{"id":61,"date":"2013-12-13T07:57:00","date_gmt":"2013-12-13T05:57:00","guid":{"rendered":"http:\/\/blogit.image.fi\/antiaikalainen\/antijournalisti\/"},"modified":"2018-02-28T09:26:20","modified_gmt":"2018-02-28T07:26:20","slug":"antijournalisti","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/antijournalisti\/","title":{"rendered":"Antijournalisti"},"content":{"rendered":"
<\/a><\/div>\n

<\/span><\/div>\n
(Nettiversio Kerberoksessa 3\/2013 ilmestyneest\u00e4 kirjoituksesta)<\/i><\/span><\/div>\n

<\/span><\/div>\n
Karl Kraus (1874-1936) lienee t\u00e4rkein saksankielinen kirjailija, jolta ei ole suomennettu yht\u00e4k\u00e4\u00e4n teosta. H\u00e4nen aforismejaan l\u00f6ytyy kahdesta Parnassosta (1\/1996 ja 5\/2006) Juhani Ihanuksen ja Timo H\u00e4nnik\u00e4isen k\u00e4\u00e4nn\u00f6ksin\u00e4.<\/span><\/div>\n
<\/o:p><\/span><\/div>\n

<\/span><\/div>\n
Aforistina Kraus tunnetaan my\u00f6s englanninkielisess\u00e4 maailmassa. H\u00e4n sanoi, ettei kannata tuhlata aikaa esseiden kirjoittamiseen, jos osaa tehd\u00e4 aforismeja. Se oli Krausille tyypillinen paradoksaalinen kiteytys: monet h\u00e4nen aforismeistaan ovat per\u00e4isin h\u00e4nen esseist\u00e4\u00e4n. Amerikkalainen runoilija ja k\u00e4\u00e4nt\u00e4j\u00e4 Michael Hoffman huomauttaakin New York Review of Booksissa (16\/2013), ett\u00e4 Krausin proosa vilisee aforismeja samaan tapaan kuin Shakespearen n\u00e4ytelm\u00e4t lent\u00e4vi\u00e4 lauseita.<\/o:p><\/span><\/div>\n

<\/span><\/div>\n
Olisiko Kraus meill\u00e4 ja maailmalla tunnetumpi, jos olisi kirjoittanut asiaproosan sijasta romaaneja? Todenn\u00e4k\u00f6isesti. Mutta p\u00e4\u00e4teoksekseen Kraus ei laatinut verev\u00e4\u00e4 epiikkaa tursuavaa romaania vaan mammuttimaisen ensimm\u00e4isen maailmansodan kauhuista kertovan n\u00e4ytelm\u00e4n Die letzten Tage der Menschheit<\/i> (\u201dIhmiskunnan viimeiset p\u00e4iv\u00e4t\u201d), joka on kirjaksi painettuna 800-sivuinen j\u00e4rk\u00e4le.<\/o:p><\/span><\/div>\n

<\/span><\/div>\n
Kraus suunnitteli Die letzten Tage der Menschheitin <\/i>kymmenen\u00e4 iltana esitett\u00e4v\u00e4ksi. Ymm\u00e4rrett\u00e4vist\u00e4 syist\u00e4 siit\u00e4 ei ole muodostunut suurille joukoille esitett\u00e4v\u00e4\u00e4 ikivihre\u00e4\u00e4 teatterikappaletta. Harva on n\u00e4ytelm\u00e4n lukenut, viel\u00e4 harvempi n\u00e4hnyt. <\/o:p><\/span><\/div>\n

<\/span><\/div>\n
Varsinaisen aarreaitan Krausin tuotannossa muodostaa Die Fackel<\/i> -lehti, jota h\u00e4n julkaisi vuodesta 1899 aina kuolinvuoteensa 1936 saakka. Lehden vuosikerrat paisuvat yhteens\u00e4 30 000 sivun mittaiseksi, ja niist\u00e4 25 000 sivua on Krausin omaa teksti\u00e4. H\u00e4n luopui avustajien k\u00e4yt\u00f6st\u00e4 vuonna 1910, omien sanojensa mukaan siksi, ett\u00e4 pelk\u00e4si avustajien karkottavan ne lukijat, jotka h\u00e4n halusi menett\u00e4\u00e4 itse.<\/o:p><\/span><\/div>\n

