{"id":28,"date":"2014-10-02T14:19:00","date_gmt":"2014-10-02T12:19:00","guid":{"rendered":"http:\/\/blogit.image.fi\/antiaikalainen\/esseistiikkaa-tyylikkaasti-hillitysti\/"},"modified":"2018-02-28T09:25:21","modified_gmt":"2018-02-28T07:25:21","slug":"esseistiikkaa-tyylikkaasti-hillitysti","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/esseistiikkaa-tyylikkaasti-hillitysti\/","title":{"rendered":"Esseistiikkaa, tyylikk\u00e4\u00e4sti &amp; hillitysti"},"content":{"rendered":"<div style=\"clear: both; text-align: center;\"><a rel=\"nofollow\" href=\"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/38\/2015\/03\/Arnkil.jpg\" style=\"clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;\"><img decoding=\"async\" loading=\"lazy\" border=\"0\" src=\"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/38\/2015\/03\/Arnkil.jpg\" height=\"320\" width=\"180\" \/><\/a><\/div>\n<div><i><span style=\"font-family: inherit;\">(Uudessa Parnassossa 5\/2014 julkaistu arvioni t\u00e4m\u00e4n syksyn esseetapauksesta, Antti Arnkilin Lauantaiesseist\u00e4)<\/span><\/i><\/div>\n<div><span style=\"font-family: inherit;\"><br \/><\/span><\/div>\n<div><span style=\"font-family: inherit;\">Antti Arnkilin esikoisteoksen nimen voi lukea omanlaisenaan kannanottona. H\u00e4n ei ole kirjoittamassa mit\u00e4 tahansa asiaproosaa vaan juurikin esseit\u00e4, tietoisena lajityypin perinteist\u00e4 ja nykyisist\u00e4 trendeist\u00e4.<o:p><\/o:p><\/span><\/div>\n<div><i><span style=\"font-family: inherit;\"><br \/><\/span><\/i><\/div>\n<div><span style=\"font-family: inherit;\"><i>Lauantaiesseiden<\/i>lyhyehk\u00f6 esipuhe ei ole h\u00e4t\u00e4isesti sutaistu kynnysteksti vaan se m\u00e4\u00e4ritt\u00e4\u00e4 tekij\u00e4ns\u00e4 pyrkimykset ja l\u00e4ht\u00f6kohdat ja vaikuttaa siten my\u00f6s lukijan tapaan l\u00e4hesty\u00e4 teosta. \u201dViime vuosina Suomessa on ollut n\u00e4kyvimmin esill\u00e4 poleeminen essee, jossa otetaan jyrk\u00e4sti kantaa puolesta ja vastaan\u201d, Arnkil kirjoittaa.<o:p><\/o:p><\/span><\/div>\n<div><span style=\"font-family: inherit;\"><br \/><\/span><\/div>\n<div><span style=\"font-family: inherit;\">H\u00e4n ei sille linjalle l\u00e4hde, mik\u00e4 on hyv\u00e4, koska h\u00e4nen temperamenttinsa kirjoittajana ei ole lainkaan poleemisuuteen johdatteleva. <i>Lauantaiesseet<\/i> sis\u00e4lt\u00e4\u00e4 syv\u00e4mietteisi\u00e4 tekstej\u00e4, joiden aiheet vaihtelevat kirjoista ja elokuvista rockmusiikkiin sek\u00e4 omakohtaisiin muisteloihin edesmenneest\u00e4 Reko Lund\u00e1nista ja lapsuuden kes\u00e4paikasta. Arnkil on rauhallinen ja harkitseva kirjoittaja, jolla on taito olla \u00e4rsytt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 lukijaansa.<o:p><\/o:p><\/span><\/div>\n<div><span style=\"font-family: inherit;\"><br \/><\/span><\/div>\n<div><span style=\"font-family: inherit;\">Nykyesseistiikalle ominainen kulttuurikritiikki k\u00e4tkeytyy enimm\u00e4kseen rivien v\u00e4liin. Arnkil ei peittele viihtym\u00e4tt\u00f6myytt\u00e4\u00e4n spektaakkelien ja yksil\u00f6hedonismin m\u00e4\u00e4ritt\u00e4m\u00e4ss\u00e4 nykytodellisuudessa, mutta ilmaisee viihtym\u00e4tt\u00f6myyden tunteensa mieluiten osana taideteosten analyysi\u00e4.<o:p><\/o:p><\/span><\/div>\n<div><span style=\"font-family: inherit;\"><br \/><\/span><\/div>\n<div><span style=\"font-family: inherit;\">\u201dUuden kansalaisen teht\u00e4v\u00e4n\u00e4 on katsoa el\u00e4m\u00e4\u00e4 ruudulta, muokata itse\u00e4\u00e4n tyk\u00e4tt\u00e4v\u00e4ksi, kommunikoida jokainen oikkunsa ja j\u00e4rjestell\u00e4 muistojaan kuvagallerioihin\u201d, h\u00e4n kirjoittaa esseess\u00e4, joka pohtii uuden runouden k\u00e4sityksi\u00e4 subjektiudesta.