{"id":35,"date":"2014-08-16T11:58:00","date_gmt":"2014-08-16T09:58:00","guid":{"rendered":"http:\/\/blogit.image.fi\/antiaikalainen\/a-ja-b-kirjailijat\/"},"modified":"2018-02-28T09:25:22","modified_gmt":"2018-02-28T07:25:22","slug":"a-ja-b-kirjailijat","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/a-ja-b-kirjailijat\/","title":{"rendered":"A- ja B-kirjailijat"},"content":{"rendered":"
<\/a><\/div>\n

Martin Amisilta ilmestyy l\u00e4hiaikoina uusi romaani, holokaustiin liittyvi\u00e4 teemoja k\u00e4sittelev\u00e4 The Zone of Interest<\/i>. Vaikka Amisin edellinen romaani Lionel Asbo: The State of England<\/i> oli varsin heikko, hankin ilman muuta uutukaisen ja sijoitan sen lukupinoni p\u00e4\u00e4llimm\u00e4iseksi.<\/span>

<\/span>Luotan nimitt\u00e4in siihen, ett\u00e4 nautin Amisin proosasta, vaikka teos itsess\u00e4\u00e4n ei t\u00e4ysosuma olisikaan. Lionel Asbossakin <\/i>oli kutkuttavat hetkens\u00e4.<\/span>

<\/span>Sam Leith muistuttaa The Guardianin artikkelissa<\/a> Amisin kyvyst\u00e4 kirjoittaa veret seisauttavia lauseita. Ei liene liioiteltua v\u00e4itt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 yhdess\u00e4 Amisin romaanissa (melkein miss\u00e4 tahansa niist\u00e4) on tuollaisia voimalauseita enemm\u00e4n kuin keskinkertaisen kirjailijan koko tuotannossa.<\/span>

<\/span>Samassa artikkelissa Leith siteeraa Amisia, joka (Anthony Burgessilta lainaten) on luonnehtinut itse\u00e4\u00e4n tyylin ja kielen kirjailijaksi.<\/span>

<\/span>Karkeasti jaoteltuna on siis olemassa kahdenlaisia kirjailijoita: A- ja B-luokkalaisia. “<\/span>A-writers are storytellers. B-writers are users of language. And I tend to be grouped in the Bs”, Amis sanoi Paris Review’n<\/i> haastattelussa 1998.<\/span><\/span>

<\/span><\/span><\/p>\n

“if the prose isn’t there, then you’re reduced to what are merely secondary interests, like story, plot, characterisation, psychological insight and form”.<\/span><\/i><\/span><\/p><\/blockquote>\n

Ei ihme, ett\u00e4 Amisin suosikkeja ovat Vladimir Nabokov ja James Joyce, molemmat puhdasverisi\u00e4 B-luokkalaisia.<\/span>

<\/span><\/p>\n

<\/a><\/div>\n

Amisin ajatukset sopivat hyvin niihin tunnelmiin, jotka olivat mieless\u00e4ni luettuani Juha Sepp\u00e4l\u00e4n uuden romaanin Matka aurinkoon<\/i>. Se ei nouse Sepp\u00e4l\u00e4n parhaiden romaanien joukkoon, mutta on joka tapauksessa kiinnostava ja vaikuttava lukukokemus. Romaanina v\u00e4lill\u00e4 ahdas, v\u00e4lill\u00e4 hapuileva, eik\u00e4 yht\u00e4 kekseli\u00e4\u00e4sti sommiteltu kuin vaikkapa Paholaisen haarukka<\/i>.<\/span> Eik\u00e4 Sepp\u00e4l\u00e4 tietenk\u00e4\u00e4n anna lukijalle lopuksi kivaa palkintoa lukemisestaan, eli irrallisia tarinan lankoja ei solmita siistiin nippuun ja k\u00e4\u00e4rit\u00e4 kauniiseen pakettiin. Kirjan luettua olo on hankala ja h\u00e4mmentynyt, mutta samalla tiet\u00e4\u00e4 ett\u00e4 teksti j\u00e4\u00e4 nakuttamaan takaraivoon. Jokin t\u00e4m\u00e4n kaltainen j\u00e4lkitila (ei niink\u00e4\u00e4n kivan palkinnon saaminen) on minulle lopulta t\u00e4rkein syy, miksi romaaneja luen.<\/span><\/span>