<\/span><\/div>\n
Syyn\u00e4 saattoi tosin olla my\u00f6s Krausin pedanttisuus ja t\u00e4ydellisyydentavoittelu. H\u00e4n ei siet\u00e4nyt sekavasti muotoiltuja ajatuksia tai onnahtelevia lauseita. Aikalaiskertomusten mukaan h\u00e4n luki vedokset moneen kertaan varmistuakseen, ettei yksik\u00e4\u00e4n pilkku ole v\u00e4\u00e4r\u00e4ss\u00e4 paikassa. Lukijat saattoivat etsi\u00e4 Die Fackelista<\/i> viikkotolkulla painovirheit\u00e4 l\u00f6yt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 ainuttakaan. Monet lehdess\u00e4 julkaistut tekstit p\u00e4\u00e4tyiv\u00e4t Krausin esseekokoelmiin.<\/o:p><\/span><\/div>\n

<\/span><\/div>\n
Viime vuosisadan alun Wieniss\u00e4 Die Fackel<\/i> oli alituinen puheenaihe. Sit\u00e4 myytiin tupakkakaupoissa ja asemahalleissa ja sen lukijakuntaan kuuluivat kulttuurin ja tieteen merkkihenkil\u00f6t Thomas Mannista Ludwig Wittgensteiniin ja Walter Benjaminista Franz Kafkaan. <\/o:p><\/span><\/div>\n

<\/span><\/i><\/div>\n
Die Fackel<\/i> toi Krausille \u201dsuuren vihaajan\u201d maineen, eik\u00e4 syytt\u00e4. H\u00e4n hy\u00f6kk\u00e4si v\u00e4sym\u00e4tt\u00e4 aikakautensa henkist\u00e4 rappiota ja poliittista m\u00e4d\u00e4nn\u00e4isyytt\u00e4 vastaan, ja useimmiten valikoi kohteekseen julkisen sanan. Omanlaisensa todiste kritiikin osuvuudesta oli se, ett\u00e4 Wienin valtalehden Neue Freie Pressen<\/i> p\u00e4\u00e4toimittaja Moritz Benedikt kielsi toimittajiaan mainitsemasta Krausia nimelt\u00e4. Esimerkiksi kirjailija Peter Altenbergin hautajaisista vuonna 1919 ei kirjoitettu Neue Freie Pressiss\u00e4 <\/i>rivi\u00e4k\u00e4\u00e4n, koska Kraus piti vainajalle muistopuheen.<\/o:p><\/span><\/div>\n

<\/span><\/div>\n
<\/div>\n
***<\/o:p><\/span><\/div>\n
<\/div>\n
Se, ett\u00e4 Karl Krausin parhaat ja purevimmat tekstit ilmestyiv\u00e4t Die Fackelin <\/i>sivuilla selitt\u00e4\u00e4 h\u00e4nen asemaansa klassikkoiden kaanonissa hieman taustalle painuneena hahmona.<\/span><\/div>\n

<\/span><\/div>\n
Siin\u00e4 miss\u00e4 Stefan Zweigin, Robert Musilin ja Hermann Brochin kaltaiset aikalaiset k\u00e4sitteliv\u00e4t Wienin poliittista ja kulttuurista ilmapiiri\u00e4 kirjallisesti et\u00e4\u00e4nnytetysti, Kraus tarttui ajankohtaisiin kysymyksiin satiirikon s\u00e4\u00e4lim\u00e4tt\u00f6myydell\u00e4 puhuen ihmisist\u00e4 ja ilmi\u00f6ist\u00e4 niiden oikeilla nimill\u00e4. H\u00e4nen tekstins\u00e4 vilisev\u00e4t viittauksia, joita on mahdoton ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4, ellei tunne niiden historiallisia taustoja.<\/o:p><\/span><\/div>\n

<\/span><\/div>\n
Ajallisuuden ja paikallisuuden leimaa vahvistaa se, ett\u00e4 monet tekstit syntyiv\u00e4t alun perin yleis\u00f6n edess\u00e4 luettaviksi. Uransa aikana Krausilla oli seitsemisensataa julkista esiintymist\u00e4, parhaimmillaan kaksi tai kolme viikossa. Luennot houkuttelivat v\u00e4ke\u00e4 sankoin joukoin, ja monesti k\u00e4vi niin, ett\u00e4 osa yleis\u00f6st\u00e4 joutui istumaan lattialla, koska tuolit loppuivat kesken. <\/o:p><\/span><\/div>\n

