{"id":57,"date":"2014-01-14T19:13:00","date_gmt":"2014-01-14T17:13:00","guid":{"rendered":"http:\/\/blogit.image.fi\/antiaikalainen\/kirjan-tulevaisuudesta\/"},"modified":"2018-02-28T09:26:19","modified_gmt":"2018-02-28T07:26:19","slug":"kirjan-tulevaisuudesta","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/kirjan-tulevaisuudesta\/","title":{"rendered":"Kirjan tulevaisuudesta"},"content":{"rendered":"
<\/a><\/div>\n


<\/i><\/span>Helsingin Sanomat (13.1.2014) teki jutun<\/a> kirjan ja kirjallisuuden tulevaisuudesta. Olin siin\u00e4 mukana omine n\u00e4kemyksineni yhdess\u00e4 Mikko Aarnen, Anna-Riikka Carlsonin ja Leevi Lehdon kanssa.<\/i><\/span>

<\/i><\/span>Juttua varten raapustin vapaasti r\u00f6nsyilev\u00e4n sikerm\u00e4n omia aavistelujani. Olennaisimmat asiat varmaankin nousivat esiin Hesarin jutussa, mutta laitan kuitenkin t\u00e4nne blogiin hieman editoidun version siit\u00e4 mit\u00e4 tuli Hesarin toimittajalle raapustettua:<\/i><\/span>

<\/span><\/p>\n

El\u00e4mme todellakin murrosaikaa, joka laittaa uuteen uskoon rakenteet kirjallisuuden ymp\u00e4rilt\u00e4, niin kaupalliset, tuotannolliset kuin lukemiseen liittyv\u00e4t rakenteet. Kyse ei kuitenkaan ole siit\u00e4, ett\u00e4 siirtyisimme kokonaan uuteen maailmaan. Ei suinkaan, monet vanhasta maailmasta tutut asiat s\u00e4ilyv\u00e4t, mutta sulautuvat t\u00e4h\u00e4n uuteen maailmaan ja muuttavat samalla muotoaan.<\/span><\/div>\n

<\/span><\/div>\n
1) Yleisell\u00e4 tasolla:<\/span><\/div>\n

<\/span><\/div>\n
Siirtym\u00e4 sanan ja merkityksen kulttuurista \u00e4\u00e4nen ja kuvan kulttuuriin jatkuu ja voimistuu. T\u00e4m\u00e4 siirtym\u00e4h\u00e4n on ollut n\u00e4ht\u00e4viss\u00e4 jo kymmeni\u00e4 vuosia, eik\u00e4 kyse ole mist\u00e4\u00e4n radikaalista katkoksesta vaan l\u00e4hinn\u00e4 siit\u00e4 ett\u00e4 sana ja merkitys sulautuvat ja nivoutuvat \u00e4\u00e4neen ja kuvaan monin uusin tavoin. Kuvavirrat ymp\u00e4rill\u00e4mme ovat useimmiten k\u00e4sikirjoitettua, <\/wbr>kertomuksellistettua kuvavirtaa eli rakentuvat pohjimmiltaan sanan ja merkityksen ymp\u00e4rille. Mutta t\u00e4m\u00e4 kulttuurin vahvempi visualisoituminen vaikuttaa kyll\u00e4 siihen, mill\u00e4 tavalla orientoidumme maailmassa.<\/span><\/div>\n

<\/span><\/div>\n
Omalta kohdaltani olen huomannut, ett\u00e4 ns. balzacilainen epiikka, jonka juuret ovat 1800-lukulaisessa romaanissa, puhuttelee minua enemm\u00e4n tv-sarjan muodossa kuin kirjamuodossa. Jonathan Franzen ja moni muukin kirjailija on enemm\u00e4n tai v\u00e4hemm\u00e4n avoimesti surrut kaunokirjallisuuden kulttuurisen relevanssin v\u00e4henemist\u00e4. Romaaneilla ei ole samanlaista vaikutusvoimaa kuin kirjallisuuden kulta-aikoina viime vuosisadalla, eiv\u00e4tk\u00e4 ne puhuttele suuria joukkoja samalla tavalla kuin elokuvat ja tv-sarjat. <\/span><\/div>\n

