![\"\"](\"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/38\/2015\/06\/camus-a.jpg\")
<\/p>\n<\/p>\n
“El\u00e4m\u00e4ss\u00e4ni ei ole montakaan puhdasta asiaa. Kirjoittaminen on yksi niist\u00e4. Samalla kokemukseni kuitenkin kertoo minulle, ett\u00e4 on parempi olla hyv\u00e4 porvari kuin huono \u00e4lykk\u00f6 tai keskinkertainen kirjailija.”<\/p>\n
N\u00e4in sanoi Albert Camus kirjeess\u00e4\u00e4n oppi-is\u00e4lleen Jean Grenierille sen j\u00e4lkeen kun oli saanut Grenierilt\u00e4 koruttoman rehellist\u00e4 palautetta ensimm\u00e4isest\u00e4 romaaniyritelm\u00e4st\u00e4\u00e4n (Onnellinen kuolema<\/em>, julkaistu postuumisti).<\/p>\n Tuossa kirjeess\u00e4 Camus kysyy Grenierilt\u00e4 suoraan, kannattaako h\u00e4nen en\u00e4\u00e4 jatkaa kirjoittamista, mutta sanoo samalla tiedostavansa, ettei siihen voi vastata kukaan muu kuin h\u00e4n itse.<\/p>\n H\u00e4n p\u00e4\u00e4tti jatkaa. Kirja, jota h\u00e4n alkoi seuraavaksi kirjoittaa, oli Sivullinen<\/em>. T\u00e4n\u00e4 vuonna sen ilmestymisest\u00e4 tulee 80 vuotta.<\/p>\n Sivullisen<\/em> syntyyn vaikutti uimarannalla Algerian Oranissa hein\u00e4kuussa sattunut 1939 v\u00e4likohtaus. Kaksi humaltunutta arabinuorukaista hy\u00f6kk\u00e4si ranskalaisen Raoul Bensoussanin ja h\u00e4nen yst\u00e4viens\u00e4 kimppuun. Ensin heiluivat nyrkit, sitten veitsi. Bensoussan sai viiltoja hauikseensa ja poskeensa, veri virtasi mutta pahimmalta s\u00e4\u00e4styttiin.<\/p>\n Tasavaltalaiskaarti pid\u00e4tti veist\u00e4 heiluttaneen Kaddour Touilin, h\u00e4nen kaverinsa p\u00e4\u00e4si karkuun.<\/p>\n Tapauksessa ei sin\u00e4ns\u00e4 ollut mit\u00e4\u00e4n poikkeuksellista, nuorten miesten v\u00e4linen nahistelu oli Oranissa arkip\u00e4iv\u00e4\u00e4. Paikalliselehti L\u2019Echo d\u2019Oran <\/em>laati pikku uutisen, joka hukkui kymmenien samankaltaisten sekaan.<\/p>\n Albert Camus ty\u00f6skenteli viimeist\u00e4 kes\u00e4\u00e4ns\u00e4 Alger-R\u00e9publicanin<\/em> toimituksessa ja matkusteli taajaan Algerista Oraniin tapaamaan silloista tytt\u00f6yst\u00e4v\u00e4\u00e4ns\u00e4 ja tulevaa vaimoaan Francine Faurea. Uutinen j\u00e4i Camus’n mieleen.<\/p>\n H\u00e4n\u00a0kirjoitti muistivihkoonsa: “Rannalla: mies, k\u00e4det levitettyn\u00e4 kuin ristill\u00e4, auringon ristiinnaulitsemana.”<\/p>\n \u00a0<\/p>\n ***<\/p>\n \u00a0<\/p>\n Olivier Todd kirjoittaa Camus-el\u00e4m\u00e4kerrassaan Sivulliseen<\/em> vaikuttaneesta tosiel\u00e4m\u00e4n kahakasta, mutta j\u00e4tt\u00e4\u00e4 mainitsematta Kaddour Touilin nimelt\u00e4. H\u00e4n on pelkk\u00e4 arabi, aivan kuten se, jonka Sivullisen<\/em> keskushenkil\u00f6 Meursault ampuu rannalla kuoliaaksi.