<\/span><\/span><\/div>\n
\u201dIm Anfang war die Presse, und dann erschien die Welt\u201d, kirjoitti Kraus. <\/span>Eli alussa oli lehdist\u00f6 ja vasta sitten tuli maailma. Aforismi tiivist\u00e4\u00e4 Krausin journalismikritiikin l\u00e4ht\u00f6kohdat. Lehdist\u00f6 ei raportoi faktoja vaan valitsee ne, ei kuvaa maailmantapahtumia vaan p\u00f6nkitt\u00e4\u00e4 maailmankuvia. Lehdist\u00f6 ei ole viestintuoja vaan viestinjulistaja.<\/o:p><\/span><\/div>\n

<\/span><\/div>\n
Krausin elinaikana sanomalehdet olivat voimiensa tunnossa. Teollistuminen, modernisaatio ja urbaanin el\u00e4m\u00e4ntyylin syntyminen takasivat niille alati kasvavan yleis\u00f6n ja nelj\u00e4nnen valtiomahdin aseman. Yleist\u00e4 mielipidett\u00e4 eiv\u00e4t luoneet papit, sotilaat ja runoilijat, sen luominen oli journalistien harteilla, ja journalistit olivat Krausin mielest\u00e4 l\u00e4hes poikkeuksetta keskinkertaisia sieluja ja alhaisia luonteita.<\/o:p><\/span><\/div>\n

<\/span><\/div>\n
Elias Canetti muistelee omael\u00e4m\u00e4kerrallisessa teoksessaan Soihtu korvassa<\/i> (nimi on kunnianosoitus Die Fackelille<\/i> eli \u201dSoihdulle\u201d), millaisin tuntemuksin luki ensi kertaa Krausin hengentuotetta:<\/o:p><\/span><\/div>\n
<\/div>\n
K\u00e4teeni ty\u00f6nnettiin punainen vihko, ja niin suuresti kuin pidinkin siit\u00e4 ett\u00e4 sen nimi oli \u201dSoihtu\u201d, minun oli t\u00e4ysin mahdotonta lukea sit\u00e4. Kompastelin lauseissa, en ymm\u00e4rt\u00e4nyt niit\u00e4. Kun joskus ymm\u00e4rsin jonkin kohdan, se tuntui minusta vitsilt\u00e4, ja sellainen ei kiinnostanut minua lainkaan. Sit\u00e4 paitsi siin\u00e4 puhuttiin paikallisista tapahtumista ja painovirheist\u00e4, jotka olivat minusta kaikkea muuta kuin t\u00e4rkeit
\n\u00e4. (Suomentanut Kyllikki Villa)<\/o:p><\/span><\/i><\/div>\n
<\/div>\n
Paikalliset tapahtumat ja painovirheet todellakin olivat Die Fackelin<\/i> raakamateriaalia. Kraus ei keskittynyt suuriin ajankohtaisiin teemoihin vaan suuntasi v\u00e4sym\u00e4tt\u00f6m\u00e4n huomionsa n\u00e4enn\u00e4isen turhanp\u00e4iv\u00e4iseen ainekseen, kuten mainoksiin ja pikku uutisiin. Toistuvasti h\u00e4n my\u00f6s ruoti lehtien sivuilla vastaan tulevia kielellisi\u00e4 k\u00f6mm\u00e4hdyksi\u00e4, koska niiss\u00e4 paljastuivat aikakauden sairaudet, jotka t\u00e4rkeilev\u00e4t p\u00e4\u00e4kirjoitukset yrittiv\u00e4t piilottaa tai selitt\u00e4\u00e4 parhain p\u00e4in.<\/o:p><\/span><\/div>\n

<\/span><\/div>\n
V\u00e4h\u00e4p\u00e4t\u00f6inen painovirhe Neue Freie Pressess\u00e4<\/i> saattoi olla kokonaisen kulttuurikriisin oire. Kraus ei uskonut \u201dviattomiin lipsahduksiin\u201d, ja t\u00e4ss\u00e4 voi n\u00e4hd\u00e4 tietty\u00e4 perheyht\u00e4l\u00e4isyytt\u00e4 h\u00e4nen aikalaiseensa Sigmund Freudiin, vaikka Kraus luonnehtikin Freudia surkuhupaisaksi hahmoksi ja v\u00e4itti psykoanalyysin olevan itsess\u00e4\u00e4n se mielen sairaus, jonka kuvittelee parantavansa.<\/o:p><\/span><\/div>\n