<\/span><\/div>\n
Mutta ei t\u00e4m\u00e4 ole suinkaan ensimm\u00e4inen kerta, kun kirjallisuuden ja kirjailijuuden muodot ja merkitykset joutuvat koetukselle. Olemme kulkeneet pitk\u00e4n matkan muinaisista taruista, myyteist\u00e4 ja runoista nykymuotoiseen kaunokirjallisuuteen eik\u00e4 ole mit\u00e4\u00e4n syyt\u00e4 olettaa, ett\u00e4 parin viime vuosisadan aikana rakentunut kirjallinen kulttuuri olisi historian p\u00e4\u00e4tepiste. Historia jatkuu. Kirjallisuus ja kirjailijuus m\u00e4\u00e4rittyv\u00e4t eri aikoina eri tavalla.<\/span><\/div>\n

<\/span><\/div>\n
Toisaalta nykyaikana kaunokirjallisuuden kulttuurista relevanssia v\u00e4hent\u00e4\u00e4 ilmi\u00f6, jota voisi nimitt\u00e4\u00e4 sivistysporvarin katoamiseksi. Tarkoitan t\u00e4ll\u00e4 sit\u00e4, ett\u00e4 kirjallinen sivistys (tai yleissivistys) ei ole en\u00e4\u00e4 samanalainen arvon ja statuksen l\u00e4hde kuin aikaisemmin. Koulutetut ihmiset lukevat dekkareita ynn\u00e4 muuta viihdekirjallisuutta eiv\u00e4tk\u00e4 h\u00e4pe\u00e4 sit\u00e4 tunnustaa, kuten olisivat ehk\u00e4 h\u00e4venneet viel\u00e4 joitakin vuosikymmeni\u00e4 sitten. Klassinen sivistys ja korkeakuluttuurin arvostus eiv\u00e4t ole en\u00e4\u00e4 samalla tavalla sosiaalisen aseman markkeeraajia kuin ennen. Nyt koulutetut ihmiset erottautuvat pikemminkin terveill\u00e4 el\u00e4m\u00e4ntavoilla sek\u00e4 hyv\u00e4ll\u00e4 ruoka- ja sisustusmaulla. Sivistysporvari on tehnyt tilaa lifestyleporvarille, jolla riitt\u00e4\u00e4 yllin kyllin ei-kirjallisia vapaa-ajan houkutuksia. <\/span><\/div>\n

<\/span><\/div>\n
En kuitenkaan usko lukijoiden (tai ainakaan kaikkien lukijoiden) muuttuvan kirjallisen pikaruuan kuluttajiksi. Toisinaanhan kuulee arvioita, ett\u00e4 tulevaisuudessa luetaan vain lyhyit\u00e4 viihteellisi\u00e4 novelleja k\u00e4nnyk\u00e4n tai muun p\u00e4\u00e4telaitteen n\u00e4yt\u00f6lt\u00e4. T\u00e4ss\u00e4kin asiassa uusi ja vanha maailma lomittuvat. Kirjallinen pikaruoka lis\u00e4\u00e4ntyy, mutta sen rinnalle j\u00e4\u00e4 elintilaa my\u00f6s perinteisemm\u00e4lle kirjallisuudelle. Selailtuaan koko p\u00e4iv\u00e4n uutisotsikoita k\u00e4nnyk\u00e4lt\u00e4 ihmiset (tai ainakin ne ihmiset, jotka lukevat paljon) kaipaavat vastapainoksi syvent\u00e4v\u00e4\u00e4 lukemista, esimerkiksi romaaneja, paperisina tai s\u00e4hk\u00f6isin\u00e4. Viime vuoden koviin juttuihin englanninkielisess\u00e4 maailmassa kuuluivat Eleanor Cattonin ja Donna Tarttin tuhatta sivua l\u00e4hentelev\u00e4t tiiliskivet. Vaikka en itse olekaan t\u00e4llaisen lavean epiikan ylin yst\u00e4v\u00e4, uskon ett\u00e4 se ei h\u00e4vi\u00e4. Paksuja romskuja julkaistaan ja luetaan tulevaisuudessakin, jotkut niist\u00e4 jopa nousevat laajempaan tietoisuuteen. N\u00e4in siit\u00e4 huolimatta, ett\u00e4 kaunokirjallisuudella ei ole samanlaista asemaa kulttuurin valokeilassa kuin joskus ennen.<\/span><\/div>\n

