{"id":282,"date":"2010-03-27T09:31:00","date_gmt":"2010-03-27T07:31:00","guid":{"rendered":"http:\/\/blogit.image.fi\/antiaikalainen\/flaubertistin-intohimot\/"},"modified":"2018-02-28T09:30:37","modified_gmt":"2018-02-28T07:30:37","slug":"flaubertistin-intohimot","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/flaubertistin-intohimot\/","title":{"rendered":"Flaubertistin intohimot"},"content":{"rendered":"

\"\"<\/a><\/p>\n

<\/div>\n

<\/p>\n

El\u00e4m\u00e4 on t\u00e4ynn\u00e4 sattumia. Eiv\u00e4tk\u00e4 niist\u00e4 suinkaan kaikki ole ik\u00e4vi\u00e4 tai onnettomia.<\/div>\n

<\/p>\n

<\/div>\n
Keskustelin viime lauantaina baarissa Mario Vargas Llosan Vuohen juhlasta<\/em>, joka on hyyt\u00e4v\u00e4 kuvaus Dominikaanisen tasavallan hirmuhallitsijasta Rafael Trujillosta ja h\u00e4nen hirmuhallinnostaan. Diktaattoreita k\u00e4sittelev\u00e4t romaanit ovat — sattuneista syist\u00e4 — hyvin edustettuina Latinalaisen Amerikan kirjallisuudessa. Vuohen juhla<\/em> on niist\u00e4 parhaita, ellei paras. Sen jyhke\u00e4 kirjallinen arkkitehtuuri saa Trujillon hallinnon kauheudet n\u00e4ytt\u00e4m\u00e4\u00e4n juuri niin kauheilta kuin pit\u00e4\u00e4kin. Taitamattomalla kirjailijalla Vuohen juhla<\/em> olisi l\u00e4ss\u00e4ht\u00e4nyt mahtipontiseksi spektaakkeliksi, mutta ei Vargas Llosalla. <\/div>\n

<\/p>\n

<\/div>\n
Koska en ole perehtynyt laajasti Vargas Llosaan, ryhdyin baari-illan j\u00e4lkeen ottamaan h\u00e4nest\u00e4 tarkemmin selv\u00e4\u00e4. Ja kuinka ollakaan: suureksi ilokseni ja yll\u00e4tyksekseni h\u00e4n osoittautui vannoutuneeksi flaubertistiksi. Vuonna 1975 Vargas Llosa julkaisi proosateoksen nimelt\u00e4 La org\u00eda perpetua: Flaubert y Madame Bovary<\/em>, jota ei ole suomennettu mutta joka on ilmestynyt englanniksi nimell\u00e4 The Perpetual Orgy<\/em>. Pistin kirjan oitis tilaukseen.<\/div>\n

<\/p>\n

<\/div>\n
Julian Barnes kehuu esseess\u00e4\u00e4n Flaubert’s Death-Masks<\/em> t\u00e4t\u00e4 Vargas Llosan varhaista teosta parhaaksi kirjalliseksi tutkielmaksi Rouva Bovarysta:<\/em> “Flaubertistes will instantly set it alongside Francis Steegmuller’s 1939 classic Flaubert and Madame Bovary<\/em>.” <\/div>\n

<\/p>\n

<\/div>\n
Perulainen Vargas Llosa luki Rouva Bovaryn<\/em> parikymppisen\u00e4 nuorukaisena viisikymment\u00e4luvun lopussa Pariisissa ja joutui saman tien Emma Bovaryn kapinallisuuden ja eroottisen vetovoiman lumoihin. Minua — kuten my\u00f6s Barnesia — t\u00e4m\u00e4 tunnustus hiukan huvittaa ja oudoksuttaa. En ole itse tuntenut koskaan viehtymyst\u00e4 Emma Bovaryyn tai h\u00e4nen kaltaisiinsa naisiin. Eik\u00e4 Flaubertkaan ollut erityisemmin romaanihahmonsa lumoissa. H\u00e4n luonnehti Emmaa “valheellisten tunteiden ja valheellisen runouden naiseksi”. Viimeistelless\u00e4\u00e4n romaaniaan h\u00e4n tuskaili monet kerrat “koko aiheen” perinpohjaista vastenmielisyytt\u00e4. Barnes selitt\u00e4\u00e4 Vargas Llosan huumaantumista Emmaan sill\u00e4, ett\u00e4 Vargas Llosa on latino, kuumaverinen mies. H\u00e4n “hispanisoi” tai jopa “carmenisoi” Flaubertin antisankarittaren, kiinnitt\u00e4\u00e4 katseensa Rouva Bovaryn<\/em> melodramaattisiin piirteisiin.<\/div>\n