<\/span><\/div>\n
Joku voisi v\u00e4itt\u00e4\u00e4 Krausin hukanneen ruutiaan takertuessaan sivuseikkoihin. Mutta h\u00e4n halusi perehty\u00e4 vihansa kohteisiin mahdollisimman tarkasti, jotta voisi vihata niit\u00e4 paremmin ja perustellummin.  Kraus korosti, ettei ilkkunut lehdist\u00f6lle rakentavassa hengess\u00e4, koska ei haikaillut \u201dparemman\u201d journalismin per\u00e4\u00e4n: \u201dHaluan huonompia lehti\u00e4, koska silloin journalistien on vaikeampi k\u00e4tke\u00e4 viheli\u00e4isi\u00e4 pyrkimyksi\u00e4\u00e4n ylevien tekosyiden taakse\u201d. Toisin sanoen: mit\u00e4 paremmin jutut on kirjoitettu, sit\u00e4 vaarallisempia ne ovat!<\/o:p><\/span><\/div>\n

<\/span><\/div>\n
Elias Canettin ensilukemisella kokema kompastelu Die Fackelin<\/i> lauseissa kuvastaa Krausin proosatyyli\u00e4. H\u00e4n ei pyrkinyt kirjoittamaan kuin journalisti vaan suosi tihe\u00e4\u00e4 ja monikerroksellista ilmaisua. Tietoisesti vaikea tyyli toimi suojamuurina banaliteetteja vastaan ja sis\u00e4\u00e4ntulokynnyksen\u00e4 vihamielisesti suhtautuville. \u201dJos h\u00e4n ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 esseest\u00e4ni yhdenkin lauseen, perun koko jutun\u201d, Kraus ilmoitti suomittuaan armottomaan tapaansa n\u00e4ytelm\u00e4kirjailija Hermann Bahria.<\/o:p><\/span><\/div>\n
<\/div>\n
<\/div>\n
***<\/o:p><\/span><\/div>\n
<\/div>\n
Viime vuosikymmenin\u00e4 Karl Krausia on usein verrattu George Orwellin, eik\u00e4 syytt\u00e4. Molemmat analysoivat sit\u00e4, kuinka poliittinen valta tunkeutuu kielenk\u00e4ytt\u00f6\u00f6n ja turmelee sen, luo uuskielen, joka ei kommunikoi vaan manipuloi, ei kirkasta merkityksi\u00e4 vaan h\u00e4m\u00e4rt\u00e4\u00e4 niit\u00e4.<\/o:p><\/span><\/div>\n

<\/span><\/div>\n
Paraatiesimerkiksi lehdist\u00f6ss\u00e4 rehottavasta kielen ja mielen rappiosta Kraus nosti feuilletonin<\/i>, Ranskasta muualle Eurooppaan levinneen juttutyypin. Feuilletonit<\/i> olivat journalistisia tunnelmapaloja, jotka vilisiv\u00e4t koristeellista kielt\u00e4 ja tekosyv\u00e4llisi\u00e4 ajatuksia. <\/o:p><\/span><\/div>\n

<\/span><\/div>\n
Esseess\u00e4\u00e4n \u201dHeine und die Folgen\u201d Kraus leimaa Heinrich Heinen feuilletonin<\/i> henkiseksi is\u00e4ksi. Kansan syv\u00e4sti rakastama lemmenlyyrikko turmeli saksan kielen klassisen jylhyyden tuomalla siihen ranskan kielelle tunnusomaista romanttista koristeellisuutta: \u201dHeine h\u00f6llensi saksan kielen korsettia, niin ett\u00e4 v\u00e4h\u00e4p\u00e4t\u00f6isinkin myyntivirkailija saattoi ty\u00f6nt\u00e4\u00e4 kouransa sis\u00e4\u00e4n ja k\u00e4hmi\u00e4 rintoja.\u201d<\/o:p><\/span><\/div>\n

<\/span><\/i><\/div>\n
Feuilleton<\/i> korosti muotoa sis\u00e4ll\u00f6n kustannuksella ja muutti kielen instrumentista ornamentiksi. Journalististen tunnelmapalojen tarkoituksena ei ollut sivist\u00e4\u00e4 lukijoita tai ter\u00e4st\u00e4\u00e4 heid\u00e4n ajatteluaan vaan tarjota heille ajanvietett\u00e4, vied\u00e4 heid\u00e4n mietteens\u00e4 pois t\u00e4hdellisist\u00e4 asioista. <\/o:p><\/span><\/div>\n