<\/span><\/div>\n
Toisaalta: kirjallisuuden kent\u00e4ll\u00e4 voimistuu samanlainen pirstoutuminen ja alakulttuureihin gettoutuminen kuin monilla muilla el\u00e4m\u00e4n alueilla. Vaikka yh\u00e4 harvemmat ihmiset lukevat ahmimalla kirjoja, niin ne jotka lukevat, suhtautuvat kirjoihin v\u00e4hint\u00e4\u00e4n yht\u00e4 intohimoisesti kuin aikaisemmat lukijapolvet. Internet mahdollistaa erilaisten kirjallisten yhteis\u00f6jen syntymisen, mik\u00e4 lupaa hyv\u00e4\u00e4 valtavirrasta poikkeavalle kirjallisuudelle, esimerkiksi avantgardelle ja erilaisille genreille. Yleis\u00f6t eiv\u00e4t ole suuren suuria, mutta verkon kautta ne on mahdollista tavoittaa tehokkaammin kuin ennen. N\u00e4en t\u00e4ss\u00e4 kehityksess\u00e4 paljon hyv\u00e4\u00e4, mahdollisuuksia synnytt\u00e4\u00e4 uusia juttuja kirjallisuuteen.<\/span><\/div>\n

<\/span><\/div>\n
2) Yksityiskohtaisemmalla tasolla<\/span><\/div>\n

<\/span><\/div>\n
Uskon siis meneill\u00e4\u00e4n olevien murrosten parhaimmassa tapauksessa rikastuttavan ja monipuolistavan kirjallisuutta. Se on hyv\u00e4 uutinen niin kirjailijoille (jos he ovat valmiit hyv\u00e4ksym\u00e4\u00e4n pienemm\u00e4t erityisyleis\u00f6t) kuin lukijoille (jos he ovat valmiit n\u00e4kem\u00e4\u00e4n vaivaa etsi\u00e4kseen verkon paljo
\nudesta itse\u00e4\u00e4n kiinnostavia ilmi\u00f6it\u00e4).<\/span><\/div>\n

<\/span><\/div>\n
Sen sijaan murros iskee kovaa moniin kirjallisuusmaailman vakiintuneisiin instituutioihin. Kirjamyynnin trendinomainen lasku pakottaa kustantamot tehostamaan toimintaansa ja miettim\u00e4\u00e4n toimintamallinsa uusiksi. Verkkokauppojen ja s\u00e4hk\u00f6kirjojen nousu laittaa perinteiset kirjakaupat ahtaalle eiv\u00e4tk\u00e4 monet niist\u00e4 selvi\u00e4 hengiss\u00e4. Mediamaailman rakennemuutos taas uhkaa perinteisen kirjallisuuskritiikin elintilaa. Niin Suomessa kuin maailmalla kirjallisuuskritiikki korisee henkitoreissaan. Arvostelujen m\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4 v\u00e4hennett\u00e4\u00e4n ja ne arvostelut, jotka viel\u00e4 julkaistaan pyrit\u00e4\u00e4n tuottamaan kustannustehokkaasti, ts. kurjistamalla kriitikoiden ammattikunta lopullisesti. T\u00e4ll\u00e4 hetkell\u00e4 olenkin eniten huolissani siit\u00e4, miten kirjallisuuskritiikin k\u00e4y. En n\u00e4e esimerkiksi kirjablogeja uskottavina kirjallisuuskritiikin korvaajina. Olisi henkinen dystopia, jos kirjallisuuden julkinen vastaanotto j\u00e4isi pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n tai valtaosin bloggareiden harteille, vaikka sin\u00e4ns\u00e4 kirjablogit ovatkin hieno ja kannatettava ilmi\u00f6. Toki verkko tarjoaa uusia mahdollisuuksia tasokkaalle kritiikillekin, mutta samanlaista kantavuutta sen on vaikea saada kuin mik\u00e4 lehtikritiikeill\u00e4 on parhaimmillaan ollut. T\u00e4m\u00e4 kaikki johtaa siihen, ett\u00e4 kirjallinen valtavirtajulkisuus on vastedes entist\u00e4kin vahvemmin persoona- ja palkintokeskeist\u00e4.<\/span><\/div>\n

