{"id":274,"date":"2010-05-20T07:07:00","date_gmt":"2010-05-20T05:07:00","guid":{"rendered":"http:\/\/blogit.image.fi\/antiaikalainen\/suoraa-puhetta-lyriikasta\/"},"modified":"2018-02-28T09:30:34","modified_gmt":"2018-02-28T07:30:34","slug":"suoraa-puhetta-lyriikasta","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/suoraa-puhetta-lyriikasta\/","title":{"rendered":"Suoraa puhetta lyriikasta"},"content":{"rendered":"<p><a rel=\"nofollow\" href=\"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/38\/2015\/03\/Kirjoituskone-2.jpg\"><img decoding=\"async\" style=\"MARGIN: 0px 0px 10px 10px; WIDTH: 145px; FLOAT: right; HEIGHT: 116px; CURSOR: hand\" id=\"BLOGGER_PHOTO_ID_5473227534652114898\" border=\"0\" alt=\"\" src=\"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/38\/2015\/03\/Kirjoituskone-2.jpg\" \/><\/a><\/p>\n<div><\/div>\n<p><\/p>\n<div>En ole kommentoinut blogissani juuri lainkaan lyriikkaa. En my\u00f6sk\u00e4\u00e4n ole useaan vuoteen kirjoittanut ensimm\u00e4ist\u00e4k\u00e4\u00e4n runoa, saati suunnitellut kokoelman tekemist\u00e4.<\/div>\n<p><\/p>\n<div><\/div>\n<div>Nuoren polven lyyrikoistamme ainakin Timo H\u00e4nnik\u00e4inen ja Ville-Juhani Sutinen ovat ilmoittaneet julkisesti lopettaneensa (ainakin toistaiseksi) runojen tekemisen.<\/div>\n<p><\/p>\n<div><\/div>\n<div><em>&#8220;Nykyrunouden kirjoittaminen ja harrastaminen muistuttaa shakkipeli\u00e4: suljettua, omien s\u00e4\u00e4nt\u00f6jens\u00e4 mukaan toimivaa j\u00e4rjestelm\u00e4\u00e4, joka kyll\u00e4 innostaa peliin osallistuvia mutta jolla ei juuri ole tekemist\u00e4 ymp\u00e4r\u00f6iv\u00e4n todellisuuden kanssa&#8221;,<\/em> H\u00e4nnik\u00e4inen kirjoittaa Nuoressa Voimassa 1\/2010.<\/div>\n<p><\/p>\n<div><\/div>\n<div>Ainahan lyriikkaa on pidetty vaikeana, jopa elitistisen\u00e4. Muistan, kuinka itse\u00e4ni kismittiv\u00e4t ihmiset, joiden mielest\u00e4 Paavo Haavikon runot olivat &#8220;vain sanoja per\u00e4kk\u00e4in&#8221;. Runous on vanhan hokeman mukaan kirjallisuuden kuningaslaji &#8212; tai kuten poliittisesti korrektit henkil\u00f6t sanovat: kuningatarlaji &#8212; joka saa eniten irti kielen rekistereist\u00e4 ja sen vuoksi my\u00f6s vaatii lukijaltaan eniten. Ei tarvitse menn\u00e4 kovin kauas taaksep\u00e4in kirjallisuushistoriassa p\u00e4\u00e4ty\u00e4kseen aikaan, jolloin proosaa pidettiin vulgaarina sanataiteen muotona runouden (ja n\u00e4ytelmien) rinnalla. Gustave Flaubert oli ensimm\u00e4isi\u00e4, jotka n\u00e4kiv\u00e4t romaanissa v\u00e4hint\u00e4\u00e4n yht\u00e4 suuria taiteellisia mahdollisuuksia kuin lyriikassa.<\/div>\n<p><\/p>\n<div><\/div>\n<div>Miksi suhteeni runouteen on viime vuosina h\u00f6ltynyt? Miksi runous ei en\u00e4\u00e4 innosta minua entiseen tapaan? Paljolti siksi, ett\u00e4 jaan useimmat H\u00e4nnik\u00e4isen tuntemukset ja kokemukset. Jossain vaiheessa melkein kaikki runousihmiset &#8212; tai ainakin aktiivisimmat ja kova\u00e4\u00e4nisimm\u00e4t &#8212; rupesivat puhumaan lyriikan paradigmanvaihdoksesta ja uudenlaisesta poetiikasta (tai poetiikoista, niit\u00e4h\u00e4n kuuluu olla monia). Kirjallisuuslehdiss\u00e4 n\u00e4kyi kritiikkej\u00e4, joissa kellokkaat valittivat, etteiv\u00e4t osaa lukea tiettyj\u00e4 vanhemman polven runoilijoita, koska ovat oppineet kyseenalaistamaan muotopuhtaan modernismin esteettiset ihanteet ja runossa puhuvan subjektin, runomin\u00e4n. Jaksoin v\u00e4h\u00e4n aikaa seurata t\u00e4t\u00e4 metakeskustelua, vaikka en ole koskaan tuntenut puhtaasti teoreettista mielenkiintoa runoutta (tai poetiikkoja) kohtaan. Siin\u00e4 vaiheessa, kun joku keksi syytt\u00e4\u00e4 keskeislyyriikkaa eettisesti kyseenalaiseksi, koska se ilment\u00e4\u00e4 valheellista l\u00e4sn\u00e4olon metafysiikkaa, turhauduin ja nostin k\u00e4det pystyyn: puhukoot kesken\u00e4\u00e4n, min\u00e4 en piittaa. Niin j\u00e4tin hyv\u00e4stit lyriikalle, tuntui t\u00e4ysin turhalta kirjoittaa runoja. Ei ollut motivaatiota, ei sis\u00e4ist\u00e4 paloa.