{"id":31,"date":"2014-09-06T17:12:00","date_gmt":"2014-09-06T15:12:00","guid":{"rendered":"http:\/\/blogit.image.fi\/antiaikalainen\/realismia-ja-fantasiaa-samassa-cocktailissa\/"},"modified":"2018-02-28T09:25:22","modified_gmt":"2018-02-28T07:25:22","slug":"realismia-ja-fantasiaa-samassa-cocktailissa","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/realismia-ja-fantasiaa-samassa-cocktailissa\/","title":{"rendered":"Realismia ja fantasiaa samassa cocktailissa"},"content":{"rendered":"
<\/a><\/div>\n

Odotin kovasti David Mitchellin The Bone Clocksia<\/i>, ehk\u00e4 enemm\u00e4n kuin mit\u00e4\u00e4n toista t\u00e4m\u00e4n syksyn uutuusromaania, vaikka h\u00e4nen edellinen teoksensa The Thousand Autumns of Jacob de Zoet<\/i> (joka ilmestyy piakkoin suomeksi) oli hienoinen pettymys.<\/p>\n

Kovista odotuksistani huolimatta en pid\u00e4 Mitchelli\u00e4 itselleni t\u00e4rke\u00e4n\u00e4 kirjailijana. Minun asteikossani h\u00e4n on “vain” hyv\u00e4 kirjailija.<\/p>\n

Selvennet\u00e4\u00e4np\u00e4 v\u00e4h\u00e4n.<\/p>\n

T\u00e4rkeit\u00e4 kirjailijoita minulle ovat sellaiset, joiden teokset j\u00e4tt\u00e4v\u00e4t pysyv\u00e4t j\u00e4ljet mielenmaisemaani, ajatteluuni, kokonaisolemiseeni. Ilman heid\u00e4n tuotantoaan kokisin olevani ihmisen\u00e4 vajavaisempi. Minun ei tarvitse olla heid\u00e4n kanssaan poliittisesti samoilla linjoilla, eik\u00e4 kyse ole my\u00f6sk\u00e4\u00e4n sukulaissieluisuudesta. Heid\u00e4n sensibiliteettins\u00e4 ja tapansa katsoa maailmaa yksinkertaisesti vetoavat minuun syv\u00e4sti.<\/p>\n

Hyv\u00e4t kirjailijat taas ovat sellaisia, joiden teosten lukemisesta pid\u00e4n tai jopa nautin, mutta jotka eiv\u00e4t kosketa sen syvemmin. El\u00e4m\u00e4st\u00e4ni ei puuttuisi mit\u00e4\u00e4n olennaisen t\u00e4rke\u00e4\u00e4, jos heid\u00e4n tuotantonsa pyyhitt\u00e4isiin pois muististani. Monesti n\u00e4m\u00e4 hyv\u00e4t kirjailijat \u2013 <\/span>malliesimerkkin\u00e4 vaikkapa Ian McEwan <\/span><\/span>\u2013 <\/span>saattavat olla teknisess\u00e4 mieless\u00e4 huomattavasti parempia kuin monet t\u00e4rkein\u00e4 pit\u00e4m\u00e4ni kirjailijat. Heid\u00e4n teoksistaan kuitenkin puuttuu sellainen henkinen taajuus, joka puhuttelisi minua voimallisesti.<\/span><\/span>

<\/span><\/span>Mitchell on siis hyv\u00e4, ei t\u00e4rke\u00e4. Mutta ehdottomasti hyvien ter\u00e4vint\u00e4 k\u00e4rke\u00e4, jos nykykirjailijoista puhutaan. Suomentamaton e<\/span><\/span>sikoisteos Ghostwritten<\/i> ja kuusi vuotta sitten suomeksi ilmestynyt Pilvikartasto<\/i> ovat ylivertaisia kirjallisen sommittelun taidonn\u00e4ytteit\u00e4. Paha kyll\u00e4 Pilvikartastosta<\/i> tehty elokuva oli varsinainen kammotus.<\/span>