<\/span><\/span>Mist\u00e4 tuo j\u00e4lkitila sitten syntyy? Ennen muuta Sepp\u00e4l\u00e4n taidosta porata lauseillaan lukijan tajuntaan. Aivan kuten Amis my\u00f6s Sepp\u00e4l\u00e4 kirjoittaa veret seisauttavia lauseita. Pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n niiden varassa ei h\u00e4nen proosansa tietenk\u00e4\u00e4n lep\u00e4\u00e4 (kuten ei Amisinkaan) vaan Sepp\u00e4l\u00e4 hallitsee my\u00f6s proosan rytmityksen, joka saa pidemm\u00e4t tekstijaksot hy\u00f6kym\u00e4\u00e4n eteenp\u00e4in. Lukeminen on fyysist\u00e4, menee hengitykseen ja verenkiertoon. Ero “ihan hyv\u00e4\u00e4n” perusproosaan on suuri.<\/span><\/span>

<\/span><\/span><\/p>\n

Toki lukijoita on monenlaisia. Toiset haluavat koukuttavan tarinan ja kivan palkinnon lukemisestaan. <\/span>Omalla kohdallani taas proosaulottuvuus (kirjoitus, kielenk\u00e4ytt\u00f6, tyyli) tekee tietyist\u00e4 kirjailijoista muita t\u00e4rke\u00e4mpi\u00e4. Vaikkapa nyt suomalaisista Juha Sepp\u00e4l\u00e4n: h\u00e4nen romaaneistaan voisi niuhottaa juonen tai kerronnan tasolla, mutta lause ja lauserytmi, ne ovat todellakin kohdallaan.<\/span><\/o:p><\/span><\/div>\n

<\/span><\/span><\/div>\n
PS<\/span><\/span><\/div>\n

<\/span><\/span><\/div>\n
Tuota kahtiajakoa proosantekij\u00f6ihin ja tarinankertojiin ei tietenk\u00e4\u00e4n pid\u00e4 ottaa ehdottomana. Se on ideaalityyppijako, jolla j\u00e4sennet\u00e4\u00e4n maailmaa, eik\u00e4  tarkka ja yksiselitteinen todellisuudenkuvaus. Joudutaankin harhateille, <\/span>jos ideaalityyppijakoja ryhdyt\u00e4\u00e4n ruotimaan ahtaassa kirjaimellisessa merkityksess\u00e4, ne kun eiv\u00e4t lopullisesti ja ehdottomasti kuvaa ket\u00e4\u00e4n lihallista olentoa. <\/span>Jotkut kirjailijat, kuten juuri Martin Amis tai Juha Sepp\u00e4l\u00e4, on varsin helppo sijoittaa ensisijaisesti B-luokkaan eli proosantekij\u00f6ihin, monet muut ovat hankalampia tapauksia.<\/span><\/o:p><\/div>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Martin Amisilta ilmestyy l\u00e4hiaikoina uusi romaani, holokaustiin liittyvi\u00e4 teemoja k\u00e4sittelev\u00e4 The Zone…<\/p>\n","protected":false},"author":66,"featured_media":678,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[],"acf":[],"platta":{"numLikes":0,"numComments":2,"category":null,"themes":[],"commercial_partner":null,"thumbnail":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/38\/2015\/03\/zone-2Bof-2Binterest.jpg","blog_id":38},"jetpack_featured_media_url":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/38\/2015\/03\/zone-2Bof-2Binterest.jpg","_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts\/35"}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/users\/66"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/comments?post=35"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts\/35\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":1921,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts\/35\/revisions\/1921"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/media\/678"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/media?parent=35"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/categories?post=35"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/tags?post=35"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}