{"id":263,"date":"2010-09-19T18:23:00","date_gmt":"2010-09-19T16:23:00","guid":{"rendered":"http:\/\/blogit.image.fi\/antiaikalainen\/franzenin-tapaus\/"},"modified":"2018-02-28T09:30:31","modified_gmt":"2018-02-28T07:30:31","slug":"franzenin-tapaus","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/franzenin-tapaus\/","title":{"rendered":"Franzenin tapaus"},"content":{"rendered":"

\"\"<\/a><\/p>\n

<\/div>\n

<\/p>\n

“Eik\u00f6 se ole jonkinlainen Amerikan Juha Itkonen?” N\u00e4in arveli er\u00e4s tuttu kirjailija Jonathan Franzenista. Luulen, ett\u00e4 samanlainen k\u00e4sitys on monilla muilla, jotka ovat kuulleet Franzenista, mutta eiv\u00e4t lukeneet h\u00e4nen kirjojaan. <\/div>\n

<\/p>\n

<\/div>\n
“Amerikan Juha Itkonen” -vertaus tarkoittanee, ett\u00e4 Franzenin romaanit miellet\u00e4\u00e4n lukuromaaneiksi, joista suuri yleis\u00f6 tykk\u00e4\u00e4 ja joita my\u00f6s monet kriitikot pit\u00e4v\u00e4t ansiokkaina teoksina, mutta jotka eiv\u00e4t pakota ket\u00e4\u00e4n pohtimaan k\u00e4sityksi\u00e4\u00e4n romaanin ilmaisumahdollisuuksista, kysym\u00e4\u00e4n, mit\u00e4 muuta romaanimuodolla voisi saada aikaan kuin vet\u00e4vi\u00e4 tarinoita ja verevi\u00e4 henkil\u00f6hahmoja yleishumaanilla eetoksella kuorrutettuna. <\/div>\n
<\/div>\n
Olen lukenut viime p\u00e4iv\u00e4t Franzenin Freedomia<\/em>, joka lienee kirjasyksyn puhutuin teos Atlantin takana. Monet ovat jopa ehtineet julistaa sen 2000-luvun “suureksi amerikkalaiseksi romaaniksi”, mik\u00e4 jo sin\u00e4ns\u00e4 olisi hyv\u00e4 syy inhota kirjaa ja j\u00e4tt\u00e4\u00e4 se lukematta. Ei kuitenkaan kannata j\u00e4tt\u00e4\u00e4. Paitsi ett\u00e4 Freedom<\/em> on ansiokas lukuromaani (niin ansiokas, ett\u00e4 jos Juha Itkonen joskus ylt\u00e4\u00e4 samaan, fanfaarien on syyt\u00e4 raikua), se on my\u00f6s kirjallisesti mielenkiintoinen teos. Ei kuitenkaan siksi, ett\u00e4 se n\u00e4ytt\u00e4v\u00e4sti rikkoisi ja kyseenalaistaisi romaanikerronnan konventioita, vaan paradoksaalisesti juuri siksi, ett\u00e4 se ei semmoisia temppuja tee.<\/div>\n
<\/div>\n
New York Review of Booksin arvostelussa sanotaan Franzenin kirjoittavan aivan kuin kirjallisuudessa ei olisi koskaan ollut modernismia tai postmodernismia. Toisin sanoen h\u00e4n k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 pitk\u00e4lti 1800-luvun romaanikerronnan v\u00e4lineist\u00f6\u00e4. Henkil\u00f6iden ja milj\u00f6\u00f6n kuvauksessa on balzacmaista pieteetti\u00e4 ja pikkutarkkuutta. Juonenkuljetus taas on vanhahtavan verkkaista, tapahtumat etenev\u00e4t laajalla rintamalla, kasautuvalla painolla. Vaikka kerronnassa on ajan patinaa, Freedom<\/em> on tyystin toisenlainen romaani kuin vaikkapa Thomas Pynchonin Mason & Dixon, <\/em>jonka kieli j\u00e4ljittelee pikkutarkasti 1700-luvun kielt\u00e4, mutta jonka kerronnalliset strategiat korostavat historiallisen ajankuvan monihahmotteisuutta, pakenevuutta. Yksinkertaistettuna: Mason & Dixon<\/em> on vanhanaikaisella kielell\u00e4 kirjoitettu postmoderni historiallinen romaani, Freedom<\/em> taas nykykielell\u00e4 kirjoitettu aikalaisromaani, jonka kerronta on vanhanaikaista ja josta puuttuvat l\u00e4hes totaalisesti postmodernit piirteet. <\/div>\n
<\/div>\n
Franzenin tietoinen ajan virrassa seisominen tuntuu hieman h\u00e4mment\u00e4v\u00e4lt\u00e4, kun muistetaan ett\u00e4 h\u00e4n oli David Foster Wallacen syd\u00e4nyst\u00e4v\u00e4 ja istui monet pitk\u00e4t illat DFW:n kanssa keskustelemassa romaaneista ja niiden tekemisest\u00e4. Eik\u00f6 DFW:n ajatuksista tarttunut mit\u00e4\u00e4n Franzenin kerrontaan? Freedomin<\/em> perusteella voisi uskoa, ettei Franzen ole Infinite Jestist\u00e4<\/em> koskaan kuullutkaan. Mieleeni nousee katkelma David Lipskyn kirjasta Although Of Course You End Up Becoming Yourself<\/em>. Siin\u00e4 Lipsky matkaa DFW:n kanssa kirjakiertueella ja keskustelee yhdest\u00e4 sun toisesta asiasta. Er\u00e4\u00e4ss\u00e4 kohdassa he puhuvat romaanikerronnasta ja Lipsky tunnustaa olevansa “realismifani”. T\u00e4m\u00e4 kommentti paljastaa, kuinka et\u00e4\u00e4ll\u00e4 Lipskyn kirjallisuusk\u00e4sitys on DFW:n vastaavasta, ja on jopa huvittavaa huomata, ett\u00e4 Lipsky ei tunnu sit\u00e4 tajuavan. Kun DFW t\u00e4hdent\u00e4\u00e4 romaanikerronnan konventioita rikkovan proosan pystyv\u00e4n kuvaamaan nykyihmisen maailmassa olemisen kokemuksia huomattavasti perinteist\u00e4 realismia syvemmin, Lipsky intt\u00e4\u00e4 Tolstoin romaanien tuntuvan viel\u00e4 nykyp\u00e4iv\u00e4n\u00e4kin hyvin todellisilta.<\/div>\n

