{"id":278,"date":"2010-04-24T12:38:00","date_gmt":"2010-04-24T10:38:00","guid":{"rendered":"http:\/\/blogit.image.fi\/antiaikalainen\/kirjailijuus-lukijuus-poissaolo\/"},"modified":"2018-02-28T09:30:36","modified_gmt":"2018-02-28T07:30:36","slug":"kirjailijuus-lukijuus-poissaolo","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/kirjailijuus-lukijuus-poissaolo\/","title":{"rendered":"Kirjailijuus, lukijuus, poissaolo"},"content":{"rendered":"

\"\"<\/a><\/p>\n

<\/div>\n

<\/p>\n

Varminta, mit\u00e4 kirjailijan ja lukijan suhteesta voi sanoa, on ett\u00e4 heid\u00e4n yst\u00e4vyytens\u00e4 edellytt\u00e4\u00e4 fyysist\u00e4 kohtaamattomuutta. Molemmat ovat poissa toistensa silmist\u00e4, olemassa vain toistensa mielikuvituksessa. Juuri t\u00e4m\u00e4 kaunokirjallista teksti\u00e4 molemmilla suunnilla, niin tekij\u00e4n kuin kokijan taholla, ymp\u00e4r\u00f6iv\u00e4 toisen<\/em> poissaolo viritt\u00e4\u00e4 toiveen kommunikaatiosta, halun kuulla ja tulla kuulluksi. <\/p>\n
<\/blockquote>\n

<\/div>\n

Mik\u00e4\u00e4n ei tietenk\u00e4\u00e4n takaa, ett\u00e4 poissaolon keskelle syntyy yhteyksi\u00e4 ja ett\u00e4 teksti tavoittaa lukijansa. “On jo uhkayritys kirjoittaa t\u00e4ll\u00e4 k\u00e4sialalla\/ josta ei tied\u00e4 saako siit\u00e4 aamulla selv\u00e4\u00e4”, sanoo Paavo Haavikko runossa. Minulle nuo s\u00e4keet kuvastavat kirjailijan j\u00e4\u00e4r\u00e4p\u00e4isyytt\u00e4, tahtoa ja uhmaa. Kirjailijalla ei ole v\u00e4h\u00e4isint\u00e4k\u00e4\u00e4n varmuutta onnistumisesta, h\u00e4n ei tied\u00e4, saako edes itse \u201dselv\u00e4\u00e4\u201d tekstist\u00e4\u00e4n. Silti h\u00e4n tekee ty\u00f6ns\u00e4 ja hyv\u00e4ksyy riskin, ett\u00e4 jokainen lause voi aamun sarastaessa h\u00e4vit\u00e4 kosmiseen tyhjyyteen. <\/p>\n
<\/blockquote>\n

<\/div>\n

Vastenmielisint\u00e4 on sellainen kirjallisuus, joka ei kunnioita teksti\u00e4 ymp\u00e4r\u00f6iv\u00e4\u00e4 poissaoloa ja siihen sis\u00e4ltyv\u00e4\u00e4 yhteyden solmimisen mahdollisuutta, vaan yritt\u00e4\u00e4 h\u00e4list\u00e4 poissaolon keskelle sellaista merkityskuonaa, joka ei ole tekstist\u00e4 itsest\u00e4\u00e4n l\u00e4ht\u00f6isin. T\u00e4llaista h\u00e4lin\u00e4\u00e4 synnytt\u00e4\u00e4 kirjailijan ylet\u00f6n poseeraamisen ja viihdytt\u00e4misen halu, tarve kohahduttaa ja luoda sensaatiota. H\u00e4lisev\u00e4 kirjailija ei luota tekstins\u00e4 ilmaisuvoimaan, mik\u00e4 merkitsee ett\u00e4 h\u00e4n halveksii itse\u00e4\u00e4n kirjailijana. Se on ik\u00e4v\u00e4 tunne. Niinp\u00e4 t\u00e4llaiset kirjailijat ryhtyv\u00e4t oman tekstins\u00e4 mainoskirjoittajiksi, jotta voisivat itsens\u00e4 sijasta halveksia lukijoitaan. He eiv\u00e4t pyri kommunikaatioon, he yritt\u00e4v\u00e4t vain hurmata, kauhistuttaa tai viihdytt\u00e4\u00e4. <\/p>\n
<\/blockquote>\n<\/div>\n
Ajanvietekirjallisuus on pullollaan mainoskirjoittajia, mik\u00e4 on sin\u00e4ns\u00e4 ymm\u00e4rrett\u00e4v\u00e4\u00e4, koska lukiessaan ystadilaisista poliiseista tai himoshoppaavista sinkuista lukijat haluavatkin p\u00e4\u00e4st\u00e4 helpolla, antautua ehdoitta tekstille, joka suo heille hetkellisen vapauden ty\u00f6stressin s\u00e4vytt\u00e4m\u00e4st\u00e4 arjesta. Mutta mainoskirjoittajia l\u00f6ytyy my\u00f6s niin sanotusta taidekirjallisuudesta. Etenkin avantgardistit ovat usein kiinnostuneempia oman poetiikkansa edistyksellisyydest\u00e4 kuin siit\u00e4, sis\u00e4lt\u00e4\u00e4k\u00f6 heid\u00e4n tekstins\u00e4 totuutta ja kauneutta. <\/div>\n
<\/div>\n
\n
<\/blockquote>\n