<\/p>\n Yalen yliopiston ranskan kielen ja kirjallisuuden professori Alice Kaplan otti asiakseen j\u00e4ljitt\u00e4\u00e4 Sivullisessa<\/em> nimett\u00f6m\u00e4ksi j\u00e4\u00e4v\u00e4n arabin todellisen el\u00e4m\u00e4n esikuvan. H\u00e4n kertoo 2017 ilmestyneess\u00e4 kirjassaan Looking for the Stranger <\/em>kohtaamisestaan Kaddour Touilin veljen kanssa.<\/p>\n Kaplan saa kuulla, ett\u00e4 2002 kuolleen Kaddour Touilin el\u00e4m\u00e4nvaiheissa oli yht\u00e4l\u00e4isyyksi\u00e4 Camus’n kanssa. Molemmat sairastuivat tuberkuloosiin ja saivat sodan syttyess\u00e4 vapautuksen asevoimista heikon terveyden t\u00e4hden. Molemmat matkustivat 1940-luvun alussa Ranskan Alpeille keuhkoparantolaan, joskin eri paikkaan, v\u00e4liss\u00e4\u00e4n Rh\u00f4ne-joki.<\/p>\n My\u00f6hemm\u00e4t vaiheet erottivat heid\u00e4t. Touil palasi 1954 ranskalaisen vaimonsa kanssa kotimaahansa ja ryhtyi pit\u00e4m\u00e4\u00e4n Copa Cabana -nimist\u00e4 baaria. Camus j\u00e4i Ranskaan, vaikka koki olevansa siell\u00e4 ulkopuolinen, \u00e4lymyst\u00f6n nen\u00e4nvartta pitkin katsoma pied noir<\/em>. Edes kirjallisuuden Nobel-palkinto ei poistanut h\u00e4nen alemmuudentunteitaan.<\/p>\n Sivullisessa<\/em> surmattavan arabin nimett\u00f6myys on puhuttanut kirjallista maailmaa pitk\u00e4\u00e4n. Edward Said kirjoitti 1980-luvulla: \u201dArabit ovat Sivullisessa<\/em> nimett\u00f6mi\u00e4 olentoja, pelkk\u00e4\u00e4 taustamaisemaa Camus\u2019n mahtipontisille metafyysisille pohdinnoille.\u201d<\/p>\n \u00a0<\/p>\n ***<\/p>\n \u00a0<\/p>\n Jos Alice Kaplan onnistui nime\u00e4m\u00e4\u00e4n Kaddour Touilin surmattavan arabin todellisen el\u00e4m\u00e4n esikuvaksi, algerialainen kirjailija Kamel Daoud luo h\u00e4nelle fiktiivisen henkil\u00f6historian hiljattain suomeksi ilmestyneess\u00e4 romaanissaan Tapaus Meursault<\/em> (suom. Leena Rantanen, Aviador 2022).<\/p>\n Romaanin kertojana toimii surmatun Moussan veli Haroun. H\u00e4n puhuu Meursault\u2019sta \u201dteid\u00e4n sankarinanne\u201d osoittaen sanansa paitsi dokumenttia tekev\u00e4lle seuralaiselleen my\u00f6s laajemmassa merkityksess\u00e4 “meille” l\u00e4nsimaalaisille.<\/p>\n Aiheesta toki, sill\u00e4 Sivullinen<\/em> on 1900-luvun eurooppalaisen romaanikirjallisuuden juhlituimpia teoksia. Camus itse luonnehti Meursault\u2019ta \u201dainoaksi Kristukseksi, jonka ansaitsemme.\u201d<\/p>\n Daoudin romaani ei ole pelkk\u00e4 syytekirjelm\u00e4. Pikemminkin se asettuu Camus\u2019n kanssa vuoropuheluun. Teksti vilisee viittauksia Sivullisen<\/em> lis\u00e4ksi Camus\u2019n muuhun tuotantoon.<\/p>\n Haroun syyllistyy samanlaiseen rikokseen kuin Meursault. Kaksikymment\u00e4 vuotta Moussan kuoleman j\u00e4lkeen h\u00e4n ottaa hengilt\u00e4 ranskalaisen siirtolaisen Joseph Larquais\u2019n. Surma tapahtuu y\u00f6ll\u00e4 kuun loisteessa, ei p\u00e4iv\u00e4ll\u00e4 auringon paahteessa.