<\/span><\/div>\n
George Steiner on huomauttanut, ett\u00e4 Kraus havaitsi yhten\u00e4 ensimm\u00e4isist\u00e4 eurooppalaisista intellektuelleista, kuinka kauaskantoisia vaikutuksia on kaunokirjallisen estetiikan hautautumisella massakulttuurin ja valmiiksi pakatun viihteen alle. Kielen ja mielen rappio merkitsee v\u00e4ist\u00e4m\u00e4tt\u00e4 my\u00f6s kriittisen ajattelun rappiota. Kun kyky kriittiseen ajatteluun h\u00e4vi\u00e4\u00e4, sen paikalle asettuvat viralliset totuudet ja valmiit ajatukset, muodikkaat p\u00f6typuheet.<\/o:p><\/span><\/div>\n

<\/span><\/div>\n
Ensimm\u00e4inen maailmansota olisi Krausin mielest\u00e4 tuskin ollut mahdollinen, ellei lehdist\u00f6 olisi muokannut maaper\u00e4\u00e4 sille otolliseksi. H\u00e4n irvaili p\u00e4\u00e4kirjoituksia, jotka sodan puhjetessa toistelivat hokemia \u201dsuuresta ajasta\u201d, joka vaatii kansalaisilta uhrimielt\u00e4 ja sankaritekoja. Se, ett\u00e4 ontot ja valheelliset lauseet vetosivat massoihin, vahvisti Krausin k\u00e4sityst\u00e4 yleisest\u00e4 mielipiteest\u00e4 pelkk\u00e4n\u00e4 ajan hengen muovaamana latteuksien sikerm\u00e4n\u00e4.<\/o:p><\/span><\/div>\n

<\/span><\/div>\n
Sodan raadollisen todellisuuden paljastuttua alettiin vedota siihen, ettei kukaan olisi voinut kuvitella moista h\u00e4vityksen kauheutta mahdolliseksi. Kraus pilkkasi t\u00e4llaisia j\u00e4lkik\u00e4teisi\u00e4 taivasteluja yht\u00e4 leppym\u00e4tt\u00f6m\u00e4sti kuin oli pilkannut hurmahenkist\u00e4 sodanlietsontaa: olemme tuomittuja kokemaan sen, mik\u00e4 ei yleisen mielipiteen mukaan ole mahdollista.<\/o:p><\/span><\/div>\n

<\/span><\/div>\n
<\/div>\n
***<\/o:p><\/span><\/div>\n
<\/div>\n
Kuten moni muukin klassikko, my\u00f6s Karl Kraus nousee aika ajoin laajemman mielenkiinnon kohteeksi, “ajankohtaiseksi” hahmoksi. T\u00e4n\u00e4 syksyn\u00e4 h\u00e4nest\u00e4 on julkaistu runsaasti artikkeleita ja esseit\u00e4 englanninkielisess\u00e4 maailmassa. Syyn\u00e4 siihen on Jonathan Franzenin teos The Kraus Project<\/i>.<\/o:p><\/span><\/div>\n

<\/span><\/div>\n
Se sis\u00e4lt\u00e4\u00e4 puolenkymment\u00e4 Krausin teksti\u00e4 Franzenin englanniksi k\u00e4\u00e4nt\u00e4m\u00e4n\u00e4, muun muassa edell\u00e4 mainitun Heine-esseen. The Kraus Project<\/i> ei kuitenkaan ole pelkk\u00e4 k\u00e4\u00e4nn\u00f6steos, sill\u00e4 melkein yht\u00e4 n\u00e4kyv\u00e4\u00e4n osaan Krausin tekstien kanssa nousevat Franzenin v\u00e4lill\u00e4 monisivuisiksi paisuvat alaviitteet, joissa h\u00e4n pohtii Krausin henkisen perinn\u00f6n merkityst\u00e4.<\/o:p><\/span><\/div>\n

