![\"\"](\"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/38\/2022\/01\/iida-rauma-havitys.jpg\")
<\/p>\n<\/p>\n
Harvaa kirjaa olen viime vuosina lukenut yht\u00e4 ahnaasti kuin Iida Rauman H\u00e4vityst\u00e4.<\/em><\/p>\n En yleens\u00e4 ole aihevetoisten romaanien yst\u00e4v\u00e4, koska niiss\u00e4 estetiikka helposti j\u00e4\u00e4 sivurooliin. H\u00e4vityksess\u00e4<\/em> ei niin k\u00e4y, vaan se on hurjan vahvalla proosalla kirjoitettu kertomus kouluv\u00e4kivallasta ja sen seurauksista (sek\u00e4 siin\u00e4 sivussa my\u00f6s Turun kaupungin h\u00e4vitystent\u00e4yteisest\u00e4 historiasta).<\/p>\n H\u00e4vitys<\/em> t\u00e4ytt\u00e4\u00e4 kunderamaisen ihanteen, jonka mukaan romaanin on kerrottava sellaista, mik\u00e4 on mahdollista kertoa vain romaanimuodon avulla. Kirjan p\u00e4\u00e4henkil\u00f6iden A:n ja Iran kokemukset peruskouluvuosien henkisest\u00e4 ja fyysisest\u00e4 v\u00e4kivallasta koskettaisivat varmaan my\u00f6s realistisella perusproosalla kerrottuna, mutta Rauman vimmaiset ja vy\u00f6rytt\u00e4v\u00e4t virkkeet ly\u00f6v\u00e4t melkein sielun halki \u2013 ja samalla niiss\u00e4 on lohdutuksen s\u00e4ie: ett\u00e4 joku uskaltaa ruopata n\u00e4in musertavia asioita n\u00e4in syv\u00e4lt\u00e4.<\/p>\n H\u00e4vityst\u00e4<\/em> lukiessa liikuin my\u00f6s henkil\u00f6kohtaisissa muistoissani. En joutunut kouluvuosina kokemaan l\u00e4hesk\u00e4\u00e4n yht\u00e4 raakaa kaltoinkohtelua kuin romaanin p\u00e4\u00e4henkil\u00f6t, mutta tied\u00e4n, milt\u00e4 tuntuu el\u00e4\u00e4 arkea, jota leimaa v\u00e4kivallan uhka ja erilaiset ulossulkemisen k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6t.<\/p>\n Edelleenkin tunnen nuo kokemukset sis\u00e4ll\u00e4ni, vaikka kouluvuosistani on vier\u00e4ht\u00e4nyt paljon aikaa. Joskus olen puolivakavissani sanonut, ett\u00e4 yl\u00e4asteen vuoksi minun on mahdoton uskoa ihmisten hyvyyteen. Muutaman kerran olen suunnitellut kirjoittavani n\u00e4ist\u00e4 asioista proosaa tai esseit\u00e4, mutta en ole uskaltanut moiseen ryhty\u00e4.<\/p>\n En ole uskaltanut, koska h\u00e4pe\u00e4n tunnustaa olleeni niin heikko, ett\u00e4 jouduin t\u00f6nityksi ja ivatuksi. Iida Raumaltakin meni pitk\u00e4 aika ennen kuin h\u00e4n pystyi aiheesta kirjoittamaan. Helsingin Sanomissa h\u00e4n sanoo, ett\u00e4 kouluv\u00e4kivallan hahmottamiseen ei ole olemassa kielt\u00e4.<\/p>\n \u201dJa koska silt\u00e4 puuttuu kieli, siit\u00e4 ei voi kertoa ilman ett\u00e4 se kuulostaisi pienelt\u00e4 ja kummalliselta, jotenkin ihan absurdilta.\u201d<\/p>\n Kaikkiahan joskus kiusataan, sanottiin silloin, kun itse olin yl\u00e4asteella.<\/p>\n T\u00e4llainen v\u00e4h\u00e4ttelev\u00e4 puhe synnytt\u00e4\u00e4 h\u00e4pe\u00e4n kaksoiskierteen; ensin h\u00e4pe\u00e4\u00e4 sit\u00e4, mit\u00e4 on kokenut, ja sitten viel\u00e4 sit\u00e4, ett\u00e4 tuntee kokemastaan h\u00e4pe\u00e4\u00e4, \u201dniin pienest\u00e4 asiasta\u201d. Ja ihmismielih\u00e4n toimii niin ett\u00e4 h\u00e4pe\u00e4n rinnalle nousee toinen myrkyllinen tunne: viha.<\/p>\n H\u00e4pe\u00e4 ja viha. Niist\u00e4 Iida Rauman romaani kertoo, mutta ei tukehdu niihin, vaan antaa kielen, jolla niist\u00e4 on mahdollista saada ote, ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 ja hahmottaa niiden s\u00e4vyt ja ulottuvuudet.<\/p>\n H\u00e4vitys<\/em> my\u00f6s kontekstualisoi kouluv\u00e4kivallan rakenteellisiin yhteyksiin. Se ei ole vain koululaisten v\u00e4lituntik\u00e4ytt\u00e4ytymiseen liittyv\u00e4 harmillinen lieveilmi\u00f6, joka voidaan hoitaa sill\u00e4, ett\u00e4 v\u00e4kivallan tekij\u00e4 ja uhri kohtaavat toisensa rehtorin kansliassa ja paiskaavat k\u00e4tt\u00e4 ja \u201dsopivat\u201d asian.