{"id":288,"date":"2010-02-06T11:22:00","date_gmt":"2010-02-06T09:22:00","guid":{"rendered":"http:\/\/blogit.image.fi\/antiaikalainen\/romaaniarvoitus\/"},"modified":"2018-02-28T09:30:38","modified_gmt":"2018-02-28T07:30:38","slug":"romaaniarvoitus","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/romaaniarvoitus\/","title":{"rendered":"Romaaniarvoitus"},"content":{"rendered":"<p><a rel=\"nofollow\" href=\"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/38\/2015\/03\/point-omega.jpg\"><img decoding=\"async\" style=\"MARGIN: 0px 10px 10px 0px; WIDTH: 88px; FLOAT: left; HEIGHT: 127px; CURSOR: hand\" id=\"BLOGGER_PHOTO_ID_5435069013033984066\" border=\"0\" alt=\"\" src=\"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/38\/2015\/03\/point-omega.jpg\" \/><\/a><\/p>\n<div><\/div>\n<p><\/p>\n<div>Helvetti on toiset ihmiset, sanoi Sartre. Toiset ihmiset ovat konflikti, sanoo Don DeLillon uuden romaanin <em>Point Omegan<\/em> keskushahmo Richard Elster, seitsem\u00e4nkymppinen erakoitunut oikeisto\u00e4lykk\u00f6, joka uransa loppuvaiheessa palveli Irakin sotaa valmistellutta Bushin hallintoa kehittelem\u00e4ll\u00e4 &#8220;filosofisia perusteita&#8221; sotatoimille.<\/div>\n<p><\/p>\n<div><\/div>\n<div>Romaanin kertoja, elokuvaohjaaja Jim Finley saapuu Elsterin luo t\u00e4m\u00e4n er\u00e4maaretriittiin tavoitteenan taivutella Elster esiintym\u00e4\u00e4n filmiss\u00e4\u00e4n, puhumaan Irakin sodasta kriittisesti v\u00e4h\u00e4n samaan tapaan kuin ex-puolustusministeri Robert McNamara aikoinaan Vietnamin sodasta. Miesten v\u00e4lille kehittyy outo side, varsinaiseen filmin tekoon ei p\u00e4\u00e4st\u00e4, mutta Elster kertoo yht\u00e4 sun toista. Esimerkiksi sen, ett\u00e4 halusi Irakin sodasta &#8220;haikusodan&#8221;.<\/div>\n<p><\/p>\n<div><\/div>\n<div><em>&#8220;I wanted a war in three lines. This was not a matter of force level or logistics. What I wanted was a set of ideas linked to transient things. This is the soul of haiku.&#8221;<\/em><\/div>\n<p><\/p>\n<div><\/div>\n<div>Kun Finley kysyy, miten Donald Rumsfeld, Paul Wolfowitz ja muut Bushin hallinnon haukat suhtautuivat Elsterin ideaan haikusodasta, t\u00e4m\u00e4 vastaa: &#8220;They didn&#8217;t fall out of their chairs.&#8221; Kas kummaa!<\/div>\n<p><\/p>\n<div><\/div>\n<div>Jonkinlainen juonentynk\u00e4 romaaniin muodostuu, kun Elsterin tyt\u00e4r saapuu er\u00e4maahan miesten seuraksi. Pahaksi onneksi tytt\u00e4ren h\u00e4m\u00e4r\u00e4per\u00e4inen ex-rakastaja (ilmeisestikin) tulee per\u00e4ss\u00e4 ja (ilmeisestikin) sieppaa t\u00e4m\u00e4n, kun Elster ja Finley ovat v\u00e4h\u00e4n aikaa poissa. Illuusionsa kadottaneen Pentagon-intellektuellin erakkotaival muuttuu henkil\u00f6kohtaiseksi tragediaksi. V\u00e4kivalta, joka on ollut Elsterille aina puhtaasti k\u00e4sitteellist\u00e4, tulee hetkess\u00e4 todelliseksi. Etsinn\u00f6ist\u00e4 huolimatta tyt\u00e4rt\u00e4 ei l\u00f6ydet\u00e4. Ex-rakastaja on (ilmeisestikin) surmannut t\u00e4m\u00e4n.<\/div>\n<p><\/p>\n<div><\/div>\n<div>T\u00e4rke\u00e4n tason <em>Point Omegaan<\/em> muodostavat prologi ja epilogi. Niiss\u00e4 ollaan New Yorkin Modernin taiteen museossa Douglas Gordonin videotaideteoksen \u00e4\u00e4rell\u00e4. Taideteos on yksinkertaisuudessaan Hitchcockin <em>Psyko<\/em> hidastettuna niin, ett\u00e4 se kest\u00e4\u00e4 kokonaiset 24 tuntia. Romaanin kertoja alkaa n\u00e4hd\u00e4 elokuvassa uusia ulottuvuuksia, uudenlaisen maailman. Normaalista inhimillisen toiminnan aikakehyksest\u00e4 irrotetusta <em>Psykosta<\/em> tulee todellisempi kuin alkuper\u00e4isest\u00e4 elokuvasta. Romaanin kertoja sanookin, ettei voi