{"id":62,"date":"2013-12-07T11:48:00","date_gmt":"2013-12-07T09:48:00","guid":{"rendered":"http:\/\/blogit.image.fi\/antiaikalainen\/romaani-katsoo-menneeseen-maailmaan\/"},"modified":"2018-02-28T09:26:20","modified_gmt":"2018-02-28T07:26:20","slug":"romaani-katsoo-menneeseen-maailmaan","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/romaani-katsoo-menneeseen-maailmaan\/","title":{"rendered":"Romaani katsoo menneeseen maailmaan"},"content":{"rendered":"
<\/span><\/a><\/div>\n
(Pitempi versio Parnassossa 6-7\/2013 ilmestyneest\u00e4 kirjoituksesta)<\/i><\/span><\/div>\n

<\/span><\/div>\n
Kun Donna Tartt julkaisee uuden romaanin, se on kirjallinen tapaus. Odotuksen kiihkoa lis\u00e4\u00e4 h\u00e4nen niukka tahtinsa: esikoisromaani <\/span>Jumalat juhlivat \u00f6isin<\/i>ilmestyi 1992, <\/span>Pieni yst\u00e4v\u00e4<\/i> kymmenen vuotta my\u00f6hemmin ja <\/span>The Goldfinch<\/i>t\u00e4n\u00e4 syksyn\u00e4. Tarttin rinnalla Thomas Pynchonkin vaikuttaa nykyisin tuotteliaalta, onhan h\u00e4nelt\u00e4 ilmestynyt seitsem\u00e4n viime vuoden aikana per\u00e4ti kolme romaania.<\/span><\/span><\/div>\n

<\/span><\/div>\n
On selv\u00e4\u00e4, ettei Tarttista kohistaisi samalla tavalla, jos h\u00e4n kirjoittaisi kirjan joka toinen tai kolmas vuosi. Harvinainen tuntuu arvokkaammalta kuin tavanomainen, mutta harvinaisuuteen sis\u00e4ltyy my\u00f6s lupaus ainutlaatuisuudesta. Pieni yst\u00e4v\u00e4<\/i>ei lupausta pystynyt lunastamaan, ja monet Tarttin lukijat pettyiv\u00e4t. Lehtikritiikkien perusteella The Goldfinch<\/i> onnistuu huomattavasti paremmin.<\/span><\/div>\n

<\/span><\/div>\n
Suomenkieliset lukijat p\u00e4\u00e4sev\u00e4t tutustumaan siihen ensi kev\u00e4\u00e4n\u00e4, kun WSOY julkaisee k\u00e4\u00e4nn\u00f6ksen nimell\u00e4 Kultainen lintu<\/i>.<\/o:p><\/span><\/div>\n

<\/span><\/div>\n
***<\/o:p><\/span><\/div>\n

<\/span><\/div>\n
Harva kirjailija saa uralleen sellaista alkua kuin Tartt. H\u00e4nen esikoisromaanistaan kohistiin kustantajan onnistuneen kampanjoinnin ansiosta jo ennen sen ilmestymist\u00e4, ja 75 000 kappaleen ensipainos meni loppuun hujauksessa. Kaiken kaikkiaan kirjaa on myyty maailmalla miljoonia. Se ei kuitenkaan ole pelkk\u00e4 bestseller, vaan my\u00f6s kulttikirja, joka merkitsee monille 1990-luvun nuorille samaa kuin Sieppari ruispellossa<\/i> merkitsi 1950-luvun nuorille.<\/o:p><\/span><\/div>\n

<\/span><\/div>\n
Minulta j\u00e4i Jumalat juhlivat \u00f6isin<\/i> aikanaan lukematta, vaikka tuttavani patistelivat sen pariin. Yhdet vakuuttivat, ett\u00e4 lumoudun kirjasta t\u00e4ysin enk\u00e4 malta laskea sit\u00e4 k\u00e4sist\u00e4ni. Toiset taas neuvoivat lukemaan sen, jotta n\u00e4kisin, kuinka yliarvostettu se on. En muista, ett\u00e4 noihin aikoihin olisi mist\u00e4\u00e4n muusta romaanista puhuttu yht\u00e4 paljon. <\/span>Ostin <\/span>Jumalat juhlivat \u00f6isin<\/i> er\u00e4\u00e4lt\u00e4 Turun-matkaltani, mutta p\u00e4\u00e4tin lukea sen vasta kohun laannuttua. Odotuksesta tuli paljon pitempi kuin suunnittelin.<\/span><\/span><\/div>\n