<\/span><\/div>\n
Yhtein\u00e4iskulttuurin mureneminen ja verkkomaailman rajattomuus laittaa my\u00f6s kirjailijan roolin uusiksi. En\u00e4\u00e4 ei ole portinvartijoita samalla tavalla kuin ennen, eik\u00e4 my\u00f6sk\u00e4\u00e4n julkaisukynnyksi\u00e4. Tulevaisuudessa kuka tahansa voi julkaista kirjoja ja julkaiseekin, ei ole en\u00e4\u00e4 p\u00f6yt\u00e4laatikossa olevia k\u00e4siksi\u00e4, vaan kaikki k\u00e4sikset tulevat julki, tavalla tai toisella. Vakiintuneiden kustantamoiden kirjailijoilla toki on etu, koska heill\u00e4 on takanaan kustantajan markkinointi, jakelu, lehdist\u00f6suhteet ynn\u00e4 muut, mutta t\u00e4m\u00e4 etu kaventuu sit\u00e4 mukaa kuin vakiintuneiden kustantamoiden resurssit v\u00e4henev\u00e4t toiminnan tehostamistarpeiden my\u00f6t\u00e4. <\/span><\/div>\n

<\/span><\/div>\n
Uskon, ett\u00e4 verkkomaailma tuottaa aivan uusia kirjallisia ilmi\u00f6it\u00e4, joilla ei ole mit\u00e4\u00e4n tekemist\u00e4 perinteisen kustantamo-valtamedia-<\/wbr>kirjakauppa -kolmiyhteyden kanssa. V\u00e4liportaat kirjailijan ja lukijan v\u00e4lill\u00e4 menett\u00e4v\u00e4t merkityst\u00e4\u00e4n. Mutta samalla: t\u00e4ss\u00e4kin n\u00e4kyy se, ettei vanha maailma kokonaan katoa vaan limittyy ja lomittuu uuteen. Tulevaisuudessakin nousee Sofi Oksasen kaltaisia kirjallisia t\u00e4hti\u00e4, jotka myyv\u00e4t huimia m\u00e4\u00e4ri\u00e4 ja saavat huimat m\u00e4\u00e4r\u00e4t julkisuutta. Yh\u00e4 harvemmat kirjat myyv\u00e4t yh\u00e4 enemm\u00e4n, paljolti siksi ett\u00e4 satunnaislukijat eiv\u00e4t jaksa hahmottaa valintojen paljoutta vaan valitsevat luettavakseen kirjoja, joista “kaikki puhuvat”. Samaan aikaan on valtaisat m\u00e4\u00e4r\u00e4t kirjoja, jotka j\u00e4\u00e4v\u00e4t todella pienen piirin tietoisuuteen.<\/span><\/div>\n

<\/span><\/div>\n
Uudenlaista kirjallista kulttuuria luovat ne, jotka toimivat syrj\u00e4ss\u00e4 perinteisest\u00e4 kustantamo-valtamedia-<\/wbr>kirjakauppa -kolmiyhteydest\u00e4. Runous on usein n\u00e4ytt\u00e4nyt tiet\u00e4 kirjallisten tyylien uudistajana, mutta nyt se n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 tiet\u00e4 my\u00f6s kirjallisuuden julkaisemisen uudistajana. Tuoreet esimerkit: miss\u00e4 olisi suomalainen runous ilman Poesiaa tai suomalainen esseistiikka ilman Savukeidasta? N\u00e4m\u00e4 molemmat kirjallisuudenlajit ovat uudistuneet nimenomaan sit\u00e4 kautta, ett\u00e4 on tullut uusia toimijoita, jotka ovat osanneet ottaa paikkansa murrosten koettelemalla kirjallisella kent\u00e4ll\u00e4. Vastaavanlaisia ilmi\u00f6it\u00e4 n\u00e4hd\u00e4\u00e4n my\u00f6s tulevaisuudessa.<\/span><\/div>\n

<\/span><\/div>\n
Toivoa siis on. Uusi maailma on muotoutumassa, mutta se ei kokonaan suista vanhaa maailmaa tielt\u00e4\u00e4n. Jokaisella on t\u00e4ss\u00e4 kehityksess\u00e4 voitettavaa, kukaan ei pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n h\u00e4vi\u00e4.<\/span><\/div>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Helsingin Sanomat (13.1.2014) teki jutun kirjan ja kirjallisuuden tulevaisuudesta. Olin siin\u00e4 mukana…<\/p>\n","protected":false},"author":66,"featured_media":700,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[],"acf":[],"platta":{"numLikes":0,"numComments":4,"category":null,"themes":[],"commercial_partner":null,"thumbnail":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/38\/2015\/03\/reader.jpg","blog_id":38},"jetpack_featured_media_url":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/38\/2015\/03\/reader.jpg","_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts\/57"}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/users\/66"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/comments?post=57"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts\/57\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":1943,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts\/57\/revisions\/1943"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/media\/700"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/media?parent=57"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/categories?post=57"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/tags?post=57"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}