en\u00e4\u00e4 koskaan katsoa &#8220;oikeaa&#8221; <em>Psykoa<\/em>, koska se ei en\u00e4\u00e4 tunnu &#8220;oikealta&#8221;. <\/div>\n<p><\/p>\n<div><\/div>\n<div>Romaanin aloittavilla ja p\u00e4\u00e4tt\u00e4vill\u00e4 <em>Psyko<\/em>-jaksoilla on eitt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 yhteys Elsterin verest\u00e4, suolenp\u00e4tkist\u00e4 ja kuolemisesta puhdistettuun, l\u00e4pikotaisin k\u00e4sitteellistettyyn sodank\u00e4ynnin maailmaan. Tai ainakin DeLillo viittaa t\u00e4llaisen tulkinnan mahdollisuuteen, jopa mielekkyyteen. Valmiita vastauksia tai varmoja vihjeit\u00e4 <em>Point Omega<\/em> ei anna, tietenk\u00e4\u00e4n. Seh\u00e4n on romaani. Ja kaiken lis\u00e4ksi taiten rakennettu. Sivuja on vain 117, mutta niukan tekstin takana on runsaasti k\u00e4tketty\u00e4 verkostoa. <\/div>\n<p><\/p>\n<div><\/div>\n<div>P\u00e4\u00e4llimm\u00e4iseksi vaikutelmaksi minulle j\u00e4i <em>Point Omegasta<\/em>, ett\u00e4 se on&#8230; delillomainen. Mik\u00e4 tietysti on ansio jo sin\u00e4ns\u00e4, aivan kuten vaikkapa beckettm\u00e4isyys Beckettill\u00e4. Jotain samaa <em>Point Omegassa<\/em> on kuin DeLillon 2001 julkaisemassa <em>Esitt\u00e4j\u00e4ss\u00e4<\/em>, joka oli my\u00f6s &#8220;tiivis&#8221; ja &#8220;filosofinen&#8221;. <em>Point Omega<\/em> on kuitenkin viel\u00e4kin paljaampi, luonnosmaisempi, h\u00e4ilyv\u00e4mpi. Siit\u00e4 on vaikea saada otetta, saati &#8220;arvottaa&#8221; sit\u00e4. Se pakenee tarkkoja m\u00e4\u00e4rityksi\u00e4.<\/div>\n<p><\/p>\n<div><\/div>\n<div>Osaltaan <em>Point Omegan<\/em> oikukkuus johtuu Elsterin hahmosta. H\u00e4ness\u00e4 olisi kaikki ainekset vaikuttavaksi romaanihenkil\u00f6ksi, mutta DeLillo j\u00e4tt\u00e4\u00e4 h\u00e4net ideaksi, ei laita lihaa luiden ymp\u00e4rille. Joku pit\u00e4\u00e4 t\u00e4t\u00e4 varmasti suurena puutteena, mutta min\u00e4 en. On vain hyv\u00e4, jos romaanissa l\u00f6ytyy muitakin kiinnostavia juttuja kuin mieleenpainuvat henkil\u00f6hahmot. <em>Point Omegassa<\/em> kyll\u00e4 l\u00f6ytyy. Yksi niist\u00e4 on kysymys, onko <em>Point Omega<\/em> kaikessa arvoituksellisuudessaan hyv\u00e4 vai ei. <\/div>\n<p><\/p>\n<div><\/div>\n<div>Varmaa on, ett\u00e4 DeLillon uutukainen koettelee kirjallista mielikuvitusta, pakottaa miettim\u00e4\u00e4n sen rajoja.<\/div>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"<p>Helvetti on toiset ihmiset, sanoi Sartre. Toiset ihmiset ovat konflikti, sanoo Don&hellip;<\/p>\n","protected":false},"author":66,"featured_media":854,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[13],"tags":[],"acf":[],"platta":{"numLikes":0,"numComments":7,"category":null,"themes":[],"commercial_partner":null,"thumbnail":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/38\/2015\/03\/point-omega.jpg","blog_id":38},"jetpack_featured_media_url":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/38\/2015\/03\/point-omega.jpg","_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts\/288"}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/users\/66"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/comments?post=288"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts\/288\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":2173,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts\/288\/revisions\/2173"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/media\/854"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/media?parent=288"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/categories?post=288"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/tags?post=288"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}