{"id":6,"date":"2015-03-24T15:29:00","date_gmt":"2015-03-24T13:29:00","guid":{"rendered":"http:\/\/blogit.image.fi\/antiaikalainen\/olemisen-loytoretkeilija\/"},"modified":"2018-02-28T09:25:18","modified_gmt":"2018-02-28T07:25:18","slug":"olemisen-loytoretkeilija","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/olemisen-loytoretkeilija\/","title":{"rendered":"Olemisen l\u00f6yt\u00f6retkeilij\u00e4"},"content":{"rendered":"
<\/a><\/div>\n

On eri asia lukea tuttua kirjailijaa kuin t\u00e4ysin tuntematonta.<\/p>\n

Jos tuntemattoman kirjailijan romaanissa tulee ensimm\u00e4isell\u00e4 sivulla vastaan mies, joka astelee pitkin Pariisin katuja, pohtii naisten vieh\u00e4tysvoimaa ja etenee t\u00e4llaisiin p\u00e4\u00e4telmiin “pitk\u00e4t s\u00e4\u00e4ret ovat vertauskuva pitk\u00e4st\u00e4, kiehtovasta tiest\u00e4 (siksi s\u00e4\u00e4rien t\u00e4ytyy olla pitk\u00e4t) kohti eroottista t\u00e4yttymyst\u00e4, ja toden totta, Alain ajatteli, viel\u00e4 yhdynn\u00e4ss\u00e4kin pitk\u00e4t s\u00e4\u00e4ret antavat naiselle saavuttamattomuuden romanttista taikaa”<\/i>, saatan harkita lukemisen lopettamista saman tien ellen ole erityisen hilpe\u00e4ll\u00e4 tai anteeksiantavalla mielell\u00e4.<\/p>\n

Lainaamani katkelma ei ole kuitenkaan itselleni tuntemattoman kirjailijan romaanista, vaan Milan Kunderan vasta suomeksi ilmestyneest\u00e4 Merkityksett\u00f6myyden juhlasta<\/i> (suomentanut Ville Keyn\u00e4s). Vaikka en ole ikin\u00e4 innostunut Kunderan tekstuaalisista maalailuista eroottisen el\u00e4m\u00e4n saralla ja ymm\u00e4rr\u00e4n Martti Anhavaa, joka kirjoitti Kunderan mahtailevasta tyylist\u00e4 purevan kriittisen esseen kokoelmaan Professori, piispa ja tyhjyys<\/i>, pystyn ohittamaan Kunderan romaanien itseparodialta kalskahtavat jaksot jonkinlaisina oheisvahinkoina. On inhimillist\u00e4, ett\u00e4 kirjailija, joka esseidens\u00e4 perusteella tunnistaa herk\u00e4sti kitschin toisten t\u00f6iss\u00e4, sortuu siihen toisinaan itsekin.<\/p>\n

Ensimm\u00e4inen “niin tuttua, niin tuttua” -huomioni Merkityksett\u00f6myyden juhlassa<\/i> ei kuitenkaan liittynyt Alainin lihallisiin mietelmiin romaanin alussa, vaan tuli jo sis\u00e4llysluetteloa silm\u00e4illess\u00e4ni. Romaanissa on seitsem\u00e4n lukua. Eik\u00e4 varmasti sattumalta. Otin kirjahyllyst\u00e4ni Kunderan 1980-luvulla kovasti puhuttaneen Romaanin taiteen<\/i> (suomentaneet Jan Blomstedt ja Riikka Stewen) ja sielt\u00e4h\u00e4n l\u00f6ytyv\u00e4t lukuun seitsem\u00e4n liittyv\u00e4t romaaniestetiikan pohdinnat. “Romaanini ovat saman luvulle seitsem\u00e4n perustuvan arkkitehtuurin toisintoja.” Olemisen siet\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4ss\u00e4 keveydess\u00e4<\/i> oli alun perin kuusi lukua ja se tuntui Kunderasta muotopuolelta. Ongelma ratkesi vasta, kun h\u00e4n jakoi ensimm\u00e4isen luvun kahteen osaan ja n\u00e4in kuudesta tuli seitsem\u00e4n.<\/p>\n

