{"id":29,"date":"2014-09-26T08:38:00","date_gmt":"2014-09-26T06:38:00","guid":{"rendered":"http:\/\/blogit.image.fi\/antiaikalainen\/vihdoinkin-suomeksi-painovoiman-sateenkaari\/"},"modified":"2018-02-28T09:25:21","modified_gmt":"2018-02-28T07:25:21","slug":"vihdoinkin-suomeksi-painovoiman-sateenkaari","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/vihdoinkin-suomeksi-painovoiman-sateenkaari\/","title":{"rendered":"Vihdoinkin suomeksi: Painovoiman sateenkaari"},"content":{"rendered":"
<\/a><\/div>\n

<\/span><\/span><\/div>\n
Iso aukko suomalaisessa k\u00e4\u00e4nn\u00f6skirjallisuudessa on paikattu. Thomas Pynchonin Painovoiman sateenkaari<\/i> ilmestyy virallisesti t\u00e4n\u00e4\u00e4n. Se on fanfaarien paikka.<\/o:p><\/span><\/div>\n

<\/span><\/div>\n
Juhani Lindholmin k\u00e4\u00e4nn\u00f6ksen piti tulla ulos painokoneesta jo kev\u00e4\u00e4ll\u00e4 2013, mutta alkuper\u00e4inen aikataulu osoittautui liian kunnianhimoiseksi. Eip\u00e4 puolentoista vuoden viive haittaa. T\u00e4rkeint\u00e4 on, ett\u00e4 saadaan huolellinen suomennos. Painovoiman sateenkaari<\/i> ei taatusti ole helppo pala <\/span>k\u00e4\u00e4nt\u00e4j\u00e4lle<\/span>.<\/span>

Luin kirjan etuk\u00e4teen pdf:n\u00e4, koska tein siit\u00e4 arvion Parnassoon. Toissa p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 sain varsinaisen kirjaesineen postilaatikkooni. Tuhatsivuinen j\u00e4rk\u00e4le tuntuu mukavalta k\u00e4dess\u00e4. Kyll\u00e4 sill\u00e4 v\u00e4h\u00e4n paksummankin ikkunan rikkoisi.<\/p>\n

Nyt t\u00e4ytyy vain toivoa, ett\u00e4 Painvoiman sateenkaari<\/i> l\u00f6yt\u00e4isi suomalaiset lukijat ja poikisi lis\u00e4\u00e4 pynchoniitteja. Vaikka Pynchonilla on ansaitusti vaikean kirjailijan maine, h\u00e4nen lukijansa ovat poikkeuksellisen vannoutuneita & uskollisia. Harva megabestselleristi pystyy luomaan teostensa ymp\u00e4rille yht\u00e4 vankan lukijoiden yhteis\u00f6n.<\/p>\n

Aikaisemmin Pynchonilta on suomennettu The Crying of Lot 49<\/i> nimell\u00e4 Huuto 49<\/i>. Sen k\u00e4\u00e4nsi Tero Valkonen. Jos viel\u00e4 saataisiin suomeksi Mason & Dixon<\/i>, koossa olisi Pynchonin kolme parasta romaania. Kirjailija tunnettiin pitk\u00e4\u00e4n siit\u00e4, ett\u00e4 h\u00e4n julkaisee romaanin vuosikymmeness\u00e4, jos niink\u00e4\u00e4n usein. T\u00e4ll\u00e4 vuosituhannella h\u00e4n on tiivist\u00e4nyt tahtiaan ja py\u00f6r\u00e4ytt\u00e4nyt viimeksi kuluneen seitsem\u00e4n vuoden aikana kolme kirjaa: Against the Day<\/i>, Inherent Vice<\/i> ja Bleeding Edge<\/i>. Niist\u00e4 vain ensin mainittu on vahvaa kamaa.<\/span><\/div>\n


Jos Pynchonin tuotannosta ei ehdi tai halua lukea enemp\u00e4\u00e4 kuin yhden romaanin, suosittelen Painovoiman sateenkaarta<\/i>. Kannattaa kuitenkin varata riitt\u00e4v\u00e4sti aikaa. David Foster Wallacelta kului teoksen parissa kahdeksan iltaa, keskivertolukijalla varmastikin enemm\u00e4n.<\/span><\/div>\n

Minulla oli alkukielinen teos hyllyss\u00e4ni jo parikymppisen\u00e4 kirjallisuudenopiskelijana. Sit\u00e4 oli kiva pit\u00e4\u00e4 esill\u00e4, mutta kesti kauan ennen kuin jaksoin sen parissa sataa sivua pitemm\u00e4lle. Kun sitten lopulta p\u00e4\u00e4tin ottaa itse\u00e4ni niskasta kiinni, minulta taisi kulua Gravity’s Rainbow’n<\/i> l\u00e4pi kahlaamiseen nelj\u00e4 viikkoa. Lindholmin suomennos sujui toki paljon sutjakammin.<\/p>\n

***<\/p>\n

Painovoiman sateenkaarta <\/i>luonnehditaan postmoderniksi klassikoksi. Eik\u00e4 syytt\u00e4 tai ansiotta.<\/span>

