{"id":317,"date":"2009-08-09T18:28:00","date_gmt":"2009-08-09T16:28:00","guid":{"rendered":"http:\/\/blogit.image.fi\/antiaikalainen\/pynchonia-kevytversiona\/"},"modified":"2018-02-28T09:30:47","modified_gmt":"2018-02-28T07:30:47","slug":"pynchonia-kevytversiona","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/pynchonia-kevytversiona\/","title":{"rendered":"Pynchonia kevytversiona"},"content":{"rendered":"

\"\"<\/a><\/p>\n

<\/em><\/div>\n

<\/p>\n

Inherent Vice<\/em> tuli luettua Tanskan-matkan ja sekalaisten kes\u00e4askareiden ohessa. Kyll\u00e4h\u00e4n sen Thomas Pynchonin romaaniksi tunnistaa, mutta ei siit\u00e4 voi puhua samana p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 Gravity’s Rainbow’n<\/em> tai V:n<\/em> kanssa. Kuten New York Timesin kriitikko Michiko Kakutani sanoo arvostelussaan<\/a>, kyse on er\u00e4\u00e4nlaisesta Pynchonin kevytversiosta. Se ei ole l\u00e4hesk\u00e4\u00e4n niin rikas, painokas ja monikerroksinen kuin kirjailijan kunnianhimoisimmat ja vaativimmat teokset.<\/div>\n

<\/p>\n

<\/div>\n
Mit\u00e4 mahtaa Pynchonista tuumia sellainen lukija, joka lukee h\u00e4nelt\u00e4 ensimm\u00e4iseksi Inherent Vicen<\/em>? P\u00e4\u00e4llimm\u00e4iseksi saattaa j\u00e4\u00e4d\u00e4 ihmetys siit\u00e4, mihin perustuu Pynchonin maine yhten\u00e4 amerikkalaisen nykyproosan kirkkaimmista nimist\u00e4. Milan Kundera muistelee jossain esseess\u00e4\u00e4n, kuinka suositteli Witold Gombrowiczia tuttavalleen ja t\u00e4m\u00e4 luki h\u00e4nelt\u00e4 kehnon v\u00e4lity\u00f6n Ferdydurken <\/em>tai Pornografian <\/em>asemesta eik\u00e4 ollut lainkaan vaikuttunut. <\/em>“El\u00e4m\u00e4 on liian lyhyt”, Kunderan tuttava sanoi, kun Kundera kehotti lukemaan seuraavaksi Gombrowiczin p\u00e4\u00e4teoksia.<\/div>\n

<\/p>\n

<\/div>\n
El\u00e4m\u00e4 todellakin on lyhyt, ja parhaimmatkin kirjailijat julkaisevat joskus keskinkertaisia tuotoksia. Ei voi kuin toivoa, ett\u00e4 kovin moni lukija ei aloita Pynchoniin tutustumista Inherent Vicesta<\/em>. Silloin voi k\u00e4yd\u00e4 juuri niin kuin Kunderan tuttavalle k\u00e4vi Gombrowiczin kanssa.<\/div>\n

<\/p>\n

<\/div>\n
En kuitenkaan halua mollata Inherent Vicea<\/em> liikaa. Kyll\u00e4 se minulle paljon enemm\u00e4n antoi kuin vaikkapa Siri Hustvedtin kirjat, joita Suomessa pidet\u00e4\u00e4n jostain kumman syyst\u00e4 amerikkalaisen nykyproosan valioina ja jotka k\u00e4\u00e4nnet\u00e4\u00e4n viipym\u00e4tt\u00e4. Inherent Vice<\/em> on juonitasolla dekkaritarina, mutta Pynchon kirjoittaa aivan eri tavalla kuin kirjallisuusmaailman kestomenestyjin\u00e4 paistattelevat “j\u00e4nnityksen mestarit” bestsellereiss\u00e4\u00e4n. H\u00e4n ei kosiskele lukijoitaan valtavirtarikoskirjallisuudelle tyypillisill\u00e4 koukutuksilla, kiihdytyksill\u00e4, tihennyksill\u00e4 ja cliffhangereilla. Pynchon tuskin p\u00e4\u00e4sisi l\u00e4pi N\u00e4in kirjoitat vet\u00e4v\u00e4n dekkarin<\/em> -alkeiskurssilta. H\u00e4n on liian outo ja kaistap\u00e4inen, liian kirjallinen. Siksi Inherent Vicea<\/em> on mahdoton lukea kuin dekkaria. Sen silm\u00e4niskut rikoskirjallisuuden klassikoiden, l\u00e4hinn\u00e4 Raymond Chandlerin, suuntaan h\u00e4mment\u00e4v\u00e4t v\u00e4hit\u00e4\u00e4n yht\u00e4 paljon kuin aiheuttavat tunnistamisen mielihyv\u00e4\u00e4. Mik\u00e4 tietysti on hyvin pynchonmaista.<\/div>\n