Mystiikkaa? Lukumagiaa? \u00c4\u00e4rimmilleen viety\u00e4 rationalismia? Ei mit\u00e4\u00e4n n\u00e4ist\u00e4, sanoo Kundera, vaan h\u00e4nen mielest\u00e4\u00e4n kyse on yksinkertaisesti syv\u00e4lle juurtuneesta romaanimuodon arkkityypist\u00e4, jota h\u00e4n ei voi v\u00e4ist\u00e4\u00e4.<\/p>\n

Tuttuun tapaansa Kundera my\u00f6s rakentaa Merkityksett\u00f6myyden juhlan<\/i> luvut sekalaisista aineksista. On erilaisiin kerrontatekniikoihin perustuvia jaksoja (dialogivetoisia, takaumiin perustuvia, lineaarisesti etenevi\u00e4, esseistisi\u00e4, anekdoottimaisia) sek\u00e4 vaihteleviin tempoihin ja rytmityksiin ynn\u00e4 vaihteleviin tunnetiloihin ja tunnelmiin perustuvia jaksoja. Vaikutteet tulevat klassisesta musiikista, kuten Kundera Romaanin taiteessa<\/i> paljastaa: <\/p>\n

Jokainen musiikillisen sommitelman jakso vaikuttaa meihin, tahdoimme tai emme, tunneilmaisullaan. Sinfonian tai sonaatin sommittelua on kaikkina aikoina m\u00e4\u00e4r\u00e4nnyt kirjoittamaton s\u00e4\u00e4nt\u00f6, joka vaatii hitaiden ja nopeiden s\u00e4velkulkujen <\/i>\u2013<\/span><\/i> eli niin kuin ne l\u00e4hes automaattisesti voidaan ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4: surullisten ja iloisten s\u00e4velkulkujen <\/i>\u2013<\/span><\/i> vuorottelua.<\/i><\/p><\/blockquote>\n

Merkityksett\u00f6myyden juhla<\/i> on ohut romaani, vaivaiset 126 sivua. Vaikka Kunderan romaaniestetiikkaan liittyv\u00e4t periaatteet eiv\u00e4t ole olennaisesti muuttuneet, h\u00e4nen teostensa mittakaava eli sivum\u00e4\u00e4r\u00e4 on vuosien saatossa pienentynyt. Kundera ei halua k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 laveaa pensseli\u00e4 kuvatessaan henkil\u00f6it\u00e4 tai milj\u00f6\u00f6t\u00e4. H\u00e4n tarkentaa muutamaan yksityiskohtaan, joista osan teht\u00e4v\u00e4ksi tulee ilment\u00e4\u00e4 henkil\u00f6n tai milj\u00f6\u00f6n persoonallista luonnetta ja osan taas yleisp\u00e4tevi\u00e4 piirteit\u00e4.<\/p>\n

Er\u00e4\u00e4st\u00e4 Merkityksett\u00f6myyden juhlan<\/i> henkil\u00f6st\u00e4 sanotaan, ett\u00e4 h\u00e4n ty\u00f6skentelee instituutissa ja heti per\u00e4\u00e4n huomautetaan, ettei ole olennaista, miss\u00e4 tai mink\u00e4laisessa instituutissa. Toisin sanoen Kundera on samaan aikaan tarkka ja ylimalkainen. H\u00e4n poikkeaa 1800-luvun klassisen romaanin kaavasta, jossa jokainen verhon laskos kuvataan tarkasti, koska sill\u00e4 tavalla ollaan tavoittavinaan jotain olennaista ajan hengest\u00e4. Paradoksaalisesti detaljien niukkuus ei tunnu Kunderan tapauksessa pihtailulta, vaan syntyy pikemminkin sellainen vaikutelma, ett\u00e4 jokainen katseen kohdistus paljastaa jotakin t\u00e4rke\u00e4\u00e4 tai jos ei paljasta niin ainakin kehyst\u00e4\u00e4 asiat siten, ett\u00e4 jotakin t\u00e4rke\u00e4\u00e4 voisi lukija sen perusteella oivaltaa.<\/p>\n