<\/p>\n Vasta itsen\u00e4istyneen Algerian silmiss\u00e4 Harounin varsinainen rikos ei ole ranskalaisen surmaaminen, vaan se, ettei h\u00e4n osallistunut vapaustaisteluun. H\u00e4pe\u00e4kseen Haroun tappoi Larquais\u2019n aselevon julistamisen j\u00e4lkeen. \u201dMe emme ole tappajia, olemme vapauttajia\u201d, tapausta tutkiva upseeri ilmoittaa.<\/p>\n \u00a0<\/p>\n ***<\/p>\n \u00a0<\/p>\n Alice Kaplan luo Looking for the Strangerissa<\/em> er\u00e4\u00e4nlaisen romaanin el\u00e4m\u00e4kerran kartoittamalla tarkasti Sivullisen<\/em> synnyn, julkaisemisen, vastaanoton ja my\u00f6hemm\u00e4t vaiheet.<\/p>\n Camus itse vierasti romaaninsa lukemista jonkinlaisena eksistentialismin hartauskirjana ja sanoutui irti koko eksistentialismin k\u00e4siteest\u00e4. Kaplan puolestaan korostaa postkolonialistisen lukutavan esiin nostamien poliittisten tulkintojen rajallisuutta.<\/p>\n H\u00e4nen mukaansa Sivullinen<\/em> on mustavalkoinen luonnostelma ankarasta kolonialistisesta maailmasta, jossa Meursault\u2019n kaltainen mies saattoi joutua oikeuden eteen arabin murhasta ilman ett\u00e4 ket\u00e4\u00e4n kiinnosti surmatun ihmisen nimi ja persoona. Camus itse tarjosi selityst\u00e4, jonka mukaan Meursault\u2019n rikos oikeuden silmiss\u00e4 ei ollut murha, vaan se ettei h\u00e4n itkenyt \u00e4itins\u00e4 hautajaisissa.<\/p>\n \u201dSivullinen<\/em> ei ole realistisen tradition mukainen romaani, se on painajaismainen henkil\u00f6kohtainen n\u00e4ky: Camus kutsui sit\u00e4 \u2019valokuvan negatiiviksi\u2019, humanisminsa y\u00f6puoleksi\u201d, Kaplan kirjoittaa.<\/p>\n Erilaiset kirjalliset virtaukset eksistentialimista ja uuskritiikist\u00e4 dekonstruktioon ja postkolonialistiseen tutkimukseen ovat vuosikymmenten varrella tarjonneet Sivullisesta<\/em> omat luentansa ja tulkintansa, mutta yksik\u00e4\u00e4n niist\u00e4 ei ole ammentanut sit\u00e4 tyhjiin. Sivullisessa<\/em> on jotain sammumatonta, jotain sellaista, mik\u00e4 j\u00e4\u00e4 vaivaamaan tarkintakin lukijaa.<\/p>\n \u00a0<\/p>\n ***<\/p>\n \u00a0<\/p>\n Suurimman osan Sivullisesta<\/em> Camus kirjoitti Pariisissa Montmartrella sijaitsevassa surkeassa l\u00e4\u00e4v\u00e4ss\u00e4. H\u00e4n k\u00e4vi p\u00e4ivisin t\u00f6iss\u00e4 Paris-Soirin<\/em> toimituksessa ja jatkoi illalla k\u00e4sikirjoituksen parissa. Teksti virtasi h\u00e4nest\u00e4 ulos vastustamattomalla voimalla sen j\u00e4lkeen kun h\u00e4n l\u00f6ysi rytmins\u00e4 ja tyylins\u00e4.<\/p>\n Vanhan hokeman mukaan Sivullinen <\/em>on \u201dKafkaa Hemingwayn kirjoittamana\u201d, eik\u00e4 se ole aivan tuulesta temmattu luonnehdinta. Oman sukupolvensa ranskalais\u00e4lyk\u00f6iden tavoin Camus oli kiinnostunut amerikkalaisesta kovaksikeitetyst\u00e4 rikoskirjallisuudesta ja etenkin sen lakonisesta tyylist\u00e4.