{"id":281,"date":"2010-04-10T08:56:00","date_gmt":"2010-04-10T06:56:00","guid":{"rendered":"http:\/\/blogit.image.fi\/antiaikalainen\/humanismi-antihumanismi\/"},"modified":"2018-02-28T09:30:36","modified_gmt":"2018-02-28T07:30:36","slug":"humanismi-antihumanismi","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/humanismi-antihumanismi\/","title":{"rendered":"Humanismi & antihumanismi"},"content":{"rendered":"

\"\"<\/a><\/p>\n

<\/div>\n

<\/p>\n

Mit\u00e4 enemm\u00e4n lukee, sit\u00e4 enemm\u00e4n tulee lukeneeksi sellaista, mik\u00e4 unohtuu. Harva kirja koskettaa tai puhuttelee minua en\u00e4\u00e4 samalla tavalla kuin ne, joita luin intoa puhkuen parikymppisen\u00e4 kirjallisuudenopiskelijana. <\/div>\n

<\/p>\n

<\/div>\n
Jean-Paul Sartren Inho<\/em> on eriskummallinen kirja henkil\u00f6historiassani. Se ei ole vieh\u00e4tt\u00e4nyt minua puhtaasti romaanina oikeastaan koskaan. Se haiskahtaa romaanimuotoon puetulta filosofian luentosarjalta. Silti luen Inhoa<\/em> s\u00e4\u00e4nn\u00f6llisesti, v\u00e4hint\u00e4\u00e4n kerran parissa vuodessa. Sivut 150-183 eli kohtaus, jossa Roquentin keskustelee Itseoppineen kanssa aamiaisravintolassa “perimm\u00e4isist\u00e4 kysymyksist\u00e4” on painunut l\u00e4htem\u00e4tt\u00f6m\u00e4sti mieleeni.<\/div>\n

<\/p>\n

<\/div>\n
Olisi liioiteltua v\u00e4itt\u00e4\u00e4 tuon tekstikatkelman muokanneen maailmankuvaani, mutta kyll\u00e4 se itseymm\u00e4rrykseeni on vaikuttanut. Se auttaa minua k\u00e4sitt\u00e4m\u00e4\u00e4n omaa vastahankaisuuttani utooppista yhteiskunnallista ajattelua kohtaan. N\u00e4en Itseoppineen hahmon h\u00e4iv\u00e4ht\u00e4v\u00e4n aina, kun minun pit\u00e4isi tuntea Suuria Humanistisia Tunteita. Ja reaktioni on samantyyppinen kuin Roquentinilla: inho, kuvotus, vastenmielisyys tai v\u00e4hint\u00e4\u00e4nkin ylitsep\u00e4\u00e4sem\u00e4t\u00f6n vieraantumisen tunne.<\/div>\n

<\/p>\n

<\/div>\n
Itseoppineen ja Roquentinin keskustelu alkaa ajautua kohti umpikujaa siin\u00e4 vaiheessa, kun Itseoppinut henk\u00e4isee: “On er\u00e4s p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4, monsieur… Ihmiset…” Roquentin tuumii itsekseen: niinp\u00e4 niin, h\u00e4n on humanisti. Ei kuitenkaan sellainen kulttuurieliittiin kuuluva humanisti, jollaisia Roquentin on tavannut Pariisin \u00e4lymyst\u00f6kuppiloissa eli tyyppi, joka sotkeutuu ihmisrakkauteensa kuin albatrossi suuriin siipiins\u00e4. Itseoppinut edustaa humanismin karvalakkiversiota, massojen k\u00e4ytt\u00f6\u00f6n valmistettua standardituotetta. “H\u00e4n on maaseutuhumanisti; h\u00e4nen ihmisrakkautensa on naiivia ja barbaarista”, Roquentin tuumii.<\/div>\n

<\/p>\n

<\/div>\n
Kuten humanistit yleens\u00e4, Itseoppinut ei usko Jumalaan, koska tiede on “todistanut jumalan olemassaolon harhakuvitelmaksi”. Kristillisest\u00e4 l\u00e4himm\u00e4isenrakkaudesta Itseoppinut ei kuitenkaan suostu luopumaan, vaan l\u00f6yt\u00e4\u00e4 sosialismin kanavakseen edist\u00e4\u00e4 sit\u00e4 t\u00e4m\u00e4npuoleisessa, maan p\u00e4\u00e4ll\u00e4. Modernit poliittiset ihanteethan ovat maallistuneita tai maallistettuja kristillisi\u00e4 hyveit\u00e4. Niinp\u00e4 Itseoppineen edustama humanismikin on vain kristinuskon sekulaari muoto.<\/div>\n

