{"id":2719,"date":"2022-11-03T15:18:16","date_gmt":"2022-11-03T13:18:16","guid":{"rendered":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/?p=2719"},"modified":"2022-11-03T15:49:19","modified_gmt":"2022-11-03T13:49:19","slug":"tuuliajolla-paranoian-maisemissa","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/tuuliajolla-paranoian-maisemissa\/","title":{"rendered":"Tuuliajolla paranoian maisemissa"},"content":{"rendered":"

\"\"
\nOlen runsaan viikon sulatellut Cormac McCarthyn uutta romaania The Passenger<\/em>. Odotukset olivat kovat. En olisi uskonut, ett\u00e4 McCarthy en\u00e4\u00e4 89-vuotiaana julkaisee romaania, etenkin kun edellisest\u00e4 oli kulunut 16 vuotta.<\/p>\n

Erityisen kutkuttavalta tuntui mahdollisuus, ett\u00e4 McCarthy veisi proosaansa uuteen suuntaan: vanhoilla p\u00e4ivill\u00e4\u00e4n h\u00e4n on uppoutunut syv\u00e4lle teoreettiseen fysiikkaan ja matematiikkaan. Olisiko luvassa jotain maailmankuvallisesti j\u00e4risytt\u00e4v\u00e4\u00e4?<\/p>\n

The Passenger<\/em> muodostaa joulukuussa julkaistavan Stella Marisin<\/em> kanssa teosparin. Ne voi kustantajan ilmoituksen mukaan lukea my\u00f6s itsen\u00e4isin\u00e4 romaaneina, mutta The Passengerin<\/em> perusteella uskon, ett\u00e4 kumpikin j\u00e4\u00e4 vajavaiseksi ilman toista.<\/p>\n

McCarthy kertoo kahdesta sisaruksesta, Bobby ja Alicia Westernist\u00e4 (kuinka hauskaa, ett\u00e4 heid\u00e4n sukunimens\u00e4 viittaa kirjalliseen genreen, jota er\u00e4\u00e4t McCarthyn romaanit edustavat). Bobby on p\u00e4\u00e4osassa The Passengerissa<\/em>, kun taas Alician hahmo hallitsee Stella Marisia<\/em> (n\u00e4in romaanin ennakkotiedot kertovat).<\/p>\n

Alicia on l\u00e4sn\u00e4 my\u00f6s The Passengerissa<\/em>, sill\u00e4 Bobbyn tarinaa katkovat kursiivilla painetut osuudet, jossa skitsofreniaa sairastava Alicia kommunikoi hallusinaatioidensa kanssa. Hallusinaatioista p\u00e4\u00e4roolissa on talidomidin vuoksi ep\u00e4muodostunut Kid (silm\u00e4nisku Blood Meridian<\/em> -romaanille?). Alicia on paitsi matematiikkanero my\u00f6s h\u00e4ik\u00e4isev\u00e4n kaunis — sek\u00e4 t\u00e4ysin el\u00e4m\u00e4nhalunsa ja el\u00e4misen kykyns\u00e4 menett\u00e4nyt. Bobbykin on \u00e4lyllisesti lahjakas, vaikka ei l\u00e4hesk\u00e4\u00e4n Alician tasolla: h\u00e4n luopuu fyysikon urasta tajutessaan, ettei voisi tulla siin\u00e4 muuksi kuin perushyv\u00e4ksi ammattilaiseksi. Bobby tuntee sisartaan kohtaan insestiss\u00e4vytteist\u00e4 rakkautta. Molempien el\u00e4m\u00e4\u00e4 varjostaa edesmennyt fyysikkois\u00e4, joka oli kehitt\u00e4m\u00e4ss\u00e4 atomipommia.<\/p>\n

Alician osuudet j\u00e4\u00e4v\u00e4t The Passengerissa<\/em> jonkinlaiseksi taustakohinaksi. Niiden kytk\u00f6kset Bobbyn vaiheita seurailevaan p\u00e4\u00e4tarinaan ovat ohuita ja hauraita, enk\u00e4 voi v\u00e4ltty\u00e4 arvelemasta, ett\u00e4 ne pohjustavat Stella Marista<\/em>. Mahdollista toki on, ett\u00e4 McCarthy on halunnut tietoisesti j\u00e4tt\u00e4\u00e4 The Passengeriin aukkoisuutta.<\/p>\n

