{"id":338,"date":"2009-03-25T13:42:00","date_gmt":"2009-03-25T11:42:00","guid":{"rendered":"http:\/\/blogit.image.fi\/antiaikalainen\/toisteista-kerrontaa-sukupolvien-miehista\/"},"modified":"2018-02-28T09:30:53","modified_gmt":"2018-02-28T07:30:53","slug":"toisteista-kerrontaa-sukupolvien-miehista","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/toisteista-kerrontaa-sukupolvien-miehista\/","title":{"rendered":"Toisteista kerrontaa sukupolvien miehist\u00e4"},"content":{"rendered":"<p><a rel=\"nofollow\" href=\"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/38\/2015\/03\/suurennuslasi-2.jpg\"><img decoding=\"async\" id=\"BLOGGER_PHOTO_ID_5317147460444551090\" style=\"FLOAT: left; MARGIN: 0px 10px 10px 0px; WIDTH: 125px; CURSOR: hand; HEIGHT: 98px\" alt=\"\" src=\"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/38\/2015\/03\/suurennuslasi-2.jpg\" border=\"0\" \/><\/a><\/p>\n<div><em><strong>V\u00e4li-Suomen Sanomat 25.3.2009<\/strong><\/em><\/div>\n<div><em><strong><\/strong><\/em><\/div>\n<p><\/p>\n<div><em><strong>Kirja-arvostelu<\/strong><\/em><\/div>\n<p><\/p>\n<div><em><strong><\/strong><\/em><\/div>\n<div><em><strong>Hannu Karttunen: T\u00e4m\u00e4 ankara el\u00e4m\u00e4. 357 sivua. Tammi-Otava-WSOY.<\/strong><\/em><\/div>\n<p><\/p>\n<div><em><\/em><\/div>\n<div><em>J\u00e4ms\u00e4l\u00e4isl\u00e4ht\u00f6isen Hannu Karttusen (s. 1971) nelj\u00e4s romaani T\u00e4m\u00e4 ankara el\u00e4m\u00e4 pyrkii porautumaan syv\u00e4lle suomalaisen miehen sielunel\u00e4m\u00e4\u00e4n. Kirja seuraa is\u00e4n ja pojan matkaa Helsingin ruuhkahumusta syrj\u00e4iseen keskisuomalaiseen pikkukaupunkiin. Matkan tarkoituksena on suostutella vanhalla sukutilalla yksikseen el\u00e4v\u00e4 ukki muuttamaan kirkonkyl\u00e4lle palvelutaloon. T\u00e4m\u00e4 kaikki on kuitenkin vain pintatasoa. Todellisuudessa Karttusen teemat koskettelevat suuria kysymyksi\u00e4: is\u00e4n-, pojan- ja pojanpojan rakkautta, sukupolvien v\u00e4list\u00e4 kuilua, sovitusta, anteeksiantoa, uuden alun mahdollisuutta.<\/em><\/div>\n<p><\/p>\n<div><em><\/em><\/div>\n<div><em>Romaanin kerronta on rakennettu enimm\u00e4kseen takautumien kautta. Se on kirjallisuudessa yleisesti k\u00e4ytetty keino, mutta harvoin siin\u00e4 on kovin hyvin onnistuttu. Eik\u00e4 Karttunenkaan pysty kunnolla pitelem\u00e4\u00e4n tarinan lankoja k\u00e4siss\u00e4\u00e4n. Lukija joutuu v\u00e4h\u00e4n v\u00e4li\u00e4 palaamaan tekstiss\u00e4 taaksep\u00e4in tarkistaakseen, miten mikin yksityiskohta liittyy aiemmin kerrottuun.<\/em><\/div>\n<p><\/p>\n<div><em><\/em><\/div>\n<div><em>Ajankuva on varsin synkk\u00e4 ja armoton. Menestyjien yhteiskunta ei huolehdi kunnolla vanhoista ja v\u00e4h\u00e4osaisista syrj\u00e4seutujen asujista. V\u00e4lill\u00e4 on havaittavissa my\u00f6s satiirin aineksia. Ne kuitenkin olisivat vaatineet perusteellisempaa kehittely\u00e4.<\/em><\/div>\n<p><\/p>\n<div><em><\/em><\/div>\n<div><em>Takakannen mukaan kirja paljastaa yhteiskunnallisen todellisuutemme pimeit\u00e4 puolia. Siin\u00e4 sen suurin ansio onkin. Parhaimmillaan dialogi is\u00e4n, pojan ja ukin v\u00e4lill\u00e4 on aitoa ja koskettavaa, el\u00e4m\u00e4nmakuista. Karttunen kirjoittaa ter\u00e4v\u00e4\u00e4 proosalausetta, kieli on iskev\u00e4\u00e4, nasevaa ja paikoin kuvailevaakin. V\u00e4lill\u00e4 lukija kuitenkin kiusaantuu turhasta nokkeluuden tavoittelusta. Tervoako Karttunen j\u00e4ljittelee? Vai Hotakaista?