{"id":42,"date":"2014-06-28T10:50:00","date_gmt":"2014-06-28T08:50:00","guid":{"rendered":"http:\/\/blogit.image.fi\/antiaikalainen\/elamani-lukijana\/"},"modified":"2018-02-28T09:25:23","modified_gmt":"2018-02-28T07:25:23","slug":"elamani-lukijana","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/elamani-lukijana\/","title":{"rendered":"El\u00e4m\u00e4ni lukijana"},"content":{"rendered":"
<\/a><\/div>\n
(Vanhan kirjallisuuden p\u00e4ivill\u00e4 Sastamalassa perjantaina 27.6. pit\u00e4m\u00e4ni puheenvuoron pohjateksti)<\/i><\/span><\/div>\n

<\/span><\/div>\n
\u201dMiten saisimme pojat lukemaan?\u201d<\/span><\/div>\n

<\/span><\/div>\n
T\u00e4m\u00e4 kysymys esitet\u00e4\u00e4n minulle usein erilaisissa kirjallisissa tapahtumissa. Kysyj\u00e4t varmaan ajattelevat, ett\u00e4 koska olen lukeva mies, olen joskus ollut my\u00f6s lukeva poika. Mutta ei, en ole ollut.<\/o:p><\/span><\/div>\n
Lapsuuteni ei ollut lukevan lapsen lapsuus, vaikka opinkin lukutaidon hyviss\u00e4 ajoin ennen kouluun menoa. Ajaudun aina ulkopuoliseksi, kun illanistujaisissa ruvetaan muistelemaan varhaisten vuosien lukuel\u00e4myksi\u00e4. Minulla ei sellaisia ole, ellei mukaan lasketa Pel\u00e9n tai Veli-Pekka Ketolan el\u00e4m\u00e4kertaa. Ennen lukiovuosiani innostuin vain kahdesta romaanista: V\u00e4in\u00f6 Linnan Tuntemattomasta sotilaasta<\/i> ja Paavo Rintalan Leningradin kohtalosinfoniasta<\/i>, ja niist\u00e4kin vain sen vuoksi ett\u00e4 hurahdin varhaisteinin\u00e4 urheilun lis\u00e4ksi toiseen maailmansotaan. Noihin aikoihin televisiossa n\u00e4ytettiin dokumenttisarjaa it\u00e4rintaman taisteluista. Linnan ja Rintalan proosatekstit tuntuivat televisiodokumentin jatkeelta ilman \u00e4\u00e4nt\u00e4 ja kuvaa. P\u00e4\u00e4h\u00e4ni ei p\u00e4lk\u00e4ht\u00e4nyt, ett\u00e4 kirjailijat voisivat ilmaista lauseillaan jotain sellaista, mihin \u00e4\u00e4ni ja kuva eiv\u00e4t pysty. <\/o:p><\/span><\/div>\n
