{"id":51,"date":"2014-03-29T18:16:00","date_gmt":"2014-03-29T16:16:00","guid":{"rendered":"http:\/\/blogit.image.fi\/antiaikalainen\/teospari-jonka-soisin-monen-lukevan\/"},"modified":"2018-02-28T09:26:18","modified_gmt":"2018-02-28T07:26:18","slug":"teospari-jonka-soisin-monen-lukevan","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/teospari-jonka-soisin-monen-lukevan\/","title":{"rendered":"Teospari jonka soisin monen lukevan"},"content":{"rendered":"
<\/a><\/div>\n

On taas sellainen vaihe, etten pysty lukemaan juuri lainkaan fiktiota, ainakaan mielikseni. Kun tartun romaaniin, l\u00f6yd\u00e4n melkein joka sivulta sellaista, mihin haluaisin puuttua, mink\u00e4 haluaisin muuttaa, mit\u00e4 en voi kerta kaikkiaan hyv\u00e4ksy\u00e4. Etenkin jos romaani on suomalainen tai suomen kielelle k\u00e4\u00e4nnetty. Vieraalla kielell\u00e4 fiktion lukeminen onnistuu paremmin.<\/p>\n

Tilanteeseeni vaikuttaa se, ett\u00e4 ty\u00f6st\u00e4n parhaillaan omaa romaaniani. Aistini ovat herk\u00e4t virheiden havaitsemiseen, ja kaikki romaanit ovat t\u00e4ynn\u00e4 virheit\u00e4 sille, joka niit\u00e4 etsii. Etsiess\u00e4ni kaiken aikaa virheit\u00e4 omasta tekstist\u00e4ni en osaa lopettaa sit\u00e4 muiden kaunokirjailijoiden tekstej\u00e4 lukiessani. Niin se k\u00e4y.<\/p>\n

Mutta onneksi on hyvi\u00e4 tietokirjoja, voin keskitty\u00e4 niihin kun romaanit eiv\u00e4t maita. Faktakirjallisuutta lukiessani p\u00e4\u00e4sen irti virheidenetsimismoodista, kun huomioni suuntautuu tyylin, kerronnan ja komposition asemesta siihen, mist\u00e4 teksti puhuu ja mit\u00e4 se v\u00e4itt\u00e4\u00e4 tai ehdottaa. Olen joskus kirjoittanut blogissani, ett\u00e4 minun ajanvietekirjallisuuttani eiv\u00e4t ole dekkarit tai trillerit vaan taloudellisiin ja yhteiskunnallisiin teemoihin poleemisella k\u00e4rjell\u00e4 pureutuvat tietokirjat ja esseeteokset.<\/p>\n

Rakastan kirjoja, joista l\u00f6ytyy \u00e4ly\u00e4, rohkeutta, n\u00e4kemyst\u00e4 ja mielipiteit\u00e4. Taiteellisemmin motivoitunutta, montaignelaisessa hengess\u00e4 moni\u00e4\u00e4nisesti ja monimielisesti liihottelevaa esseistiikkaa jaksan toki lukea muutaman kirjan vuodessa, mutta l\u00e4ht\u00f6kohtaisesti arvostan asiaproosassa (niin tieteellisemm\u00e4ss\u00e4 kuin taiteellisemmassa) kyky\u00e4 sanoa suoraan, menn\u00e4 ytimiin. Moni\u00e4\u00e4nist\u00e4 ja monimielist\u00e4 py\u00f6rittely\u00e4 lukiessani minun tekee vain harvoin mieli kiitt\u00e4\u00e4 kirjoittajaa “esseen keinojen rikkaasta k\u00e4yt\u00f6st\u00e4” tai jostain vastaavasta korkealentoisuudesta, mutta sit\u00e4kin useammin tekee mieli moittia turhasta suunsoitosta. Tied\u00e4n toki, ett\u00e4 kirjallisella kent\u00e4ll\u00e4mme on niit\u00e4, jotka ajattelevat t\u00e4st\u00e4 aivan toisin kuin min\u00e4. Kaikin mokomin.<\/p>\n

