{"id":52,"date":"2014-03-23T11:29:00","date_gmt":"2014-03-23T09:29:00","guid":{"rendered":"http:\/\/blogit.image.fi\/antiaikalainen\/dfw-tutuksi-lyhytproosalla\/"},"modified":"2018-02-28T09:26:18","modified_gmt":"2018-02-28T07:26:18","slug":"dfw-tutuksi-lyhytproosalla","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/dfw-tutuksi-lyhytproosalla\/","title":{"rendered":"DFW tutuksi lyhytproosalla"},"content":{"rendered":"
<\/a><\/div>\n

<\/span><\/span><\/div>\n
Tuttavani Facebook-sein\u00e4ll\u00e4 kerrottiin, ett\u00e4 David Foster Wallacen vasta suomeksi julkaistu lyhytproosakokoelma Vastenmielisten tyyppien lyhyit\u00e4 haastatteluja<\/i> on Akateemisen Kirjakaupan myydyimpien listalla sijalla viisi. Onhan se ilonaihe, vaikka ei kyseisen kirjan merkitt\u00e4vyys sen myyntipotentiaaliin tiivistyk\u00e4\u00e4n, eik\u00e4 siit\u00e4 varmaan mit\u00e4\u00e4n suurta k\u00e4\u00e4nn\u00f6skirjahitti\u00e4 tule.<\/o:p><\/span><\/span><\/div>\n
<\/div>\n
Ensimm\u00e4inen Wallace-suomennos, esseekokoelma Hauskaa mutta ei koskaan<\/i> en\u00e4\u00e4<\/i> myi k\u00e4sitt\u00e4\u00e4kseni varsin v\u00e4h\u00e4n. Huomiota se toki sai, vaikka julkinen vastaanotto (siis lehtikritiikit) ei kaikilta osin asiantuntemuksellaan h\u00e4ik\u00e4issyt. Mutta hyv\u00e4 ett\u00e4 huomattiin.<\/o:p><\/span><\/span><\/div>\n
<\/div>\n
Uusi lyhytproosakokoelma sai paljon tilaa ja suitsutusta Helsingin Sanomissa, mik\u00e4 eitt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 on edesauttanut sen myynti\u00e4 Akateemisen Kirjakaupan lippulaivamyym\u00e4l\u00e4ss\u00e4 Helsingin ydinkeskustassa. Hesarin kriitikko Ky\u00f6sti Niemel\u00e4 tiivist\u00e4\u00e4 ansiokkaasti<\/span><\/a> Wallacen lyhytproosan teemoja, tekniikoita ja tunnuspiirteit\u00e4. En ole viel\u00e4 lukenut suomennosta, vaikka olen sen ostanut, joten en pysty ottamaan kantaa siihen, kuinka hyvin Juhani Lindholm on onnistunut tulkitsemaan Wallacea suomeksi. Teht\u00e4v\u00e4 ei ole helppo. Alkuteosta Brief Interviews with Hideous Men<\/i> lukiessani olen joskus pohdiskellut, miten k\u00e4\u00e4nt\u00e4isin tiettyj\u00e4 kohtia \u00e4idinkielelleni, ja joutunut nopeasti tunnustamaan k\u00e4\u00e4nt\u00e4j\u00e4n taitojeni rajallisuuden tavallista perusproosaa huomattavasti monikerroksellisemmassa tekstiss\u00e4.<\/o:p><\/span><\/span><\/div>\n