Olin vastik\u00e4\u00e4n k\u00e4ym\u00e4ss\u00e4 vanhempieni luona Kokkolassa. Tutkiskelin siell\u00e4 kirjahylly\u00e4, ja l\u00f6ysin runsaasti varhaisilta vuosiltani tuttuja teoksia. Varsinkin Alistair MacLeanin kirjat askarruttivat minua kymmenvuotiaana, koska niiss\u00e4 oli hienot kannet ja vet\u00e4v\u00e4t nimet: Katkuinen kuoleman tie<\/i>, Kaappaus San Franciscossa<\/i>, Merinoita<\/i>. Silm\u00e4ilin MacLeanin kirjojen esittelytekstej\u00e4, ihastelin niiden kansia, mutta mieleeni ei tullut, ett\u00e4 voisin my\u00f6s lukea ne. Kuvittelin itsekseni, mit\u00e4 niiss\u00e4 voisi tapahtua ja mink\u00e4laisia hahmoja niiss\u00e4 voisi seikkailla. Seiv\u00e4shyppy ja jalkapallo kiinnostivat enemm\u00e4n kuin kirjan kanssa sohvan nurkassa lekottelu.<\/o:p><\/span><\/div>\n
Cynthia Ozickin mukaan lukevan ihmisen p\u00e4\u00e4ss\u00e4 k\u00e4y melske (the din in the head). Tuon melskeen syntyminen edellytt\u00e4\u00e4 kirjallisten tuntosarvien puhkeamista. Minulla ne puhkesivat lukiossa yhden syksyn aikana. Alkusys\u00e4yksen antoi \u00e4idinkielen kirjaan painettu Tuomas Anhavan runo. Emme k\u00e4sitelleet sit\u00e4 luokassa mitenk\u00e4\u00e4n, runo vain oli kirjan sivulla, turhana lisukkeena t\u00e4hdellisemm\u00e4n aineksen seassa. Mielenkiintoni harhautui siihen, kun en jaksanut seurata opetusta. Aluksi tuntui, ettei Anhavan paljaaksi kalutuissa modernistisissa s\u00e4keiss\u00e4 ole mit\u00e4\u00e4n j\u00e4rke\u00e4, yht\u00e4 hyvin ne olisivat voineet olla pelkki\u00e4 mustetahroja paperilla. Mutta mik\u00e4 tahansa muuttuu kiinnostavaksi, jos sit\u00e4 tarkkailee tarpeeksi kauan. Niinp\u00e4 Anhavan runo j\u00e4i askarruttamaan mielt\u00e4ni. Koulumatkalla sen s\u00e4keet soivat p\u00e4\u00e4ss\u00e4ni kuin laulu.<\/o:p><\/span><\/div>\n
Er\u00e4\u00e4n\u00e4 lokakuisena iltana lainasin Kokkolan kaupunginkirjastosta kaikki Tuomas Anhavan runokokoelmat. Luin ne yhdelt\u00e4 istumalta, vaikka en ymm\u00e4rt\u00e4nyt niist\u00e4 juuri mit\u00e4\u00e4n. Minulla ei ollut hajuakaan viisikymment\u00e4lukulaisen modernismin pyrkimyksist\u00e4, mutta ainakaan runot eiv\u00e4t tuntuneet noloilta: niiss\u00e4 ei ollut riimej\u00e4, loppusointuja tai ylennyssanoja, kuten sellaisissa runoissa, joita lausuntaa harrastavat mummot esittiv\u00e4t kyl\u00e4juhlissa. Anhavasta tuli porttini kirjallisuuteen. Jouluun menness\u00e4 etenin Saarikoskeen, Manneriin ja Haavikkoon. Melske p\u00e4\u00e4ss\u00e4ni voimistui ja kirjapino p\u00f6yd\u00e4ll\u00e4ni kasvoi.<\/o:p><\/span><\/div>\n