<\/p>\n Melkein jokainen tunnustaa ja tunnistaa nykyisin rasismiin, seksismiin tai homofobiaan liittyv\u00e4n v\u00e4kivallan monikerroksellisiksi kulttuurisiksi ja historiallisiksi ilmi\u00f6iksi, joita vastaan pit\u00e4\u00e4 toimia, mutta kouluissa tapahtuvasta j\u00e4rjestelm\u00e4llisest\u00e4 alistamisesta, n\u00f6yryytt\u00e4misest\u00e4 ja vahingoittamisesta puhutaan korkeintaan toisen tai kolmannen luokan ongelmana.<\/p>\n H\u00e4vitys<\/em> siteeraa kouluv\u00e4kivaltaa k\u00e4sittelevi\u00e4 kirjoja ja oppaita (niiss\u00e4 tosin ei puhuta v\u00e4kivallasta vaan kiusaamisesta), jotka enemm\u00e4n tai v\u00e4hemm\u00e4n suorasanaisesti syytt\u00e4v\u00e4t uhria kohtalostaan. Jos sattuu olemaan lihava, laiha, motorisesti k\u00f6mpel\u00f6 tai arka ja vet\u00e4ytyv\u00e4, vet\u00e4\u00e4 luontaisesti puoleensa v\u00e4kivallantekij\u00f6it\u00e4. Er\u00e4s \u201dtutkimus\u201d jopa tarkastelee geneettisen perim\u00e4n yhteytt\u00e4 uhriksi joutumiseen.<\/p>\n Syyllistet\u00e4\u00e4nk\u00f6 rasismin, seksismin tai homofobian uhreja samalla tavalla? Sanotaanko heille, ett\u00e4 totta kai sinua kohdellaan kaltoin, koska olet v\u00e4\u00e4r\u00e4n v\u00e4rinen, v\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4 sukupuolta tai v\u00e4\u00e4r\u00e4ll\u00e4 tavalla seksuaalisesti suuntautunut?<\/p>\n \u201dEik\u00e4 h\u00e4pe\u00e4 j\u00e4tt\u00e4isi h\u00e4nt\u00e4, A sanoi, h\u00e4pe\u00e4 siit\u00e4, ett\u00e4 ne etsiv\u00e4t syyt\u00e4 h\u00e4nest\u00e4, eiv\u00e4t koskaan koulusta, eiv\u00e4t koskaan opettajista tai yhteiskunnassa ja oppilaitoksissa vallitsevasta jatkuvasta ja painostavasta kilpailuhengest\u00e4\u2026\u201d<\/em><\/p>\n Jokunen vuosi sitten k\u00e4vin pitk\u00e4st\u00e4 aikaa katsomassa vanhaa yl\u00e4asteen kouluani Kokkolassa. Oli h\u00e4tk\u00e4hdytt\u00e4v\u00e4\u00e4, kuinka voimallisesti ik\u00e4v\u00e4t muistot l\u00f6iv\u00e4t l\u00e4vitseni, kuinka repivi\u00e4, ruhjovia tunteita ne laittoivat liikkeelle.<\/p>\n Viha ja h\u00e4pe\u00e4 eiv\u00e4t ole l\u00e4hteneet minusta, eiv\u00e4t, vaikka itse l\u00e4hdin yl\u00e4asteelta kauan sitten. Kuljin lukion ja yliopiston kautta turvalliseen aikuisten maailmaan, jossa on vakava rikos, jos joku k\u00e4y keskell\u00e4 p\u00e4iv\u00e4\u00e4 kimppuuni ja alkaa kuristaa minua. Kukaan ei v\u00e4h\u00e4ttele, ett\u00e4 jouduin \u201dkiusatuksi\u201d.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":" Harvaa kirjaa olen viime vuosina lukenut yht\u00e4 ahnaasti kuin Iida Rauman H\u00e4vityst\u00e4.…<\/p>\n","protected":false},"author":66,"featured_media":0,"comment_status":"closed","ping_status":"closed","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[],"acf":[],"platta":{"numLikes":31,"numComments":0,"category":"kulttuuri","themes":["kirjallisuus","rikos"],"commercial_partner":null,"thumbnail":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/38\/2022\/01\/iida-rauma-havitys.jpg","blog_id":38},"jetpack_featured_media_url":"","_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts\/2686"}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/users\/66"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/comments?post=2686"}],"version-history":[{"count":2,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts\/2686\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":2689,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts\/2686\/revisions\/2689"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/media?parent=2686"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/categories?post=2686"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/tags?post=2686"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}