{"id":348,"date":"2009-02-14T10:19:00","date_gmt":"2009-02-14T08:19:00","guid":{"rendered":"http:\/\/blogit.image.fi\/antiaikalainen\/romaanien-sietamattomasta-pituudesta\/"},"modified":"2018-02-28T09:32:25","modified_gmt":"2018-02-28T07:32:25","slug":"romaanien-sietamattomasta-pituudesta","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/romaanien-sietamattomasta-pituudesta\/","title":{"rendered":"Romaanien siet\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4st\u00e4 pituudesta"},"content":{"rendered":"

\"\"<\/a><\/p>\n

“Ihminen voi pit\u00e4\u00e4 kirjallisuuden vaatimaa kiinnostusta yll\u00e4 puoli tuntia tai enint\u00e4\u00e4n kolme varttia, ei miss\u00e4\u00e4n tapauksessa yli tuntia. T\u00e4m\u00e4 on luonnollinen, fysiologinen rajoitus ja p\u00e4tee my\u00f6s esimerkiksi elokuvaan: kaksituntisen elokuvan aikana ajatus ja katse jo harhailevat aivan takuulla, eik\u00e4 kuvista yhdell\u00e4 katsomisella siirry tietoisuuteen kuin enint\u00e4\u00e4n nelj\u00e4nnes.”<\/em><\/div>\n

<\/p>\n

<\/em><\/div>\n
N\u00e4in kirjoittaa Antti Nyl\u00e9n t\u00e4\u00e4ll\u00e4.<\/a> Proosan huonona puolena on h\u00e4nen mielest\u00e4\u00e4n pituus: romaanin lukeminen voi olla p\u00e4ivien tai jopa kuukausien ty\u00f6. Minulta kului varmaan kaksi kuukautta David Foster Wallacen tuhatsivuisen Infinite Jestin<\/em> lukemiseen. Olisin tietysti voinut k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 ne lukuisat tunnit johonkin hy\u00f6dylliseenkin.<\/div>\n

<\/p>\n

<\/div>\n
Mutta mieluummin Infinte Jest kuin kymmenen Philip Rothin pienoisromaania, viisikymment\u00e4 John Updiken novellia tai sata Christopher Hitchensin esseet\u00e4.<\/div>\n

<\/p>\n

<\/div>\n
En pysty puhumaan kirjallisuudesta pelkkin\u00e4 volyymeina, sivum\u00e4\u00e4rin\u00e4. Minulle on ratkaisevaa, kuka nuo sivut on kirjoittanut. Jos olisin h\u00e4vyt\u00f6n, voisin luetella monta kirjailijaa, joiden teksti ylitt\u00e4\u00e4 kestokykyni satakertaisesti jo muutaman sivun annoksina.<\/div>\n

<\/p>\n

Samalla minun on kuitenkin teht\u00e4v\u00e4 Nyl\u00e9nille se my\u00f6nnytys, ett\u00e4 ihminen on todellakin olento, jolla on fysiologiset rajansa. Milan Kundera sivuaa Romaanin taiteessa<\/em> t\u00e4t\u00e4 pohtiessaan suhdettaan mielikirjailijaansa Robert Musiliin:<\/p>\n

“<\/em>Mies vailla ominaisuuksia kuuluu niihin kahteen tai kolmeen romaaniin, joista pid\u00e4n eniten. Mutta \u00e4lk\u00e4\u00e4 pyyt\u00e4k\u00f6 minua ihailemaan sen suunnatonta, p\u00e4\u00e4ttym\u00e4t\u00f6nt\u00e4 pituutta. (…) On olemassa rajoja, joita ei saa ylitt\u00e4\u00e4, esimerkiksi muistin rajat.”<\/em><\/p>\n

Infinite Jest ja Mies vailla ominaisuuksia ovat kielt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 jonkinlaisia extreme-kirjoja ylitt\u00e4ess\u00e4\u00e4n kaikki inhimilliset rajat. Sellaisia kirjoja sallii vain niilt\u00e4 kirjailijoilta, joihin on muodostunut erityissuhde, kuten minulla DFW:een ja Kunderalla Musiliin. Suhde mielikirjailijaan on yht\u00e4 herkk\u00e4 ja monis\u00e4ikeinen kuin mik\u00e4 tahansa merkityksellinen ihmissuhde: samaan aikaan palkitseva ja koetteleva, innostava ja uuvuttava. Vaatii paljon, ett\u00e4 jaksaa kerta toisensa j\u00e4lkeen palata kirjaan, jonka on edellisen\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 laskenut k\u00e4sist\u00e4\u00e4n. Etenkin, kun joutuu jatkuvasti muuttamaan k\u00e4sityksi\u00e4\u00e4n ja odotuksiaan, oppimaan lis\u00e4\u00e4 kirjasta ja itsest\u00e4\u00e4n.<\/p>\n

L\u00e4heisi\u00e4 ihmisi\u00e4 voi tuskin kell\u00e4\u00e4n olla viitt\u00e4 tai kuutta enemp\u00e4\u00e4. Sama p\u00e4tee my\u00f6s mielikirjailijoihin. El\u00e4m\u00e4 on liian lyhyt vietett\u00e4v\u00e4ksi l\u00e4heisess\u00e4 suhteessa kovin moneen kirjailijaan. Vain harvan tuotantoon ehtii kunnolla paneutua. Inhimilliset rajat tulevat t\u00e4ss\u00e4kin vastaan.<\/p>\n

Olenkin aina kummastellut niit\u00e4, jotka lukevat vuodessa useiden kymmenien ellei jopa satojen kirjailijoiden teoksia ja puhuvat niist\u00e4 hilpe\u00e4sti ja kevytmielisesti kuin irtosuhteista. Siin\u00e4 on jotain rivoa, kerskakulutuksen kaltaista. Rakastavatko n\u00e4m\u00e4 ihmiset yht\u00e4k\u00e4\u00e4n lukemaansa kirjailijaa?<\/p>\n

<\/div>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

“Ihminen voi pit\u00e4\u00e4 kirjallisuuden vaatimaa kiinnostusta yll\u00e4 puoli tuntia tai enint\u00e4\u00e4n kolme…<\/p>\n","protected":false},"author":66,"featured_media":905,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[2],"tags":[],"acf":[],"platta":{"numLikes":0,"numComments":11,"category":null,"themes":[],"commercial_partner":null,"thumbnail":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/38\/2015\/03\/Kirjoituskone-6.jpg","blog_id":38},"jetpack_featured_media_url":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/38\/2015\/03\/Kirjoituskone-6.jpg","_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts\/348"}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/users\/66"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/comments?post=348"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts\/348\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":2232,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts\/348\/revisions\/2232"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/media\/905"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/media?parent=348"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/categories?post=348"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/tags?post=348"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}