{"id":50,"date":"2014-04-04T10:36:00","date_gmt":"2014-04-04T08:36:00","guid":{"rendered":"http:\/\/blogit.image.fi\/antiaikalainen\/niukkuutta-ja-toivoa\/"},"modified":"2018-02-28T09:26:18","modified_gmt":"2018-02-28T07:26:18","slug":"niukkuutta-ja-toivoa","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/niukkuutta-ja-toivoa\/","title":{"rendered":"Niukkuutta ja toivoa"},"content":{"rendered":"
<\/a><\/div>\n

Julkaistaanko Suomessa liikaa kirjoja? T\u00e4m\u00e4 kysymys her\u00e4tt\u00e4\u00e4 tunteita.<\/p>\n

Esit\u00e4n nyt kaksi mielipidett\u00e4, jotka saattavat jonkun mielest\u00e4 olla vastakkaisia, mutta eiv\u00e4t minun mielest\u00e4ni. Uskon nimitt\u00e4in, ett\u00e4 ns. “kustannusmaailman murros” johtaa vanhan (perinteiset instituutiot) ja uuden (digiajan verkostot ja kanavat) rinnakkaineloon ja jonkinlaiseen limittymiseen.<\/p>\n

Ensimm\u00e4inen mielipiteeni on, ett\u00e4 kirjoja julkaistaan liikaa ja nimikem\u00e4\u00e4ri\u00e4 on j\u00e4rkev\u00e4 karsia.<\/p>\n

Vakiintuneet kustantamot joutuvat toimimaan markkinalla, joka pienenee tasaisen tappavasti (syit\u00e4 on monia). N\u00e4ihin p\u00e4iviin saakka on puhuttu, ett\u00e4 kustantamot rahoittavat bestsellereill\u00e4\u00e4n (ja oppikirjoilla) v\u00e4h\u00e4levikkisen, kulttuurisesti merkitt\u00e4v\u00e4n kirjallisuuden julkaisemisen. Mutta kun bestselleritk\u00e4\u00e4n eiv\u00e4t en\u00e4\u00e4 ved\u00e4 entiseen tapaan t\u00e4h\u00e4n toimintamalliin ei ole mahdollista nojautua samalla tavalla kuin ennen. Samaan aikaan kutannusalalta on l\u00e4htenyt rutkasti ty\u00f6paikkoja eli kustantamoissa on entist\u00e4 v\u00e4hemm\u00e4n ihmisi\u00e4 vastaamassa kirjojen julkaisemisesta, toimittamisesta ja myynnist\u00e4.<\/p>\n

Niukkuus pakottaa valitsemaan. Mieluummin v\u00e4hemm\u00e4n mutta huolellisemmin tehtyj\u00e4 ja tehokkaammin markkinoituja kirjoja kuin runsaasti hutaistuja, oman onnensa nojaan j\u00e4\u00e4vi\u00e4.<\/p>\n

T\u00e4m\u00e4 mielipide ankkuroituu siihen todellisuuteen, jossa vakiintuneet kustantamot el\u00e4v\u00e4t. Se on pikemminkin inhorealistinen kuin idealistinen. Mutta t\u00e4ytyy muistaa, ett\u00e4 sit\u00e4 paljon puhuttua kulttuurity\u00f6t\u00e4 ei ole kustantamoissa mahdollista tehd\u00e4, jos niiden toiminta ei ole liiketaloudellisesti terveell\u00e4 pohjalla.<\/p>\n

Toinen mielipiteeni on, ett\u00e4 kirjoja kyll\u00e4 maailmaan mahtuu. Ja etenkin t\u00e4llaiseen maailmaan, jossa kaikki valta ei ole en\u00e4\u00e4 niill\u00e4, jotka omistavat kustantamot, painotalot ja kirjakaupat.<\/p>\n

Uusien julkaisukanavien ansiosta kirjat ja kirjallisuus voivat irtautua perinteisen kustantamisen liiketaloudellisista v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00f6myyksist\u00e4. Se on hienoa, koska kustantaminen ei saa eik\u00e4 voi olla pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n bisnest\u00e4 (eik\u00e4 se ole sit\u00e4 vakiintuneissakaan kustantamoissa, vaikka niill\u00e4 taloudelliset reunaehtonsa onkin). Kustantaminen on my\u00f6s aktivismia, uuden etsimist\u00e4, hulvatonta riskinottamista ja palkitsevaa harrastustoimintaa. N\u00e4ille kaikille avautuu nyt paremmat mahdollisuudet kuin koskaan ennen historiassa. Uskon, ett\u00e4 siin\u00e4 voittavat ennen kaikkea lukijat.<\/p>\n

