{"id":268,"date":"2010-08-07T08:45:00","date_gmt":"2010-08-07T06:45:00","guid":{"rendered":"http:\/\/blogit.image.fi\/antiaikalainen\/elokuvatuttavuuksia\/"},"modified":"2018-02-28T09:30:33","modified_gmt":"2018-02-28T07:30:33","slug":"elokuvatuttavuuksia","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/elokuvatuttavuuksia\/","title":{"rendered":"Elokuvatuttavuuksia"},"content":{"rendered":"

\"\"<\/a><\/p>\n

Kuten edellisess\u00e4 merkinn\u00e4ss\u00e4ni kerroin, olen katsellut t\u00e4n\u00e4 kes\u00e4n\u00e4 ahkerasti elokuvia. Enimm\u00e4kseen vanhoilta tutuilta mieliohjaajiltani, mutta my\u00f6s uudemmilta tuttavuuksilta. Minulle uusista nimist\u00e4 kiintoisimpia ovat belgialaiset Dardennen veljekset, Luc ja Jean-Pierre. Olin aikaisemmin n\u00e4hnyt heilt\u00e4 vain yhden leffan, La promesse<\/em>, ja se kyll\u00e4 tuntui oitis vaikuttavalta. Nyt kun olen laajemmin tutustunut Dardennen veljesten tuotantoon, pid\u00e4n heit\u00e4 aivan k\u00e4rkitason eurooppalaisina elokuvantekij\u00f6in\u00e4. <\/p>\n
<\/blockquote>\n<\/div>\n
<\/div>\n
Like muuten julkaisi hiljattain suomennoksena Luc Dardennen p\u00e4iv\u00e4kirjamerkint\u00f6ihin perustuvan teoksen Kuviemme takaa<\/em>. Sit\u00e4kin olen lueskellut. Kirja nostaa esiin monia t\u00e4rkeit\u00e4 kysymyksi\u00e4 tyrkytt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 niihin valmiita tai heppoisia vastauksia. Luc Dardennesta piirtyy kuva ohjelmallisena — mutta ei julistavana — elokuvantekij\u00e4n\u00e4, joka haluaa ett\u00e4 h\u00e4nen teoksillaan on suurempaa merkityst\u00e4 kuin antaa puolentoista tunnin (valheellinen) todellisuuspako nautinnonhaluisille kuluttajille. Elokuvia ei h\u00e4nen mielest\u00e4\u00e4n tehd\u00e4 pelk\u00e4n tekemisen tai rahan ansaitsemisen vuoksi. Pit\u00e4\u00e4 olla my\u00f6s sanottavaa. Sanomattakin on selv\u00e4\u00e4, ett\u00e4 Dardenne on moralisti. Niinh\u00e4n kaikki merkitt\u00e4v\u00e4t kirjailijat ja taiteentekij\u00e4t ovat. <\/p>\n
<\/blockquote>\n<\/div>\n
<\/div>\n
“Pahuutta on turha yritt\u00e4\u00e4 vangita mahdollisimman l\u00e4helt\u00e4, tiukasti, keskelt\u00e4. Se ilmestyy vaivihkaa ja ilman syyt\u00e4 pitk\u00e4\u00e4n kest\u00e4neen, rajauksensa ylitt\u00e4neen ja hankalasti erottuvan otoksen reunaan. Juuri sellaiseen ep\u00e4tarkoituksenmukaiseen n\u00e4kym\u00e4\u00e4n ilmestyy ep\u00e4inhimillinen inhimillisyys, ja vain silloin sen todellisuudesta voi saada jonkinlaisen k\u00e4sityksen.” <\/p>\n
<\/blockquote>\n