<\/span><\/span><\/div>\n

<\/span><\/span><\/div>\n
***<\/span><\/span><\/div>\n

<\/span><\/span><\/div>\n
<\/div>\n
Wallacen lauseoppi ei todellakaan edusta perusproosaa. H\u00e4nen pitk\u00e4t ja polveilevat virkkeens\u00e4 nyrj\u00e4ht\u00e4v\u00e4t t\u00e4m\u00e4n t\u00e4st\u00e4 introspektioon, palaavat omiin premisseihins\u00e4, ep\u00e4ilev\u00e4t niit\u00e4, kyseenalaistavat ne, vaihtavat \u00e4kkiarvaamatta suuntaa. Lukiessa tulee tunne, ettei Wallace kirjoittanut ainuttakaan proosakatkelmaa olematta kaiken aikaa tietoinen teksti\u00e4 ja ilmaisua m\u00e4\u00e4rittelevist\u00e4 konventioista, valmiina koettelemaan ja horjuttamaan niit\u00e4. Siltik\u00e4\u00e4n h\u00e4nen ylivirittynyt kirjallinen tietoisuutensa ja yli\u00e4lyllist\u00e4v\u00e4 sensibiliteettins\u00e4 ei tee h\u00e4nen proosastaan abstraktia, steriili\u00e4, el\u00e4m\u00e4lle vierasta.<\/span><\/o:p><\/span><\/span><\/div>\n

<\/span><\/span><\/div>\n
Ihailtavinta ja kadehdittavinta Wallacella on h\u00e4nen erehtym\u00e4t\u00f6n korvansa kielen vivahteille ja lauseiden rytmeille. En tied\u00e4 montakaan kirjailijaa, joka osaisi yht\u00e4 vakuuttavasti niitata emootion painettuun sanaan. Wallacen henkil\u00f6hahmot tulevat el\u00e4viksi nimenomaan puheen eiv\u00e4tk\u00e4 perinteisen karakterisoinnin kautta. Siin\u00e4 piilee my\u00f6s h\u00e4nen lyhytproosansa voima (ja k\u00e4\u00e4nt\u00e4j\u00e4n kannalta varmasti my\u00f6s vaikeus: ei ole helppoa taivuttaa soljuvaa englanninkielist\u00e4 proosapuhetta yht\u00e4 soljuvaksi suomenkieliseksi proosapuheeksi ja samalla s\u00e4ilytt\u00e4\u00e4 siin\u00e4 riitt\u00e4v\u00e4 m\u00e4\u00e4r\u00e4 merkityskerrostumia.) <\/span><\/div>\n
Olen lukenut Brief Interviews with Hideous Menin<\/i> l\u00e4hes koirankorville ja pid\u00e4n sit\u00e4 yhten\u00e4 t\u00e4rkeist\u00e4 kirjoistani. Siit\u00e4 huolimatta on pakko sanoa, ett\u00e4 Wallacen p\u00e4\u00e4teoksen Infinite Jestin<\/i> rinnalla h\u00e4nen lyhytproosatekstins\u00e4 tuntuvat jotenkin alaviitteenomaisilta. Wallace oli pitk\u00e4n proosan mies, maksimalismin esteetikko. Puhtaasti lyhytproosan saralla Wallacea parempia ja vaikuttavampia ovat h\u00e4nt\u00e4 vanhemman polven tekij\u00f6ist\u00e4 esimerkiksi Donald Barthelme ja h\u00e4nen aikalaisistaan George Saunders.<\/o:p><\/span><\/span><\/div>\n
Hesarin arvostelussa Niemel\u00e4 kirjoittaa, ett\u00e4 “Juhani Lindholmin <\/i><\/span>huikea suomennos sis\u00e4lt\u00e4\u00e4 proosaa, jollaista ei ole aikaisemmin ollut olemassa suomeksi.”<\/i>  Tavallaan totta, tavallaan ei. Onhan esimerkiksi Barthelmea, Wallacen innoittajaa ja esikuvaa, julkaistu suomeksi (en tosin ole lukenut Barthelmea kuin alkukielell\u00e4, joten en voi taaskaan ottaa kantaa suomennoksiin). Lis\u00e4ksi Wallace on vaikuttanut moniin aiemmin suomennettuihin jenkkikirjailijoihin, esimerkiksi Jennifer Eganin romaanissa Aika suuri h\u00e4m\u00e4ys<\/i> on yksi luku kirjoitettu Wallace-pastissiksi niin tyylin kuin teemojenkin tasolla. Ent\u00e4p\u00e4 kotimaiset lyhytprosaistit? Vaikkapa Juha Sepp\u00e4l\u00e4n Super Marketissa<\/i> voi n\u00e4hd\u00e4 perheyht\u00e4l\u00e4isyytt\u00e4 Wallacen lyhytproosan kanssa, vaikka lauseopin ja kerronnan tasolla erot ovatkin ilmeisi\u00e4.<\/span><\/o:p><\/span><\/span><\/div>\n