Se ly\u00f6 rikki psykologisen realismin tutut kerronnalliset kaavat marssittamalla lukijan eteen nelisensataa henkil\u00f6hahmoa. Se punoo yhteen lukuisia juonia ja alajuonia, liikkuu arkitodellisuudesta uniin ja houreisiin, sekoittelee korkeaa ja matalaa, ylh\u00e4ist\u00e4 ja alhaista, kaunista ja kauheaa. Kielen tasolla se vy\u00f6ryy rekisterist\u00e4 toiseen, teknisest\u00e4 jargonista katuslangiin ja lyyrisist\u00e4 kuvista beathenkiseen irrotteluun.<\/span><\/div>\n


Kirjallisuudentutkija Edward Mendelson on luonnehtinut Painovoiman sateenkaarta <\/i>ensyklopediseksi narratiiviksi. Samaan traditioon kuuluvat Dante, Rabelais, Cervantes, Melville ja Joyce. Ensyklopediselle narratiiville ovat ominaisia runsaat alluusiot ja laajat historiallis-filosofiset perspektiivit sek\u00e4 pyrkimys luoda uudenlaisia kerronnan muotoja, joilla pureutua vallitsevan aikakauden psykopatologioihin.<\/span><\/div>\n

Uudenlaisten kerronnan muotojen etsint\u00e4 ei Pynchonin tapauksessa kuitenkaan tarkoita radikaalia katkosta menneeseen, jonkinlaisen vallankumouksellisen nollahetken tavoittelua. H\u00e4n katsoo paitsi eteenp\u00e4in my\u00f6s taaksep\u00e4in, kaivaa esiin unohdettuja aarteita kirjallisuushistorian h\u00e4m\u00e4rist\u00e4.<\/span><\/div>\n

Erinomaiset j\u00e4lkisanat suomennokseen kirjoittanut Tiina K\u00e4kel\u00e4-Puumala t\u00e4hdent\u00e4\u00e4kin Painovoiman sateenkaaren<\/i> juurten ulottuvan syvemm\u00e4lle kuin 1800-luvun klassiseen realismiin palautuvien valtavirtaromaanien. Painovoiman sateenkaari<\/i> jatkaa menippolaisen satiirin perinteit\u00e4.<\/span><\/div>\n

\u201dPynchonin paljon puhuttu kokeellisuus ja kaunokirjallisen muodon uudistaminen merkitsee my\u00f6s hyvin vanhojen kerronnan keinojen uusiok\u00e4ytt\u00f6\u00e4 sellaisessa historiallisessa tilanteessa, joka on ne jo unohtanut\u201d, K\u00e4kel\u00e4-Puumala kirjoittaa.<\/span><\/div>\n

<\/span><\/div>\n
Suosittelen lukemaan K\u00e4kel\u00e4-Puumalan tekstin ennen itse teokseen ryhtymist\u00e4. Se madaltaa sis\u00e4\u00e4ntulokynnyst\u00e4. Eik\u00e4 “juonipaljastuksista” tarvitse v\u00e4litt\u00e4\u00e4, Pynchon ei ole niit\u00e4 kirjailijoita, joiden teokset voisi spoilata.<\/span><\/div>\n
<\/p>\n

***

<\/o:p><\/span><\/div>\n

Alkukielisen\u00e4 Painovoiman sateenkaari<\/i>ilmestyi 40 vuotta sitten. Siin\u00e4 ajassa kirjallisuus ja ymp\u00e4r\u00f6iv\u00e4 maailma ovat muuttuneet monin tavoin.<\/o:p><\/span><\/div>\n

David Foster Wallace poimi esikoisromaaniinsa The Broom of the System<\/i>roppakaupalla suoria vaikutteita Pynchonilta, mutta ryhtyi my\u00f6hemmin ottamaan et\u00e4isyytt\u00e4 mestariinsa. H\u00e4n tuumi jo 1990-luvulla, ett\u00e4 Pynchonista olisi aika p\u00e4\u00e4st\u00e4 v\u00e4hitellen eteenp\u00e4in.<\/o:p><\/span><\/div>\n

Omassa m
\nagnum opuksessaan Infinite Jestiss\u00e4<\/i> Wallace kirjoittaa jo Pynchonia vastaan. Romaanin patriarkkahahmo, elokuvaohjaaja James Incandenza on tiivistym\u00e4 Pynchonin kaltaisista amerikkalaisen postmodernismin ikoneista. Er\u00e4s Infinite Jestin<\/i>henkil\u00f6ist\u00e4 luonnehtii James Incandenzan tuotantoa n\u00e4in:<\/span><\/o:p><\/span><\/div>\n

