{"id":43,"date":"2014-06-26T16:28:00","date_gmt":"2014-06-26T14:28:00","guid":{"rendered":"http:\/\/blogit.image.fi\/antiaikalainen\/uudelleenluettavat-ja-unohdettavat\/"},"modified":"2018-02-28T09:26:17","modified_gmt":"2018-02-28T07:26:17","slug":"uudelleenluettavat-ja-unohdettavat","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/uudelleenluettavat-ja-unohdettavat\/","title":{"rendered":"Uudelleenluettavat ja unohdettavat"},"content":{"rendered":"
<\/a><\/div>\n


<\/span>Joitakin kirjoja tulee vain sielt\u00e4 t\u00e4\u00e4lt\u00e4 selailtua. Jotkut kirjat ahmaisee yhdess\u00e4 illassa ja unohtaa seuraavana p\u00e4iv\u00e4n\u00e4. Jotkut kirjat taas j\u00e4\u00e4v\u00e4t mieleen l\u00e4htem\u00e4tt\u00f6m\u00e4sti, muuttavat ajattelua ja maailmankuvaa. <\/span>

<\/span>Nuo huomiot on lausunut moni muukin kuin min\u00e4. Ainakin George Orwell ja er\u00e4s entinen ty\u00f6kaverini. <\/span>

<\/span>Olen useat kerrat todennut blogissani, ett\u00e4 kirjoja ei kuulu lukea vaan uudelleenlukea. Pitk\u00e4t ajat luin Don DeLillon Valkoisen kohinan<\/i> vuosittain. En\u00e4\u00e4 en niin tee, mutta varmasti palaan siihen monet kerrat viel\u00e4 tulevaisuudessakin. Valkoinen kohina<\/i> on minulle, lukijana, yhdenlainen romaanin t\u00e4yttymys.<\/span>

<\/span>Tietenk\u00e4\u00e4n en odota jokaiselta kirjalta, ett\u00e4 siit\u00e4 tulee uudelleenluettava. Harvasta kirjasta tulee. 99 prosenttia kirjoista sijoittuu edell\u00e4 mainituista kategorioista kahteen ensimm\u00e4iseen, selailtaviin tai luettua unohdettaviin. Osaan arvostaa p\u00e4iv\u00e4perhoromaanejakin. En koe v\u00e4h\u00e4isint\u00e4k\u00e4\u00e4n tarvetta palata Jo Nesb\u00f6n kirjoihin, mutta niist\u00e4 jokaisesta olen nauttinut.<\/span>

<\/span>Erityisen paskat kirjat toki j\u00e4\u00e4v\u00e4t mieleen. T\u00e4n\u00e4 vuonna sellainen on ollut Jo\u00ebl<\/span> Dickerin The Truth of Harry Quebert Affair<\/i> (luin sen englanniksi, mutta se on ilmestynyt my\u00f6s suomeksi Tammen Keltaisessa kirjastossa). Kammottavinta proosaa, mit\u00e4 olen lukenut pitk\u00e4\u00e4n aikaan. Joissakin blurbeissa Dicker on rinnastettu Vladimir Nabokoviin. Suoranaista rienausta! Nabokov oli viime vuosisadan suurimpia tyylitaitureita, kun taas Dicker osaa kirjoittaa vain sanan triviaalissa merkityksess\u00e4. Dickerin hattarasta ei ikimaailmassa pid\u00e4 puhua samassa lauseessa Nabokovin kanssa. <\/span>

<\/span>Huh! Tuntuipa hyv\u00e4lt\u00e4 p\u00e4\u00e4st\u00e4\u00e4 h\u00f6yryj\u00e4 pihalle. Ne, jotka haluavat lukea eritellymp\u00e4\u00e4, v\u00e4hemm\u00e4n affektiivista Dicker-kritiikki\u00e4, l\u00f6yt\u00e4v\u00e4t sellaista esimerkiksi t\u00e4m\u00e4n linkin<\/a> takaa.<\/span>

<\/span>HQ:ta lukiessani mieleeni nousi t\u00e4m\u00e4n t\u00e4st\u00e4 Sartren kuuluisa parahdus ”kaunokirjallisuus on paskaa!” On totta, ett\u00e4 rakastan kirjoja. Mutta yht\u00e4 lailla totta on, ett\u00e4 vihaan kirjoja. Vihaan paljon useampia kirjoja kuin rakastan. Se tietysti kertoo siit\u00e4, mink\u00e4laista lukijatyyppi\u00e4 min\u00e4 edustan. Lukeminen ei ole minulle kiva harrastus, kuten kokkaus tai lenkkeily, vaan henki ja el\u00e4m\u00e4, er\u00e4s syy olla olemassa, el\u00e4\u00e4 ja hengitt\u00e4\u00e4.<\/span>