<\/p>\n

<\/div>\n
Itseoppinut tyrmistytt\u00e4\u00e4 Roquentinin kertomalla kokemuksiaan sotavankeudesta ensimm\u00e4isess\u00e4 maailmansodassa. Saksalaiset ahtoivat sotavankinsa pieneen lautavajaan niin tiukkaan ett\u00e4 kaksisataa ihmisriepua k\u00e4rvisteli kylki kyljess\u00e4 toisiaan vasten. Ovi lukittiin, oli pilkkopime\u00e4\u00e4. Itseoppinut tunsi py\u00f6rtyv\u00e4ns\u00e4 hapen puutteeseen ja ahtauteen, mutta silti h\u00e4net valtasi voimakas hyv\u00e4n olon tunne. H\u00e4n koki vankitoverinsa veljikseen ja olisi halunnut syleill\u00e4 heit\u00e4 kaikkia. Kurja lautavaja muuttui h\u00e4nen silmiss\u00e4\u00e4n l\u00e4hes pyh\u00e4ksi paikaksi, ihmisten v\u00e4lisen yhteenkuuluvuuden temppeliksi.<\/div>\n

<\/p>\n

<\/div>\n
Kuunnellessaan Itseoppineen houkkamaisia muisteloita Roquentin tuntee suuttumuksen vy\u00f6ryv\u00e4n ylitseen. Mutta vaikka h\u00e4nen k\u00e4tens\u00e4 vapisevat ja kasvonsa punehtuvat, h\u00e4n pysyy sis\u00e4lt\u00e4 kylm\u00e4n\u00e4. H\u00e4n tuntee olevansa liekkien ymp\u00e4r\u00f6im\u00e4 j\u00e4\u00e4lohkare eik\u00e4 voi purkaa suuttumustaan raivoamalla. Ei j\u00e4\u00e4 muuta vaihtoehtoa kuin kuunnella Itseoppineen monotonista \u00e4\u00e4nt\u00e4.<\/div>\n

<\/p>\n

<\/div>\n
Itseoppineen puhuessa Roquentin n\u00e4kee sielunsa silmin kaikki tuntemansa humanistit. Heit\u00e4 on monta eri tyyppi\u00e4, ja luettelo p\u00e4tee valtaosin meid\u00e4nkin p\u00e4ivin\u00e4mme.<\/div>\n

<\/p>\n

<\/div>\n
“Radikaalinen humanisti on erityisesti virkamiehist\u00f6n yst\u00e4v\u00e4. ‘Vasemmistolaisen’ humanistin suurimpana huolena on ihmisyysarvojen vartiointi. H\u00e4n ei kuulu mihink\u00e4\u00e4n puolueeseen, koska h\u00e4n ei halua pett\u00e4\u00e4 ihmisyytt\u00e4, mutta h\u00e4nen omatuntonsa on n\u00f6yrien puolella. N\u00f6yrille h\u00e4n uhraa kauniin klassillisen sivistyksens\u00e4. H\u00e4n on kuin leski jonka katse on lempe\u00e4 ja aina kyyneliss\u00e4; h\u00e4n itkee vuodesta toiseen. H\u00e4n rakastaa kissoja ja koiria, kaikkia korkeimpia imett\u00e4v\u00e4isi\u00e4. Kommunistinen kirjailija on rakastanut ihmist\u00e4 toisesta viisivuotissuunnitelmasta l\u00e4htien; h\u00e4n kurittaa, koska h\u00e4n rakastaa. Kainona kuten kaikki voimakkaat h\u00e4n osaa k\u00e4tke\u00e4 tunteensa, mutta vaikka h\u00e4nen kurittavat sanansa ovatkin karkeita, h\u00e4n osaa katseellaan ja muuttelemalla \u00e4\u00e4nens\u00e4 s\u00e4vy\u00e4 tulkita my\u00f6s sen intohimoisen, hiljaisena kytev\u00e4n rakkauden, jota h\u00e4n tuntee velji\u00e4\u00e4n kohtaan. Kuopuksena syntynyt katolinen humanisti puhuu ihmisest\u00e4 ihmetellen. Miten kaunis onkaan, h\u00e4n sanoo, n\u00f6yrien osa, saappaan saumaajan ja lontoolaisen satamaty\u00f6l\u00e4isen osa. H\u00e4n on valinnut enkeleitten humanismin. Enkeleitten valistukseksi h\u00e4n kirjoittaa paksuja ja surumielisen kauniita romaaneja, jotka toinen toisensa j\u00e4lkeen saavat Prix F\u00e9minan.”<\/em><\/div>\n