<\/span><\/div>\n

Onkohan amat\u00f6\u00f6rim\u00e4inen oikea sana? Ehk\u00e4 h\u00e4n oli pikemminkin loistava optikko ja teknikko, mutta t\u00e4ydellinen amat\u00f6\u00f6ri merkityksellisess\u00e4 kommunikaatiossa. Teknisesti briljantti, h\u00e4nen Ty\u00f6ns\u00e4, sek\u00e4 valaistus ett\u00e4 kuvakulmat tarkasti mietittyj\u00e4. Mutta oudolla tavalla ontto ja tyhj\u00e4, vailla dramaattista <\/span><\/i>kohdentumista \u2013 ei mink\u00e4\u00e4nlaista narratiivista liikett\u00e4 kohti todellista tarinaa; ei mink\u00e4\u00e4nlaista emotionaalista liikett\u00e4 kohti yleis\u00f6\u00e4.<\/i><\/span><\/span><\/p><\/blockquote>\n


<\/span><\/div>\n
Samankaltaisilla sanank\u00e4\u00e4nteill\u00e4 Wallace kritisoi Pynchonin ja muiden postmodernien esikuviensa tuotantoa. Itsetietoinen ja ironinen postmoderni fiktio oli teoreettisesti sofistikoitunutta ja teknisesti taitavaa, mutta siit\u00e4 puuttui sielu. Infinite Jest<\/i> ei kuitenkaan pyrkinyt tuhoamaan Painovoiman sateenkaaren<\/i> kaltaisten merkkiteosten aikaansaannoksia vaan halusi pikemminkin pelastaa niiden edustaman ensyklopedisen romaanimuodon kielen solipsismilta. <\/o:p><\/span><\/div>\n

<\/span><\/div>\n
***<\/o:p><\/span><\/div>\n

<\/span><\/div>\n
Painovoiman sateenkaaren<\/span><\/i> suomennoksen v\u00e4lityksell\u00e4 ensikontaktin Pynchoniin ottavan lukijan l\u00e4ht\u00f6tilanne n\u00e4ytt\u00e4ytyy ristiriitaisena. Ne, jotka eiv\u00e4t ole lukeneet Pynchonia aikaisemmin, ovat kuitenkin lukeneet h\u00e4nt\u00e4 toisten kirjailijoiden l\u00e4pi suodatettuna.

<\/o:p><\/span><\/span><\/div>\n
Englanninkielisess\u00e4 nykykirjallisuudessa Pynchon on pitk\u00e4ss\u00e4 proosassa samanlainen toteemi kuin Donald Barthelme lyhyess\u00e4 proosassa ja John Ashbery lyriikassa. H\u00e4nen vaikutuksensa tihkuu l\u00e4pi useiden angloamerikkalaisten prosaistien teoksista. Suomenkielisess\u00e4 proosassakin voi n\u00e4hd\u00e4 Pynchonin k\u00e4denj\u00e4ljen. Vaikkapa Jaakko Yli-Juonikkaan tuotanto olisi toisenn\u00e4k\u00f6ist\u00e4, ellei h\u00e4n olisi lukenut t\u00e4m\u00e4n postmodernin velhon teoksia.

<\/o:p><\/span><\/div>\n
Kaunokirjallisuuden lis\u00e4ksi Pynchonin vaikutukset tuntuvat 1960-lukulaisen kulttuurinmurroksen j\u00e4lkeisess\u00e4 populaarikulttuurissa. Painovoiman sateenkaaren<\/i> sarjakuvamaisista henkil\u00f6hahmoista ja slapstickiksi nyrj\u00e4ht\u00e4v\u00e4st\u00e4 dramatiikasta ei ole pitk\u00e4 hypp\u00e4ys parodisiin televisiosarjoihin tai mainoksiin.

<\/o:p><\/span><\/div>\n
Vaikka Painvoiman sateenkaaren<\/i> tapahtumat sijoittuvat toisen maailmansodan viimeisiin kuukausiin ja heti rauhantekoa seuranneeseen ajanjaksoon, se kertoo kuitenkin lopulta enemm\u00e4n sodanj\u00e4lkeisest\u00e4 j\u00e4lkiteollisesta maailmasta. Monet eri lukureitit johdattavat teoksen sis\u00e4lle ja mahdollisesti sielt\u00e4 ulos, mutta ne kaikki valottavat jollain tavalla, jostain n\u00e4k\u00f6kulmasta postmodernia sensibiliteetti\u00e4.<\/o:p><\/span><\/div>\n

<\/span><\/div>\n
Uskaltautukaa rohkeasti seikkailemaan t\u00e4m\u00e4n kirjan sokkeloihin!<\/o:p><\/span><\/div>\n
<\/div>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Iso aukko suomalaisessa k\u00e4\u00e4nn\u00f6skirjallisuudessa on paikattu. Thomas Pynchonin Painovoiman sateenkaari ilmestyy virallisesti t\u00e4n\u00e4\u00e4n. Se…<\/p>\n","protected":false},"author":66,"featured_media":672,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[],"acf":[],"platta":{"numLikes":0,"numComments":21,"category":null,"themes":[],"commercial_partner":null,"thumbnail":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/38\/2015\/03\/Painovoiman-2Bsateenkaari.jpg","blog_id":38},"jetpack_featured_media_url":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/38\/2015\/03\/Painovoiman-2Bsateenkaari.jpg","_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts\/29"}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/users\/66"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/comments?post=29"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts\/29\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":1915,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts\/29\/revisions\/1915"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/media\/672"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/media?parent=29"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/categories?post=29"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/tags?post=29"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}