Viime aikoina olen viihtynyt kahden ajankohtaisiin talouskysymyksiin keskittyv\u00e4n tuoreen kirjan parissa. Jussi Ahokkaan ja Lauri Holapan Rahatalous haltuun<\/i> ja Timo Harakan Suuri kiristys<\/i> ovat teospari, jonka toivoisin mahdollisimman monen lukevan. Ne auttavat kasvattamaan kriittisi\u00e4 kansalaistaitoja ja suhtautumaan lehtien taloussivujen uutisiin ja kommentaareihin terveen skeptisesti. Yhteinen nimitt\u00e4j\u00e4 Ahokkaalla, Holapalla ja Harakalla on valtavirtataloustieteen hegemonisten totuuksien haastaminen. Yksiulotteinen uusklassinen paradigma hallitsee talouspuhetta meill\u00e4 Suomessa viel\u00e4 selvemmin kuin Euroopan vanhoissa sivistysmaissa. Kuten Rahatalous haltuun<\/i> asian tiivist\u00e4\u00e4:<\/p>\n

Suomalaisten yliopistojen taloustieteellinen opetus ja tutkimus on yksinomaan uusklassista. Voidaan sanoa, ett\u00e4 yhdest\u00e4k\u00e4\u00e4n suomalaisesta yliopistosta ei l\u00f6ydy ainuttakaan ei-uusklassista tutkijaa. Tiedossamme ei ole yht\u00e4k\u00e4\u00e4n muuta maata, jossa heterodoksisilla taloustieteilij\u00f6ill\u00e4 olisi yht\u00e4 olematon asema. Vaikuttaa my\u00f6s silt\u00e4, ett\u00e4 suomalaiset toimittajat eiv\u00e4t koe tarpeelliseksi etsi\u00e4 vaihtoehtoja uusklassisten tutkijoiden n\u00e4kemyksille. Ortodoksiset ekonomistit esitell\u00e4\u00e4n suomalaisessa mediassa usein neutraaleina talouden asiantuntijoina.<\/i><\/p><\/blockquote>\n

Rahatalous haltuun<\/i> on monik\u00e4rkiohjus. Sit\u00e4 voi lukea taloustieteellisen\u00e4 pamflettina, johdatuksena j\u00e4lkikeynesil\u00e4iseen tutkimukseen tai ajankohtaisena yhteiskunnallisena puheenvuorona. Valtavirtataloustiede saa osakseen paneutuvaa ja perusteellista kritiikki\u00e4. Ahokas ja Holappa purkavat uusklassisten taloustieteilij\u00f6iden hellimi\u00e4 myyttej\u00e4, kuten tarinat hy\u00f6dykerahasta sek\u00e4 tarjontatekij\u00f6iden ensisijaisuudesta. “Mit\u00e4 raha on?” ei ole niin yksinkertainen kysymys kuin saattaisi kuvitella. Taloustieteen oppikirjojen mukaan raha on vaihdon v\u00e4line, mutta Ahokkaan ja Holapan mukaan se on varsin harhainen pelkistys. Tarkempi historiallis-antropologinen tutkimus osoittaa, ett\u00e4 raha on ennen kaikkea velkaa ja luottoa<\/i>. Toisin sanoen uusklassisen taloustieteen kuvaamaa vapaiden yksil\u00f6iden muodostamaa vaihtokauppataloutta ei ole ollut olemassa ihmiskunnan historiassa koskaan.<\/p>\n

Ahokas ja Holappa kokevat t\u00e4rke\u00e4ksi muuttaa Keynesin hengess\u00e4 rahatalouden instituutioita ja lis\u00e4t\u00e4 julkisen sektorin roolia kapitalistisessa yhteiskunnassa. Tavoitteeksi pit\u00e4isi asettaa t\u00e4ysty\u00f6llisyys kokonaiskysynt\u00e4\u00e4 s\u00e4\u00e4telem\u00e4ll\u00e4. Oikeanlaisella talouspolitiikalla kapitalistisesta rahataloudesta voidaan luoda vakaampi, ihmisille ja ymp\u00e4rist\u00f6lle yst\u00e4v\u00e4llisempi systeemi.<\/p>\n