<\/span>Englanninkielisess\u00e4 kirjallisuusslangissa on termi portmanteau novel<\/i>. Sill\u00e4 tarkoitetaan romaania, joka koostuu tilkkut\u00e4kkim\u00e4isesti eri aikatasoissa ja mahdollisesti my\u00f6s eri tyylilajeissa kulkevista tarinoista. Tarinat yhdistet\u00e4\u00e4n toisiinsa metakertomuksin ja johtomotiivein. Mitchell on johtavia t\u00e4m\u00e4n kirjallisuudenlajin edustajia. H\u00e4neen isket\u00e4\u00e4n toisinaan kokeellisen prosaistin leima, mutta h\u00e4n ei itse siit\u00e4 innostu. Enk\u00e4 ihmettele. Mitchell ei ole eik\u00e4 pyrik\u00e4\u00e4n olemaan uudistajaheeros kielen ja kerronnan tasolla, eiv\u00e4tk\u00e4 h\u00e4nen rakenteelliset sommitelmansakaan ole sin\u00e4ns\u00e4 uusia ja mullistavia. Ainoastaan poikkeuksellisen kekseli\u00e4it\u00e4 ja taitavasti toteutettuja, mik\u00e4 ei tietenk\u00e4\u00e4n ole v\u00e4h\u00e4inen saavutus.<\/span>

<\/span>Usein tilkkut\u00e4kkiromaanien tekij\u00e4t ovat jonkin sortin maksimalisteja. Mitchelli\u00e4 en kuitenkaan sellaiseksi kutsuisi. H\u00e4nen romaaneissaan mittakaavat voivat silm\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4isesti n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 suurilta, mutta eiv\u00e4t ole sit\u00e4 tekstin tasolla. Mitchellille luontevin kirjallinen yksikk\u00f6 on satasivuinen tarina, ja niit\u00e4 h\u00e4n sitten nivoo yhteen romaaneiksi. Suurisuuntaiset, koko romaanin l\u00e4p\u00e4isev\u00e4t tekstuaalis-temaattiset kudelmat eiv\u00e4t ole h\u00e4nell\u00e4 erityisen t\u00e4rke\u00e4ll\u00e4 sijalla. Mitchelli\u00e4 lukiessa ei tule koskaan sellaista paranoidista oloa, ett\u00e4 “kaikki liittyy kaikkeen”, kuten vaikkapa arkkimaksimalisti Thomas Pynchonin romaanien \u00e4\u00e4rell\u00e4.<\/span>

<\/span>Jos varsin puhdaslinjainen historiallinen romaani The Thousand Autumns of Jacob de Zoet<\/i> oli Mitchellilt\u00e4 askel syrj\u00e4\u00e4n Pilvikartaston<\/i> tilkkut\u00e4kkim\u00e4isyydest\u00e4, The Bone Clocks<\/i> edustaa ilokseni paluuta portmanteau-<\/i>romaaniin, Englanninkielisess\u00e4 lehdist\u00f6ss\u00e4 uutukainen on julistettu Mitchellin kunnianhimoisimmaksi teokseksi, mik\u00e4 saattaa pit\u00e4\u00e4 paikkansa. Mitchell itse puhuu \u00fcbernovelista<\/i> eli kirjasta, joka laajenee omien rajojensa ulkopuolelle ja sulkee sis\u00e4\u00e4ns\u00e4 kaiken h\u00e4nen kirjoittamansa. Ei siis ihme, ett\u00e4 The Bone Clocksissa<\/i> seikkailee aiemmista teoksista tuttuja hahmoja.<\/span>

<\/span>Mitchell tunnetaan kirjallisten lajityyppien yhdistelij\u00e4n\u00e4, eik\u00e4 uutuusteos t\u00e4st\u00e4 eklektisest\u00e4 linjasta poikkea. Korkeakirjallinen fiktio ly\u00f6 iloisesti k\u00e4tt\u00e4 genrekirjallisuuden (scifin, spefin, fantasian) kanssa. Aikatasot ja kertojat vaihtuvat luku luvulta niin, ett\u00e4 lukija kulkee c-kasettien ja videonauhurien 1980-luvulta l\u00e4ntisen sivilisaation romahtamisen j\u00e4lkeiselle 2040-luvulle. <\/span>