Asetelmien tasolla Bobbyn ja Alician osuuksille yhteist\u00e4 on se, ett\u00e4 molemmat tapahtuvat enimm\u00e4kseen suljetuissa tiloissa: Bobby tapaa ihmisi\u00e4 baareissa ja ravintoloissa ja k\u00e4y n\u00e4iden kanssa laveasti r\u00f6nsyilevi\u00e4 vuoropuheluita (McCarthyn puhekielist\u00e4 proosaa on ollut aina nautinto lukea, niin my\u00f6s nyt), Alicia puolestaan kyhj\u00f6tt\u00e4\u00e4 omassa kammiossaan valmistautuen j\u00e4tt\u00e4m\u00e4\u00e4n t\u00e4m\u00e4n maailman.<\/p>\n

The Passenger<\/em> ei ole proosan tasolla irtiotto McCarthyn tuotannon p\u00e4\u00e4linjasta. H\u00e4n kehittelee romaanin alkuun vet\u00e4v\u00e4n juonikuvion, jossa lentokone putoaa Meksikonlahteen. Bobby ty\u00f6skentelee pelastussukeltajana, ja huomaa ty\u00f6toverinsa kanssa, ett\u00e4 uhrien joukosta puuttuu yksi lentokoneen matkustajista. Joku tai jotkut ovat my\u00f6s k\u00e4yneet hylyss\u00e4 ennen heit\u00e4 ja vieneet mustan laatikon. Mit\u00e4 mahtaa olla tekeill\u00e4? Bobbyn luokse saapuu “mormonien n\u00e4k\u00f6isi\u00e4” miehi\u00e4 tummissa puvuissa. He utelevat ja kovistelevat. Bobby p\u00e4\u00e4ttelee heid\u00e4n edustavan h\u00e4m\u00e4riin hommiin erikoistunutta turvallisuusorganisaatiota (valtiollista tai ei-valtiollista). Bobby tuntee itsens\u00e4 uhatuksi ja painuu maan alle.<\/p>\n

T\u00e4m\u00e4 juonikuvio olisi mahdollistanut Menetetyn maan<\/em> kaltaisen verihuuruisen tarinankuljetuksen, mutta McCarthy valitsee toisin: h\u00e4n luo uhkaavan tunnelman, jossa uhka ei varsinaisesti aktualisoidu. Romaani on vainoharhaisuuden kyll\u00e4st\u00e4m\u00e4, mik\u00e4 antaa kaikupohjan Bobbyn sis\u00e4isen maailman kaaokselle, ep\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4isille syyllisyyden ja katumuksen tunteille, jotka liittyv\u00e4t sek\u00e4 h\u00e4nen omaan el\u00e4m\u00e4\u00e4ns\u00e4 ett\u00e4 h\u00e4nen sisareensa ja is\u00e4\u00e4ns\u00e4 — ja lopulta koko h\u00e4nen maailmassa olemiseensa.<\/p>\n

Tulin miettineeksi The Passengeria<\/em> lukiessani, ett\u00e4 paranoia on peruselementtej\u00e4 monien 60-luvulla tai 70-luvulla asemansa vakiinnuttaneiden yhdysvaltalaisprosaistien tuotannossa: ensimm\u00e4isen\u00e4 tulee mieleen Thomas Pynchon, toisena Don DeLillo… Taustalla on tietty vastakulttuurinen eetos, joka suuntautui kriittisesti Yhdysvaltain v\u00e4kivaltamonopoliin ja sen haaraumiin, “mormonien n\u00e4k\u00f6isiin miehiin”. Richard Hofstadter kirjoitti 60-luvulla Yhdysvaltain politiikan paranoidista tyylist\u00e4, ja yht\u00e4 hyvin joku toinen olisi voinut kirjoittaa Yhdysvaltain kirjallisuuden paranoidista tyylist\u00e4.<\/p>\n

