{"id":342,"date":"2009-03-14T11:49:00","date_gmt":"2009-03-14T09:49:00","guid":{"rendered":"http:\/\/blogit.image.fi\/antiaikalainen\/kalpea-kuningas\/"},"modified":"2018-02-28T09:30:54","modified_gmt":"2018-02-28T07:30:54","slug":"kalpea-kuningas","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/kalpea-kuningas\/","title":{"rendered":"Kalpea kuningas"},"content":{"rendered":"

\"\"<\/a><\/p>\n

Viime p\u00e4ivin\u00e4 mieless\u00e4ni ovat py\u00f6rineet tiiviisti n\u00e4m\u00e4 tapahtumat ja niiden her\u00e4tt\u00e4m\u00e4t mielikuvat:<\/div>\n

<\/p>\n

Alkuilta perjantaina 12. syyskuuta 2008. David Foster Wallacen vaimo Karen Green l\u00e4htee taidegalleriaan kymmenen minuutin ajomatkan p\u00e4\u00e4h\u00e4n kotoa valmistelemaan n\u00e4yttely\u00e4\u00e4n. H\u00e4nt\u00e4 huolestuttaa j\u00e4tt\u00e4\u00e4 syv\u00e4st\u00e4 masennuksesta k\u00e4rsiv\u00e4 ja itsetuhoisia ajatuksia hautonut miehens\u00e4 yksin, mutta toisaalta DFW on viime aikoina vaikuttanut hieman parempivointiselta. Edellisen\u00e4 maanantaina h\u00e4n on jopa k\u00e4ynyt kiropraktikolla. “Kukaan ei mene kiropraktikolle, jos aikoo riist\u00e4\u00e4 hengen itselt\u00e4\u00e4n”, Karen Green tuumii.<\/div>\n
<\/div>\n

<\/p>\n

Vaimon l\u00e4hdetty\u00e4 DFW menee autotalliin ja laittaa siell\u00e4 kaikki valot palamaan. H\u00e4n kirjoittaa vaimolleen kaksisivuisen viestin, kulkee sitten talon l\u00e4pi terassille, nousee jakkaralle, pujottaa k\u00f6yden kaulaansa ja potkaisee jakkaran altaan. DFW kuvasi syv\u00e4sti masentuneita ihmisi\u00e4 novelleissaan ja romaanissaan Infinite Jest<\/em>. Er\u00e4s h\u00e4nen fiktiohahmoistaan sanoo, ett\u00e4 masennuksen kalvama ihminen pelk\u00e4\u00e4 kuolemaa siin\u00e4 miss\u00e4 kuka tahansa muukin, mutta masennus itsess\u00e4\u00e4n on niin kamalaa, ett\u00e4 ennen pitk\u00e4\u00e4 siit\u00e4 on valmis pyristelem\u00e4\u00e4n eroon vaikka henkens\u00e4 kustannuksella. V\u00e4h\u00e4n sama asia kuin jos on palavan rakennuksen ylimm\u00e4ss\u00e4 kerroksessa ja helvetillinen kuumuus saa hypp\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4n ikkunasta alas varmaan kuolemaan. Vaihtoehtoja ei siin\u00e4 tilanteessa ole — tai ne ovat pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n teoreettisia.<\/div>\n

