{"id":55,"date":"2014-02-25T11:15:00","date_gmt":"2014-02-25T09:15:00","guid":{"rendered":"http:\/\/blogit.image.fi\/antiaikalainen\/yrmyyden-poetiikkaa\/"},"modified":"2018-02-28T09:26:19","modified_gmt":"2018-02-28T07:26:19","slug":"yrmyyden-poetiikkaa","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/yrmyyden-poetiikkaa\/","title":{"rendered":"Yrmyyden poetiikkaa"},"content":{"rendered":"
<\/div>\n
<\/a><\/div>\n

Olen vanha katkera mies. Ehk\u00e4 siksi minusta tuntuu lohdulliselta lukea toisten vanhojen katkerien miesten kirjoja.<\/p>\n

Juhani Suomen Toisinajattelevan tasavaltaa<\/i> edustaa \u00e4rh\u00e4kk\u00e4\u00e4 p\u00e4iv\u00e4kirjaproosaa, merkinn\u00e4t alkavat tammikuun alusta 2013 ja p\u00e4\u00e4ttyv\u00e4t saman vuoden kes\u00e4kuun loppuun. Kekkostutkijaksi ristitty Suomi kiivailee ymp\u00e4rill\u00e4\u00e4n rehottavaa aikalaishulluutta vastaan vuoroin pisteli\u00e4\u00e4sti ja sarkastisesti, vuoroin alistuneesti ja murheellisesti. Aikalaishulluutta edustavat niin Talvivaaran ymp\u00e4rist\u00f6katastrofi, tieteelliselle perustutkimukselle vahinkoa tekev\u00e4 yliopistouudistus (jota p\u00e4\u00e4ministeri tyylilleen uskollisesti luonnehtii “fantastiseksi”) kuin eripuraisen hallituksen toilailut verop\u00e4\u00e4t\u00f6ksiss\u00e4, Kreikan vakuuksissa sek\u00e4 sote- ja kuntauudistuksessa (Suomi taivastelee varsin aiheellisesti konsulttidemokratiaa: esimerkiksi osinkoverolinjaukset hallitus teki alun perin elinkeinoel\u00e4m\u00e4n lobbareilta p\u00f6yd\u00e4n alta saatujen laskelmien pohjalta).<\/p>\n

Toisinajattelevan tasavallassa<\/i> toistuu useamman kerran tilanne, jossa Suomi tuudittautuu herkk\u00e4\u00e4n tunnelmaan luonnonilmi\u00f6iden \u00e4\u00e4rell\u00e4, mutta joutuu julmasti temmatuksi pois idyllist\u00e4\u00e4n inhan arkisen todellisuuden muistuttaessa olemassaolostaan. “Kuinka nopeasti juhannusy\u00f6n taika voikaan raueta. T\u00e4ll\u00e4k\u00e4\u00e4n kerralla siihen ei vaadittu muuta kuin tarttuminen lukematta j\u00e4\u00e4neisiin p\u00e4iv\u00e4lehtiin”, Suomi purkaa syd\u00e4nt\u00e4\u00e4n p\u00e4iv\u00e4kirjalleen.<\/p>\n

Erityisen pisteli\u00e4\u00e4sti Suomi kirjoittaa johtavasta hallituspuolueesta, jonka kahdessa p\u00e4\u00e4pirussa Jyrki Kataisessa ja Alexander Stubbissa henkil\u00f6ityy EU- ja Nato-intoileva ajan henki. Jos takavuosina kokoomuksen karikatyyri oli kodin, uskonnon ja is\u00e4nmaan kolmiyhteytt\u00e4 julistava kyp\u00e4r\u00e4pappi, niin nyt sen korvaa mittatilauspukuun sonnustautuva euroatlanttinen kosmopoliitti, joka “j\u00e4hmettynyt ikihymy huulillaan ilment\u00e4\u00e4 jo habituksellaan ‘eurooppalaisuuden’ ylivoimaa ‘sysi-suomalaisuuteen’ verrattuna.”<\/p>\n