<\/p>\n

<\/div>\n

<\/p>\n

“Yeah, but life now is completely different than the way it was then. Does your life approach anything like a linear narrative? I’m talking about the way it feels, how our nervous system feels”<\/em>, DFW vastaa Tolstoita haikailevalle Lipskylle. K\u00e4vik\u00f6h\u00e4n Franzen samanlaisia keskusteluja DFW:n kanssa? Ihan varmasti k\u00e4vi, ja ep\u00e4ilem\u00e4tt\u00e4 Franzen on kirjallisesti huomattavasti sofistikoituneempi kuin Lipsky. Olisikin mielenkiintoista tiet\u00e4\u00e4, miten Franzen vastasi DFW:lle kysymyksiin siit\u00e4, mit\u00e4 konventionaalisella romaanikerronnalla on annettavanaan nykyp\u00e4iv\u00e4n\u00e4. Omanlaisensa vastaus on tietysti se, ett\u00e4 Franzen on kirjoittanut Freedomin<\/em> kaltaisen romaanin, joka ep\u00e4ilem\u00e4tt\u00e4 miellytt\u00e4\u00e4 Lipskyn kaltaista realismifania.<\/div>\n

<\/p>\n

<\/div>\n

<\/p>\n

Itse odotin Freedomia<\/em> lukiessani, ett\u00e4 romaanista paljastuisi jokin salakavala kerronnallinen jekku, joka laittaisi asetelmat kertaheitolla p\u00e4\u00e4laelleen. Mieless\u00e4ni takoi, ett\u00e4 eih\u00e4n t\u00e4m\u00e4 voi olla pelkk\u00e4 ansiokas lukuromaani, t\u00e4ytyyh\u00e4n t\u00e4ss\u00e4 olla muutakin, koska Franzen kiistatta on amerikkalaisen nykyproosan parhaita kykyj\u00e4. Mutta ei. Franzenin kerronnassa ei ole postmoderneja sivujuonteita tai salak\u00e4yt\u00e4vi\u00e4, ei ironisia pistoja. H\u00e4n tekee romaania 1800-lukulaisella kaavalla niin vilpitt\u00f6m\u00e4sti ja tinkim\u00e4tt\u00f6m\u00e4sti kuin suinkin.<\/div>\n

<\/p>\n

<\/div>\n

<\/p>\n

Onko t\u00e4m\u00e4 Franzenilta jonkinlainen statement? Onko vakavahenkisen romaanikirjallisuuden h\u00e4nen mielest\u00e4\u00e4n palattava kokeilevalta, perinteisi\u00e4 kaavoja rikkovalta tielt\u00e4 kohti traditiota? Onko vanhanaikaisen romaanin kirjoittaminen ja postmodernismin t\u00e4ydellinen sivuuttaminen harkittu kapinaele? N\u00e4m\u00e4 ovat kiintoisia kysymyksi\u00e4, joihin en ole toistaiseksi keksinyt hyvi\u00e4 vastauksia. Luulen, ett\u00e4 minun pit\u00e4\u00e4 laajentaa t\u00e4t\u00e4 pohdintaa esseeksi. Mutta jo se, ett\u00e4 Freedom<\/em> pist\u00e4\u00e4 aivot n\u00e4in kiivaasti raksuttamaan tekee siit\u00e4 minulle merkitt\u00e4v\u00e4n kirjan. <\/div>\n

<\/p>\n

<\/div>\n

<\/p>\n

Ent\u00e4p\u00e4 mist\u00e4 Freedomin<\/em> suuressa suosiossa on kyse? Siihen lienee helppo vastata: suuri yleis\u00f6 kaipaa korkeatasoisia romaaneja, jotka se voi lukea ahmien. Toisin sanoen romaaneja, jotka antavat samaan aikaan taide-el\u00e4myksen ja lukunautinnon. Freedom<\/em> on nyt julistettu t\u00e4m\u00e4n syksyn viralliseksi laaturomaaniksi. Ensi syksyn\u00e4 vastaavaan asemaan nostetaan jokin toinen kirja. Niin se k\u00e4y. Eik\u00e4 Franzen tietenk\u00e4\u00e4n sille mit\u00e4\u00e4n mahda.<\/div>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

“Eik\u00f6 se ole jonkinlainen Amerikan Juha Itkonen?” N\u00e4in arveli er\u00e4s tuttu kirjailija…<\/p>\n","protected":false},"author":66,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[13],"tags":[],"acf":[],"platta":{"numLikes":0,"numComments":11,"category":null,"themes":[],"commercial_partner":null,"thumbnail":false,"blog_id":38},"jetpack_featured_media_url":"","_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts\/263"}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/users\/66"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/comments?post=263"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts\/263\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":2148,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts\/263\/revisions\/2148"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/media?parent=263"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/categories?post=263"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/tags?post=263"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}