<\/p>\n

<\/div>\n
Poliittisesti Pynchon on suorempi ja yksiselitteisempi kuin kenties koskaan ennen. Inherent Vicessa<\/em> elet\u00e4\u00e4n 1970-luvun alkua ja ilmapiiri\u00e4 v\u00e4ritt\u00e4\u00e4 Charles Mansonin verit\u00f6iden her\u00e4tt\u00e4m\u00e4 hysteria. Hippej\u00e4 ei en\u00e4\u00e4 pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n naureta ja paheksuta, vaan heit\u00e4 my\u00f6s pel\u00e4t\u00e4\u00e4n: kuka tahansa vastaan tuleva pitk\u00e4tukka on potentiaalinen sarjamurhaaja. Ronald Reagan hallitsee kuvern\u00f6\u00f6rin\u00e4 Kaliforniaa ja paranoian valtaan joutunut oikeistolainen valtakoneisto k\u00e4y maanalaista sotaansa vihollisiksi leimaamiaan kansalaisryhmi\u00e4 vastaan. Pynchon irvii nixonilaiselle vapauden puolesta vaikka fasismin keinoin<\/em> -politiikalle. Samalla h\u00e4n kirjoittaa ep\u00e4suorasti my\u00f6s t\u00e4st\u00e4 p\u00e4iv\u00e4st\u00e4, tai pikemminkin hiljattain p\u00e4\u00e4ttyneest\u00e4 Bushin valtakaudesta. Inherent Vicessa uumoillaan jo rahavallalle alistetun tietoyhteiskunnan nousua:<\/div>\n

<\/p>\n

<\/div>\n
“we’re still nowhere near the speed or capacity, even the infrared and night vision they’re using in Vietnam is still a long way from X-Ray Specs, but it all moves exponentially, and someday everybody’s gonna wake up to find they’re under surveillance they can’t escape.”<\/em><\/div>\n

<\/p>\n

<\/div>\n
Inherent Vicessa<\/em> on komea, kirjallisesti vaikuttava loppu. P\u00e4\u00e4henkil\u00f6, ruohoa poltteleva yksityisetsiv\u00e4 Doc Sportello ajaa Santa Monican valtatiet\u00e4, kun yht\u00e4 \u00e4kki\u00e4 nousee sankka sumu ja kaikki peittyy n\u00e4kyvist\u00e4 tienviittoja my\u00f6ten. Sportello liittyy autojonoon, joka matelee sokeana eteenp\u00e4in. Viesti on selv\u00e4: 60-lukulaisen vastakulttuurin kukoistuskausi — Sportellon sanoin “this little parenthesis of light” — on lopullisesti ohi. Edess\u00e4 on vain y\u00f6t\u00e4 ja synkkyytt\u00e4, jota hallitsevat Reaganin ja Bushin kaltaiset sieluttomat ja tekopyh\u00e4t kapitalismin rautanyrkit.<\/div>\n

<\/p>\n

<\/div>\n
Pynchon taitaa olla ainoa nykykirjailija, jonka esitt\u00e4m\u00e4n\u00e4 nostalgia 60-lukulaista vastakulttuuria kohtaan ei tunnu vaivaannuttavalta. Se johtuu siit\u00e4, ett\u00e4 h\u00e4nell\u00e4 on kirjallinen tyyli kohdallaan. H\u00e4n on kaistap\u00e4inen tavalla, johon kukaan muu ei pysty.<\/div>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Inherent Vice tuli luettua Tanskan-matkan ja sekalaisten kes\u00e4askareiden ohessa. Kyll\u00e4h\u00e4n sen Thomas…<\/p>\n","protected":false},"author":66,"featured_media":879,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[13,22],"tags":[],"acf":[],"platta":{"numLikes":0,"numComments":0,"category":null,"themes":[],"commercial_partner":null,"thumbnail":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/38\/2015\/03\/thomas-pynchon.jpg","blog_id":38},"jetpack_featured_media_url":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/38\/2015\/03\/thomas-pynchon.jpg","_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts\/317"}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/users\/66"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/comments?post=317"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts\/317\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":2202,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts\/317\/revisions\/2202"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/media\/879"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/media?parent=317"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/categories?post=317"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/tags?post=317"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}