<\/p>\n Kaplan nostaa t\u00e4rke\u00e4ksi vaikuttajaksi James M. Cainin 1936 ilmestyneen Postimies soittaa aina kahdesti, <\/em>jonka kerronta kulkee samaan tapaan kuin Sivullisessa<\/em> eli lukijalle selvi\u00e4\u00e4 vasta tarinan edetess\u00e4 ett\u00e4 \u00e4\u00e4ness\u00e4 on kuolemanselliss\u00e4 tuomiotaan odottava vanki.<\/p>\n Postimiehen<\/em> min\u00e4kertoja Frank Chambers menee t\u00f6ihin kreikkalaisen Nick Papadakisin omistamalle huoltoasemalle. Siell\u00e4 Chambers ajautuu lemmensuhteeseen Papadakisin kauniin vaimon kanssa, ja rakastavaiset p\u00e4\u00e4tt\u00e4v\u00e4t surmata pett\u00e4m\u00e4ns\u00e4 aviomiehen.<\/p>\n Kertoessaan tarinaansa Chambers ottaa tavakseen puhua surmaamastaan miehest\u00e4 \u201dkreikkalaisena\u201d sen sijaan ett\u00e4 kutsuisi h\u00e4nt\u00e4 etu- tai sukunimell\u00e4. T\u00e4m\u00e4 luo et\u00e4\u00e4nnytt\u00e4v\u00e4n vaikutelman. Uhri typistyy etniseen alkuper\u00e4\u00e4ns\u00e4, lakkaa olemasta yksil\u00f6.<\/p>\n Camus oli tarkka lukija, eik\u00e4 t\u00e4m\u00e4n kaltainen efekti varmaan j\u00e4\u00e4nyt h\u00e4nelt\u00e4 huomaamatta.<\/p>\n \u00a0<\/p>\n ***<\/p>\n \u00a0<\/p>\n Kun romaanin \u00e4\u00e4nen\u00e4 toimii min\u00e4kertoja, h\u00e4n tavallisesti paljastaa mielenmaisemaansa, kuvailee pelkojaan, toiveitaan ja pettymyksi\u00e4\u00e4n, tunnustaa salaisuuksiaan. Meursault on t\u00e4llaisen min\u00e4kertojan vastakohta, h\u00e4n ei kerj\u00e4\u00e4 ymm\u00e4rryst\u00e4mme eik\u00e4 kaipaa empatiaamme, h\u00e4n on \u201dvailla sis\u00e4ist\u00e4 maailmaa\u201d, kuten Camus asian ilmaisi.<\/p>\n Mik\u00e4 t\u00e4llaisessa hahmossa vetoaa lukijaan? Kaplanin mielest\u00e4 nimenomaan syvyyden puute ja v\u00e4linpit\u00e4m\u00e4tt\u00f6myys tekev\u00e4t Meursault\u2019sta kiehtovan. Torjunta alkaa paradoksaalisesti synnytt\u00e4\u00e4 l\u00e4hentymisen tarvetta, lukija haluaa ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 outoa hahmoa, joka ei anna mit\u00e4\u00e4n itsest\u00e4\u00e4n.<\/p>\n Minua on Meursault’n hahmossa askarruttanut esimerkiksi se, kun h\u00e4n sanoo\u00a0menett\u00e4neens\u00e4 onnellisuutensa tapettuaan arabin: \u201dK\u00e4sitin tuhonneeni p\u00e4iv\u00e4n tasapainon, poikkeuksellisen hiljaisuuden rannalla, jossa olin ollut onnellinen.\u201d<\/p>\n Mik\u00e4 teki Meursault\u2019n surmaty\u00f6t\u00e4 edelt\u00e4neest\u00e4 vapaan miehen el\u00e4m\u00e4st\u00e4 onnellisen? H\u00e4nt\u00e4 ei hetkauttanut yst\u00e4vyys, rakkaus tai uralla kunnostautuminen, mik\u00e4\u00e4n inhimillinen ei ollut h\u00e4nelle tuttua, saati l\u00e4heist\u00e4.