<\/span><\/div>\n
Vaikka Kraus kirjoitti aikalaisistaan ja aikalaisilleen, h\u00e4nell\u00e4 on Franzenin mielest\u00e4 paljon sanottavaa my\u00f6s nykyajan ihmisille. Meid\u00e4n p\u00e4iviemme kyltym\u00e4t\u00f6n teknokonsumerismi ei olisi Krausia yll\u00e4tt\u00e4nyt, olihan h\u00e4nelle selv\u00e4\u00e4, ett\u00e4 ihmiset palvovat pikemminkin edistyksen illuusioita kuin itse edistyst\u00e4.  Tai kuten h\u00e4n itse kirjoitti: \u201dEdistys tekee ihmisten nahasta lompakoita.\u201d<\/o:p><\/span><\/div>\n

<\/span><\/div>\n
Teknokonsumerismi on juhlistavinaan yksil\u00f6\u00e4 ja yksil\u00f6llisyytt\u00e4, mutta todellisuudessa se vain lajittelee ihmiset erilaisiin kuluttajasegmentteihin, jotta heille on helpompi myyd\u00e4 lenkkitossuja, \u00e4lypuhelimia ja henkil\u00f6autoja. Asetelmat eiv\u00e4t ole paljon muuttuneet Krausin p\u00e4ivist\u00e4, sill\u00e4 h\u00e4n huomautti, ett\u00e4 kulttuurissa, jossa jokainen typerys kuvittelee olevansa yksil\u00f6, yksil\u00f6llisyydest\u00e4 tulee typeryyden merkki.<\/o:p><\/span><\/div>\n

<\/span><\/div>\n
<\nspan style=\"font-family: inherit;\">Franzen kuitenkin huomauttaa, ett\u00e4 Krausin purevin kritiikki ei kohdistunut hoi polloihin<\/i>, tavalliseen rahvaaseen. Pikemminkin h\u00e4nen hampaissaan olivat suunnann\u00e4ytt\u00e4jiksi itsens\u00e4 korottaneet edistykselliset yksil\u00f6t. Neue Freie Pressen<\/i> sivuille henkevi\u00e4 juttuja kirjoittelevat ja niit\u00e4 ny\u00f6kytellen lukevat sortuivat kaikkein varmimmin aikakauden valheisiin ja harhoihin.<\/o:p><\/span><\/div>\n

<\/span><\/div>\n
Samanlaisen havainnon Kraus tekisi varmaan meid\u00e4nkin p\u00e4ivin\u00e4mme. Nykyajan urbaanit, edistykselliset \u00e4lyk\u00f6t kirjoittelevat tunnelmoivien feuilletonien<\/i> asemesta t\u00e4rkeilevi\u00e4 kolumneja, mutta hek\u00e4\u00e4n eiv\u00e4t ole viestintuojia vaan viestinjulistajia, heillek\u00e4\u00e4n painettu sana ei ole instrumentti vaan ornamentti. <\/o:p><\/span>He k\u00e4\u00e4riv\u00e4t muodikkaat p\u00f6typuheet nokkeliksi lauseiksi vakuuttaakseen itselleen ja lukijoilleen olevansa edistyksen airuita.<\/div>\n
<\/o:p><\/div>\n

<\/span><\/div>\n
Franzenin mielest\u00e4 Krausin yhteiskuntakritiikin t\u00e4rkein elementti oli h\u00e4nen kykyns\u00e4 n\u00e4hd\u00e4, ett\u00e4 teknologinen kehitys ei ole henkisen ja moraalisen kehityksen tae. T\u00e4ss\u00e4 suhteessa h\u00e4n muistutti Flaubertin ja Baudelairen kaltaisia antimoderneja hahmoja, jotka korostivat, ett\u00e4 todellista edistyst\u00e4 voi tapahtua vain ihmisess\u00e4 itsess\u00e4\u00e4n. N<\/span>ykyajan ihmiset k\u00e4ytt\u00e4v\u00e4t \u00e4lypuhelimia ja muita it-vallankumouksen vempaimia turhamaisiin ja triviaaleihin puuhiin. Parikymppiset jannut ker\u00e4\u00e4v\u00e4t satojatuhansia faneja videoilla, joissa sekoitetaan Mentos-pastilleja dieetti-Pepsiin ja juoman kuohuessa huudetaan: \u201dVau!\u201d<\/span><\/div>\n
<\/div>\n
1990-luvun teknovision\u00e4\u00e4rit lupasivat, ett\u00e4 internet toisi maailmaan rauhan, rakkauden ja yhteisymm\u00e4rryksen ja Twitterin johtajat ly\u00f6v\u00e4t edelleen utopismin rumpua vaatien itselleen kunniaa arabikev\u00e4\u00e4st\u00e4. Heit\u00e4 kuunnellessa saattaisi pit\u00e4\u00e4 mahdottomana sit\u00e4, ett\u00e4 it\u00e4inen Eurooppa onnistui vapautumaan Neuvostoliiton ikeest\u00e4 ilman k\u00e4nnyk\u00f6it\u00e4 tai ett\u00e4 amerikkalaiset onnistuivat nousemaan kapinaan brittej\u00e4 vastaan ja laatimaan itselleen perustuslain ilman 4G:t\u00e4.<\/o:p><\/span><\/i><\/div>\n
<\/div>\n
Hy\u00f6k\u00e4tess\u00e4\u00e4n lehdist\u00f6n matalamielisyytt\u00e4 vastaan Kraus teki selv\u00e4ksi, ett\u00e4 lehdist\u00f6n arvot ja julkilausumat ovat r\u00e4ike\u00e4ss\u00e4 ristiriidassa sen arkip\u00e4iv\u00e4isen toiminnan kanssa. Wienil\u00e4iset lehtipomot v\u00e4ittiv\u00e4t levitt\u00e4v\u00e4ns\u00e4 suurelle yleis\u00f6lle tietoa ja sivistyst\u00e4 valistuksen etuvartiona, mutta todellisuudessa he keskittyiv\u00e4t k\u00e4ym\u00e4\u00e4n likaisia poliittisia valtakamppailujaan ja rahastamaan sensaation\u00e4lk\u00e4isell\u00e4 uutisoinnilla. <\/o:p><\/span><\/div>\n