Tosin mit\u00e4 pirstaleisemmaksi kirjallisuuskentt\u00e4 k\u00e4y, sit\u00e4 pirstaleisempia ja pienempi\u00e4 ovat my\u00f6s lukijajoukot. Uusien julkaisukanavien synnytt\u00e4m\u00e4 kirjapaljous merkitsee, ettei l\u00e4hesk\u00e4\u00e4n kaikille teoksille riit\u00e4 tilaa lehtien kulttuurisivuilla tai kirjakauppojen ja kirjastojen hyllyill\u00e4. Se on yht\u00e4 v\u00e4\u00e4j\u00e4\u00e4m\u00e4t\u00f6nt\u00e4 kuin traagistakin: jokainen kirjailija kuitenkin toivoo hengentuotteelleen julkista vastaanottoa.<\/p>\n

Eniten t\u00e4ss\u00e4 kaikessa minua askarruttaa k\u00e4\u00e4nn\u00f6skirjallisuuden tulevaisuus. Kustantamoiden syyskatalogeista n\u00e4kyy jo se, ett\u00e4 nimikem\u00e4\u00e4ri\u00e4 v\u00e4hennet\u00e4\u00e4n, ja erityisen selv\u00e4sti sen havaitsee runoudessa ja k\u00e4\u00e4nn\u00f6skirjallisuudessa.<\/p>\n

Runouden osalta en n\u00e4e syyt\u00e4 huoleen, koska erilaiset pienet toimijat julkaisevat Suomessa innostavaa lyriikkaa pinokaupalla, tuottolaskelmista v\u00e4litt\u00e4m\u00e4tt\u00e4. Maassamme ei ole viime vuosina j\u00e4\u00e4nyt eik\u00e4 varmasti tulevaisuudessakaan j\u00e4\u00e4 merkitt\u00e4v\u00e4\u00e4 runoutta pimentoon vakiintuneiden kustantamoiden penseyden vuoksi.<\/o:p><\/div>\n
<\/div>\n
K\u00e4\u00e4nn\u00f6skirjat sit\u00e4 vastoin vaativat aivan toisenlaisia resursseja kuin kotimainen lyriikka. Siksip\u00e4 vakiintuneiden kustantamoiden tarjonta m\u00e4\u00e4ritt\u00e4\u00e4 hyvin pitk\u00e4lle sen, millaista kirjallisuutta saamme maailmalta luettavaksi \u00e4idinkielell\u00e4mme.<\/o:p><\/div>\n
<\/div>\n
Pelk\u00e4\u00e4n, ett\u00e4 nimikem\u00e4\u00e4rien supistuminen j\u00e4tt\u00e4\u00e4 k\u00e4\u00e4nn\u00f6skirjallisuudessa j\u00e4ljelle kolme p\u00e4\u00e4asiallista kategoriaa: a) kaavamaiset bestsellerit (\u201dJ\u00e4nnityksen mestari! K\u00e4\u00e4nn\u00f6soikeudet myyty 712 maahan!\u201d), b) laatuproosaksi br\u00e4nd\u00e4tty palkintokirjallisuus (\u201dKirjallinen sensaatio! Ylivoimainen Man Bookerin voittaja!\u201d) ja c) yliarvostetut suurnimet (Auster, Irving, Murakami). Painajaisteni huipentuma olisi, ett\u00e4 julkaistavat k\u00e4\u00e4nn\u00f6skirjat painottuisivat entist\u00e4kin selvemmin englanninkieliseen kulttuuripiiriin.<\/div>\n
<\/div>\n
En min\u00e4 silti suostu toivoani tyystin heitt\u00e4m\u00e4\u00e4n. Piipahdin taannoin Helsingin keskustassa siell\u00e4 Starbucksin takahuoneessa ja ilokseni huomasin, ett\u00e4 Lurra Editions oli taas julkaissut uuden k\u00e4\u00e4nn\u00f6ksen Thomas Bernhardilta, Kolme kertomusta<\/i>. Pieni\u00e4 mutta t\u00e4rkeit\u00e4 ilonaiheita n\u00e4m\u00e4 t\u00e4llaiset.<\/div>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Julkaistaanko Suomessa liikaa kirjoja? T\u00e4m\u00e4 kysymys her\u00e4tt\u00e4\u00e4 tunteita. Esit\u00e4n nyt kaksi mielipidett\u00e4,…<\/p>\n","protected":false},"author":66,"featured_media":693,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[],"acf":[],"platta":{"numLikes":0,"numComments":18,"category":null,"themes":[],"commercial_partner":null,"thumbnail":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/38\/2015\/03\/kirjapino.jpg","blog_id":38},"jetpack_featured_media_url":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/38\/2015\/03\/kirjapino.jpg","_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts\/50"}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/users\/66"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/comments?post=50"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts\/50\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":1936,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts\/50\/revisions\/1936"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/media\/693"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/media?parent=50"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/categories?post=50"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/tags?post=50"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}