<\/span>Ymm\u00e4rr\u00e4n toki, ett\u00e4 on toisenkinlaisia lukijoita. Sellaisia, joille ”ihan kiva” tai ”ihan jees” ovat kirjallisuudesta puhuttaessa positiivisia laatum\u00e4\u00e4reit\u00e4. Heist\u00e4 monet varmaan pit\u00e4v\u00e4t HQ:sta. Paksu, helppolukuinen romaani, jossa on j\u00e4nnitt\u00e4v\u00e4 juoni ja mielt\u00e4 kiihdytt\u00e4vi\u00e4 tapahtumia. Ei heit\u00e4 hetkauta se, ett\u00e4 Dicker on prosaistina niin toivoton surkimus, ett\u00e4 saa Paul Austerinkin n\u00e4ytt\u00e4m\u00e4\u00e4n jumalaiselta nerolta. Kaikin mokomin. Jokainen nauttikoon kirjallisuudesta niin kuin parhaaksi katsoo.<\/span>

<\/span> Onneksi pian Dickerin j\u00e4lkeen tulin tarttuneeksi Juha Hurmeen Nyljettyihin ajatuksiin<\/i>. Minun on pit\u00e4nyt kirjoittaa siit\u00e4 blogiini, mutta en ole saanut aikaiseksi, koska muut kirjalliset ty\u00f6t ovat t\u00e4ytt\u00e4neet kalenterini. Jos HQ sai minut vapisemaan inhosta, niin Nyljetyt ajatukset<\/i> synnytti suunnattoman kiitollisuuden tunteen. T\u00e4llaistakin maailmassa viel\u00e4 kirjoitetaan! Kaikki toivo ei ole mennyt! Maaria P\u00e4\u00e4j\u00e4rvi kirjoitti Parnassossa p\u00e4tev\u00e4n arvostelun Hurmeen romaanista, ja tuon arvostelun voi lukea my\u00f6s verkosta<\/a>. N\u00e4in P\u00e4\u00e4j\u00e4rvi: ”Olen raahannut kirjaa mukanani, kuten usein arvostelukappaleita, mutta nyt kun ty\u00f6 l\u00e4hestyy loppuaan, en voi laittaa sit\u00e4 hyllyyn. T\u00e4m\u00e4 kapine el\u00e4\u00e4 lukijansa kanssa, koska se tekee kulttuurin osaksi mielt\u00e4 ja kroppaa.”<\/span>

<\/span>Min\u00e4k\u00e4\u00e4n en voi laittaa Hurmeen romaania hyllyyn, min\u00e4kin raahaan sit\u00e4 mukanani. Tuossa se on kirjoitusp\u00f6yd\u00e4ll\u00e4ni, ja aina silloin t\u00e4ll\u00f6in avaan sen satunnaisesta kohdasta ja luen siit\u00e4 pienen katkelman, makustellen, pohdiskellen. Nyljetyt ajatukset<\/i> ansaitsee korkeimman tunnustuksen, mink\u00e4 romaani voi minulta saada: uudelleenluettava.<\/span>

<\/span>En v\u00e4it\u00e4, ett\u00e4 se olisi romaanina ”t\u00e4ydellinen” tai ”virheet\u00f6n”, koska t\u00e4ydelliset ja virheett\u00f6m\u00e4t romaanit ovat yleens\u00e4 juuri niit\u00e4, jotka lukee yhdess\u00e4 illassa ja unohtaa seuraavana p\u00e4iv\u00e4n\u00e4. Ne edustavat viimeisen p\u00e4\u00e4lle hiottua kirjallista insin\u00f6\u00f6ritaitoa. Nyljetyt ajatukset<\/i> on toista maata. Se sis\u00e4lt\u00e4\u00e4 paitsi loisteliaita proosajaksoja my\u00f6s yhdentekevyytt\u00e4 l\u00e4hentelev\u00e4\u00e4 k\u00f6p\u00f6ttely\u00e4 ja tyylillist\u00e4 hapuilua. Mutta osaltaan juuri puutteet tekev\u00e4t siit\u00e4 verev\u00e4n romaanin, sit\u00e4 rakastaa yht\u00e4 paljon puutteidensa t\u00e4hden kuin niist\u00e4 huolimatta, aivan kuten lastaan tai lemmikki\u00e4\u00e4n.<\/span>