<\/span><\/div>\n

<\/span><\/div>\n
***<\/o:p><\/span><\/div>\n

<\/span><\/div>\n
Nyt, kun olen kirjailija, luen kaiken aikaa. Itse asiassa lukeminen kiinnostaa minua paljon enemm\u00e4n kuin kirjoittaminen. Tuntuisi vastenmieliselt\u00e4 yritt\u00e4\u00e4 vastata kysymykseen, miksi kirjoitan. Sen sijaan kysymys siit\u00e4, miksi luen, kiehtoo mielt\u00e4ni, vaikka tuskin koskaan pystyn siihen vastaamaan, ainakaan tyhjent\u00e4v\u00e4sti.<\/span><\/div>\n
Jokainen kirjailija on alun perin lukija, jokainen kirjailija kirjoittaa lukemansa p\u00e4\u00e4lle. Gustave Flaubert sanoi, ett\u00e4 pit\u00e4\u00e4 lukea tuhatviisisataa kirjaa voidakseen kirjoittaa yhden. Tunnen kyll\u00e4 kirjailijoita, jotka eiv\u00e4t romaania kirjoittaessaan lue lainkaan kaunokirjallisuutta, koska pelk\u00e4\u00e4v\u00e4t ajatustensa h\u00e4iriintyv\u00e4n tai oman \u00e4\u00e4nens\u00e4 sekoittuvan toisten kirjailijoiden \u00e4\u00e4niin. Min\u00e4 en moiseen pystyisi, minun on luettava kaiken aikaa voidakseni kirjoittaa. Vaikutteita on paitsi turhaa my\u00f6s mahdotonta v\u00e4ltt\u00e4\u00e4, koska kirjallisuus ylip\u00e4\u00e4t\u00e4\u00e4n on vaikutuksen alaisena olemista, sek\u00e4 vertauskuvallisesti ett\u00e4 kirjaimellisesti. <\/o:p><\/span><\/div>\n
Kun kirjoista tulee v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00f6mi\u00e4 p\u00e4ivitt\u00e4istarvikkeita, ne kasvavat kiinni arkisiin rutiineihin niin erottamattomasti ett\u00e4 k\u00e4y turhaksi jakaa el\u00e4m\u00e4\u00e4 koettuun ja luettuun, todelliseen ja kuviteltuun. Niinp\u00e4 lukeminen ei ole minulle irtiottoa arjesta vaan arkista el\u00e4m\u00e4\u00e4 siin\u00e4 miss\u00e4 koiran ulkoiluttaminen, ruohon leikkaaminen tai mattojen tamppaaminen. Se on jopa todellisempaa kuin moni kotioloihin liittyv\u00e4 puuhastelu. Esimerkiksi k\u00e4den taitoja vaativat pienet askareet saavat minussa aikaan sellaisia vieraantumisen tunteita, joita en ikin\u00e4 koe lukiessani. Yritt\u00e4ess\u00e4ni korjata rikki mennytt\u00e4 ovikelloa minusta tuntuu kuin el\u00e4m\u00e4ni valuisi hukkaan, ja sisimm\u00e4ss\u00e4ni nousee ep\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4inen kuvotus. Lopulta joudun my\u00f6nt\u00e4m\u00e4\u00e4n, etten osaa korjata ovikelloa. Olen rypenyt puoli tuntia immanenssin loassa, eik\u00e4 tuloksena ole muuta kuin hukkaan heitetty\u00e4 aikaa. Silloin, jos koskaan, kaipaan lukemisen tarjoamaa mielekkyytt\u00e4 ja merkityksellisyytt\u00e4, transsendenssia.<\/o:p><\/span><\/div>\n
Pitk\u00e4t ajat olin Michel Houellebecqin kanssa samaa mielt\u00e4 siit\u00e4, ett\u00e4 onnelliset ihmiset eiv\u00e4t lue (tai katso elokuvia), vaan ett\u00e4 uuttera lukeminen vaatii jonkinasteista kyll\u00e4stymist\u00e4
\nniin sanottuun normaaliin el\u00e4m\u00e4\u00e4n. Mutta vuosien varrella olen tavannut ihmisi\u00e4, jotka lukevat paljon vaikka eiv\u00e4t ole onnettomia tai kyll\u00e4styneit\u00e4. Onnellinen lukija pysyy minulle mysteerin\u00e4, vieraan planeetan asukkina. Itse olen liian pakkomielteinen voidakseni olla onnellinen lukija. Tarvitsen kirjoja normaalien elintoimintojeni yll\u00e4pit\u00e4miseen, ja olisi liikaa vaadittu, ett\u00e4 kirjat viel\u00e4 tekisiv\u00e4t minusta onnellisen. Minulle kirjakauppias on diileri, jolta saan kipe\u00e4sti tarvitsemani annoksen kamaa.<\/o:p><\/span><\/div>\n

<\/span><\/div>\n
***<\/o:p><\/span><\/div>\n

<\/span><\/div>\n
Mit\u00e4 minussa tapahtui, kun siirryin tervehenkisest\u00e4 seiv\u00e4shypyn ja jalkapallon maailmasta umpimieliseen runouden maailmaan?<\/span>