T\u00e4t\u00e4 eilen syntynytt\u00e4, historiatonta “eurooppalaisuutta” s\u00e4vytt\u00e4\u00e4 lapsenuskoinen optimismi, joka selvimmin ilmenee Stubbin hahmossa. Suomi vuodattaa estoitta sappea kommentoidessaan ulkomaankauppaministerin sanomisia ja tekemisi\u00e4 nimitt\u00e4en t\u00e4t\u00e4 milloin “valtakunnantwiittaajaksi”, milloin “politiikan p\u00e4iv\u00e4ns\u00e4teeksi”. Stubbin suusta karkailevat sammakot her\u00e4tt\u00e4v\u00e4t Suomessa suoranaista vahingoniloa, eik\u00e4 h\u00e4n malta olla historiantutkijan auktoriteetillaan ojentamatta positiivisuuteensa pakahtuvaa Stubbia, joka v\u00e4itt\u00e4\u00e4 euron olevan “Euroopan historian vakain valuutta”.<\/p>\n

Toisinajattelevan tasavaltaa<\/i> on paikoin tuskaista, jopa depressiivist\u00e4 luettavaa. Suomella ei ole hyv\u00e4\u00e4 sanottavaa juuri muista kuin Paasikivest\u00e4 ja Kekkosesta, l\u00e4hes kaikki nykyajan vaikuttajat ovat h\u00e4nen silmiss\u00e4\u00e4n joko murheellisia tai toivottomia tapauksia. Eik\u00e4 Suomi peittele kirjoittamisensa motiivia, oikeamieliseksi kokemaansa kiukkua: h\u00e4n my\u00f6nt\u00e4\u00e4 joutuvansa tolaltaan n\u00e4hdess\u00e4\u00e4n ymp\u00e4rill\u00e4\u00e4n v\u00e4\u00e4ryytt\u00e4. Ja v\u00e4\u00e4ryytt\u00e4h\u00e4n nykyajassa riitt\u00e4\u00e4. Kuvaavana voi pit\u00e4\u00e4 kirjan loppulausetta, jossa Seitsem\u00e4n veljeksen<\/i> Juhania mukaillen Suomi puuskahtaa t\u00e4m\u00e4n maailman olevan vain tunkiokasa, ei muuta.<\/p>\n

Tummista s\u00e4vyist\u00e4 huolimatta Toisinajattelevan tasavaltaa<\/i> sis\u00e4lt\u00e4\u00e4 my\u00f6s palkitsevaa mustaa huumoria ja komiikkaa. V\u00e4lill\u00e4 se tosin on tahatontakin: esimerkiksi kun Suomi taivastelee kansanradiomaiseen tyyliin ministerien hotellilaskuja ja ynn\u00e4ilee kuinka r\u00e4ike\u00e4sti ne rikkovat valtion matkaohjes\u00e4\u00e4nt\u00f6\u00e4 (jota h\u00e4nen mielest\u00e4\u00e4n pit\u00e4isi tietysti kirist\u00e4\u00e4). S\u00e4ttivi\u00e4, kiukuttelevia lauseita olisi ty\u00f6l\u00e4s lukea, elleiv\u00e4t ne samalla my\u00f6s huvittaisi ja jollain tapaa hellytt\u00e4isi tosikkomaisuudellaan. Paras musta huumori ja komiikka kumpuaa kuitenkin Suomen oikeamielisen kiukun jalostamista h\u00e4ijyn sarkastisista kiteytyksist\u00e4, jotka parhaimmillaan nousevat tekstimassan keskelt\u00e4 viekkaasti, itsest\u00e4\u00e4n meteli\u00e4 pit\u00e4m\u00e4tt\u00e4 ja punchlineaan alleviivaamatta. Toisinajattelevan tasavaltaa<\/i> on kovin ep\u00e4tasainen kirja, mutta sen parhaat jaksot ovat pisteli\u00e4isyydess\u00e4\u00e4n verratonta aikalaiskommentaaria, vaikka Suomi ei yrmyn asiaproosaan saralla aivan Erno Paasilinnan edustamaan mestaruussarjaan asti yll\u00e4k\u00e4\u00e4n.<\/p>\n