<\/p>\n Odottaessaan vankiselliss\u00e4 kuolemantuomionsa t\u00e4yt\u00e4nt\u00f6\u00f6n panemista Meursault tajuaa kadottaneensa sek\u00e4 menneisyyden, jota ei koskaan v\u00e4litt\u00e4nyt muistella, ett\u00e4 tulevaisuuden, josta ei koskaan v\u00e4litt\u00e4nyt haaveilla.<\/p>\n Lyhyen j\u00e4ljell\u00e4 olevan el\u00e4m\u00e4ns\u00e4 ajan h\u00e4net on tuomittu siihen tilaan, jossa h\u00e4n on el\u00e4nyt aina ennenkin, eli ikuiseen nykyisyyteen. Vasta kalterien takana Meursault\u2019ssa her\u00e4\u00e4v\u00e4t muistot, ja h\u00e4n tavoittaa v\u00e4l\u00e4hdyksi\u00e4 niist\u00e4 arkisista hetkist\u00e4, jolloin tunsi tyytyv\u00e4isyytt\u00e4 el\u00e4m\u00e4\u00e4n.<\/p>\n Romaanin lopussa Meursault kokee suuren valaistumisensa avatessaan itsens\u00e4 kalterien takaa siint\u00e4v\u00e4n \u00f6isen t\u00e4htitaivaan lempe\u00e4lle v\u00e4linpit\u00e4m\u00e4tt\u00f6myydelle: \u201dHavaitessani sen niin kaltaisekseni, tunsin olleeni onnellinen ja olevani taas.\u201d<\/p>\n Meursault\u2019n t\u00e4ytyy tiet\u00e4\u00e4, ett\u00e4 universumi ei piittaa sen enemp\u00e4\u00e4 h\u00e4nen kuin kenenk\u00e4\u00e4n muunkaan pyynn\u00f6ist\u00e4 ja toiveista, inhimillinen merkityksenkaipuu j\u00e4\u00e4 vastausta vaille. Silti h\u00e4n n\u00e4kee y\u00f6taivaan v\u00e4linpit\u00e4m\u00e4tt\u00f6myyden \u201dlempe\u00e4n\u00e4\u201d ja haluaa sulautua siihen ajatuksissaan.<\/p>\n Mit\u00e4 t\u00e4st\u00e4 ajatella? Onko t\u00e4llainen onnellisen ihmisen protestia kaiken pohjimmaista merkityksett\u00f6myytt\u00e4 vastaan?<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":" “El\u00e4m\u00e4ss\u00e4ni ei ole montakaan puhdasta asiaa. Kirjoittaminen on yksi niist\u00e4. Samalla kokemukseni…<\/p>\n","protected":false},"author":66,"featured_media":0,"comment_status":"closed","ping_status":"closed","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[],"acf":[],"platta":{"numLikes":9,"numComments":0,"category":"kulttuuri","themes":["kirjallisuus"],"commercial_partner":null,"thumbnail":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/38\/2015\/06\/camus-a.jpg","blog_id":38},"jetpack_featured_media_url":"","_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts\/2691"}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/users\/66"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/comments?post=2691"}],"version-history":[{"count":3,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts\/2691\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":2694,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts\/2691\/revisions\/2694"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/media?parent=2691"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/categories?post=2691"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/tags?post=2691"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}