<\/p>\n

<\/div>\n
N\u00e4it\u00e4 suurisyd\u00e4misi\u00e4, sielultaan v\u00e4r\u00e4j\u00e4vi\u00e4 humanisteja, suuria p\u00e4\u00e4osan esitt\u00e4ji\u00e4, Itseoppinut on Roquentinin mukaan tunkenut sis\u00e4\u00e4ns\u00e4 kuin kissoja hukutuss\u00e4kkiin eik\u00e4 n\u00e4e ja kuule, kuinka he kynsiv\u00e4t siell\u00e4 toisensa riekaleiksi.<\/div>\n

<\/p>\n

<\/div>\n
Kun Itseoppinut ei saa Roquentinilta vastakaikua pakahduttavalle ihmisrakkaudelleen, h\u00e4n ep\u00e4ilee Roquentinia ihmisvihaajaksi, mutta sovinnollisessa s\u00e4vyss\u00e4 tietenkin. Humanistillehan ihmisvihaajakin on ihminen, joten tietyss\u00e4 mieless\u00e4 humanistinkin sopii olla ihmisvihaaja: vihasta tehd\u00e4\u00e4n analyysi ja vihataan ensin, jotta voitaisiin sitten entist\u00e4 enemm\u00e4n rakastaa.<\/div>\n

<\/p>\n

<\/div>\n
“Mielest\u00e4ni ihmisi\u00e4 ei voi enemp\u00e4\u00e4 vihata kuin rakastaakaan”, Roquentin sanoo sangen j\u00e4rkeenk\u00e4yv\u00e4sti. Itseoppinut kuitenkin intt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 ihmisi\u00e4 on rakastettava. “Heit\u00e4kin. Kaikkia”, Roquentin kysyy ja osoittaa muita ravintolassa olijoita. Itseoppinut ny\u00f6kk\u00e4\u00e4 j\u00e4rk\u00e4ht\u00e4m\u00e4tt\u00e4. Mutta Roquentin ei p\u00e4\u00e4st\u00e4 h\u00e4nt\u00e4 helpolla, vaan osoittaa tuntematonta nuorta paria ja kysyy, miksi Itseoppinut heit\u00e4 rakastaa. Hetken kakisteltuaan Itseoppinut keksii n\u00e4kev\u00e4ns\u00e4 pariskunnassa nuoruuden ja rakastavansa heid\u00e4n nuoruuttaan. Roquentin ei anna armoa: “He ovat teille vain symboleja. Heltymyksenne ei suinkaan kohdistu heihin, vaan nuoruuteen, miehen ja naisen v\u00e4liseen rakkauteen, ihmis\u00e4\u00e4neen.” <\/em><\/div>\n

<\/p>\n

<\/em><\/div>\n
Itseoppinut ei anna periksi. H\u00e4n ei saata ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 Roquentinin kaltainen oppinut mies suhtautuisi ihmisiin muutoin kuin rakkaudentunteita vuodattaen. “Sisimm\u00e4ss\u00e4nne, monsieur, rakastatte heit\u00e4 kuten min\u00e4kin. Olemme kiistelleet sanoista.”<\/em> T\u00e4m\u00e4n j\u00e4lkeen Roquentin joutuu painamaan alistuneena p\u00e4\u00e4ns\u00e4. H\u00e4n ei pysty puhumaan, h\u00e4n tuntee ainoastaan kuvotusta.<\/div>\n

<\/p>\n

<\/div>\n
Humanisteille ihmisyys on kaiken mitta ja ihmiseksi syntyminen suurin kunnia, joka elollista olentoa voi luomakunnassa kohdata. On siis ajatusrikos vastustaa, ep\u00e4ill\u00e4 tai kyseenalaistaa mit\u00e4\u00e4n sellaista, mik\u00e4 kuvastaa inhimillisyytt\u00e4 tai “ihmisen parasta”. Omalla hyvyydell\u00e4\u00e4n ja kyyneleill\u00e4\u00e4n Itseoppineen kaltaiset houkat kirist\u00e4v\u00e4t meit\u00e4, jotka olemme humanismin suhteen uskonnottomia ja joiden mielest\u00e4 ihmisi\u00e4 ei voi yleisesti sen enemp\u00e4\u00e4 rakastaa kuin vihatakaan. Pieness\u00e4 mittakaavassa t\u00e4llaiseen t\u00f6rm\u00e4\u00e4 joskus kirjallisuuspiireiss\u00e4. On olemassa vaikutusvaltaisia kirjallisuusmiehi\u00e4 ja -naisia, jotka liikuttuvat syd\u00e4njuuriaan my\u00f6ten romaaneista, jotka vahvistavat heid\u00e4n uskoaan ihmisyyteen ja ihmisrakkauteen, mutta pahoittavat mielens\u00e4 tai jopa vihastuvat romaaneista, jotka eiv\u00e4t ole heid\u00e4n mielest\u00e4\u00e4n “ihmisen puolella”. Tunnen t\u00e4llaisten tyyppien seurassa suurta h\u00e4t\u00e4\u00e4 ja avuttomuutta. He puhuvat kielt\u00e4, jota mi
\nnulla ei ole edellytyksi\u00e4 ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4.<\/div>\n

