{"id":307,"date":"2009-09-21T13:59:00","date_gmt":"2009-09-21T11:59:00","guid":{"rendered":"http:\/\/blogit.image.fi\/antiaikalainen\/kylla-ne-ruotsalaiset-osaa\/"},"modified":"2018-02-28T09:30:44","modified_gmt":"2018-02-28T07:30:44","slug":"kylla-ne-ruotsalaiset-osaa","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/kylla-ne-ruotsalaiset-osaa\/","title":{"rendered":"Kyll\u00e4 ne ruotsalaiset osaa!"},"content":{"rendered":"<p><a rel=\"nofollow\" href=\"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/38\/2015\/03\/ruotsi.jpg\"><img decoding=\"async\" style=\"MARGIN: 0px 10px 10px 0px; WIDTH: 114px; FLOAT: left; HEIGHT: 73px; CURSOR: hand\" id=\"BLOGGER_PHOTO_ID_5383902939164007778\" border=\"0\" alt=\"\" src=\"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/38\/2015\/03\/ruotsi.jpg\" \/><\/a><\/p>\n<div><\/div>\n<p><\/p>\n<div>Nuoret ruotsalaiset kirjailijat ovat julkaisseet manifestin, jossa liputtavat perinteisen lukuromaanin puolesta ja julistavat 2010-luvun epiikan vuosikymmeneksi. Hiiteen pikkun\u00e4pp\u00e4r\u00e4 kielell\u00e4 kikkailu, hiiteen sensaatiohenkinen kohauttaminen! Miia Toivio on suomentanut manifestin <a rel=\"nofollow\" href=\"http:\/\/miiatoivio.blogspot.com\/2009\/09\/manifestointia-ja-debatointia.html\">blogiinsa.<\/a><\/div>\n<p><\/p>\n<div><\/div>\n<div>En ole kirjallisten manifestien yst\u00e4v\u00e4. Useimmiten ne ovat s\u00e4vylt\u00e4\u00e4n t\u00e4rkeilevi\u00e4, mutta sis\u00e4ll\u00f6lt\u00e4\u00e4n k\u00f6yhi\u00e4. T\u00e4m\u00e4 lajityypillinen rasite n\u00e4kyy my\u00f6s ruotsalaisprosaistien julkilausumassa. Lis\u00e4ksi se on &#8212; totta kai &#8212; laadittu ovelasti sellaiseksi, ett\u00e4 moni kirjallisuuden lukija varmaankin huudahtaa intuitiivisesti hyv\u00e4ksyv\u00e4sti siin\u00e4 esitett\u00e4ville v\u00e4itteille ja vaatimuksille. Seh\u00e4n kannattaa kaikkea hyv\u00e4\u00e4, oikeaa ja kaunista aivan kuten puolueohjelmat. <\/div>\n<div><\/div>\n<div>Ovatkohan manifestin laatineet nuoret ruotsalaisprosaistit kateellisia meille? Jos katsotaan suomalaisen proosan viime vuosien kehutuimpia ja palkituimpia teoksia, ne n\u00e4ytt\u00e4isiv\u00e4t liput liehuen t\u00e4ytt\u00e4v\u00e4n l\u00e4nsinaapureidemme esitt\u00e4m\u00e4t hyv\u00e4n kirjallisuuden kriteerit. Sofi Oksasen <em>Puhdistus<\/em> ja Kjell West\u00f6n <em>Miss\u00e4 kuljimme kerran<\/em> ovat vahvaa epiikkaa, jossa (ruotsalaispamflettia lainaten) &#8220;tyyli ja muoto ovat kerronnalle, milj\u00f6\u00f6kuvaukselle ja henkil\u00f6iden hahmottumiselle alisteisia &#8212; eik\u00e4 p\u00e4invastoin.&#8221; (Itse pidin Oksasesta, mutta en l\u00e4mmennyt West\u00f6lle).<\/div>\n<p><\/p>\n<div><\/div>\n<div>Meill\u00e4 ei sen sijaan &#8212; toisin kuin kaiketi Ruotsissa &#8212; ole kovin tiuhaan ylistetty ja palkittu romaaneja, joita leimaisi (ruotsalaispamflettia edelleen lainaten) &#8220;selke\u00e4 pyrkimys tutkia melkein yksinomaan muotoa ja\/tai kielt\u00e4.&#8221; Suomalainen valtavirtaproosa on edelleenkin tiukasti ankkuroitunut juonivetoisen realismin perinteeseen ja suhtautuu kieleen mutkattomasti kuin timpuri ty\u00f6kaluihinsa. Kielelt\u00e4\u00e4n ja muodoltaan kokeilevaa proosaa meill\u00e4 julkaistaan v\u00e4h\u00e4n. Ja silloin kun julkaistaan, se ei vetoa palkintoraateihin eik\u00e4 lukevaan yleis\u00f6\u00f6n. Miten olisi k\u00e4ynyt David Foster Wallacen jos h\u00e4n olisi syntynyt Suomeen ja kirjoittanut suomeksi?