\u00e4, jotka olivat minusta kaikkea muuta kuin t\u00e4rkeit\u00e4. (Suomentanut Kyllikki Villa)<\/em><\/p>\n Kraus suuntasi huomionsa n\u00e4enn\u00e4isen v\u00e4h\u00e4p\u00e4t\u00f6isiin aiheisiin, kuten mainoksiin ja pikku uutisiin. Usein h\u00e4n my\u00f6s ruoti lehtien sivuilla vastaan tulevia kielellisi\u00e4 k\u00f6mpelyyksi\u00e4. Niiss\u00e4 paljastuivat aikakauden sairaudet, jotka t\u00e4rkeilev\u00e4t p\u00e4\u00e4kirjoitukset yrittiv\u00e4t selitt\u00e4\u00e4 parhain p\u00e4in.<\/p>\n Painovirhe Neue Freie Pressess\u00e4<\/em> saattoi siis olla vakavan kulttuurikriisin oire. Kraus ei uskonut \u201dviattomiin lipsahduksiin\u201d, ja t\u00e4ss\u00e4 voi n\u00e4hd\u00e4 perheyht\u00e4l\u00e4isyytt\u00e4 h\u00e4nen aikalaiseensa Sigmund Freudiin, vaikka Kraus luonnehtikin Freudia surkuhupaisaksi hahmoksi ja v\u00e4itti ett\u00e4 psykoanalyysi on itsess\u00e4\u00e4n se mielen sairaus, jonka kuvittelee voivansa parantaa.<\/p>\n Joku voisi v\u00e4itt\u00e4\u00e4 Krausin hukanneen ruutia takertuessaan sivuseikkoihin. Mutta h\u00e4n halusi perehty\u00e4 vihansa kohteisiin mahdollisimman tarkasti, jotta voisi vihata niit\u00e4 paremmin ja perustellummin. Kraus korosti, ettei ilkkunut lehdist\u00f6lle rakentavassa hengess\u00e4, koska ei haikaillut parempaa journalismia: \u201dHaluan huonompia lehti\u00e4, koska silloin journalistien on vaikeampi k\u00e4tke\u00e4 viheli\u00e4isi\u00e4 pyrkimyksi\u00e4\u00e4n ylevien tekosyiden taakse\u201d.<\/p>\n Toisin sanoen: mit\u00e4 paremmin jutut on kirjoitettu, sit\u00e4 vaarallisempia ne ovat!<\/p>\n Elias Canettin ensilukemisella kokemat vaikeudet Die Fackelin<\/em> parissa kuvastavat Krausin proosatyyli\u00e4. H\u00e4n ei pyrkinyt kirjoittamaan kuin journalisti vaan suosi tihe\u00e4\u00e4 ja monikerroksellista ilmaisua. Tietoisesti vaikea tyyli toimi samaan aikaan suojamuurina latteuksia vastaan ja sis\u00e4\u00e4ntulokynnyksen\u00e4 vihamielisille lukijoille. \u201dJos h\u00e4n ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 yhdenkin lauseen esseest\u00e4ni, perun koko jutun\u201d, Kraus ilmoitti suomittuaan n\u00e4ytelm\u00e4kirjailija Hermann Bahria.<\/p>\n ***<\/p>\n Viime vuosikymmenin\u00e4 Karl Krausia on verrattu George Orwellin, eik\u00e4 aivan perusteetta. Molemmat analysoivat sit\u00e4, kuinka poliittinen valta tunkeutuu kielenk\u00e4ytt\u00f6\u00f6n ja turmelee sen, luo uuskielen, joka ei kommunikoi vaan manipuloi, ei kirkasta merkityksi\u00e4 vaan h\u00e4m\u00e4rt\u00e4\u00e4 niit\u00e4.<\/p>\n Paraatiesimerkiksi lehdist\u00f6ss\u00e4 rehottavasta kielen ja mielen rappiosta Kraus nosti feuilletonin<\/em>, Ranskasta muualle Eurooppaan levinneen juttutyypin. Feuilletonit <\/em>olivat journalistisia tunnelmapaloja, jotka vilisiv\u00e4t koristeellista kielt\u00e4 ja tekosyv\u00e4llisi\u00e4 ajatuksia.<\/p>\n Esseess\u00e4\u00e4n \u201dHeine und die Folgen\u201d Kraus leimaa Heinrich Heinen feuilletonin<\/em> henkiseksi is\u00e4ksi. Kansan rakastama lemmenlyyrikko turmeli saksan kielen jylhyyden tuomalla siihen ranskan kielelle tunnusomaista romanttista koristeellisuutta: \u201dHeine h\u00f6llensi saksan kielen korsettia, niin ett\u00e4 v\u00e4h\u00e4p\u00e4t\u00f6isinkin myyntivirkailija saattoi ty\u00f6nt\u00e4\u00e4 kouransa sis\u00e4\u00e4n k\u00e4hmi\u00e4kseen rintoja.