<\/span>Voisin kirjoittaa Nyljetyist\u00e4 ajatuksista<\/i> pitk\u00e4n esseen, mutta nyt ei ole moiseen aikaa eik\u00e4 mahdollisuutta. Ehk\u00e4 ensi syksyn\u00e4, saa n\u00e4hd\u00e4. Er\u00e4\u00e4n yksitt\u00e4isen huomion haluan kuitenkin t\u00e4ss\u00e4 lausua, varsinkin kun P\u00e4\u00e4j\u00e4rvi ei n\u00e4hd\u00e4kseni sit\u00e4 tuo omassa kritiikiss\u00e4\u00e4n esiin. Nimitt\u00e4in Hurmeen antikliimaksit. Nyljetyt ajatukset<\/i> ei ole juoniromaani, vaan siin\u00e4 Aimo ja K\u00f6pi, kaksi lukenutta ja syv\u00e4mietteist\u00e4 miest\u00e4 soutaa venett\u00e4 pitkin Pohjanlahden rannikkoa ja pohtii taiteen, kulttuurin ja el\u00e4m\u00e4n suuria kysymyksi\u00e4. Esseem\u00e4isen proosan sekaan Hurme on riepotellut muutamia juonen riekaleita. Kolmas mies pit\u00e4\u00e4 noukkia mukaan matkan varrelta, Kokkolaan pit\u00e4\u00e4 ehti\u00e4 oopperan\u00e4yt\u00f6kseen. N\u00e4m\u00e4 juonen riekaleet todellakin j\u00e4\u00e4v\u00e4t riekaleiksi. Se, joka niihin tarttuu toivoen kokevansa jotain j\u00e4nnitt\u00e4v\u00e4\u00e4, huipennuksella palkitsevaa, huomaa harovansa tyhj\u00e4\u00e4. Mukaan noukittava kaveri j\u00e4\u00e4 laiturille juoppohulluuskohtauksen saaneena. Kokkolan oopperan\u00e4yt\u00f6kseen ehdit\u00e4\u00e4n, mutta mit\u00e4\u00e4n v\u00e4risytt\u00e4v\u00e4\u00e4 ei siell\u00e4 tapahdu. Ik\u00e4\u00e4n kuin Hurme kiusaisi tapahtumia ja draamaa janoavaa lukijaa. H\u00e4h\u00e4\u00e4, viskaanpa sinua antikliimaksilla p\u00e4in naamaa. <\/span>

<\/span>Min\u00e4 rakastan antikliimakseja! Mik\u00e4\u00e4n ei palkitse niin kuin tyylikk\u00e4\u00e4sti toteutettu antikliimaksi!<\/span>

<\/span>Mutta vaikka juoni j\u00e4\u00e4 pelkiksi riekaleiksi, Nyljetyt ajatukset<\/i> her\u00e4tt\u00e4\u00e4 kaltaisessani lukijassa malttamatonta odotusta ja herke\u00e4m\u00e4t\u00f6nt\u00e4 valppautta. Mit\u00e4 uutt
\na sanottavaa kaverukset viel\u00e4 keksiv\u00e4tk\u00e4\u00e4n Volter Kilven tuotannosta? Mit\u00e4 he mahtavat tuumia Bob Dylanista, kun p\u00e4\u00e4sev\u00e4t kunnolla vauhtiin? Tuleeko viel\u00e4 lis\u00e4\u00e4 pohdintoja Teuvo Pakkalasta? Se, ett\u00e4 Hurme onnistuu luomaan t\u00e4llaista odotuksen kiihkoa kahden kirjatoukan jorinoista, on omanlaisensa proosan ihme. Juonelliset antikliimaksit korostavat samalla sit\u00e4, kuinka monella tavalla merkityksellisyyden kokemus voi muodostua kertomakirjallisuudessa. Sen ei tarvitse v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 kummuta j\u00e4nnitt\u00e4vist\u00e4 tapahtumista tai henkil\u00f6hahmojen v\u00e4lisest\u00e4 konfliktista. Se voi nousta suoraan k\u00e4sitelt\u00e4vist\u00e4 asioista, vaikkapa Volter Kilven ja Bob Dylanin teosten pohdiskelusta.<\/span>

<\/span>
<\/span>
<\/span><\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Joitakin kirjoja tulee vain sielt\u00e4 t\u00e4\u00e4lt\u00e4 selailtua. Jotkut kirjat ahmaisee yhdess\u00e4 illassa…<\/p>\n","protected":false},"author":66,"featured_media":686,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[],"acf":[],"platta":{"numLikes":1,"numComments":5,"category":null,"themes":[],"commercial_partner":null,"thumbnail":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/38\/2015\/03\/nyljetyt-ajatukset.jpg","blog_id":38},"jetpack_featured_media_url":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/38\/2015\/03\/nyljetyt-ajatukset.jpg","_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts\/43"}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/users\/66"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/comments?post=43"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts\/43\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":1929,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts\/43\/revisions\/1929"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/media\/686"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/media?parent=43"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/categories?post=43"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/tags?post=43"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}