Joku voisi sanoa, ett\u00e4 Ahokas ja Holappa luottavat melkoisen paljon julkisen vallan, eli poliitikkojen ja virkamiesten, kykyyn toimia kaukon\u00e4k\u00f6isesti. Rahatalous haltuun<\/i> on kuitenkin t\u00e4rke\u00e4 ajatusten her\u00e4tt\u00e4j\u00e4, vaikka ei kaikkia n\u00e4kemyksi\u00e4 kirjoittajien kanssa jakaisikaan. Kirjan t\u00e4rkein ansio on siin\u00e4, ett\u00e4 se opettaa kyseenalaistamaan valtavirtataloustieteilij\u00f6iden mantranomaiset iskulauseet. N\u00e4in\u00e4 aikoina se on t\u00e4rke\u00e4 taito, koska ekonomisteilla on enemm\u00e4n puhe- ja vaikutusvaltaa kuin kenties koskaan ennen.<\/p>\n

<\/a><\/div>\n

Talous on v\u00e4ist\u00e4m\u00e4tt\u00e4 politiikkaa, kuten Timo Harakan Suuri kiristys<\/i> osoittaa purkaessaan Euroopan talouskriisin anatomiaa. Politiikkaulottuvuus tulee n\u00e4kyviin jo siin\u00e4, kuinka tuo ilmi\u00f6 on julkisessa keskustelussa nimetty. Siit\u00e4 puhutaan velkakriisin\u00e4, vaikka oikeastaan se on pankkikriisi. Harakka muistuttaa, ett\u00e4 velka-asteiden hurja nousu Euroopassa oli seurausta rahalaitosten perikadosta. “Miksi siis puhutaan seurauksesta, eik\u00e4 syyst\u00e4? Miksei puhuta Euroopan pankkikriisist\u00e4?”<\/p>\n

Kun talouskriisi nimettiin velkakriisiksi, voitiin samalla osoittaa sormella julkista sektoria. Keynesil\u00e4inen ajatus kokonaiskysynn\u00e4n s\u00e4\u00e4telemisest\u00e4 ty\u00f6nnettiin syrj\u00e4\u00e4n velkojen ja vajeiden supistamiseen t\u00e4ht\u00e4\u00e4v\u00e4n kiristyspolitiikan tielt\u00e4. Uudeksi iskulauseeksi tuli varsinainen oksymoroni, laajentava supistaminen. <\/i>Sen p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4n\u00e4 oli “palauttaa luottamus” (eli sijoittajien luottamus) ja hintana sosiaalinen ep\u00e4toivo ja kurjistuminen. EU:n, EKP:n ja IMF:n muodostama troikka latoi varsinkin Kreikalle niin kovat rohdot, ett\u00e4 voidaan puhua jonkinlaisesta taloustieteellisest\u00e4 ihmiskokeesta, laboratoriona 11 miljoonan ihmisen kansallisvaltio.<\/p>\n

Puhuttaessa kiristyspolitiikasta paino todellakin on j\u00e4lkimm\u00e4isess\u00e4 sanassa: se on ja oli politiikkaa, vaikka sit\u00e4 toteuttivat rationaalisen ongelmanratkaisun nimeen vannovat teknokraatit. Oikeutuksensa kiristyspolitiikka pyrki hankkimaan valtavirtataloustieteest\u00e4, joka tarjosikin auliisti apuaan. Kaksi surullisen kuuluisaa tutkimusta nousi erityisen vaikutusvaltaiseen asemaan, toisesta vastasivat Alberto Alesina ja Silvia Ardagna, toisesta Kenneth Rogoff ja Carmen Reinhart. Edelliset v\u00e4ittiv\u00e4t, ett\u00e4 suuret menoleikkaukset johtavat melkein yht\u00e4 usein reippaaseen kasvuun kuin vastaavat menolis\u00e4ykset, j\u00e4lkimm\u00e4isten viestin\u00e4 taas oli, ett\u00e4 valtion velan noustessa 90 prosenttiin kansantuotteesta talouskasvu alkaa v\u00e4ist\u00e4m\u00e4tt\u00e4 hidastua. Molemmat tutkimukset murenivat k\u00e4siin, kun niit\u00e4 tarkasteltiin l\u00e4hemmin. Rogoffin ja Reinhartin teesin paljasti virheelliseksi taloustieteen opiskelija, joka havaitsi maailmankuulujen professorien sortuneen alkeelliseen laskuvirheeseen.<\/p>\n

