{"id":320,"date":"2009-07-27T11:07:00","date_gmt":"2009-07-27T09:07:00","guid":{"rendered":"http:\/\/blogit.image.fi\/antiaikalainen\/kirjasyksy-pynchon\/"},"modified":"2018-02-28T09:30:48","modified_gmt":"2018-02-28T07:30:48","slug":"kirjasyksy-pynchon","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/kirjasyksy-pynchon\/","title":{"rendered":"Kirjasyksy & Pynchon"},"content":{"rendered":"

\"\"<\/a><\/p>\n

<\/div>\n

<\/p>\n

“Kirjasyksy” on melkoisen puiseva, mainostustarkoituksia palveleva termi. Kun kustannustoimintaa esitell\u00e4\u00e4n suurelle yleis\u00f6lle samanlaisena sesonkibisneksen\u00e4 kuin vaatemuotia, joutavimmistakin kirjoista on mahdollista puhua kirjasyksyn kohutapauksina. Mutta itse kirjallisuus ei tietenk\u00e4\u00e4n ole sesonkibisnest\u00e4. 20 vuotta sitten kirjoitetut romaanit ovat aikalaisteoksiamme aivan kuten my\u00f6s 20 vuoden kuluttua kirjoitettavat. Puheet kirjan lyhyest\u00e4, syksyst\u00e4 jouluun kest\u00e4v\u00e4st\u00e4 elinkaaresta kuvastavat ainoastaan kirjallisen julkisuuden rakennetta. Se on pintakuohua, yhdentekev\u00e4\u00e4 poreilua.<\/div>\n

<\/p>\n

<\/div>\n
Valehtelisin kuitenkin jos sanoisin, etten seuraa, mit\u00e4 kustantajien tulevan syksyn julkaisuluettelot pit\u00e4v\u00e4t sis\u00e4ll\u00e4\u00e4n. Kyll\u00e4 min\u00e4 ne aina tarkkaan katson ja ilahdun, jos luvassa on jotakin kiinnostavaa. Alkavan kirjasyksyn odotukset kohdistan etenkin Thomas Pynchonin Inherent Viceen<\/em> ja James Ellroyn Blood’s A Roveriin<\/em> (joka ilmestyy my\u00f6s suomeksi tuoreeltaan).<\/div>\n

<\/p>\n

<\/div>\n
Pynchonin uutukainen on jo ilmestynyt ja se kolahtanee l\u00e4hip\u00e4ivin\u00e4 postilaatikkooni. Luvassa on “vain” 400-sivuinen teos, jota kriitikot luonnehtivat kirjailijan helppolukuisimmaksi romaaniksi. Tuskin sit\u00e4 kuitenkaan ihan ahmimisnopeudella lukee. En jaksa uskoa, ett\u00e4 Unto H\u00e4m\u00e4l\u00e4inen kirjoittaa ensi kev\u00e4\u00e4n\u00e4 HS:n Kuukausiliitteeseen samanlaisen vuodatuksen Pynchonin pauloihin joutumisestaan kuin mink\u00e4 kirjoitti taannoin Stieg Larssonista, t\u00e4st\u00e4 kirjallisuuden merirosvosta ja kuokkavieraasta.<\/div>\n

<\/p>\n

<\/div>\n
Verryttelin kes\u00e4n aikana Inherent Vicea<\/em> varten lukemalla uudestaan kirjailijan esikoisromaanin, vuonna 1963 julkaistun V<\/em>:n. Seh\u00e4n on geopolitiikan koukeroihin sotkeutuva trilleri, jossa piisaa yll\u00e4tt\u00e4vi\u00e4 ja monimutkaisia juonenk\u00e4\u00e4nteit\u00e4. Ep\u00e4trillerim\u00e4ist\u00e4 siin\u00e4 on Pynchonin hypnoottinen proosa. Se ei kehyst\u00e4 geopolitiikkaa vet\u00e4v\u00e4ksi isojen poikien seikkailukertomukseksi vaan antaa vaikuttavan kirjallisen muodon atomituhon varjoon joutuneen l\u00e4nsimaisen kulttuurin paranoialle.<\/div>\n

<\/p>\n

<\/div>\n
Pynchon on harvoja nykykirjailijoita, jotka kirjoittavat balzacmaisia superpower-romaaneja postbalzacmaisella otteella — eli runsaudensarven kaltaisia teoksia, jotka sis\u00e4llytt\u00e4v\u00e4t itseens\u00e4 yhteiskunnan ja kulttuurin olennaisimmat vivahteet. T\u00e4m\u00e4 taas johtaa siihen, ett\u00e4 Pynchonin romaanit ovat melkoisia tiiliskivi\u00e4, paitsi kooltaan, my\u00f6s kirjalliselta ominaispainoltaan. Niiden lukeminen ei ole silkkaa nautintoa. Suurin nautinto tulee yleens\u00e4 j\u00e4lkik\u00e4teen. Sitten, kun kirja alkaa kummitella mieless\u00e4 j\u00e4lkikuvina, muistumina, oivalluksina, assosiaatioina. <\/div>\n

<\/p>\n

<\/div>\n
S\u00e4\u00e4steli\u00e4s julkaisutahti — seitsem\u00e4n romaania 46 vuodessa — tekee sen, ett\u00e4 jokainen Pynchonin romaani on Tapaus anglosaksisessa kirjallisuusmaailmassa. Inherent Vicen ilmestyminenkin n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 her\u00e4tt\u00e4neen taas keskustelun siit\u00e4, onko Pynchon suurin elossa oleva englanninkielinen kirjailija. The Timesin kriitikko Aravind Adiga vertaa Pynchonia h\u00e4nen kenties vahvimpaan haastajaan Philip Rothiin, ja esitt\u00e4\u00e4 osuvia huomioita: <\/div>\n

<\/p>\n

<\/div>\n
“Yet he seems more alive, more of our time, than Roth. Much is said about the rage of Roth’s late phase; but even when a book is ostensibly taking on social or political issues, as in The Human Stain, we discover soon enough that what the author is really pissed off about are personal, even narcissistic, issues: bodily decay and extinction. Pynchon’s fury is political, edgier. In a wonderfully adolescent way, he still wants to settle scores with the men holding the batons: government, police and Ronald Reagan. If Vineland was a howl at the Reagan years, one wonders if the weary tone of this new book – shot through with a sadness that the good guys have been licked for all time – hasn’t resulted from the long rule of George W. Bush.”<\/em><\/div>\n

<\/p>\n

<\/div>\n
Naulan kantaan. Pynchon on edelleen subversiivinen hahmo, kun taas Roth on en\u00e4\u00e4 eturauhasvaivojensa kiusaama k\u00e4rttyinen ukkeli (joka tosin edelleen kirjoittaa hyvi\u00e4 romaaneja).<\/div>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

“Kirjasyksy” on melkoisen puiseva, mainostustarkoituksia palveleva termi. Kun kustannustoimintaa esitell\u00e4\u00e4n suurelle yleis\u00f6lle…<\/p>\n","protected":false},"author":66,"featured_media":882,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[2],"tags":[],"acf":[],"platta":{"numLikes":0,"numComments":2,"category":null,"themes":[],"commercial_partner":null,"thumbnail":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/38\/2015\/03\/inherent-vice.jpg","blog_id":38},"jetpack_featured_media_url":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/38\/2015\/03\/inherent-vice.jpg","_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts\/320"}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/users\/66"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/comments?post=320"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts\/320\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":2205,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts\/320\/revisions\/2205"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/media\/882"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/media?parent=320"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/categories?post=320"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/tags?post=320"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}