<\/span>Pidink\u00f6 The Bone Clocksista<\/i>?<\/span>

<\/span>Kyll\u00e4 ja en. Tai tarkemmin sanottuna luin romaanin alkuosat suorastaan hurman vallassa, mutta loppuosat leyhyttiv\u00e4t pois suuren osan nautinnostani. Mitchell on englanniksi kirjoittavista kirjailijoista taitavimpia romaanikirjallisuuden perinteisten ty\u00f6kalujen (henkil\u00f6kuvaus, juoni, kerronta) k\u00e4ytt\u00e4ji\u00e4. Vaikka en ole “plot and character man” (kuten Mitchell itse\u00e4\u00e4n luonnehtii), olin aivan myyty The Bone Clocksin<\/i> alkupuoliskoa ahmiessani. Kerronnasta huokui se, ett\u00e4 Mitchell uskoo vanhan kunnon romaanin ilmaisuvoimaan, ja miksei uskoisi, kun h\u00e4n saa parhaimmillaan aikaiseksi hurjan vahvaa ja vaikuttavaa teksti\u00e4. <\/span>

<\/span>Mutta, mutta.<\/span>

<\/span>Siin\u00e4 vaiheessa, kun lyyrisen realismin traditioon nojautuva kerronta teki tilaa genrekirjallisuudesta tutuille keinoille, The Bone Clocks<\/i> alkoi menett\u00e4\u00e4 vaikuttavuuttaan, kaavamaistua, manerisoitua. Romaanin aikatasot l\u00e4p\u00e4isee klassista hyv\u00e4n ja pahan v\u00e4lisen taistelun kaavaa noudattava tarinalinja, jossa kuolemattomat hyvikset asettuvat semikuolemattomia pahiksia vastaan. N\u00e4m\u00e4 pahikset varastavat lasten sieluja voidakseen jatkaa maallista vaellustaan. Mit\u00e4p\u00e4 muuta t\u00e4st\u00e4 voisikaan lopulta seurata kuin hurja actionrymistely. Sit\u00e4 lukiessa jouduin huonon uskon valtaan ja aloin puistella p\u00e4\u00e4t\u00e4ni. Romaanin viimeinen luku (jossa hyvisten ja pahisten eeppinen viimeinen taistelu on jo takanap\u00e4in) kului h\u00e4mmennyksest\u00e4 ja pettymyksest\u00e4 toipuessa.<\/span>

<\/span>En voi v\u00e4ltty\u00e4 ajatukselta, ett\u00e4 Mitchell itsekin ep\u00e4ili, toimiiko h\u00e4nen realismin ja fantasian cocktailinsa. Romaanissa esiintyv\u00e4 kirjailijahahmo kuulee agentiltaan suorat sanat: “Kirja
\n ei voi olla puoliksi fantasiaa aivan kuten kukaan ei voi olla puoliksi raskaana.”<\/span>

<\/span>Oli miten oli, Mitchell on hyv\u00e4 kirjailija, suorastaan hurjan hyv\u00e4. Ja The Bone Clocks<\/i> on enimm\u00e4kseen mit\u00e4 vet\u00e4vin romaani.<\/span><\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Odotin kovasti David Mitchellin The Bone Clocksia, ehk\u00e4 enemm\u00e4n kuin mit\u00e4\u00e4n toista…<\/p>\n","protected":false},"author":66,"featured_media":674,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[],"acf":[],"platta":{"numLikes":0,"numComments":6,"category":null,"themes":[],"commercial_partner":null,"thumbnail":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/38\/2015\/03\/WP_20140906_18_07_05_Smart.jpg","blog_id":38},"jetpack_featured_media_url":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/38\/2015\/03\/WP_20140906_18_07_05_Smart.jpg","_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts\/31"}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/users\/66"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/comments?post=31"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts\/31\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":1917,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts\/31\/revisions\/1917"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/media\/674"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/media?parent=31"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/categories?post=31"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/tags?post=31"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}