Laajentava supistaminen<\/i> oli lopulta hatusta vedetty juttu, vailla vankkoja tieteellisi\u00e4 tai historiallisia perusteluja. Sen lopputulokset olivat surulliset: euroalueen ongelmamaiden kasvu tyrehtyi, velka-asteet pahentuivat ja menoleikkausten teho j\u00e4i selv\u00e4sti odotuksista. Ja ennen kaikkea: kiristyspolitiikka ei “palauttanut luottamusta”, sill\u00e4 ongelmamaiden velkapapereiden korot eiv\u00e4t l\u00e4hteneet laskuun. T\u00e4ystuhoa kylv\u00e4neen troikan pelasti lopulta yksi mies, EKP:n p\u00e4\u00e4johtaja Mario Draghi. Markkinapaniikki hellitti vasta kun Draghi astui esiin ja ilmoitti, ett\u00e4 EKP tekee mit\u00e4 tahansa, todellakin mit\u00e4 tahansa, euron pelastamiseksi. EKP:n rajatonta tulivoimaa ei yksik\u00e4\u00e4n sijoittaja uskaltanut uhmata. Samalla osoittautui oikeaksi kiristyspolitiikkaa voimakkaasti arvostelleen Paul de Grauwen teesi euroa rasittavasta pelkokertoimesta. Velkakirjojen korkojen hurja nousu johtui valtaosin muusta kuin veloista ja vajeista.<\/p>\n

Surkuhupaista on, ett\u00e4 vaikka IMF my\u00f6nsi kiristyspolitiikan karilleajon, EU:n komissio ja etenkin talouskomissaari Olli Rehn ei vastaavaan itsetutkiskeluun kyennyt. Harakka ei s\u00e4\u00e4st\u00e4 sanojaan kritisoidessaan Brysselin teknokraatteja:<\/p>\n

Olli Rehn on ilmoittanut, ett\u00e4 komissio ei nojaa yhteen ainoaan talousteoriaan tai oppiin. Ei virallisesti. Muta ideologisesti kyll\u00e4: komissio toisti perusteluita, valikoi tosiasioita, rajasi tulkintoja sek\u00e4 m\u00e4\u00e4ritteli syy-seuraus-suhteita siten, ett\u00e4 se noudatti johdonmukaisesti Alesinan ja Trichet’n filosofiaa nopeasti parantavasta budjettisopeutuksesta.<\/i><\/p><\/blockquote>\n

Ent\u00e4p\u00e4 t\u00e4st\u00e4 eteenp\u00e4in? Harakka nostaa esiin saksalaisen sosiologin Ulrich Beckin varoituksen siit\u00e4, ett\u00e4 euro on luomassa ymp\u00e4rilleen saksalaisen Euroopan, vaikka Thomas Mann varoitti moisesta. Vaihtoehtoina siis ovat eurooppalainen talousliitto tai saksalainen rahaliitto. J\u00e4lkimm\u00e4isess\u00e4 kaikki muut sopeutuvat Saksan tarpeisiin. Ei kuulosta hyv\u00e4lt\u00e4.<\/p>\n

Harakan kirjasta voi sanoa saman kuin Ahokkaan ja Holapan kirjasta: ei tarvitse allekirjoittaa kaikkia h\u00e4nen johtop\u00e4\u00e4t\u00f6ksi\u00e4\u00e4n saadakseen siit\u00e4 irti paljon. En ole lukenut \u00e4idinkielell\u00e4ni yht\u00e4 hyv\u00e4\u00e4 ja selke\u00e4\u00e4 esityst\u00e4 Euroopan talouskriisin taustoista. Suuri kiristys <\/i>on kaiken lis\u00e4ksi nautinnollisen ter\u00e4v\u00e4sti kirjoitettua asiaproosaa, toisin kuin akateemisen kuivakka Rahatalous haltuun<\/i>.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

On taas sellainen vaihe, etten pysty lukemaan juuri lainkaan fiktiota, ainakaan mielikseni.…<\/p>\n","protected":false},"author":66,"featured_media":694,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[],"acf":[],"platta":{"numLikes":0,"numComments":12,"category":null,"themes":[],"commercial_partner":null,"thumbnail":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/38\/2015\/03\/Rahatalous-haltuun.jpg","blog_id":38},"jetpack_featured_media_url":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/38\/2015\/03\/Rahatalous-haltuun.jpg","_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts\/51"}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/users\/66"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/comments?post=51"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts\/51\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":1937,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts\/51\/revisions\/1937"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/media\/694"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/media?parent=51"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/categories?post=51"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/tags?post=51"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}