<\/div>\n<p><\/p>\n<div><\/div>\n<div>Olen toki kaiken aikaa lukenut ja luen edelleen toisten kirjoittamaa lyriikkaa. Viime vuosina Suomessa on ilmestynyt paljon hyvi\u00e4 runokokoelmia (puhun tietoisesti &#8220;hyvist\u00e4&#8221; kokoelmista, koska inhoan nykytapaa kiitell\u00e4 runoutta hyv\u00e4n sijasta &#8220;kiinnostavaksi&#8221;), vaikka puheet runobuumista tuntuvat itse\u00e4\u00e4n onnittelevan sis\u00e4piirin t\u00e4rkeilylt\u00e4. Uskon, ett\u00e4 niin nyt kuin aina ennenkin runokokoelmien tasokkuus noudattaa normaalijakaumaa: kapean k\u00e4rjen takana on yllin kyllin laadukasta, mutta keskinkertaista tavaraa. Parhaat runoilijat erottuvat aina massasta, riippumatta siit\u00e4 mink\u00e4lainen paradigma tai mink\u00e4laiset poeettiset ideaalit sattuvat olemaan vallassa (kuulen jo korvissani puhkuvat huomiot siit\u00e4, ett\u00e4 nykyky\u00e4\u00e4n ei ole mit\u00e4\u00e4n yht\u00e4 paradigmaa, vaan runouden kentt\u00e4\u00e4 luonnehtii huikaiseva monimuotoisuus).<\/div>\n<p><\/p>\n<div><\/div>\n<div>Oscar Wilde kirjoitti jossain, ett\u00e4 loistavat runoilijat ovat tylsi\u00e4, koska panevat koko persoonansa lyriikkaansa, kun taas keskinkertaiset runoilijat ovat naamatusten tavattuina kiehtovia ja valloittavia ilmestyksi\u00e4, koska eiv\u00e4t osaa pusertaa lumovoimaansa s\u00e4keisiins\u00e4. Nykyp\u00e4iv\u00e4n versio t\u00e4st\u00e4 Wilden havainnosta on se, ett\u00e4 moni runoilija tuottaa vakuuttavampaa teksti\u00e4 kommentoidessaan poetiikkaa (omaansa tai toisten) kuin toteuttaessaan sit\u00e4 k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4. Eik\u00e4 t\u00e4m\u00e4 koske suinkaan vain suomalaisia lyyrikoita. Se lienee kansainv\u00e4linen ammattitauti (ja valitettavan yleinen my\u00f6s niin sanotuilla proosan avantgardisteilla).<\/div>\n<p><\/p>\n<div><\/div>\n<div>Luin pikaisesti Juha Itkosen <em>Imageen<\/em> kirjoittaman kolumnin, jossa h\u00e4n k\u00e4sitteli Harry Salmenniemen kokoemaa <em>Texas, sakset<\/em> (nykyrunouden parhaimmistoa muuten). Itkosen sanoista henki tietynlainen arkuus, kun h\u00e4n ei tuntunut olevan oikein selvill\u00e4 Salmenniemen taiteellisista pyrkimyksist\u00e4 ja l\u00e4ht\u00f6kohdista. T\u00e4llainen aristelu kokeellisen runouden edess\u00e4 on tyypillist\u00e4 maallikoille, enk\u00e4 itsek\u00e4\u00e4n koe oloani turvalliseksi ajautuessani poeettisiin v\u00e4ittelyihin. Kolumninsa lopussa Itkonen &#8212; pikkuisen nuoleskelevaan s\u00e4vyyn &#8212; huudahti, ett\u00e4 t\u00e4h\u00e4n ei proosa pysty.<\/div>\n<p><\/p>\n<div><\/div>\n<div>Minusta tuo loppuhuudahdus on k\u00e4sitt\u00e4m\u00e4t\u00f6n. Totta kai proosa pystyy mihin tahansa, kun vain kirjailijat panevat itsens\u00e4 peliin eiv\u00e4tk\u00e4 tyydy helpoimpiin ja ilmeisimpiin ratkaisuihin. Ei yksi kirjallisuuden laji ole toista ylempi tai alempi tai tuomittu pystym\u00e4\u00e4n v\u00e4hemp\u00e4\u00e4n.<\/div>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"<p>En ole kommentoinut blogissani juuri lainkaan lyriikkaa. En my\u00f6sk\u00e4\u00e4n ole useaan vuoteen&hellip;<\/p>\n","protected":false},"author":66,"featured_media":841,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[13,18,3,8],"tags":[],"acf":[],"platta":{"numLikes":0,"numComments":12,"category":null,"themes":[],"commercial_partner":null,"thumbnail":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/38\/2015\/03\/Kirjoituskone-2.jpg","blog_id":38},"jetpack_featured_media_url":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/38\/2015\/03\/Kirjoituskone-2.jpg","_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts\/274"}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/users\/66"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/comments?post=274"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts\/274\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":2159,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts\/274\/revisions\/2159"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/media\/841"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/media?parent=274"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/categories?post=274"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/tags?post=274"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}