{"id":275,"date":"2010-05-08T11:01:00","date_gmt":"2010-05-08T09:01:00","guid":{"rendered":"http:\/\/blogit.image.fi\/antiaikalainen\/tallaisia-me-ihmiset-olemme\/"},"modified":"2018-02-28T09:30:35","modified_gmt":"2018-02-28T07:30:35","slug":"tallaisia-me-ihmiset-olemme","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/tallaisia-me-ihmiset-olemme\/","title":{"rendered":"“T\u00e4llaisia me ihmiset olemme!”"},"content":{"rendered":"

\"\"<\/a><\/p>\n

<\/div>\n

<\/p>\n

Innostuin kertaamaan Ingmar Bergmanin muistelmateosta Laterna magicaa<\/em>. Se oli minulle t\u00e4rke\u00e4 kirja opiskeluvuosinani, ja olen sit\u00e4 my\u00f6hemminkin silloin t\u00e4ll\u00f6in selannut ja lueskellut. Teoksessa on paljon antoisia kohtia, mutta minussa on her\u00e4tt\u00e4nyt eniten ajatuksia Bergmanin kuvaus siit\u00e4, kuinka h\u00e4n matkusti kuusitoistavuotiaana 1930-luvulla Saksaan ja vietti kuusi viikkoa pappisperheen vieraana Th\u00fcringeniss\u00e4 sijaitsevassa pikkukaupungissa. <\/div>\n

<\/p>\n

<\/div>\n

<\/p>\n

Vaikka itse elin lapsuuteni kylm\u00e4n sodan ja nuoruuteni fukuyamalaisen historian lopun maailmassa, ovat toisen maailmansodan tapahtumat vaikuttaneet minuun vahvasti. Jean-Paul Sartre kirjoitti sodanaikaisissa muistiinpanoissaan, ett\u00e4 tuho ja tappaminen ovat paljastaneet inhimillisen arvokkuuden valheellisuuden. “Eik\u00e4 se ole huono asia”, h\u00e4n lis\u00e4si. Samanlaisia ajatuksia liikkui mieless\u00e4ni, kun joskus kauan sitten ryhdyin televisiodokumenttien innostamana perehtym\u00e4\u00e4n toiseen maailmansotaan. <\/div>\n

<\/p>\n

<\/div>\n

<\/p>\n

Nuorempana mietin usein, miten olisin toiminut, jos olisin el\u00e4nyt 1930-luvun Saksassa. Samaa pohdiskeli my\u00f6s Jonathan Littell ja innostui pohdintojensa tuloksena kirjoittamaan Hyv\u00e4ntahtoiset<\/em>-romaanin, jonka p\u00e4\u00e4henkil\u00f6, sivistynyt nuorukainen nimelt\u00e4 Maximilian Aue, ryhtyy SS-upseerina palvelemaan Kolmannen valtakunnan tuhoamiskoneistoa. Littell on my\u00f6nt\u00e4nyt, ett\u00e4 olisi voinut toimia vastaavassa tilanteessa Auen tavoin. Se oli h\u00e4nelt\u00e4 rehellisesti sanottu. Pahuus on banaalia ja arkip\u00e4iv\u00e4ist\u00e4, vaikka varsinkin viihdeteollisuudella on tapana ulkoistaa se poikkeusyksil\u00f6iden, ihmishirvi\u00f6iden, erityisominaisuudeksi. Onhan selv\u00e4\u00e4, ett\u00e4 1930-luvun Saksassa aivan tavalliset ihmiset vihasivat juutalaisia niin ett\u00e4 sylkiv\u00e4t kadulla heid\u00e4n p\u00e4\u00e4lleen, t\u00f6hriv\u00e4t ja hajottivat heid\u00e4n liikkeidens\u00e4 ikkunoita ja seurasivat tyynin\u00e4 sivusta, kun heid\u00e4t h\u00e4\u00e4dettiin kodeistaan ja lastattiin juniin pois kuljetettaviksi. <\/div>\n