<\/p>\n

<\/div>\n
Puoli kymmenen aikoihin Karen Green palaa kotiin ja l\u00f6yt\u00e4\u00e4 miehens\u00e4 hirtt\u00e4ytyneen\u00e4. Valoissa kylpev\u00e4n autotallin p\u00f6yd\u00e4ll\u00e4 on siististi aseteltuna parisataasivuinen k\u00e4skirjoituspinkka. Liuskat ovat romaanista The Pale King<\/em>, jonka parissa DFW on ty\u00f6skennellyt enemm\u00e4n tai v\u00e4hemm\u00e4n tiiviisti siit\u00e4 l\u00e4htien kun Infinite Jest<\/em> ilmestyi vuonna 1996. H\u00e4n on aikonut l\u00e4hett\u00e4\u00e4 pinkan kustantamoonsa Little, Browniin, mutta ei ole saanut aikaiseksi. El\u00e4m\u00e4ns\u00e4 viimeiset tunnit h\u00e4n on k\u00e4ytt\u00e4nyt tekstin hiomiseen ja j\u00e4tt\u00e4nyt pinkan esille sill\u00e4 tavalla, ett\u00e4 Karen varmasti tajuaa h\u00e4nen haluavan sen tulevan l\u00f6ydetyksi. DFW:n p\u00f6yt\u00e4laatikoissa on levykkeit\u00e4, jotka sis\u00e4lt\u00e4v\u00e4t satoja sivuja lis\u00e4\u00e4 The Pale Kingiin<\/em> suunniteltua materiaalia: luonnoksia, muistiinpanoja, henkil\u00f6hahmotelmia, tarinanp\u00e4tki\u00e4. T\u00e4st\u00e4 massiivisesta aineistosta DFW yritti jalostaa kolmannen romaaninsa.<\/div>\n

<\/p>\n

<\/div>\n
“This was his effort to show the world what it was to be ‘a fucking human being’. He had not completed it to his satisfaction. This was not an ending anyone would have wanted for him, but it was the ending he chose”<\/em>, kirjoittaa D.T. Max New Yorkerissa julkaistussa kattavassa esseess\u00e4<\/a> DFW:n el\u00e4m\u00e4st\u00e4, kuolemasta ja kirjallisesta urasta. <\/div>\n

<\/p>\n

<\/div>\n
Samassa lehdess\u00e4 on my\u00f6s DFW:n fiktiivinen teksti<\/a> Wiggle Room<\/em>, jonka piti olla osa The Pale Kingi\u00e4<\/em>. Vaikka se on osa suuremmasta kokonaisuudesta, se toimii my\u00f6s itsen\u00e4isen\u00e4 sanantaideteoksena. Wiggle Room on lineaarisesta, tehokkasta kerronnasta irtautuvaa moneen suuntaan kurkottavaa ja harovaa, yht\u00e4 paljon sanoihin, k\u00e4sitteisiin ja tajunnan liikkeisiin kuin asioihin, tapahtumiin ja ihmisten v\u00e4lisiin suhteisiin porautuvaa proosaa. Se on l\u00e4pikotaisin David Foster Wallacea, t\u00e4ysin omanlaistaan tapaa kirjoittaa, tiedostaa, tiet\u00e4\u00e4 ja havainnoida. <\/div>\n

<\/p>\n

<\/div>\n
DFW:n yhdeks\u00e4nkymment\u00e4luvun merkkiteos Infinite Jest<\/em> kertoi Amerikasta, joka tulee sit\u00e4 surullisemmaksi, mit\u00e4 enemm\u00e4n itse\u00e4\u00e4n viihdytt\u00e4\u00e4. Se k\u00e4ytti postmodernistista tyyliarsenaalia ilman postmodernismiin liitetty\u00e4 tunnekylmyytt\u00e4. Romaanin ilmestymisen j\u00e4lkeen DFW pohdiskeli monet kerrat sit\u00e4, miten kirjallisuus voisi ylitt\u00e4\u00e4 ironian ja kyynisyyden sudenkuopat, sanoa jotain sellaista mik\u00e4 ei olisi ainoastaan vinolla tavalla fiksua vaan koskettaisi aidosti, olisi todellista emotionaalista riskinottoa ilman halpahintaista sentimentaalista kosiskelua. <\/div>\n