Postmoderniksi kirjallisuusikoniksi romaanij\u00e4rk\u00e4leell\u00e4\u00e4n Infinte Jest<\/em> noussut David Foster Wallace tiivisti kirjailijoiden ja mainoskirjoittajien v\u00e4lisen eron Slate-lehdelle antamassaan haastattelussa vuonna 1996. Kuten Wallace oivalsi, kaikki l\u00e4htee siit\u00e4, kunnioittaako teksti lukijaa vai halveksiiko h\u00e4nt\u00e4. <\/p>\n

<\/blockquote>\n

<\/div>\n

“Jos kirjailija pit\u00e4\u00e4 yleis\u00f6\u00e4 liian typer\u00e4n\u00e4, siit\u00e4 seuraa kaksi sudenkuoppaa. Ensimm\u00e4inen on kuvitelma, ett\u00e4 kirjailija kirjoittaa toisille kirjailijoille eik\u00e4 h\u00e4nen tarvitse piitata siit\u00e4, puhutteleeko teksti lukijoita. T\u00e4llaista kirjailijaa kiinnostaa vain se, ett\u00e4 teksti on rakenteellisesti ja teknisesti viimeisint\u00e4 huutoa, oikealla tavalla kompleksista, sis\u00e4lt\u00e4\u00e4 asiaankuuluvat intertekstuaaliset viittaukset ja antaa \u00e4lykk\u00e4\u00e4n vaikutelman. (\u2026) Toisen sudenkuopan muodostaa kyyninen, karkea ja kaupallinen, \u00e4\u00e4rimm\u00e4isen kaavamainen fiktio \u2013 televisiosarja kirjallisessa muodossa \u2013 joka manipuloi lukijoita vy\u00f6rytt\u00e4m\u00e4ll\u00e4 heid\u00e4n eteens\u00e4 groteskin yksinkertaistavaa materiaalia lapsellisen mukaansatempaavalla tavalla.\u201d
<\/em><\/div>\n
\n
<\/blockquote>\n

Wallacen mielest\u00e4 sek\u00e4 \u00e4\u00e4rimm\u00e4inen avantgardismi ett\u00e4 \u00e4\u00e4rimm\u00e4inen kaupallisuus edesauttavat kirjallisuuden marginalisoitumista. Kumpikaan ei kykene antamaan sit\u00e4 \u201dtietty\u00e4 tunnetta vatsanpohjassa\u201d, joka saa ihmiset tarttumaan kirjoihin ja tuntemaan, ett\u00e4 tekstin takana on yst\u00e4v\u00e4 \u2013 fyysisesti poissaoleva mutta siit\u00e4 huolimatta todellinen \u2013 joka onnistuu kertomaan heille jotain olennaista heid\u00e4n el\u00e4m\u00e4st\u00e4\u00e4n kunnioittaen samalla heid\u00e4n esteettisi\u00e4 vaistojaan ja \u00e4lykkyytt\u00e4\u00e4n. Wallace itse asetti tavoitteekseen avantgardismin ja kaupallisuuden parhaiden puolien yhdist\u00e4misen. H\u00e4n pyrki kirjoittamaan sellaista teksti\u00e4, joka olisi intellektuaalisesti ja emotionaalisesti haastavaa ja pakottaisi lukijan kohtaamaan todellisuuden silm\u00e4st\u00e4 silm\u00e4\u00e4n, mutta olisi silti helposti l\u00e4hestytt\u00e4v\u00e4\u00e4 ja antaisi lukunautintoa. <\/p><\/div>\n

<\/div>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Varminta, mit\u00e4 kirjailijan ja lukijan suhteesta voi sanoa, on ett\u00e4 heid\u00e4n yst\u00e4vyytens\u00e4…<\/p>\n","protected":false},"author":66,"featured_media":845,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[13,2],"tags":[],"acf":[],"platta":{"numLikes":0,"numComments":8,"category":null,"themes":[],"commercial_partner":null,"thumbnail":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/38\/2015\/03\/DFW.jpg","blog_id":38},"jetpack_featured_media_url":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/38\/2015\/03\/DFW.jpg","_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts\/278"}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/users\/66"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/comments?post=278"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts\/278\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":2163,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts\/278\/revisions\/2163"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/media\/845"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/media?parent=278"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/categories?post=278"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/tags?post=278"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}