<\/span><\/span><\/div>\n
***<\/span><\/span><\/div>\n

<\/span><\/span><\/div>\n
Facebookissa t\u00f6rm\u00e4sin pariinkin Wallace-keskusteluketjuun Hesarin arvostelun ilmestyt<\/span><\/span>ty\u00e4. Varsin monesta kommentista piirtyi esiin odotus siit\u00e4, ett\u00e4 Wallacen lyhytproosa edustaisi kirjallisen uudistajaheeroksen irtiottoa perinteisen n
\novellistiikan keinoista. Jos tuollaisella odotuksella l\u00e4htee lukemaan uutta suomennosta (tai melkein mit\u00e4 tahansa Wallacen teosta) joutuu todenn\u00e4k\u00f6isesti enemm\u00e4n tai v\u00e4hemm\u00e4n pettym\u00e4\u00e4n. Toki Wallace oli uudistaja ja kokeilija, mutta samalla h\u00e4n oli paljon muutakin, eik\u00e4 h\u00e4nt\u00e4 pit\u00e4isi l\u00e4hesty\u00e4 pelkk\u00e4n\u00e4 innovaattorina, postmodernin jenkkiproosan t&k-osaston hulluna tiedemiehen\u00e4. Useammassakin yhteydess\u00e4 Wallace toi esiin sen, ett\u00e4 kaunokirjallisuutta marginalisoi kaksi vastakkaista voimaa: toisaalta avoimen kaupallinen ja kaavamainen bestseller-proosa, toisaalta rikkiviisas, itseens\u00e4 k\u00e4pertyv\u00e4 avantgardismi, “kato \u00e4iti, ilman k\u00e4si\u00e4!”-proosa, kuten Wallace sellaista nimitti.<\/span><\/div>\n
Jos kokeilija-Wallace on yksi totuus, niin toinen totuus on korjaaja-Wallace. H\u00e4n nimitt\u00e4in oli sit\u00e4 mielt\u00e4, ett\u00e4 John Barthin, Robert Cooverin, William Gaddisin ja Thomas Pynchonin kaltaiset postmodernit titaanit olivat vieneet kertomakirjallisuutta v\u00e4\u00e4rille raiteille, vaikka samalla my\u00f6s arvosti heit\u00e4, varsinkin Pynchonia, jonka vaikutus n\u00e4kyy selv\u00e4sti Wallacen varhaiskyps\u00e4ss\u00e4 esikoisromaanissa The Broom of the System<\/i>. Wallace nimesi postmodernit titaanit “is\u00e4nmurhansa kohteiksi”. H\u00e4nen mielest\u00e4\u00e4n itsetietoinen ja ironinen postmoderni fiktio on teoreettisesti sofistikoitunutta ja teknisesti taitavaa, mutta pahimmillaan sielutonta. Se ei k\u00e4\u00e4nny lukijaa kohti eik\u00e4 n\u00e4in ollen kykene my\u00f6sk\u00e4\u00e4n luomaan edellytyksi\u00e4 kirjailijan ja lukijan v\u00e4liselle inhimilliselle kohtaamiselle, jota Wallace piti oman kirjallisen eetoksensa t\u00e4rkeimp\u00e4n\u00e4 pyrkimyksen\u00e4. Kaunokirjallisuuden teht\u00e4v\u00e4 on kertoa, mit\u00e4 on olla “fucking human being”.<\/o:p><\/span><\/span><\/div>\n
Postmodernit titaanit onnistuivat <\/span>tuulettamaan yksioikoisia ja naiiveja k\u00e4sityksi\u00e4 romaanikerronnasta, mutta varsinkaan John Barthilla ei ollut tarjota niiden tilalle mit\u00e4\u00e4n muuta kuin loputonta itsereflektiota. Omassa tuotannossaan Wallace ei kuitenkaan pyrkinyt tuhoamaan “is\u00e4nmurhansa kohteiden” kirjallisia <\/span>aikaansaannoksia, vaan pikemminkin halusi pelastaa niiden edustaman ensyklopedisen proosakerronnan kielen solipsismilta. Tausta-ajatuksena Wallacella oli wittgensteinilainen ajatus kielest\u00e4 yhteyksien luojana.<\/o:p><\/span><\/span><\/div>\n
Lawrence Buell vertaa Pynchonin Gravity’s Rainbow’ta<\/i>ja Wallacen Infinite Jesti\u00e4 <\/i>tuoreessa amerikkalaista kertomakirjallisuutta tarkastelevassa teoksessaan The Dream of the Great American Novel<\/i>. Buell korostaa, ett\u00e4 Wallace samaan aikaan jatkoi Pynchonin aloittamaa postmodernia kirjallista projektia ja vei sit\u00e4 uusiin ulottuvuuksiin:<\/o:p><\/span><\/span><\/div>\n