<\/p>\n

<\/div>\n
Mutta onneksi Flaubert merkitsee Vargas Llosalle paljon enemm\u00e4n kuin yhden ihastuttavan romaanihenkil\u00f6n luojaa. Flaubertista tuli h\u00e4nelle, kuten monelle muullekin 1900-luvun prosaistille, kirjallinen esikuva ja ihanne. Kuusikymment\u00e4luvun alussa Vargas Llosa sanoi, ettei suvaitse kahden asian pilkkaamista, Flaubertin ja Kuuban. My\u00f6hemmin h\u00e4n pettyi Kuubaan, mutta ei Flaubertiin. Kirjallisuushistorian hahmoista esimerkiksi Jules Barbey d’Aurevilly on Vargas Llosan mustalla listalla, koska aikanaan solvasi Flaubertia sanomalla, ett\u00e4 Flaubert ei voi kylpe\u00e4 purossa myrkytt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 sit\u00e4. Flaubertistit osaavat olla faniudessaan kiihkeit\u00e4, jopa anteeksiantamattomia.<\/div>\n

<\/p>\n

<\/div>\n
Kiihke\u00e4h\u00e4n Flaubert itsekin oli, vaikka h\u00e4nen romaaninsa ovat \u00e4\u00e4rimm\u00e4isen hallittuja ja viimeisteltyj\u00e4. Flaubert soimasi rakastajatartaan Louise Colet’ta siit\u00e4, ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4 suhtautui taiteeseen kuin rakkauteen eik\u00e4 kuin uskontoon. Taiteelle oli uhrattava kaikki, eik\u00e4 taiteilijalla ollut oikeutta el\u00e4\u00e4 tavallisen ihmisen tavoin. Syv\u00e4\u00e4n uskonnollisuuteen rinnastuva hartaus ja asketismi olivat kuitenkin vain toinen puoli Flaubertin kirjailijankutsumuksessa. Kirjeiss\u00e4\u00e4n h\u00e4n puhuu ty\u00f6st\u00e4\u00e4n my\u00f6s kaikkea muuta kuin ylev\u00e4\u00e4n s\u00e4vyyn, toisinaan yht\u00e4 alatyylisesti kuin satamaj\u00e4tk\u00e4 maksullisesta naisestaan. Flaubert luonnehtii kirjoittamista milloin aivojen runkkaamiseksi, milloin mustepullon nussimiseksi. Er\u00e4\u00e4ss\u00e4 nuoruuden kirjeess\u00e4\u00e4n h\u00e4n valittaa yst\u00e4v\u00e4lleen Louis Bouilhet’lle, kuinka vaikea h\u00e4nen on toteuttaa korkeita esteettisi\u00e4 p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4ri\u00e4\u00e4n k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4. H\u00e4n vertaa tilannetta siihen, ett\u00e4 osaa kyll\u00e4 nuolla pillua, mutta ei ole varma kykeneek\u00f6 panemaan.<\/div>\n

<\/p>\n

<\/div>\n
Toki Flaubertin rehev\u00e4ss\u00e4 kirjeenvaihdossa on my\u00f6s kohtia, joissa ylev\u00e4t periaatteet ja arkinen k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6llisyys asettuvat h\u00e4mment\u00e4v\u00e4\u00e4n sopusointuun. Korkean ja matalan synteesin voi aistia esimerkiksi Flaubertin v\u00e4itteess\u00e4, ett\u00e4 mustepullo on ainoa todellinen vagina kirjallisuusmiehelle.<\/div>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

El\u00e4m\u00e4 on t\u00e4ynn\u00e4 sattumia. Eiv\u00e4tk\u00e4 niist\u00e4 suinkaan kaikki ole ik\u00e4vi\u00e4 tai onnettomia.…<\/p>\n","protected":false},"author":66,"featured_media":848,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[13,18,22],"tags":[],"acf":[],"platta":{"numLikes":0,"numComments":5,"category":null,"themes":[],"commercial_partner":null,"thumbnail":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/38\/2015\/03\/Flaubert.jpg","blog_id":38},"jetpack_featured_media_url":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/38\/2015\/03\/Flaubert.jpg","_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts\/282"}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/users\/66"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/comments?post=282"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts\/282\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":2167,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts\/282\/revisions\/2167"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/media\/848"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/media?parent=282"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/categories?post=282"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/tags?post=282"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}