Toisaalta s\u00e4\u00e4steli\u00e4isyys detaljeissa liittyy siihen, ett\u00e4 Kunderan romaanit eiv\u00e4t edusta psykologista realismia. H\u00e4nt\u00e4 kiinnostavat ideat enemm\u00e4n kuin ihmiset, siin\u00e4 mieless\u00e4 h\u00e4n on luontevammin esseisti kuin romaanikirjailija. Sen sijaan, ett\u00e4 harrastaisi yksil\u00f6psykologisia syv\u00e4porauksia, Kundera erittelee erilaisia filosofisia teemoja ja k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 henkil\u00f6hahmoja er\u00e4\u00e4nlaisena ihmismateriana. Merkityksett\u00f6myyden juhlassakaan<\/i> ei uppouduta henkil\u00f6hahmojen psyyken sy\u00f6vereihin vaan heid\u00e4n kauttaan Kundera luotaa eri tapoja kohdata jo romaanin nimess\u00e4 esiin nouseva filosofinen teema, merkityksett\u00f6myys, joka on “olemassaolomme ydin”. Tilanteista ja persoonasta riippuen merkityksett\u00f6myyden kokeminen voi olla vapauttavaa tai ahdistavaa, luoda el\u00e4m\u00e4\u00e4n selkeytt\u00e4 ja kirkkautta tai synnytt\u00e4\u00e4 eksistentiaalista kapinaa.<\/p>\n

T\u00e4m\u00e4kin on tuttua Romaanin taiteesta<\/i>. Siin\u00e4 Kundera suorastaan alleviivaa sit\u00e4, ettei ole psykologinen kirjailija ja ett\u00e4 h\u00e4nen romaaninsa eiv\u00e4t noudata psykologisen romaanin kysymyksenasetteluja.<\/p>\n

Mutta ymm\u00e4rt\u00e4k\u00e4\u00e4 minut oikein. Jos en katso edustavani psykologista romaania, se ei tarkoita ett\u00e4 haluaisin riist\u00e4\u00e4 henkil\u00f6ilt\u00e4ni sis\u00e4isen el\u00e4m\u00e4n. Kysymys on yksinkertaisesti siit\u00e4, ett\u00e4 romaanini askartelevat ensisijaisesti toisten arvoitusten ja kysymysten parissa.<\/i><\/p><\/blockquote>\n

Omanlaisensa suhde Kunderalla on my\u00f6s historialliseen aikaan. Niin t\u00e4rke\u00e4 asema kuin esimerkiksi Tsekkoslovakian poliittisilla tapahtumilla Kunderan tuotannossa on, h\u00e4n tekee selv\u00e4n eron kirjailijan ja historioitsijan v\u00e4lill\u00e4. Romaani ei ole tietyn aikakauden dokumentoimista kaunokirjallisin keinoin, vaan historialliset olosuhteet luovat romaanin henkil\u00f6hahmoille tietyn eksistentiaalisen tilanteen, jota kirjailija sitten hahmottaa ja analysoi. Romaanin taiteessa<\/i> Kundera t\u00e4hdent\u00e4\u00e4, ett\u00e4 Olemisen siet\u00e4m\u00e4t\u00f6nt\u00e4 keveytt\u00e4<\/i> lukevan ei tarvitse tiet\u00e4\u00e4 Tskkoslovakian historiasta sen enemp\u00e4\u00e4 kuin mink\u00e4 romaani itsess\u00e4\u00e4n siit\u00e4 kertoo.<\/p>\n

Romaanikirjailija on olemisen l\u00f6yt\u00f6retkeilij\u00e4, ei historioitsija tai profeetta.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

On eri asia lukea tuttua kirjailijaa kuin t\u00e4ysin tuntematonta. Jos tuntemattoman kirjailijan…<\/p>\n","protected":false},"author":66,"featured_media":651,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[],"acf":[],"platta":{"numLikes":1,"numComments":0,"category":null,"themes":[],"commercial_partner":null,"thumbnail":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/38\/2015\/03\/kundera.jpg","blog_id":38},"jetpack_featured_media_url":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/38\/2015\/03\/kundera.jpg","_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts\/6"}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/users\/66"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/comments?post=6"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts\/6\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":1892,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts\/6\/revisions\/1892"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/media\/651"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/media?parent=6"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/categories?post=6"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/tags?post=6"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}