<\/span>Siit\u00e4 ei ole olemassa p\u00e4iv\u00e4kirjamerkint\u00f6j\u00e4 tai muita dokumentteja, ainoastaan omat ep\u00e4luotettavat muistikuvani. Mutta sill\u00e4kin uhalla, ett\u00e4 sorrun j\u00e4lkiviisauteen tai kaunisteluun, voin sanoa erottavani yhden motiivin muita kirkkaampana: kapinoimisen halun. Jollain puolittaisen tietoisuuden tasolla halusin asettua vastarintaan, erkaantua kaikesta sellaisesta, mik\u00e4 tuntui ahdistavalta, painostavalta, valheelliselta: pikkuporvarillisesta normaaliudesta ja s\u00e4ntillisyydest\u00e4, keskiluokkaisesta velvollisuusetiikasta. Oikea kapinallinen olisi toki haistattanut paskat lukiolle ja opiskeluille ja kuluttanut aikansa soittamalla j\u00e4tkien kanssa autotallissa punkia. Minulta puuttui sisua ruveta oikeaksi kapinalliseksi, en pystynyt parempaan kuin lukemaan T.S. Eliotia v\u00e4litunnilla koulutovereiden kummastellessa tai naureskellessa. Mutta heppoinenkin kapina on kapinaa.<\/span><\/div>\n
Albert Camus kirjoittaa Kapinoivassa ihmisess\u00e4<\/i><\/span>, ett\u00e4 romaani ja kapinoiva henki ovat sukua toisilleen. Molemmat suuntautuvat samanlaisiin p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4riin, mutta romaani tekee sen esteettisesti ja kapina toiminnallisesti. Olen samaa mielt\u00e4. Ei voi olla kirjallisuutta ilman kapinoivaa henke\u00e4. Kirjoja voi toki olla, mutta ei kirjallisuutta. N\u00e4en my\u00f6s lukemisen samanlaisena vallitsevan todellisuuden haastavana luomisty\u00f6n\u00e4 kuin kirjoittamisen, lukeminenkin on vastarintaa aikakautemme monistuvalle monistavalle teolliselle hulluudelle, hiljainen mutta p\u00e4\u00e4tt\u00e4v\u00e4inen tapa sanoa: \u201dEn palvele\u201d.  <\/o:p><\/span><\/span><\/div>\n
Kapinoivan ihmisen rooli, syntyyp\u00e4 se lukemalla tai kirjoittamalla, on Camus\u2019n mukaan maanpakolaisuutta omien keskell\u00e4. Vallitseva todellisuus n\u00e4ytt\u00e4ytyy niin viallisena ja vajavaisena, ett\u00e4 mielekk\u00e4\u00e4n el\u00e4m\u00e4n edellytyksen\u00e4 on toisenlaisen todellisuuden kuvitteleminen. T\u00e4llaista kapinaa ei pid\u00e4 sekoittaa eskapismiin, koska eskapismiin turvautuva palaa pakoreissuiltaan aina takaisin s\u00e4ntillisiin porvarillisiin ympyr\u00f6ihin. En sano t\u00e4t\u00e4 sill\u00e4, ett\u00e4 vastustaisin eskapismia, p\u00e4invastoin. Inhoan <\/span>niuhoa vasemmistolaista vaatimusta kirjallisuuden yhteiskunnallisesta tiedostavuudesta. Ei kirjallisuuden tarvitse olla sosiaalisia ep\u00e4kohtia heijastava peili, yht\u00e4 hyvin se voi olla hengitysreik\u00e4 tunkkaisessa maailmassa. Minulle henkil\u00f6kohtaisesti kapinan ajatus tuntuu kuitenkin eskapismin ajatusta l\u00e4heisemm\u00e4lt\u00e4.<\/span><\/span><\/div>\n
***<\/span><\/div>\n
Mutta mit\u00e4 erinomaisen kapinallista lukemisessa voi olla?<\/o:p><\/span><\/div>\n