<\/p>\n

<\/div>\n

<\/p>\n

N\u00e4m\u00e4 kysymykset py\u00f6riv\u00e4t mieless\u00e4ni lukiessani Laterna magicasta<\/em> nuoren Bergmanin vaiheista sotaa edelt\u00e4neess\u00e4 Saksassa. H\u00e4n joutuu keskelle yhteis\u00f6\u00e4, jossa kansallissosialismi l\u00e4p\u00e4isee kaiken ja antaa tarkoituksen niin nykyhetkelle kuin tulevaisuudelle. Pastori ei saarnaa sunnuntaisin kirkossa evankeliumien, vaan Mein Kampfin<\/em> pohjalta. Moni seurakuntalainen tulee kirkkoon univormu yll\u00e4\u00e4n. Jumalanpalveluksen j\u00e4lkeisess\u00e4 kahvitilaisuudessa k\u00e4det kohoavat herk\u00e4sti natsitervehdykseen ja suut huutavat Heil Hitleri\u00e4.<\/div>\n

<\/p>\n

<\/div>\n
Kuusitoistavuotias ruotsalaispoika ihmettelee n\u00e4kem\u00e4\u00e4ns\u00e4, mutta ei osaa pit\u00e4\u00e4 sit\u00e4 vaarallisena tai vastenmielisen\u00e4. Is\u00e4nt\u00e4perheens\u00e4 pojan Hanneksen mukana Bergman menee paikalliseen kouluun ja osallistuu oppitunneille, joilla opettaja lukee kansallissosialistista Der St\u00fcrmer<\/em> -lehte\u00e4 ja paasaa juutalaisvastaista propagandaa. Kun Bergman kysyy Hannekselta, mit\u00e4 opettaja oikein ajaa takaa, Hannes vastaa hymyss\u00e4 suin: \u201dAch Ingmar, das alles ist nicht f\u00fcr Ausl\u00e4nder.\u201d My\u00f6hemmin Hannes intoutuu selitt\u00e4m\u00e4\u00e4n, ett\u00e4 saksalaiset rakentavat suojamuuria kommunismia vastaan ja ett\u00e4 juutalaiset ovat heid\u00e4n vihollisiaan, koska sabotoivat heit\u00e4 t\u00e4ss\u00e4 sankarillisessa ty\u00f6ss\u00e4.<\/p>\n

Bergmanin Saksan-vierailun kohokohta ajoittuu Weimarissa j\u00e4rjestett\u00e4ville puoluep\u00e4iville. Siell\u00e4 h\u00e4n p\u00e4\u00e4see seuraamaan, kuinka itse F\u00fchrer ilmestyy mustassa autossa torille ihailevien joukkojen eteen uhmaten kesken juhlien puhjennutta rajuilmaa. Kun Hitler alkaa puhua, luonnon pauhu taukoaa ja kuuluu en\u00e4\u00e4 sateen lotinaa. Hitlerin \u00e4\u00e4ni on juhlallinen, v\u00e4lill\u00e4 leikkis\u00e4n ilke\u00e4kin, ja puoluep\u00e4ivien yleis\u00f6 kuuntelee h\u00e4nt\u00e4 henke\u00e4\u00e4n pid\u00e4tellen. Puheen p\u00e4\u00e4ttyess\u00e4 raikuvat Heil Hitler -huudot ja aurinko ilmestyy tumman pilvimassan takaa. Bergman muistelee:<\/p>\n

\u201dEn ollut koskaan n\u00e4hnyt mit\u00e4\u00e4n, mik\u00e4 olisi muistuttanut t\u00e4t\u00e4 mittaamattoman suuren voiman purkausta. Huusin niin kuin kaikki muutkin, kohotin k\u00e4teni niin kuin kaikki muutkin, ulvoin niin kuin kaikki muutkin, rakastin niin kuin kaikki muutkin.\u201d <\/em>(Suomentanut Heikki Eskelinen)<\/p>\n