<\/p>\n

<\/div>\n
Jos aikakautemme on henkisesti ontto ja ironisuuden l\u00e4vist\u00e4m\u00e4, onko mielt\u00e4 kirjoittaa romaaneja, jotka ironisoivat kaksinkertaisesti t\u00e4m\u00e4n onttouden ja ironisuuden? DFW kirjoitti Don DeLillolle Infinite Jestin<\/em> ilmestymisen j\u00e4lkeen: “I believe I want adult sanity, which seems to me the only unalloyed form of heroism available today.”<\/em><\/div>\n

<\/p>\n

<\/em><\/div>\n
Infinite Jest<\/em> diagnosoi taudin, mutta The Pale Kingin<\/em> oli m\u00e4\u00e4r\u00e4 etsi\u00e4 tautiin parannuskeinoja. Vastal\u00e4\u00e4kkeeksi yliviihteellistetyn modernin maailman haaskamaisuuteen DFW hahmotteli pitk\u00e4stymist\u00e4, tylsistymist\u00e4, \u00e4\u00e4rimm\u00e4ist\u00e4 rutiininomaisuutta. The Pale King keskittyy kuvaamaan puolen tusinan Keskil\u00e4nness\u00e4 el\u00e4v\u00e4n verovirkailijan el\u00e4m\u00e4\u00e4. Heid\u00e4n ty\u00f6ns\u00e4 on niin rutikuivaa ja puisevaa kuin kuvitella saattaa, mutta juuri t\u00e4m\u00e4n harmauden keskell\u00e4 saattaa piill\u00e4 vapautuksen mahdollisuus. Tylsistymisen k\u00e4\u00e4nt\u00f6puolena on ilo, ja iloa el\u00e4hdytt\u00e4\u00e4 kiitollisuus siit\u00e4 ett\u00e4 on elollinen, tietoinen ja tiedostava ihmisolento. DFW:n keskener\u00e4isten paperien joukosta l\u00f6ytynyt muistiinpano esitt\u00e4\u00e4 asian n\u00e4in: “Pay close attention to the most tedious thing you can find (Tax Returns, Televised Golf) and, in waves, a boredom like you’ve never known will wash over you and just about kill you. Ride these out, and it’s like stepping from black and white into color.”<\/em><\/div>\n

<\/p>\n

<\/div>\n
Vaan kuinka kirjoittaa romaani tylsyydest\u00e4 ja kyll\u00e4stymisest\u00e4 niin ett\u00e4 romaani itse ei ole tyls\u00e4 ja kyll\u00e4stytt\u00e4v\u00e4? Maxin esseess\u00e4 siteerataan DFW:n kustannustoimittajaa, jonka mukaan DFW asetti itselleen teht\u00e4v\u00e4n kirjoittaa fiktiota kaikkia fiktion s\u00e4\u00e4nt\u00f6j\u00e4 vastaan pyrkiess\u00e4\u00e4n siivil\u00f6im\u00e4\u00e4n tekstiins\u00e4 kaiken sellaisen aineksen, jonka konventionaalinen romaani suodattaa pois ep\u00e4kiintoisana. Ainakin Wiggle Roomia<\/em> lukiessa tulee tunne, ett\u00e4 kyll\u00e4 DFW olisi teht\u00e4v\u00e4st\u00e4 suoriutunut, elleiv\u00e4t voimat olisi loppuneet kesken.<\/div>\n

<\/p>\n

<\/div>\n
Kuvaavaa DFW:n kirjailijanlaadulle oli, ett\u00e4 h\u00e4n uppoutui The Pale Kingin kirjoittamiseen samanlaisella intensiteetill\u00e4 ja ammattietiikalla kuin aikoinaan Gustave Flaubert niin ik\u00e4\u00e4n kesken j\u00e4\u00e4neeseen Bouvard ja P\u00e9cuchet<\/em> -romaaniin. DFW opiskeli kirjanpidon perusteet, tutki tarkkaan IRS:n julkaisut ja verolains\u00e4\u00e4d\u00e4nn\u00f6n, perehtyi aikaa ja vaivoja s\u00e4\u00e4st\u00e4m\u00e4tt\u00e4 verovirkailijoiden tapoihin, ajatuksiin ja kielenk\u00e4ytt\u00f6\u00f6n. Lis\u00e4ksi h\u00e4n haali k\u00e4siins\u00e4 pinokaupalla tutkimuskirjallisuutta tylsistymisest\u00e4 pyrkien ymm\u00e4rt\u00e4m\u00e4\u00e4n sen mekanismeja l\u00e4hes neurologisella eksaktiudella. Eik\u00e4 DFW olisi ollut DFW, ellei h\u00e4n olisi selvitt\u00e4nyt boredom-sanan etymologiaa, jota h\u00e4n my\u00f6s referoi Wiggle Roomissa<\/em>.<\/div>\n

