![\"\"](\"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/38\/2016\/11\/finlandia.jpg\")
<\/p>\n<\/p>\n
Kaunokirjallisuuden Finlandia-palkinnon p\u00e4\u00e4tarkoituksena on auttaa kuluttajia valitsemaan laadukas joululahjakirja sellaisiin suomalaiskoteihin, joissa joku viel\u00e4 lukee.<\/p>\n
Marraskuun alussa tapahtuvasta palkintoehdokkaiden julkistuksesta kustantamot ja kirjakauppiaat toivovat mukavaa p\u00f6hin\u00e4\u00e4 vuoden t\u00e4rkeimp\u00e4\u00e4n myyntisesonkiin kiihdytt\u00e4ville kirjamarkkinoille.<\/p>\n
Olisi hurskastelua v\u00e4itt\u00e4\u00e4 tai kuvitella, ett\u00e4 Finlandia on jotakin muuta kuin kaupallisia p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4ri\u00e4 palveleva palkinto.<\/p>\n
Ylen ja Ilta-Sanomien kirjallisuustoimittajia ei ainakaan voi syytt\u00e4\u00e4 hurskastelusta. He iloitsivat avoimesti, kun t\u00e4m\u00e4n vuoden palkintoehdokkaiden lista on er\u00e4\u00e4nlainen tolkun ihmisten lista.<\/p>\n
Ilta-Sanomissa Suvi Kerttula luonnehti ehdokaskirjoja \u201dtarinallisiksi ja sopivan kansantajuisiksi\u201d. Raati ymm\u00e4rsi olla valitsematta \u201dliian korkeakirjallista dadaa\u201d.<\/p>\n
Ylen Miia Gustafsson oli helpottunut siit\u00e4, ett\u00e4 raati ei \u201dpiinaa lukijoita vaikeilla, kokeilevilla kirjoilla\u201d tai \u201dtiiliskivill\u00e4\u201d.<\/p>\n
Purkautuuko n\u00e4iss\u00e4 huomioissa parin vuoden takaisten valintojen her\u00e4tt\u00e4m\u00e4 kauna? Silloinhan ehdokaskuusikkoon p\u00e4\u00e4si kaksi valtavirrasta poikkeavaa tiiliskive\u00e4, Miki Liukkosen O<\/i> ja Jaakko Yli-Juonikkaan Jatkosota-extra<\/i>.<\/p>\n
Sin\u00e4ns\u00e4 Finlandia-raadin valinnoista purnaamisessa ei ole mit\u00e4\u00e4n uutta. Monina vuosina ovat kirja-alan ihmiset v\u00e4hint\u00e4\u00e4nkin kulissien takana sadatelleet, kun ehdokkaiden joukossa on ollut kirjoja, joita on “mahdoton myyd\u00e4”.<\/p>\n
***<\/p>\n
Minulla ei ole 2019 ehdokaslistasta valitettavaa. Kuudesta finalistista olen tehnyt tuttavuutta vain Hanna-Riikka Kuisman Kerrostalon<\/i> ja Monika Fagerholmin Kuka tappoi bambin?<\/i> kanssa. Molemmista pidin kovasti. Nelj\u00e4n muun ehdolla olevan tuotannosta olen lukenut vanhempia teoksia. Oivallisia tekij\u00f6it\u00e4 kaikki tyynni.<\/p>\n
Ilta-Sanomien Kerttulan jutun j\u00e4lkeen mielt\u00e4ni kaihersi, onko minulta mennyt ohi jotakin kiinnostavaa. Julkaistaanko Suomessa paljonkin dadaistista kertomakirjallisuutta? Miten en ole huomannut?<\/p>\n
Samalla kehittelin pienen ajatusleikin. Kuvitellaan, ett\u00e4 Suomessa olisi julkaistu uutuuskirjana sen kaltainen teos kuin Laszlo Krasznahorkain Saatanatango<\/i>, t\u00e4m\u00e4n syksyn k\u00e4\u00e4nn\u00f6shelmi.<\/p>\n
Olisiko Ylen Gustafsson ollut pahoillaan, jos Finlandia-raati olisi piinannut lukijoita valitsemalla t\u00e4llaisen merkkiteoksen ehdokaskuusikkoon ja pudottanut samalla pois jonkin tolkullisemman kirjan, joka hellii h\u00e4nen k\u00e4sityksi\u00e4\u00e4n siit\u00e4, ett\u00e4 kirjallisuus on \u201dennen kaikkea tunteita\u201d?<\/p>\n
Ihanteellinen Finlandia-ehdokas lienee romaani, jossa on vahva tarina, samastuttavat henkil\u00f6hahmot ja suuren lukuel\u00e4myksen tuntu. T\u00e4llaisia kirjoja on mukava lukea joulunpyhin\u00e4 sohvannurkassa torkkupeittoon kietoutuneena, toinen k\u00e4si konvehtirasiassa.<\/p>\n
***<\/p>\n
Usein kuulee v\u00e4itett\u00e4v\u00e4n, ett\u00e4 suomalaiset ovat lukijakansaa. Monilla mittareilla se varmasti pit\u00e4\u00e4kin paikkansa.<\/p>\n
Kaunokirjallisuudessa olemme kuitenkin perifeerinen kulttuuri, jossa hallitsevana vaatimuksena on ollut todellisuusvastaavuus. Kerttulan kavahtama \u201dliian korkeakirjallinen dada\u201d ei ole p\u00e4\u00e4ssyt horjuttamaan realismin hyveit\u00e4.<\/p>\n