<\/em><\/div>\n<p><\/p>\n<div><em><\/em><\/div>\n<div><em>Romaanin suurin heikkous on se, ett\u00e4 kerronta ei toimi ja p\u00e4\u00e4lle liimatut kerronnalliset ratkaisut sek\u00e4 jatkuva toisteisuus sy\u00f6v\u00e4t romaanin tehoa. My\u00f6s monissa pienten yksityiskohtien tarkkuudessa Karttunen j\u00e4tt\u00e4\u00e4 toivomisen varaa. Rakenteessa on paljon turhaa tyhj\u00e4k\u00e4ynti\u00e4, jota olisi saatu kuriin tehokkaammalla juonen kehittelyll\u00e4. Tammi-Otava-WSOY:n kustannustoimittajien olisi pit\u00e4nyt karsia kirjaa rankalla k\u00e4dell\u00e4. On huolestuttavaa, ett\u00e4 kustantamoiden s\u00e4\u00e4st\u00f6toimet ja resurssien v\u00e4hennykset alkavat jo n\u00e4ky\u00e4 proosamme nykytilassa.<\/em><\/div>\n<p><\/p>\n<div><em><\/em><\/div>\n<div><em>Hannu Karttusen naiskuva on ajoittain naista esineellist\u00e4v\u00e4: &#8220;Ukki muisteli Lintamon Annan suuria pehmeit\u00e4 rynt\u00e4it\u00e4 ja kehui, ett\u00e4 niiden v\u00e4liin oli autuasta painaa p\u00e4\u00e4ns\u00e4 hein\u00e4ladossa.&#8221; Kirjassa my\u00f6s vilisee paljon perustelemattomia sivuhenkil\u00f6it\u00e4, jotka j\u00e4\u00e4v\u00e4t ep\u00e4uskottaviksi ja paperinohuiksi.<\/em><\/div>\n<p><\/p>\n<div><em>T\u00e4m\u00e4 ankara el\u00e4m\u00e4 on puutteistaan huolimatta t\u00e4rke\u00e4 teos nostaessaan esille monia kipeit\u00e4 yhteiskunnallisia teemoja. Finlandia-ehdokkuutta Hannu Karttunen joutuu kuitenkin viel\u00e4 odottamaan. <\/p>\n<blockquote><\/blockquote>\n<p><\/em><\/div>\n<div><em>A.S. Sundblad<\/em><\/div>\n<p><\/p>\n<div><em><\/em><\/div>\n<div><em>Kirjoittaja on V\u00e4li-Suomen Sanomien kirjallisuuskriitikko<\/em><\/div>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"<p>V\u00e4li-Suomen Sanomat 25.3.2009 Kirja-arvostelu Hannu Karttunen: T\u00e4m\u00e4 ankara el\u00e4m\u00e4. 357 sivua. Tammi-Otava-WSOY.&hellip;<\/p>\n","protected":false},"author":66,"featured_media":897,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[2],"tags":[],"acf":[],"platta":{"numLikes":0,"numComments":5,"category":null,"themes":[],"commercial_partner":null,"thumbnail":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/38\/2015\/03\/suurennuslasi-2.jpg","blog_id":38},"jetpack_featured_media_url":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/38\/2015\/03\/suurennuslasi-2.jpg","_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts\/338"}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/users\/66"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/comments?post=338"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts\/338\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":2222,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts\/338\/revisions\/2222"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/media\/897"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/media?parent=338"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/categories?post=338"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/tags?post=338"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}