<\/div>\n
In Gravity’s Rainbow drugs and virtual reality simulation (cinema especially) figure alternately as avenues of escape and instruments of top-down manipulation. In Infinite Jest, the institutions of recreation themselves, both individual and mass scale, have become more formidable threats than bombs or rockets or other military hardware.<\/span><\/i><\/o:p><\/span><\/span><\/div>\n
Vasta suomennettu lyhytproosateos ilment\u00e4\u00e4 Wallacen kirjallisesta eetoksesta kumpuavia pyrkimyksi\u00e4 traagisen kehystyksen avulla. Se on t\u00e4ynn\u00e4 monologimuotoon kirjoitettua puhetta, joissa henkil\u00f6hahmot (enimm\u00e4kseen miehet) puhuvat seksuaalisista ja emotionaalisista pakkomielteist\u00e4\u00e4n omaan narsismiinsa ja psykopatologihinsa lukkiutuneina. Haastattelup\u00e4tkist\u00e4 on h\u00e4ivytetty haastattelijan kysymykset, mik\u00e4 korostaa puhujien kyvytt\u00f6myytt\u00e4 vuorovaikutukseen. Kuitenkin heit\u00e4 j\u00e4yt\u00e4\u00e4 kaiken aikaa yhteyksien luomisen tarve, he vain rakastavat ja inhoavat itse\u00e4\u00e4n liikaa voidakseen p\u00e4\u00e4st\u00e4\u00e4 l\u00e4helleen ket\u00e4\u00e4n toista. T\u00e4st\u00e4 maaper\u00e4st\u00e4 nousevat depressio, addiktiot, v\u00e4kivaltaisuus. Wallacen tuotannon avainsanoja on Barthia vastaan polemisoivan <\/span>“Westward The Course Of Empire Takes Its Way” -novellin lopussa lukijalle suunnattava puhuttelu: “You are loved”. Vastenmielisten tyyppien lyhyit\u00e4 haastatteluja<\/i> kuvastaa osaltaan sit\u00e4, mink\u00e4laiset sosiaaliset ja psykologiset mekanismit est\u00e4v\u00e4t tuollaisten merkityksellisten yhteyksien syntymisen.<\/span><\/o:p><\/span><\/span><\/div>\n
Ainakin t\u00e4m\u00e4 on yksi mahdollinen tulkinta kirjan teksteist\u00e4. Vaihtoehtoisiakin on vaikka kuinka paljon.<\/span><\/o:p><\/span><\/span><\/div>\n

<\/p>\n

 <\/span>
<\/span><\/o:p><\/span><\/div>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Tuttavani Facebook-sein\u00e4ll\u00e4 kerrottiin, ett\u00e4 David Foster Wallacen vasta suomeksi julkaistu lyhytproosakokoelma Vastenmielisten tyyppien…<\/p>\n","protected":false},"author":66,"featured_media":696,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[],"acf":[],"platta":{"numLikes":0,"numComments":9,"category":null,"themes":[],"commercial_partner":null,"thumbnail":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/38\/2015\/03\/dfw.jpg","blog_id":38},"jetpack_featured_media_url":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/38\/2015\/03\/dfw.jpg","_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts\/52"}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/users\/66"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/comments?post=52"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts\/52\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":1938,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts\/52\/revisions\/1938"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/media\/696"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/media?parent=52"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/categories?post=52"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/tags?post=52"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}