Suomelle kunniaksi on my\u00f6s se, ett\u00e4 h\u00e4n on aidosti toisinajatteleva nykyisiin vallanpit\u00e4jiin n\u00e4hden. Siin\u00e4 mieless\u00e4 kirjan nimess\u00e4 ei ole tippaakaan liioittelua. Vastustajilleen Suomi antaa kannanotoillaan yllin kyllin aihetta leimata h\u00e4net suomettuneisuuden reliikiksi ja Kekkoslovakian haamuksi. Paitsi ett\u00e4 se on aivan liian helppo l\u00e4ht\u00f6kohta kritiikille.<\/p>\n

Toki Suomi tunnustautuu Paasikiven ja Kekkosen mieheksi, mutta h\u00e4nen perustelunsa eiv\u00e4t ole kylm\u00e4\u00e4n sotaan sidottuja, vaan h\u00e4n vetoaa kansainv\u00e4lisen politiikan ajasta aikaan s\u00e4ilyviin tosiseikkoihin. Toisin sanoen h\u00e4n kokee olevansa klassisen reaalipolitiikan edustaja: maailmann\u00e4ytt\u00e4m\u00f6ll\u00e4 toimivat vain valtiot, vain voimaolosuhteet huomioidaan eik\u00e4 kansalaismielipidett\u00e4 pid\u00e4 sotkea ulkopolitiikan linjanvetoihin. Suomen kohdalla reaalipolitiikka sanelee sen, ett\u00e4 emme puutu suurvaltojen (Ven\u00e4j\u00e4n tai Yhdysvaltojen) sis\u00e4isiin asioihin, koska moisista seikkailuista ei koidu maallemme mink\u00e4\u00e4nlaista hy\u00f6ty\u00e4 mutta saattaa koitua suunnatonta vahinkoa. Maailman omaksitunnoksi Olof Palmen hengess\u00e4 maamme ei miss\u00e4\u00e4n tapauksessa pid\u00e4 ruveta saati liittoutua sotilaallisesti, vaikka “Nato-\u00e4nkyr\u00e4t” siihen pyrkiv\u00e4tkin kansalaismielipiteest\u00e4 piittaamatta,<\/p>\n

Olen monesta asiasta eri mielt\u00e4 Suomen kanssa. En esimerkiksi usko, ett\u00e4 poliittisen realismin “klassisista opinkappaleista” olisi ikuisesti p\u00e4tev\u00e4ksi, muuttumattomaksi ulkopolitiikan ohjenuoraksi. Miksi sitten Suomen tuskaisa ja raskasmielinen p\u00e4iv\u00e4kirjaproosa ainakin pienin\u00e4 annoksina viihdytt\u00e4\u00e4 ja jopa lohduttaa minua? Osittain varmasti siksi, ett\u00e4 pakkopositiivisuudesta ja postpolitiikasta kumpuavat ajan ilmi\u00f6t (tai ajan sairaudet) ahdistavat minua samalla tavalla kuin Suomea, lukukokemuksessa on siten jonkinlaisen henkisen kohtalotoveruuden juonne (vaikka poliittisesti olemmekin eri linjoilla). Mutta ehk\u00e4 t\u00e4rkein syy on Suomen edustama yrmyyden poetiikka, jossa suoraan sanominen on korkein hyve, tyylillisen hienostelun kustannuksella. Teksti tuntuu todelta, suorastaan kitker\u00e4n todelta. Siin\u00e4 voi haistaa sappinesteen.<\/p>\n

Se on merkityksellist\u00e4 inhimillisesti, vaikka ei olekaan merkityksellist\u00e4 taiteellisesti tai esteettisesti.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Olen vanha katkera mies. Ehk\u00e4 siksi minusta tuntuu lohdulliselta lukea toisten vanhojen…<\/p>\n","protected":false},"author":66,"featured_media":698,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[],"acf":[],"platta":{"numLikes":0,"numComments":10,"category":null,"themes":[],"commercial_partner":null,"thumbnail":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/38\/2015\/03\/suomen-kirja.jpg","blog_id":38},"jetpack_featured_media_url":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/38\/2015\/03\/suomen-kirja.jpg","_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts\/55"}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/users\/66"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/comments?post=55"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts\/55\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":1941,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts\/55\/revisions\/1941"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/media\/698"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/media?parent=55"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/categories?post=55"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/tags?post=55"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}