{"id":299,"date":"2009-11-03T22:59:00","date_gmt":"2009-11-03T20:59:00","guid":{"rendered":"http:\/\/blogit.image.fi\/antiaikalainen\/eras-paatepysakki\/"},"modified":"2018-02-28T09:30:42","modified_gmt":"2018-02-28T07:30:42","slug":"eras-paatepysakki","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/eras-paatepysakki\/","title":{"rendered":"Er\u00e4s p\u00e4\u00e4tepys\u00e4kki"},"content":{"rendered":"

\"\"<\/a><\/p>\n

<\/div>\n

<\/p>\n

Mitk\u00e4\u00e4n eiv\u00e4t ole ik\u00e4v\u00e4mpi\u00e4 kuin Balzacin novellit, kirjoitti Jules Renard p\u00e4iv\u00e4kirjassaan. Aina kun Balzac sai kunnollisen idean, h\u00e4n kirjoitti t\u00e4ysimittaisen romaanin. Novellimuoto oli h\u00e4nelle riitt\u00e4m\u00e4t\u00f6n.<\/div>\n

<\/p>\n

<\/div>\n
N\u00e4m\u00e4 Renardin huomiot nousivat mieleeni luettuani Thomas Bernhardin Haaskion<\/em>, jota uskallan v\u00e4itt\u00e4\u00e4 t\u00e4m\u00e4n syksyn t\u00e4rkeimm\u00e4ksi k\u00e4\u00e4nn\u00f6skirjaksi. Bernhard ei tarvitse balzacilaista mittakaavaa, sill\u00e4 h\u00e4n onnistuu ilmaisemaan 150 sivulla l\u00e4hestulkoon kaiken, mihin moderni romaani pystyy ja mihin se ei pysty. Lukukokemus oli lamaannuttava. Haaskion<\/em> j\u00e4lkeen en pystynyt pariin p\u00e4iv\u00e4\u00e4n lukemaan saati kirjoittamaan mit\u00e4\u00e4n. Tuntui kuin olisin saapunut Bernhardin kyydiss\u00e4 modernin romaanin p\u00e4\u00e4tepys\u00e4kille. Tai er\u00e4\u00e4lle niist\u00e4.<\/div>\n
<\/div>\n
Haaskiossa<\/em> on kolme hahmoa: min\u00e4kertoja, h\u00e4nen yst\u00e4v\u00e4ns\u00e4 Wertheimer ja Glenn Gould. Kaikki opiskelevat pianonsoittoa Mozarteumissa, ovat todellisia superlahjakkuuksia. Gouldin nerous kuitenkin mykist\u00e4\u00e4 min\u00e4kertojan ja Wertheimerin. He eiv\u00e4t halua olla toiseksi parhaita, joten j\u00e4tt\u00e4v\u00e4t pianonsoiton. Wertheimer riist\u00e4\u00e4 lopulta itselt\u00e4\u00e4n hengen, min\u00e4kertoja yritt\u00e4\u00e4 rakentaa maailmaa sanoista. Valmista ei tule. Sanat h\u00e4m\u00e4rt\u00e4v\u00e4t yht\u00e4 paljon kuin paljastavat, jokainen teksti sis\u00e4lt\u00e4\u00e4 oman tuhonsa ainekset.<\/div>\n

<\/p>\n

<\/div>\n
Min\u00e4kertojan Glenn Gouldia koskevat kirjoitushankkeet muuttuvat ikuisuusprojektiksi: “Miten hyv\u00e4, ettei kaikkia noita ep\u00e4t\u00e4ydellisi\u00e4, keskener\u00e4isi\u00e4 kirjoituksia ole julkaistu, ajattelin, jos olisin ne julkaissut, mik\u00e4 olisi onnistunut minulta aivan vaivatta, olisin t\u00e4n\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 onnettomin ihminen jota maa p\u00e4\u00e4ll\u00e4\u00e4n kantaa…”<\/em><\/div>\n

<\/p>\n

<\/div>\n
Bernhardin mestarillisuus piilee siin\u00e4, ett\u00e4 h\u00e4n onnistui luomaan romaanimuodon, joka tavoittaa sellaista, mit\u00e4 sanat eiv\u00e4t suoraan pysty ilmaisemaan. Eli vaikka Haaskio<\/em> on kirjallisen ep\u00e4onnistumisen kuvaus, se on teoksena kirjallinen t\u00e4ysosuma. Se, mik\u00e4 j\u00e4\u00e4 uupumaan sanojen ilmaisukyvyss\u00e4, avautuu lukutapahtuman kautta, kokemusper\u00e4isesti. <\/div>\n

<\/p>\n

<\/div>\n
Romaanimuodon kehitt\u00e4j\u00e4n\u00e4 Bernhard oli eitt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 1900-luvun t\u00e4rkeimpi\u00e4 eurooppalaisia kirjailijoita. Mutta h\u00e4n teki uudistusty\u00f6ns\u00e4 salaviisaasti sortumatta vaivaannuttavaan “kato \u00e4iti, ilman k\u00e4si\u00e4!” -temppuiluun. <\/p>\n
<\/blockquote>\n<\/div>\n
<\/div>\n
P.S.<\/div>\n
<\/div>\n
Bernhardin aiheuttaman lamaannuksen hoitoon Jules Renardin p\u00e4iv\u00e4kirjat ovat omiaan. Ne tuntuvat todella viattomilta Haaskion<\/em> j\u00e4lkeen. Niiss\u00e4 puhuu mies, joka uskoo vankkumatta sanallisen ilmaisun voimaan. Mutta Renard tulikin Balzacin viitan alta. H\u00e4nen aikanaan modernismi ei ollut viel\u00e4 ehtinyt suistaa romaanitaidetta el\u00e4m\u00e4npelon ja vieraantumisen tielle.<\/div>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Mitk\u00e4\u00e4n eiv\u00e4t ole ik\u00e4v\u00e4mpi\u00e4 kuin Balzacin novellit, kirjoitti Jules Renard p\u00e4iv\u00e4kirjassaan. Aina…<\/p>\n","protected":false},"author":66,"featured_media":862,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[13],"tags":[],"acf":[],"platta":{"numLikes":0,"numComments":8,"category":null,"themes":[],"commercial_partner":null,"thumbnail":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/38\/2015\/03\/Haaskio.jpg","blog_id":38},"jetpack_featured_media_url":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/38\/2015\/03\/Haaskio.jpg","_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts\/299"}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/users\/66"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/comments?post=299"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts\/299\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":2184,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts\/299\/revisions\/2184"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/media\/862"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/media?parent=299"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/categories?post=299"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/tags?post=299"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}