<\/p>\n

<\/div>\n
On ihan varma, ett\u00e4 useimmat kirjailijat eiv\u00e4t kirjoittaisi ensimm\u00e4ist\u00e4k\u00e4\u00e4n teosta, jos pyrkisiv\u00e4t samanlaiseen fiktiivisen luomisen totaalisuuteen kuin DFW. Jo h\u00e4nen maksimalistinen kirjoitustapansa runsaine r\u00f6nsyineen ja sivupolkuineen ja l\u00e4k\u00e4hdytt\u00e4vine alaviitteineen vaatii suunnatonta uutteruutta, mutta DFW meni viel\u00e4kin pitemm\u00e4lle. H\u00e4n uskalsi esitt\u00e4\u00e4 itselleen sen vaikeimman kysymyksen: “Onko minulla oikeutta kirjoittaa romaaneja?” H\u00e4n ihaili mielikirjailijoissaan paitsi n\u00e4iden proosaa, my\u00f6s proosan l\u00e4vitse v\u00e4littyv\u00e4\u00e4 kirjailijapersoonallisuutta. Eik\u00e4 ollut lainkaan vakuuttanut siit\u00e4, ett\u00e4 h\u00e4n itse on sellainen henkil\u00f6, jonka kirjalilijapersoonallisuutta voisi lukijana ihailla. Ei h\u00e4n to
\nsin voinut lopettaakaan. Vain yksi asia oli vaikeampaa kuin kirjoittaminen: olla kirjoittamatta.<\/div>\n

<\/p>\n

<\/div>\n
Ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4kseni The Pale King<\/em> julkaistaan keskener\u00e4isen\u00e4. Sekin on sent\u00e4\u00e4n jotain. Mutta karheaa ja surullista on ajatella, ett\u00e4 viime vuoden syyskuun 12. p\u00e4iv\u00e4n tapahtumien j\u00e4lkeen ei DFW:t\u00e4 ole en\u00e4\u00e4 kirjoittavana subjektina olemassa. H\u00e4n kun on niit\u00e4 harvoja kirjalijapersoonallisuuksia, joiden tekstej\u00e4 kannattaa lukea lukemasta p\u00e4\u00e4sty\u00e4\u00e4n, tutkia yh\u00e4 uudestaan lauseita, joissa on jotain sammumatonta, jotka paljastavat aina jotain uutta.<\/div>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Viime p\u00e4ivin\u00e4 mieless\u00e4ni ovat py\u00f6rineet tiiviisti n\u00e4m\u00e4 tapahtumat ja niiden her\u00e4tt\u00e4m\u00e4t mielikuvat:…<\/p>\n","protected":false},"author":66,"featured_media":899,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[13,2],"tags":[],"acf":[],"platta":{"numLikes":0,"numComments":2,"category":null,"themes":[],"commercial_partner":null,"thumbnail":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/38\/2015\/03\/DFW-1.jpg","blog_id":38},"jetpack_featured_media_url":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/38\/2015\/03\/DFW-1.jpg","_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts\/342"}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/users\/66"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/comments?post=342"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts\/342\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":2226,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts\/342\/revisions\/2226"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/media\/899"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/media?parent=342"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/categories?post=342"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/tags?post=342"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}