\u201d<\/p>\n Feuilleton<\/em> korosti muotoa sis\u00e4ll\u00f6n kustannuksella ja muutti kielen instrumentista ornamentiksi. Journalististen tunnelmapalojen tarkoituksena ei ollut sivist\u00e4\u00e4 lukijoita tai ter\u00e4st\u00e4\u00e4 heid\u00e4n ajatteluaan vaan tarjota heille ajanvietett\u00e4, vied\u00e4 heid\u00e4n mietteens\u00e4 pois t\u00e4hdellisist\u00e4 asioista.<\/p>\n George Steiner on huomauttanut, ett\u00e4 Kraus havaitsi yhten\u00e4 ensimm\u00e4isist\u00e4 eurooppalaisista intellektuelleista, kuinka kauaskantoisia vaikutuksia on kaunokirjallisen estetiikan hautautumisella massakulttuurin ja valmiiksi pakatun viihteen alle. Kielen ja mielen rappio merkitsev\u00e4t my\u00f6s kriittisen ajattelun rappiota.<\/p>\n Kun kyky kriittiseen ajatteluun h\u00e4vi\u00e4\u00e4, sen paikan ottavat viralliset totuudet ja valmiit ajatukset, muodikkaat p\u00f6typuheet.<\/p>\n Ensimm\u00e4inen maailmansota olisi Krausin mielest\u00e4 tuskin ollut mahdollinen, ellei lehdist\u00f6 olisi muokannut maaper\u00e4\u00e4 sille otolliseksi. H\u00e4n irvaili p\u00e4\u00e4kirjoituksia, jotka sodan puhjetessa toistelivat hokemia \u201dsuuresta ajasta\u201d, joka vaatii kansalaisilta uhrimielt\u00e4 ja sankaritekoja. Se, ett\u00e4 ontot ja valheelliset lauseet vetosivat massoihin, vahvisti Krausin k\u00e4sityst\u00e4 yleisest\u00e4 mielipiteest\u00e4 ajan hengen muovaamien latteuksien kavalkadina.<\/p>\n Kun sodan raadollisuus paljastui, lehdet alkoivat vedota siihen, ettei kukaan ei olisi voinut ennustaa moista h\u00e4vityksen kauheutta. Kraus pilkkasi j\u00e4lkik\u00e4teisi\u00e4 taivasteluja yht\u00e4 leppym\u00e4tt\u00f6m\u00e4sti kuin oli pilkannut alkuvaiheen sodanlietsontaa: olemme tuomittuja kokemaan sen, mit\u00e4 yleisen mielipiteen mukaan ei koskaan voi tapahtua.<\/p>\n ***<\/p>\n Amerikkalainen menestyskirjailija Jonathan Franzen on julkaissut Kraus-k\u00e4\u00e4nn\u00f6ksi\u00e4 teoksessa The Kraus Project<\/em>.<\/p>\n Melkein yht\u00e4 n\u00e4kyv\u00e4\u00e4n osaan Franzenin kirjassa nousevat h\u00e4nen kirjoittamansa pitk\u00e4t alaviitteet, jotka luotaavat Krausin henkisen perinn\u00f6n merkityst\u00e4.<\/p>\n Vaikka Kraus kirjoitti aikalaisistaan ja aikalaisilleen, h\u00e4nell\u00e4 on Franzenin mielest\u00e4 sanottavaa my\u00f6s nykyajan ihmisille. Meid\u00e4n p\u00e4iviemme kyltym\u00e4t\u00f6n teknokonsumerismi ei olisi Krausia yll\u00e4tt\u00e4nyt, olihan h\u00e4nelle selv\u00e4\u00e4, ett\u00e4 ihmiset palvovat pikemminkin edistyksen illuusioita kuin itse edistyst\u00e4. Tai kuten h\u00e4n itse kirjoitti: \u201dEdistys tekee ihmisten nahasta lompakoita.\u201d<\/p>\n Teknokonsumerismi juhlistaa yksil\u00f6\u00e4 ja yksil\u00f6llisyytt\u00e4, mutta todellisuudessa se pyrkii vain lajittelemaan ihmiset erilaisiin kuluttajasegmentteihin, jotta heille on helpompi myyd\u00e4 lenkkitossuja, \u00e4lypuhelimia ja henkil\u00f6autoja. Asetelmat eiv\u00e4t ole paljon muuttuneet Krausin p\u00e4ivist\u00e4, sill\u00e4 h\u00e4n huomautti, ett\u00e4 kulttuurissa, jossa jokainen typerys kuvittelee olevansa yksil\u00f6, yksil\u00f6llisyydest\u00e4 tulee typeryyden merkki.