{"id":276,"date":"2010-05-01T09:28:00","date_gmt":"2010-05-01T07:28:00","guid":{"rendered":"http:\/\/blogit.image.fi\/antiaikalainen\/mika-pitaa-kirjallisuuden-hengissa\/"},"modified":"2018-02-28T09:30:35","modified_gmt":"2018-02-28T07:30:35","slug":"mika-pitaa-kirjallisuuden-hengissa","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/mika-pitaa-kirjallisuuden-hengissa\/","title":{"rendered":"Mik\u00e4 pit\u00e4\u00e4 kirjallisuuden hengiss\u00e4?"},"content":{"rendered":"

\"\"<\/a><\/p>\n

<\/div>\n

<\/p>\n

Viime syksyn\u00e4 Ruotsin kirjallisissa piireiss\u00e4 kohistiin manifesteista.<\/a> Kuka viel\u00e4 muistaa? <\/div>\n

<\/p>\n

<\/div>\n

<\/p>\n

Siin\u00e4h\u00e4n k\u00e4vi niin, ett\u00e4 kaksi kesken\u00e4\u00e4n kilpailevaa kirjailijoiden ryhmittym\u00e4\u00e4 laati omat manifestinsa, joissa otettiin puhkuvin iskulausein kantaa siihen, mink\u00e4laisia romaaneja pit\u00e4isi kirjoittaa: eeppisi\u00e4, lyyrisi\u00e4 vaiko kaikenlaisia. <\/div>\n

<\/p>\n

<\/div>\n

<\/p>\n

Vastaliikkeen\u00e4 kirjailijoiden keskin\u00e4isille k\u00e4hin\u00f6ille joukko niin sanottuja kirjallisuuden kuluttajia ryhtyi puuhaamaan lukijoiden manifestia. Logiikka taisi menn\u00e4 niin, ett\u00e4 lukijat ovat maksavia asiakkaita, joilla on oikeus esitt\u00e4\u00e4 kirjailijoille vaatimuksia. Lukijan\u00e4k\u00f6kulmaa korosti my\u00f6s er\u00e4s suomalainen lukupiirin pit\u00e4j\u00e4, joka kirjoitti: \u201dJotenkin tuntuu, ett\u00e4 kumpikin leiri puhuu nyt lukijoiden ohi kesken\u00e4\u00e4n.\u201d<\/div>\n

<\/p>\n

<\/div>\n

<\/p>\n

Nyt nuo manifestit lienev\u00e4t jo armeliaasti unohtuneet, mik\u00e4 on pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n hyv\u00e4. Eih\u00e4n kirjallisuutta tehd\u00e4 iskulauseilla, ohjelmanjulistuksilla ja vaatimuslistoilla. On v\u00e4\u00e4rin kuvitella, ett\u00e4 kirjailijat olisivat vastuussa lukijoilleen samaan tapaan kuin yritykset asiakkailleen. Milan Kundera osuu asian ytimeen esseekirjassaan Les testaments trahis<\/em> (englanniksi Testaments Betrayed<\/em>), jossa h\u00e4n korostaa historian ja tradition merkityst\u00e4 kirjallisuudessa. Sellaiset fiktiiviset teokset, jotka eiv\u00e4t ole niist\u00e4 osallisia, eiv\u00e4t Kunderan mielest\u00e4 oikeastaan ansaitse tulla kutsutuksi romaaneiksi. \u201dVain historiallista taustaa vasten voimme n\u00e4hd\u00e4, mik\u00e4 on uutta ja mik\u00e4 vanhan toistoa, mik\u00e4 on uraauurtavaa ja mik\u00e4 pelkk\u00e4\u00e4 j\u00e4ljittely\u00e4, vain historiaan nivellettyn\u00e4 voimme puntaroida yksitt\u00e4isten teosten arvoa.\u201d<\/div>\n

<\/p>\n

<\/div>\n

<\/p>\n

Jos kirjailijat siis ovat jollekin vastuussa, niin kirjallisuuden traditiolle. Uusi kirjallisuus tekee vanhasta el\u00e4v\u00e4\u00e4 ja vanha kirjallisuus uudesta. Ne ovat olemassa toistensa kautta. Tradition jatkaminen ja el\u00e4v\u00e4n\u00e4 pit\u00e4minen on paras palvelus, jonka kirjailijat voivat lukijoilleen tehd\u00e4. Jotta traditio ei kuolisi ja koteloituisi, kirjailijoiden on etsitt\u00e4v\u00e4 uusia ilmaisutapoja ja avarrettava kirjallisen mielikuvituksen rajoja. Heid\u00e4n ei pid\u00e4 miellytt\u00e4\u00e4 lukijoitaan liikaa, koska silloin he ryhtyv\u00e4t tietoisesti tai alitajuisesti karttamaan kaikkea sellaista, mik\u00e4 saattaisi lukijoita j\u00e4rkytt\u00e4\u00e4, h\u00e4irit\u00e4 tai h\u00e4tk\u00e4hdytt\u00e4\u00e4.<\/div>\n