Nykyp\u00e4iv\u00e4n kontekstissa amerikkalaiset vainoharhat liittyv\u00e4t oikeistoon ja sen hellimiin salaliittoteorioihin, mutta omat paranoiansa on ollut ja on edelleen my\u00f6s vasemmistolla. The Passengerissa<\/em> Bobby keskustelee turvattomassa tilanteestaan yksityisetsiv\u00e4n kanssa, ja yksityisetsiv\u00e4 sanoo, ett\u00e4 kokonaiskuvan hahmottaminen on vaikeaa, kun Bobby ei tarkkaan ottaen tied\u00e4, kuka tai ketk\u00e4 h\u00e4nt\u00e4 uhkaavat. Bobby puhuu “heist\u00e4” — klassista paranoidista trooppia k\u00e4ytt\u00e4en. Tilanteen mutkikkuutta kuvaa se, ett\u00e4 vainoharhalle todenn\u00e4k\u00f6isesti on Bobbyn tapauksessa legitiimit perusteet — mutta se ei tarkoita, etteik\u00f6 h\u00e4nen ajatteluaan samalla hallitsisi paranoia. T\u00e4llaisia eksistentiaalisia tulehduspes\u00e4kkeit\u00e4 McCarthy kuvaa riipiv\u00e4sti.<\/p>\n

Er\u00e4s kirjailijayst\u00e4v\u00e4ni kiitteli, ett\u00e4 McCarthy on prosaistina ylitt\u00e4m\u00e4t\u00f6n mytologis-maantieteellisten paikkojen luojana. Olen samaa mielt\u00e4: h\u00e4nen teoksensa tavoittavat h\u00e4kellytt\u00e4v\u00e4n vahvalla tavalla erilaisia l\u00e4sn\u00e4olon tuntuja. Niin k\u00e4y The Passengerissakin<\/em>, jossa asetelmiinsa pys\u00e4ytetyt baari- ja ravintolakeskustelut vy\u00f6rytt\u00e4v\u00e4t lukijan tajuntaan moniin suuntiin risteilevi\u00e4 ajatus- ja assosiaatioketjuja. Suljettu tila loihtii esiin avoimen maailman.<\/p>\n

En osaa enk\u00e4 v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 haluakaan arvottaa The Passengeria<\/em> suhteessa McCarthyn aikaisempaan tuotantoon. Onko se hyv\u00e4 romaani, ja jos on niin kuinka hyv\u00e4? Samantekev\u00e4\u00e4. P\u00e4\u00e4llimm\u00e4iset tuntemukseni ovat ristiriitaiset, mutta enimm\u00e4kseen hyv\u00e4ll\u00e4 tavalla ristiriitaiset. Kokoavien johtop\u00e4\u00e4t\u00f6sten aika on ehk\u00e4 sitten, kun olen lukenut teosparin toisen osan, Stella Marisin<\/em>.<\/p>\n

Teoreettinen fysiikka ja matematiikka ei n\u00e4hd\u00e4kseni luo The Passengeriin<\/em> mit\u00e4\u00e4n sellaista tasoa, jota McCarthyn proosassa ei olisi aikaisemmin ollut. Kirjassa on yksi pitk\u00e4 jakso, jossa Bobby pit\u00e4\u00e4 polveilevaa miniluentoa n\u00e4iden tieteenalojen historiasta sek\u00e4 erin\u00e4isi\u00e4 enemm\u00e4n tai v\u00e4hemm\u00e4n irrallisia viittauksia luonnontieteellisiin k\u00e4sitteisiin. Mutta ehk\u00e4 ne maailmankuvallisesti j\u00e4risytt\u00e4v\u00e4t jutut tulevat vastaan Stella Marisissa<\/em>, joka on ennakkotietojen mukaan romaanina ep\u00e4konventionaalisempi kuin The Passenger<\/em>.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Olen runsaan viikon sulatellut Cormac McCarthyn uutta romaania The Passenger. Odotukset olivat…<\/p>\n","protected":false},"author":66,"featured_media":0,"comment_status":"closed","ping_status":"closed","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[],"acf":[],"platta":{"numLikes":8,"numComments":0,"category":"kulttuuri","themes":["kirjallisuus"],"commercial_partner":null,"thumbnail":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/38\/2022\/11\/the-passeneger.jpg","blog_id":38},"jetpack_featured_media_url":"","_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts\/2719"}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/users\/66"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/comments?post=2719"}],"version-history":[{"count":2,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts\/2719\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":2722,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts\/2719\/revisions\/2722"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/media?parent=2719"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/categories?post=2719"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/tags?post=2719"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}