<\/div>\n<p><\/p>\n<div><\/div>\n<div>Mutta valopilkkujakin on: esimerkiksi t\u00e4n\u00e4 syksyn\u00e4 julkaistu Kristina Carlsonin <em>Herra Darwinin puutarhuri<\/em>. Se on kielelt\u00e4\u00e4n rikas ja muodoltaan yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4, mutta ei menet\u00e4 tippaakaan kerronnallisia tehojaan. Kun saa luettavakseen t\u00e4llaisia romaaneja, ei voi olla suhtautumatta huvittuneesti tiukkapipojen vaatimuksiin siit\u00e4, ett\u00e4 epiikka on vapautettava kieli- ja muotokokeilujen kahleista.<\/div>\n<p><\/p>\n<div><\/div>\n<div>Itse lupaan olla koskaan allekirjoittamatta yht\u00e4k\u00e4\u00e4n kirjallista manifestia. Samoin lupaan olla kirjoittamatta romaania, jossa seikkailee monomaaninen miesp\u00e4\u00e4henkil\u00f6 ja jossa on tragikoomisia juonenk\u00e4\u00e4nteit\u00e4, humoristista kerrontaa ja nasevan aforistisia proosalauseita siit\u00e4, millaisia me suomalaiset (=suomalaiset miehet) pohjimmiltaan olemme.<\/div>\n<p><\/p>\n<div><\/div>\n<div>Lupaan my\u00f6s olla k\u00e4ytt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 romaanieni ihmisist\u00e4 &#8220;se&#8221;-pronominia. Takavuosina kirjoitin novelleja, joissa jokainen ihminen oli &#8220;se&#8221;, ei &#8220;h\u00e4n&#8221;. Pronominivalinta suisti nopeasti koko tekstin veijomeri-proosaksi. Ihailen Meren parhaita proosateoksia, mutta en halua imitoida h\u00e4nen lauseitaan.<\/div>\n<p><\/p>\n<div><\/div>\n<div>Ent\u00e4 muuta? No, ehk\u00e4 viel\u00e4 sama lupaus, jonka Julian Barnes teki uransa alkuvaiheessa: mahdollisimman v\u00e4h\u00e4n s\u00e4\u00e4ilmi\u00f6iden ja unien kuvailua.<\/div>\n<p><\/p>\n<div><\/div>\n<p><\/p>\n<div><\/div>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"<p>Nuoret ruotsalaiset kirjailijat ovat julkaisseet manifestin, jossa liputtavat perinteisen lukuromaanin puolesta ja&hellip;<\/p>\n","protected":false},"author":66,"featured_media":869,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[13],"tags":[],"acf":[],"platta":{"numLikes":0,"numComments":4,"category":null,"themes":[],"commercial_partner":null,"thumbnail":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/38\/2015\/03\/ruotsi.jpg","blog_id":38},"jetpack_featured_media_url":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/38\/2015\/03\/ruotsi.jpg","_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts\/307"}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/users\/66"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/comments?post=307"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts\/307\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":2192,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts\/307\/revisions\/2192"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/media\/869"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/media?parent=307"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/categories?post=307"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/tags?post=307"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}