<\/p>\n

<\/div>\n

<\/p>\n

1900-luvun modernismi on oivallinen esimerkki siit\u00e4, miten mullistavat ideat kirjallisuudessa syntyv\u00e4t ja miten traditio saa elinvoimaa uudistumalla. Modernismin keskeiset hahmot, kuten Proust, Joyce ja Kafka, olivat siin\u00e4 mieless\u00e4 hengelt\u00e4\u00e4n elitistej\u00e4, ett\u00e4 he asettivat taiteelliset pyrkimyksens\u00e4 suuren yleis\u00f6n halujen ja tarpeiden yl\u00e4puolelle. Ehdottomasta taiteellisesta vapaudesta versonut modernismi uudisti kirjallisuuden ja kasvatti samalla uudenlaisen lukijakunnan.<\/div>\n

<\/p>\n

<\/div>\n

<\/p>\n

Monet sellaiset tekniikat, joita lukijat aluksi vierastivat, kuten esimerkiksi tajunnanvirta, ovat romaaneissa nyky\u00e4\u00e4n arkip\u00e4iv\u00e4isi\u00e4, osa traditiota. T\u00e4llaista edistymist\u00e4 ei olisi tapahtunut, jos lukijat olisivat maksavan asiakkaan rooliinsa vedoten pakottaneet kirjailijat kirjoittamaan sovinnaisimmalla mahdollisella tavalla. Kuten Peter Gay huomauttaa massiivisessa modernismin historiikissaan: \u201dMonet modernistit olivat poliittisesti demokraatteja, mutta taiteellisesti modernismi ei ollut demokraattinen liike.\u201d Niin kauan kuin kirjallisuudessa s\u00e4ilyy terve elitismin henki, s\u00e4ilyy my\u00f6s taiteellinen vapaus ja riskinottohalu. Ilman niit\u00e4 kirjallisuus menett\u00e4\u00e4 elinvoimaisuutensa ja lakastuu. Lukijoiden on siis syyt\u00e4 toivoa, ett\u00e4 kirjailijat jaksavat puuhastella norsunluutorneissaan.<\/div>\n

<\/p>\n

<\/div>\n

<\/p>\n

Ymm\u00e4rr\u00e4n toki, ett\u00e4 kustannusmaailma tarvitsee danbrowninsa ja johngrishaminsa. He ovat hy\u00f6dyllisi\u00e4, koska tuovat kustantamoihin rahaa ja pit\u00e4v\u00e4t kustantamoja taloudellisesti pystyss\u00e4. Minulla ei ole mit\u00e4\u00e4n heit\u00e4 vastaan, mutta valehtelisin, jos v\u00e4itt\u00e4isin pystyv\u00e4ni l\u00e4ht\u00f6kohtaisesti arvostamaan jokaista j\u00e4nnityksen mestaria ja huippuluokan trilleristi\u00e4. He tekev\u00e4t vain ty\u00f6t\u00e4\u00e4n, aivan kuten y\u00f6vartijat, bussikuskit ja ylimm\u00e4n johdon konsultit, eik\u00e4 sill\u00e4 ty\u00f6ll\u00e4 useimmiten ole mit\u00e4\u00e4n tekemist\u00e4 kirjallisuuden tradition, saati totuuden ja kauneuden kanssa. <\/div>\n

<\/p>\n

<\/div>\n

<\/p>\n

Grisham on rehellisen\u00e4 miehen\u00e4 t\u00e4m\u00e4n my\u00f6nt\u00e4nytkin. H\u00e4n sanoi er\u00e4\u00e4ss\u00e4 haastattelussa, ettei tee kirjallisuutta vaan kirjoja. Se, mit\u00e4 ihmiset nimitt\u00e4v\u00e4t kirjallisuudeksi, kuten klassiset romaanit, on Grishamin mielest\u00e4 puisevaa ja mielenkiinnotonta. <\/div>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Viime syksyn\u00e4 Ruotsin kirjallisissa piireiss\u00e4 kohistiin manifesteista. Kuka viel\u00e4 muistaa? Siin\u00e4h\u00e4n k\u00e4vi…<\/p>\n","protected":false},"author":66,"featured_media":843,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[13,2],"tags":[],"acf":[],"platta":{"numLikes":0,"numComments":17,"category":null,"themes":[],"commercial_partner":null,"thumbnail":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/38\/2015\/03\/Atlas-1.jpg","blog_id":38},"jetpack_featured_media_url":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/38\/2015\/03\/Atlas-1.jpg","_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts\/276"}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/users\/66"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/comments?post=276"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts\/276\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":2161,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts\/276\/revisions\/2161"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/media\/843"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/media?parent=276"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/categories?post=276"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/tags?post=276"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}