T\u00e4m\u00e4 perifeerisyys on historian perusteella ymm\u00e4rrett\u00e4v\u00e4\u00e4. Maailmansotien v\u00e4lill\u00e4 maassamme ilmestyi niukasti k\u00e4\u00e4nn\u00f6skirjallisuutta, mist\u00e4 nationalistiset kirjallisuuspiirit olivat pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n hyvill\u00e4\u00e4n. Modernismin klassikoita alkoi tulla suomen kielelle vasta sotien j\u00e4lkeen.<\/p>\n
Avaria aikoja elettiin 1960- ja 1970-luvuilla, jolloin suomalainen kirjallisuus avasi ikkunoita Eurooppaan ja laajemminkin maailmalle.<\/p>\n
Pienen\u00e4 anekdoottina voisi mainita Donald Barthelmen ja John Barthin kaltaisten amerikkalaisten postmodernistien suomennokset, jotka tosin nopeasti tyss\u00e4siv\u00e4t.<\/p>\n
Thomas Pynchonin Painovoiman sateenkaari<\/em> tuli suomeksi 40 vuoden viipeell\u00e4, David Foster Wallacen Inifinite Jest<\/em> on parhaillaan Tero Valkosen k\u00e4\u00e4nnett\u00e4v\u00e4n\u00e4 ja n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 my\u00f6h\u00e4styv\u00e4n vain nelj\u00e4nnesvuosisadan.<\/p>\n Nyky\u00e4\u00e4n k\u00e4\u00e4nn\u00f6skirjallisuus on taas ahtaalla. Tuskin suomalainen kirjallisuus kuitenkaan k\u00e4pristyy niin pahasti sis\u00e4\u00e4np\u00e4in kuin 1930-luvulla, onhan meill\u00e4 sent\u00e4\u00e4n internetin kautta yhteyksi\u00e4 ulkomaailmaan, mutta jonkinlainen taantuma saattaa olla edess\u00e4.<\/p>\n T\u00e4ytyy toivoa, ett\u00e4 Teoksen ja Siltalan kaltaisilla kustantamoilla riitt\u00e4\u00e4 edellytyksi\u00e4 tuoda suomenkielisten lukijoiden ulottuville Krasznahorkain ja Wallacen kaltaisia kirjailijoita, joiden teokset eiv\u00e4t v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 vastaa “vanhan kunnon romaanin” -kuvitelmasta nouseviin perusodotuksiin, vaan saattavat jopa piinata lukijoita mutta samalla avartaa heid\u00e4n kirjallista mielikuvitustaan.<\/p>\n Min\u00e4 toivon Suomeen monipuolista ja moni-ilmeist\u00e4 kirjallista kulttuuria. Siksi tunnen \u00e4rtymyst\u00e4, kun kirjallisuustoimittajat ylist\u00e4v\u00e4t mieleisi\u00e4\u00e4n Finlandia-ehdokkaita ly\u00f6m\u00e4ll\u00e4 valtavirran ulkopuolelle asettuvaa kirjallisuutta ja viel\u00e4p\u00e4 t\u00f6ker\u00f6ill\u00e4 leimoilla. Se jos mik\u00e4 kertoo perifeerisest\u00e4, ahtaisiin kirjallisuusk\u00e4sityksiin j\u00e4m\u00e4ht\u00e4neest\u00e4 kulttuurista.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":" Kaunokirjallisuuden Finlandia-palkinnon p\u00e4\u00e4tarkoituksena on auttaa kuluttajia valitsemaan laadukas joululahjakirja sellaisiin suomalaiskoteihin, joissa…<\/p>\n","protected":false},"author":66,"featured_media":0,"comment_status":"closed","ping_status":"closed","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[],"acf":[],"platta":{"numLikes":36,"numComments":0,"category":"kulttuuri","themes":["kirjallisuus"],"commercial_partner":null,"thumbnail":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/38\/2016\/11\/finlandia.jpg","blog_id":38},"jetpack_featured_media_url":"","_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts\/2631"}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/users\/66"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/comments?post=2631"}],"version-history":[{"count":4,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts\/2631\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":2635,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts\/2631\/revisions\/2635"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/media?parent=2631"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/categories?post=2631"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/tags?post=2631"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}