<\/em><\/div>\n

<\/div>\n
T\u00e4t\u00e4 blogimerkint\u00e4\u00e4 kuvittavat yll\u00e4 Rosetta<\/em>-elokuvan p\u00e4\u00e4henkil\u00f6n \u00c8milie Dequennen kasvot. Suosittelen kyseist\u00e4 leffaa kaikille niille, jotka ep\u00e4ilev\u00e4t realistisen yhteiskunnallisen elokuvan ilmaisuvoimaa. Rosetta kuuluu j\u00e4lkimodernin maailman kurjalistoon, el\u00e4\u00e4 asuntovaunussa karavaanarileiriss\u00e4. H\u00e4nelle yhteiskunta n\u00e4ytt\u00e4ytyy sotatantereena, jossa on otettava paikkansa, vaikka muiden kustannuksella. Rosettaa ajaa pakahduttava halu selviyty\u00e4, el\u00e4\u00e4 “normaalia el\u00e4m\u00e4\u00e4”, kuten h\u00e4n itse sanoo. Mik\u00e4 on h\u00e4nen p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4ns\u00e4? Ei sen hohdokkaampi kuin p\u00e4\u00e4st\u00e4 vohvelikojun myyj\u00e4ksi. T\u00e4llainen ty\u00f6 — jota parempiosaiset nuoret kutsuisivat paskaduuniksi — on Rosettalle asia, jonka edest\u00e4 h\u00e4n on valmis panemaan kaiken likoon. Voiko osattomuutta t\u00e4m\u00e4n konkreettisemmin ilment\u00e4\u00e4? Tavoitteeseensa p\u00e4\u00e4st\u00e4kseen Rosetta lopulta pett\u00e4\u00e4 ainoan yst\u00e4v\u00e4ns\u00e4, ainoan auttajansa. Se ei ole pahuutta. Se on ep\u00e4toivoa. \u00c8milie Dequennen kasvot, olemus, kuvallinen l\u00e4sn\u00e4olo ilmaisevat t\u00e4m\u00e4n ep\u00e4toivon ja siihen kietoutuvan uhmakkaan tahdonvoiman pakahduttavasti. Luc Dardenne kirjoittaa p\u00e4iv\u00e4kirjassaan Rosettan taistelevan sit\u00e4 vastaan, ett\u00e4 katsoja alkaisi itke\u00e4 h\u00e4nen puolestaan. Se on hyvin sanottu. <\/p>\n
<\/blockquote>\n<\/div>\n
<\/div>\n
Dardennen veljekset eiv\u00e4t tee yhteiskunnallista elokuvaa osoittelevassa, “oikeaa tietoisuutta” alleviivaavassa s\u00e4vyss\u00e4. He eiv\u00e4t aseta riist\u00e4ji\u00e4 ja riistettyj\u00e4 suoraan toisiaan vastaan, eiv\u00e4tk\u00e4 keskity kuvaamaan p\u00e4\u00e4henkil\u00f6idens\u00e4 sosiaalisen tietoisuuden kehittymist\u00e4. Rosettan maailmassa on pikemminkin olosuhteita kuin rakenteellisia voimia. Kaikki ovat omillaan, maailmaan heitettyj\u00e4. Useammassakin kohtauksessa toistuu asetelma, jossa yksi ep\u00e4toivoinen ottaa paikan toiselta ep\u00e4toivoiselta. Eiv\u00e4tk\u00e4 ty\u00f6nantajat ole sikaria tupruttelevia porhoja, vaan rupisia pienyritt\u00e4ji\u00e4. Dardennen veljesten maailma muistuttaa jollain tasolla Arto Salmisen romaanien maailmaa, vaikka kerronnan s\u00e4vyt ovatkin viitteellisempi\u00e4, hienovaraisempia. Rosettassa<\/em> ei ole groteskia, satiiriksi k\u00e4\u00e4ntyv\u00e4\u00e4 toivottomuutta. Se elokuvallistaa v\u00e4kev\u00e4sti kokemuksen siit\u00e4, mit\u00e4 on el\u00e4\u00e4 yhteiskunnan pohjalla ja rimpuilla yl\u00f6sp\u00e4in, sokean p\u00e4\u00e4tt\u00e4v\u00e4isyyden vallassa. <\/p>\n
<\/blockquote>\n<\/div>\n
<\/div>\n
Elokuvan lopussa on jonkinlainen sovitus, luultavasti. Dardennen veljekset onneksi j\u00e4tt\u00e4v\u00e4t tulkinnat katsojille. Meid\u00e4n on selvitett\u00e4v\u00e4 itse, mit\u00e4 olemme n\u00e4hneet. Ja mit\u00e4 n\u00e4kem\u00e4st\u00e4mme ajattelemme. N\u00e4in toimii taide, joka kunnioittaa kokijansa \u00e4lykkyytt\u00e4 ja kauneuden tajua.<\/div>\n
<\/div>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Kuten edellisess\u00e4 merkinn\u00e4ss\u00e4ni kerroin, olen katsellut t\u00e4n\u00e4 kes\u00e4n\u00e4 ahkerasti elokuvia. Enimm\u00e4kseen vanhoilta…<\/p>\n","protected":false},"author":66,"featured_media":836,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[21,2],"tags":[],"acf":[],"platta":{"numLikes":0,"numComments":3,"category":null,"themes":[],"commercial_partner":null,"thumbnail":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/38\/2015\/03\/Rosetta.jpg","blog_id":38},"jetpack_featured_media_url":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/38\/2015\/03\/Rosetta.jpg","_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts\/268"}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/users\/66"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/comments?post=268"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts\/268\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":2153,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts\/268\/revisions\/2153"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/media\/836"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/media?parent=268"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/categories?post=268"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/tags?post=268"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}