<\/p>\n

<\/div>\n
Arkip\u00e4iv\u00e4n el\u00e4m\u00e4ss\u00e4 t\u00e4llaisia ihmisrakkauden apostoleja joudun kuitenkin vain harvoin kohtamaan. Vallitsevaksi uskonnoksihan on Suomessakin tullut tapakristillisyyden j\u00e4lkeen tapahumanismi. Sit\u00e4 tunnustavat ne lukemattomat, jotka lahjoittavat rahaa Lastenklinikan kummeille ja kannattavat YK:n ihmisoikeuksien julistusta, mutta haluavat laittaa lapsensa “hyv\u00e4maineiseen” kouluun ja v\u00e4ist\u00e4v\u00e4t toiselle puolelle katua aina pultsarin kohdatessaan. <\/div>\n

<\/p>\n

<\/div>\n
Toisen maallistumisen yhteiskunnassa, jossa niin kristilliset kuin sekulaarisetkin traditiot ovat haipuneet, humanismikin alkaa olla haaleaa ja vetel\u00e4\u00e4. Melkein tulee Itseoppinutta ik\u00e4v\u00e4. H\u00e4n sent\u00e4\u00e4n jaksoi uskoa puhtaaseen ihmisrakkauteen, mutta nykyiset tapahumanistit uskovat ihmiseen vain siksi, ett\u00e4 heid\u00e4n mielest\u00e4\u00e4n ihmiselle kuuluu kaikki, etenkin l\u00e4nsimainen elintaso.<\/div>\n

<\/p>\n

<\/div>\n
Tapahumanismista onkin vain pieni hypp\u00e4ys siihen antihumanismin lajiin, joka on poliittisella ja taloudellisella vaikutusvallalla mitattuna aikamme johtava oppisuunta. T\u00e4t\u00e4 antihumanismin lajia on tapana kutsua milloin markkinafundamentalismiksi, milloin uusliberalismiksi ja sen ylin pappi Suomessa on Bj\u00f6rn Wahlroos. Nykyp\u00e4iv\u00e4n antihumanisteille ihminen ei ole luomakunnan suurin ihme, vaan pelkk\u00e4 rationaalinen valitsija, laskukone, jonka ainoa motiivi on maksimoida voittoa. Heid\u00e4n hallitsemassaan maailmassa politiikka ja valtio kuihtuvat pois ja niiden teht\u00e4v\u00e4t siirtyv\u00e4t liikkeenjohtajille ja konsulteille. Poliittisten ohjelmien sis\u00e4ll\u00f6ksi typistyy erilaisten kannustinj\u00e4rjestelmien luominen. Rationaalisen valinnan ideologithan uskovat, ett\u00e4 kaikki ongelmat yhteiskunnassa ratkeavat sill\u00e4, ett\u00e4 kehitell\u00e4\u00e4n riitt\u00e4v\u00e4n tehokkaat insentiivit ohjailemaan ihmisten k\u00e4ytt\u00e4ytymist\u00e4.<\/div>\n

<\/p>\n

<\/div>\n
Jos t\u00e4llaiseen puhdasoppiseen antihumanistiseen ideaalimaailmaan joskus p\u00e4\u00e4dymme, lupaan ryhty\u00e4 vankkumattomaksi humanismin kannattajaksi, vaikka en siihen t\u00e4ydest\u00e4 syd\u00e4mest\u00e4ni pysty koskaan uskomaan.<\/div>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Mit\u00e4 enemm\u00e4n lukee, sit\u00e4 enemm\u00e4n tulee lukeneeksi sellaista, mik\u00e4 unohtuu. Harva kirja…<\/p>\n","protected":false},"author":66,"featured_media":847,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[2],"tags":[],"acf":[],"platta":{"numLikes":3,"numComments":6,"category":null,"themes":[],"commercial_partner":null,"thumbnail":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/38\/2015\/03\/kristallnacht.jpg","blog_id":38},"jetpack_featured_media_url":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/38\/2015\/03\/kristallnacht.jpg","_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts\/281"}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/users\/66"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/comments?post=281"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts\/281\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":2166,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts\/281\/revisions\/2166"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/media\/847"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/media?parent=281"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/categories?post=281"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/tags?post=281"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}