<\/p>\n Mutta kuten Franzen huomauttaa, Krausin purevin kritiikki ei kohdistunut hoi polloihin<\/em>, vaan oman aikansa suunnann\u00e4ytt\u00e4jiksi itsens\u00e4 korottaneisiin edistyksellisiin yksil\u00f6ihin. Neue Freie Pressen<\/em> sivuille henkevi\u00e4 juttuja kirjoittelevat ja niit\u00e4 ny\u00f6kytellen lukevat sortuivat kaikkein varmimmin muodikkaisiin valheisiin ja harhoihin.<\/p>\n Saman ilmi\u00f6n Kraus varmaan tunnistaisi meid\u00e4nkin p\u00e4ivin\u00e4mme. Urbaanit, edistykselliset \u00e4lyk\u00f6t kirjoittelevat tunnelmoivien feuilletonien<\/em> asemesta t\u00e4rkeilevi\u00e4 kolumneja, mutta hek\u00e4\u00e4n ole viestintuojia vaan viestinjulistajia, heillek\u00e4\u00e4n painettu sana ei ole instrumentti vaan ornamentti.<\/p>\n Hy\u00f6k\u00e4tess\u00e4\u00e4n lehdist\u00f6n matalamielisyytt\u00e4 vastaan Kraus teki selv\u00e4ksi, ett\u00e4 lehdist\u00f6n arvot ja julkilausumat ovat r\u00e4ike\u00e4ss\u00e4 ristiriidassa sen arkip\u00e4iv\u00e4isen toiminnan kanssa. Viime vuosisadan alun wienil\u00e4iset lehtipomot v\u00e4ittiv\u00e4t levitt\u00e4v\u00e4ns\u00e4 suurelle yleis\u00f6lle tietoa ja sivistyst\u00e4 valistuksen etuvartiona, mutta todellisuudessa he keskittyiv\u00e4t k\u00e4ym\u00e4\u00e4n likaisia poliittisia valtakamppailuja ja rahastamaan sensaation\u00e4lk\u00e4isell\u00e4 uutisoinnilla.<\/p>\n Internetin aikakaudella lehdist\u00f6 ei ole en\u00e4\u00e4 samanlainen vallan linnake kuin kultaisina vuosikymmenin\u00e4\u00e4n, mutta samanlaiset mekanismit vaikuttavat taustalla edelleen. Vanhojen mediaimperiumien rinnalle ja yl\u00e4puolelle on noussut Applen, Googlen ja Facebookin kaltaisia uuden ajan airuita, teknokonsumerismin j\u00e4ttil\u00e4isi\u00e4.<\/p>\n Valistuksen ihanteet ja mannermaisen moraalifilosofian opinkappaleet ovat korvautuneet angloamerikkalaisella retoriikalla \u201dvoimaantumisesta\u201d, \u201dluovuudesta\u201d, \u201dyksil\u00f6llisyydest\u00e4\u201d ja \u201darvokkuudesta\u201d. N\u00e4iden iskusanojen nimiin teknokonsumerismin j\u00e4ttil\u00e4iset vannovat \u2013 ja toimivat yht\u00e4 kyynisesti ja kaksinaamaisesti kuin wienil\u00e4iset lehtipomot Krausin elinaikana.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":" Siihen n\u00e4hden, kuinka t\u00e4rke\u00e4 kirjailija Karl Kraus (1874-1936) oli, h\u00e4nt\u00e4 on suomennettu…<\/p>\n","protected":false},"author":66,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"closed","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[],"acf":[],"platta":{"numLikes":10,"numComments":0,"category":"kulttuuri","themes":["kirjallisuus"],"commercial_partner":null,"thumbnail":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/38\/2015\/03\/underwood5small.jpg","blog_id":38},"jetpack_featured_media_url":"","_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts\/2622"}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/users\/66"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/comments?post=2622"}],"version-history":[{"count":7,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts\/2622\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":2629,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts\/2622\/revisions\/2629"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/media?parent=2622"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/categories?post=2622"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/tags?post=2622"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}