Joudun antamaan perin lattean vastauksen. Lukeminen on kapinallista siksi ett\u00e4 se on pyh\u00e4\u00e4. Enk\u00e4 nyt tarkoita pyh\u00e4ll\u00e4 mit\u00e4\u00e4n ylimaallista tai ylev\u00e4\u00e4 vaan yksinkertaisesti hy\u00f6dyt\u00f6nt\u00e4. Pyh\u00e4ll\u00e4 ei voi ker\u00e4t\u00e4 rikkauksia eik\u00e4 sille voi laskea markkina-arvoa. Se on t\u00e4ysin kuvitteellista, subjektiivista p\u00e4\u00e4omaa. Se ei kumarra tuottavuutta, kilpailukyky\u00e4 tai muita ahneuden eufemismeja. Hy\u00f6dyn yhteiskunnassa pyh\u00e4 saa ymp\u00e4rilleen samanlaista kapinallista s\u00e4ihkett\u00e4 kuin joskus muinaisina aikoina. <\/o:p><\/span><\/div>\n
Joku varmasti sanoo, ettei t\u00e4llainen kapina ole mist\u00e4\u00e4n kotoisin, koska se ei t\u00e4ht\u00e4\u00e4 maailman muuttamiseen ja sortavien j\u00e4rjestelmien suistamiseen. Ehk\u00e4p\u00e4 niin, mutta minun luonnolleni passiivinen vastarinta sopii paremmin kuin suora toiminta. <\/span>Eik\u00e4 se ole pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n symbolista kapinaa vaan my\u00f6s eettist\u00e4 ja metafyysist\u00e4 kapinaa, puolustustaistelua rahan, vallan ja kuluttamisen imperatiiveja vastaan. <\/o:p><\/span><\/span><\/div>\n
Jos ymm\u00e4rr\u00e4n edes auttavasti Gustave Flaubertin ajatusta kirjallisuudesta loputtomina orgioina, niin h\u00e4nkin tavoitteli kapinallista henke\u00e4. 1800-luvulla valtaan noussut avoimesti mammonaa rakastava porvaristo kavahti ajatusta, ett\u00e4 joku omistaisi el\u00e4m\u00e4ns\u00e4 kirjoille, lukeminenhan ei kartuta varallisuutta. Flaubert oli erakko, kuten useimmat muutkin kiivaat ja k\u00e4rttyis\u00e4t kirjalliset herrasmiehet. H\u00e4nen kapinansa oli erakon kapinaa. Tai ilke\u00e4mielisesti sanottuna porvarillisessa rauhassaan viihtyv\u00e4n antiporvarin kapinaa. <\/o:p><\/span><\/div>\n
Samastun kirjoihinsa el\u00e4v\u00e4lt\u00e4 hautautuneeseen Flaubertiin. H\u00e4n on sankarini. Olisin mielell\u00e4ni yht\u00e4 naurettava kuin h\u00e4n.<\/o:p><\/span><\/div>\n


<\/span><\/p>\n

<\/div>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

(Vanhan kirjallisuuden p\u00e4ivill\u00e4 Sastamalassa perjantaina 27.6. pit\u00e4m\u00e4ni puheenvuoron pohjateksti) \u201dMiten saisimme pojat…<\/p>\n","protected":false},"author":66,"featured_media":685,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[],"acf":[],"platta":{"numLikes":11,"numComments":2,"category":null,"themes":[],"commercial_partner":null,"thumbnail":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/38\/2015\/03\/vanhan-kirjallisuuden-p-C3-A4iv-C3-A4t.jpg","blog_id":38},"jetpack_featured_media_url":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/38\/2015\/03\/vanhan-kirjallisuuden-p-C3-A4iv-C3-A4t.jpg","_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts\/42"}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/users\/66"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/comments?post=42"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts\/42\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":1928,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts\/42\/revisions\/1928"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/media\/685"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/media?parent=42"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/categories?post=42"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/tags?post=42"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}