<o:p><\/o:p><\/span><\/div>\n<div><span style=\"font-family: inherit;\"><br \/><\/span><\/div>\n<div><span style=\"font-family: inherit;\">Parhaat tekstit <i>Lauantaiesseiss\u00e4<\/i>k\u00e4sittelev\u00e4t kirjallisuutta. Varsinainen t\u00e4ysosuma on Paavo Rintalan <i>Maaty\u00f6mies ja kuu<\/i> -romaania analysoiva \u201dH\u00e4n voi j\u00e4tt\u00e4\u00e4 soittonsa kirjoittamatta\u201d.&nbsp; Sit\u00e4 voisi luetuttaa luovan kirjoittamisen opiskelijoille malliesimerkkin\u00e4 hyv\u00e4st\u00e4 kirjallisuusesseest\u00e4. Se ottaa kohteekseen merkitt\u00e4v\u00e4n kirjailijan, mutta ei h\u00e4nen tunnetuinta teostaan. Se tutkii teoksen kielt\u00e4, maailmaa ja maailmankuvaa eri n\u00e4k\u00f6kulmista h\u00e4t\u00e4ilem\u00e4tt\u00e4 lopullisiin, totalisoiviin tulkintoihin.<o:p><\/o:p><\/span><\/div>\n<div><span style=\"font-family: inherit;\"><br \/><\/span><\/div>\n<div><span style=\"font-family: inherit;\">Rintala-esseess\u00e4 toteutuu <i>Launtaiesseiden<\/i> esipuheessa m\u00e4\u00e4ritelty esseen ideaali. Arnkil on mieltynyt Joseph Brodskyn ajatukseen taideteoksista lahjoina, jotka synnytt\u00e4v\u00e4t tarpeen antaa jotain takaisin. <i>Maaty\u00f6miehen ja kuun <\/i>s\u00e4vyk\u00e4s luenta kirkastaa teoksen uudella tavalla, ja siten Arnkilin essee on hieno lahja Rintalan romaanitaiteen yst\u00e4ville.<o:p><\/o:p><\/span><\/div>\n<div><span style=\"font-family: inherit;\"><br \/><\/span><\/div>\n<div><span style=\"font-family: inherit;\">Huonommin Arnkil onnistuu Foo Fightersin keulahahmon Dave Grohlin taidetta (ilman lainausmerkkej\u00e4) k\u00e4sittelev\u00e4ss\u00e4 esseess\u00e4. Se on pid\u00e4tellyn analyyttinen, miksausp\u00f6yd\u00e4n vieress\u00e4 k\u00e4det puuskassa tuumaillun oloinen.&nbsp; Arnkil mainitsee yhdeksi innoittajakseen John Jeremiah Sullivanin esseekokoelman <i>Pulphead<\/i>. Sullivan on kirjoittanut Axl Rosesta sykkiv\u00e4n, levottoman, t\u00e4ynn\u00e4 emotionaalista riskinottoa olevan esseen, jonka rinnalla Arnkilin Grohl-essee vaikuttaa haljulta.<o:p><\/o:p><\/span><\/div>\n<p><\/p>\n<div><i style=\"font-family: inherit;\">Lauantaiesseet <\/i><span style=\"font-family: inherit;\">ei pyri uudistamaan suomalaista esseegenre\u00e4 vaan noudattaa klassista selke\u00e4n lauseen estetiikkaa. Se ei tietenk\u00e4\u00e4n ole heikkous tai puute. Sujuvana, \u00e4lyllisesti vire\u00e4n\u00e4 kirjoittajana Arnkil on oiva lis\u00e4 suomalaisten esseistien joukkoon.<\/span><\/div>\n<div><o:p><\/o:p><\/div>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"<p>(Uudessa Parnassossa 5\/2014 julkaistu arvioni t\u00e4m\u00e4n syksyn esseetapauksesta, Antti Arnkilin Lauantaiesseist\u00e4) Antti&hellip;<\/p>\n","protected":false},"author":66,"featured_media":671,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[],"acf":[],"platta":{"numLikes":0,"numComments":4,"category":null,"themes":[],"commercial_partner":null,"thumbnail":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/38\/2015\/03\/Arnkil.jpg","blog_id":38},"jetpack_featured_media_url":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/38\/2015\/03\/Arnkil.jpg","_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts\/28"}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/users\/66"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/comments?post=28"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts\/28\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":1914,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts\/28\/revisions\/1914"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/media\/671"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/media?parent=28"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/categories?post=28"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/tags?post=28"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}