En valita sateista kes\u00e4\u00e4. Muutto uuteen taloon remontteineen ja muine ponnisteluineen on lohkaissut niin suuren palan lomastani, etten olisi ehtinyt kauniista ilmoista nauttia. Eip\u00e4 ainakaan tarvitse harmitella t\u00e4rv\u00e4\u00e4ntyneit\u00e4 kes\u00e4p\u00e4ivi\u00e4.<\/p>\n
Kaiken tohinan keskell\u00e4 olen ehtinyt lukeakin, ja ilokseni satuin tarttumaan C\u00e9line Curiolin romaaniin Viimeinen kuulutus. <\/em>Paljon on t\u00e4t\u00e4 kirjaa kehuttu eik\u00e4 syytt\u00e4, sill\u00e4 se on kaikinpuolin hieno kaunokirjallinen teos. Tunnelmaltaan se muistuttaa Patrick Modianon romaaneja, joita en tosin ole pitk\u00e4\u00e4n aikaan lukenut, mutta joista olen pit\u00e4nyt, etenkin Keh\u00e4bulevardeista.<\/em> “Pit\u00e4\u00e4 l\u00e4hte\u00e4 ulos, n\u00e4hd\u00e4 joku ihminen siin\u00e4 toivossa, ett\u00e4 voisi taas tuntea jotakin muutakin kuin omat fyysiset rajansa”.<\/em> “Ja jos sallitte minun antaa viel\u00e4 yhden neuvon: yritt\u00e4k\u00e4\u00e4 puhua ihmisille. Se ei asioita paljon muuta, mutta voi ehk\u00e4 helpottaa oloanne.”<\/em> Yhdess\u00e4oloon, kanssak\u00e4ymiseen ja identiteettiin liittyv\u00e4t kysymykset ovat kaunokirjallisuudessa ikuisia aiheita. Helppoja ne eiv\u00e4t ole, mutta Curiol onnistuu avaamaan niihin sen verran kiintoisan n\u00e4k\u00f6kulman, ett\u00e4 h\u00e4nen romaaninsa luettuaan tuntuu silt\u00e4 kuin olisi oppinut tai ainakin kokenut jotakin uutta.<\/p>\n Tulin miettineeksi, ett\u00e4 mies ei voisi kirjoittaa t\u00e4llaista kirjaa. Enk\u00e4 nyt viittaa mihink\u00e4\u00e4n ylimaalliseen naisen vaistoon vaan poliittisen korrektiuden ongelmiin. Romaanin p\u00e4\u00e4henkil\u00f6n\u00e4 on nimitt\u00e4in nainen, ammatiltaan valtionrautateiden kuuluttaja, jonka tajunnan maisemaa hallitsee suhde naimisissa olevaan mieheen.<\/p>\n Min\u00e4 ainakaan en uskaltaisi panna naispuolisen romaanihenkil\u00f6ni p\u00e4\u00e4h\u00e4n t\u00e4llaisia ajatuksia:<\/p>\n “Naisen mielest\u00e4 mies on lujatahtoinen, h\u00e4n ihailee t\u00e4m\u00e4n viehtymyst\u00e4 omaper\u00e4isiin asioihin. Kukaan mies ei ole koskaan kertonut h\u00e4nelle yht\u00e4 paljon itsest\u00e4\u00e4n, ja h\u00e4nell\u00e4 on vaikeuksia painaa kaikki mieleens\u00e4. Mutta h\u00e4nest\u00e4 on ihanaa kuunnella miehen puhuvan; t\u00e4m\u00e4n paljastukset osoittavat, ett\u00e4 h\u00e4n haluaa naisen kuuluvan el\u00e4m\u00e4\u00e4ns\u00e4, vaikka itse esitt\u00e4\u00e4kin v\u00e4h\u00e4n kysymyksi\u00e4.”<\/em> En valita sateista kes\u00e4\u00e4. Muutto uuteen taloon remontteineen ja muine ponnisteluineen on…<\/p>\n","protected":false},"author":66,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[22],"tags":[],"acf":[],"platta":{"numLikes":0,"numComments":0,"category":null,"themes":[],"commercial_partner":null,"thumbnail":false,"blog_id":38},"jetpack_featured_media_url":"","_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts\/571"}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/users\/66"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/comments?post=571"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts\/571\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":2447,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts\/571\/revisions\/2447"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/media?parent=571"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/categories?post=571"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/tags?post=571"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}
<\/em>
Toisinaan romaania lukiessa saa oivalluksia, jotka nousevat yli sen mit\u00e4 kirja itse pit\u00e4\u00e4 sis\u00e4ll\u00e4\u00e4n temaattisesti tai tekstuaalisesti. N\u00e4in minulle k\u00e4vi Curiolin kohdalla. Viimeinen kuulutus <\/em>havahdutti minut tajuamaan sen, ett\u00e4 melkein kaikki romaanit ovat tavalla tai toisella kuvauksia inhimillisest\u00e4 kommunikaatiosta – ja kuinka siin\u00e4 ep\u00e4onnistutaan. Curiolin romaanin p\u00e4\u00e4henkil\u00f6 etsii kuumeisesti yhteytt\u00e4 toisiin ihmisiin, mutta kerta toisensa j\u00e4lkeen yhteys p\u00e4tkii ja katkeilee.<\/p>\n
<\/em>
Viimeisill\u00e4 sivuilla er\u00e4\u00e4nlaisen hysteerisen ironian keskell\u00e4 tuikkii jonkinlainen toivon ja ep\u00e4toivon sekainen ymm\u00e4rrys:<\/p>\n
<\/em>
Curiolin kerronnalliset ratkaisut ovat osuvia. Viimeisess\u00e4 kuulutuksessa <\/em>ei ole esimerkiksi lainkaan suoria repliikkej\u00e4, vaan vuoropuhelu suodatetaan kertojan kautta. N\u00e4in kell\u00e4\u00e4n romaanin henkil\u00f6ll\u00e4 ei ole omaa \u00e4\u00e4nt\u00e4, joka puristaisi h\u00e4net eh\u00e4ksi tarkkarajaiseksi persoonallisuudeksi. Curiolin romaanin sosiaalinen todellisuus on h\u00e4ilyv\u00e4\u00e4 ja haurasta, aivan kuten sen henkil\u00f6hahmotkin.<\/p>\n
<\/em>
Toisaalta Curiolin romaaniin tuo t\u00e4rke\u00e4n ulottuvuuden juuri se, ett\u00e4 h\u00e4nen naisp\u00e4\u00e4henkil\u00f6ns\u00e4 on ei-akateeminen ja ep\u00e4litter\u00e4\u00e4ri. Olen aina ihaillut sellaisia kirjailijoita, jotka onnistuvat koskettelemaan suuria teemoja arkisilla tunne- ja ilmi\u00f6maailman tasoilla ilman massiivisia viiteapparaatteja.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"