L\u00e4htiess\u00e4\u00e4n Saksasta Bergman saa is\u00e4nt\u00e4perheelt\u00e4\u00e4n lahjaksi Hitlerin valokuvan, jotta h\u00e4nell\u00e4 olisi aina \u201dtuo mies silmiens\u00e4 edess\u00e4.\u201d Monet vuodet Bergman jatkaa Hitlerin ihailemista, iloitsee h\u00e4nen voittojaan ja suree h\u00e4nen tappioitaan. Eik\u00e4 h\u00e4nen tarvitse olla yksin, sill\u00e4 h\u00e4nen ruotsalaisessa l\u00e4hipiiriss\u00e4\u00e4n on paljon tunnustuksellisia kansallissosialisteja tai Saksan yst\u00e4vi\u00e4. Vasta sodan j\u00e4lkeen Bergman joutuu vastakkain keskitysleirikuvien kanssa. Eik\u00e4 h\u00e4nen j\u00e4rkens\u00e4 suostu hyv\u00e4ksym\u00e4\u00e4n, mit\u00e4 h\u00e4nen silm\u00e4ns\u00e4 n\u00e4kev\u00e4t. Suunnattomista julmuuksista kertovien kuvien on pakko olla propagandaa, eih\u00e4n voi olla mahdollista, ett\u00e4 Hitler olisi saanut moista j\u00e4lke\u00e4 aikaiseksi. Lopulta totuus kuitenkin nujertaa Bergmanin vastarinnan ja suistaa h\u00e4net itsehalveksuntaan: T\u00e4llaisia me ihmiset olemme!<\/p>\n

Muistelmissaan Bergman tunnustaa, ett\u00e4 h\u00e4nell\u00e4 ei ollut nuorukaisena Saksassa suojakeinoja ymp\u00e4rill\u00e4\u00e4n vallinnutta aggressiivisuutta vastaan, koska se vastasi suuressa m\u00e4\u00e4rin h\u00e4nen omia tuntemuksiaan. Ik\u00e4v\u00e4 kyll\u00e4 h\u00e4n ei kehittele ajatusta t\u00e4m\u00e4n pitemm\u00e4lle, vaan tyytyy ainoastaan panemaan asian merkille. Tarkoittaako Bergman, ett\u00e4 h\u00e4ness\u00e4 oli nuoren miehen luontaista alttiutta hurmaantua natsien vitaalisuutta, elinvoimaa ja uhmaa huokuvasta poliittisesta estetiikasta? Seh\u00e4n vastaisi sit\u00e4, mit\u00e4 E.M. Cioran sanoi nuorisossa piilev\u00e4st\u00e4 pahuudesta, nuorison veren, sekasorron ja mullistusten kaipuusta, joka paisui 1930-luvulla poliittiseksi joukkovoimaksi tuhoisin seurauksin. Vai oliko Bergmanin mielest\u00e4 h\u00e4nen kokemuksissaan kyse jostain perustavammasta, jostain sellaisesta, mit\u00e4 ei voi palauttaa nuoruuden kypsym\u00e4tt\u00f6myyteen ja kiihkomielisyyteen? Tunnistiko h\u00e4n itsess\u00e4\u00e4n ne voimat, jotka mahdollistavat juutalaisten joukkotuhon kaltaiset kauheudet? Ovatko ne h\u00e4nen mielest\u00e4\u00e4n kiist\u00e4m\u00e4t\u00f6n osa ihmisyytt\u00e4mme, vai pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n mahdollisuus, joka saattaa joko ilmet\u00e4 meiss\u00e4 tai olla ilmenem\u00e4tt\u00e4?<\/p><\/div>\n

<\/div>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Innostuin kertaamaan Ingmar Bergmanin muistelmateosta Laterna magicaa. Se oli minulle t\u00e4rke\u00e4 kirja…<\/p>\n","protected":false},"author":66,"featured_media":842,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[2],"tags":[],"acf":[],"platta":{"numLikes":0,"numComments":10,"category":null,"themes":[],"commercial_partner":null,"thumbnail":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/38\/2015\/03\/N-C3-BCrnberg.jpg","blog_id":38},"jetpack_featured_media_url":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/38\/2015\/03\/N-C3-BCrnberg.jpg","_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts\/275"}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/users\/66"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/comments?post=275"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts\/275\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":2160,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts\/275\/revisions\/2160"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/media\/842"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/media?parent=275"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/categories?post=275"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/tags?post=275"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}