<\/span><\/div>\n
Internetin aikakaudella lehdist\u00f6 ei ole en\u00e4\u00e4 samanlainen vallan linnake kuin kultaisina vuosikymmenin\u00e4\u00e4n, mutta samanlaiset mekanismit vaikuttavat edelleen, pelikentt\u00e4 vain on toisenlainen. Vanhojen mediaimperiumien rinnalle ja yl\u00e4puolelle on noussut Applen, Googlen ja Facebookin kaltaisia uuden ajan mahtitekij\u00f6it\u00e4, teknokonsumerismin j\u00e4ttej\u00e4.<\/o:p><\/span><\/div>\n

<\/span><\/div>\n
Valistuksen ihanteet ja mannermaisen moraalifilosofian opinkappaleet ovat korvautuneet angloamerikkalaisella retoriikalla \u201dvoimaantumisesta\u201d, \u201dluovuudesta\u201d, \u201dyksil\u00f6llisyydest\u00e4\u201d ja \u201darvokkuudesta\u201d. N\u00e4iden iskusanojen nimiin teknokonsumerismin j\u00e4tit vannovat \u2013 ja toimivat samalla yht\u00e4 kyynisesti ja kaksinaamaisesti kuin wienil\u00e4iset lehtipomot Krausin aikana.<\/o:p><\/span><\/div>\n

<\/span><\/div>\n
Jos Karl Kraus palaisi keskuuteemme, h\u00e4nell\u00e4 riitt\u00e4isi yllin kyllin vihattavaa. Mutta mit\u00e4 h\u00e4n vihallaan tekisi ja kuka h\u00e4nt\u00e4 kuuntelisi? Olisiko Die Fackel<\/i> blogi, joka ker\u00e4isi parhaassa tapauksessa parikymment\u00e4tuhatta kuukausik\u00e4vij\u00e4\u00e4? Onko turhanaikaista haihattelua kuvitella, ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4n p\u00e4iv\u00e4n Krausista puhuttaisiin innostuneesti kahviloissa ja raitiovaunuissa?<\/span><\/div>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

(Nettiversio Kerberoksessa 3\/2013 ilmestyneest\u00e4 kirjoituksesta) Karl Kraus (1874-1936) lienee t\u00e4rkein saksankielinen kirjailija,…<\/p>\n","protected":false},"author":66,"featured_media":704,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[],"acf":[],"platta":{"numLikes":0,"numComments":10,"category":null,"themes":[],"commercial_partner":null,"thumbnail":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/38\/2015\/03\/die-fackel.jpg","blog_id":38},"jetpack_featured_media_url":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/38\/2015\/03\/die-fackel.jpg","_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts\/61"}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/users\/66"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/comments?post=61"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts\/61\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":1947,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts\/61\/revisions\/1947"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/media\/704"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/media?parent=61"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/categories?post=61"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/tags?post=61"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}