<\/span><\/div>\n
Vuosien varrella pitelin kirjaa silloin t\u00e4ll\u00f6in k\u00e4dess\u00e4ni, lehteilin sit\u00e4 ja luin lauseita sielt\u00e4 t\u00e4\u00e4lt\u00e4. Sitten laitoin sen takaisin hyllyyn, ajattelin ett\u00e4 ehk\u00e4 joskus my\u00f6hemmin. <\/span>Er\u00e4\u00e4n muuton yhteydess\u00e4 t\u00e4m\u00e4n vuosituhannen alussa p\u00e4\u00e4tin vied\u00e4 kasan kirjoja divariin, ja siihen kasan noukin my\u00f6s <\/span>Jumalat juhlivat \u00f6isin<\/i>. Minusta oli alkanut tuntua silt\u00e4, ett\u00e4 se olisi sittenkin pit\u00e4nyt lukea tuoreeltaan. Se oli sukupolvikokemus, josta olin j\u00e4\u00e4nyt paitsi omasta valinnastani. Mit\u00e4 minun hy\u00f6dytt\u00e4isi sit\u00e4 en\u00e4\u00e4 lukea?<\/span><\/span><\/div>\n

<\/span><\/div>\n
Olin mieless\u00e4ni sujauttanut Jumalat juhlivat \u00f6isin<\/i> tiettyyn mentaaliseen lokeroon, kuten monet muutkin lukematta j\u00e4\u00e4neet kirjat. \u201dSe on sellainen lukevan v\u00e4en lentokentt\u00e4bestseller\u201d, olisin vastannut, jos minua olisi pyydetty luonnehtimaan sit\u00e4. Ep\u00e4reilu tuomio, eitt\u00e4m\u00e4tt\u00e4. Mutta sellaisten varassa toisinaan p\u00e4\u00e4t\u00e4n, mitk\u00e4 kirjat luen ja mitk\u00e4 j\u00e4t\u00e4n lukematta, mitk\u00e4 s\u00e4ilyt\u00e4n kirjahyllyss\u00e4 ja mitk\u00e4 luovutan pois.<\/o:p><\/span><\/div>\n

<\/span><\/div>\n
***<\/o:p><\/span><\/div>\n

<\/span><\/div>\n
Syyskuun alussa luin New York Timesista kiistellyn kriitikon Michiko Kakutanin arvion The Goldfinchist\u00e4<\/i>. H\u00e4n luonnehti sit\u00e4 dickensm\u00e4isen epiikan voimann\u00e4ytteeksi. En tuntenut silt\u00e4 istumalta hinkua lukea kirjaa, mutta seuraavina p\u00e4ivin\u00e4 arvostelu palasi mieleeni. Pit\u00e4isik\u00f6 minun hankkia The Goldfinch<\/i>? Vai pit\u00e4isik\u00f6 sittenkin lukea ensin Jumalat juhlivat \u00f6isin<\/i>?<\/o:p><\/span><\/div>\n

<\/span><\/div>\n
P\u00e4\u00e4dyin j\u00e4lkimm\u00e4iseen vaihtoehtoon, joten ostin Tarttin esikoisen alkukielisen\u00e4 s\u00e4hk\u00f6kirjana Amazonista. Vaaka kallistui The Secret Historyn<\/i> hyv\u00e4ksi lopulta siksi, ett\u00e4 minua alkoi kiinnostaa, milt\u00e4 tuntuisi lukea kirja, jonka lukemista olin suunnitellut vuosikausia, mutta jonka olin jo ty\u00f6nt\u00e4nyt pois mielest\u00e4ni. <\/o:p><\/span>

<\/span><\/div>\n
Lukiessa yritin h\u00e4\u00e4t\u00e4\u00e4 kaikki muistoni ja ennakkoluuloni, mutta eih\u00e4n se tietenk\u00e4\u00e4n onnistunut. Itsepintainen sivu\u00e4\u00e4ni kuiskutti korvaani, ett\u00e4 siin\u00e4h\u00e4n etsit menetetty\u00e4 sukupolvikokemusta, my\u00f6nn\u00e4t tai et. En tietenk\u00e4\u00e4n my\u00f6nt\u00e4nyt. Mutta en my\u00f6sk\u00e4\u00e4n saanut \u00e4\u00e4nt\u00e4 vaikenemaan. <\/o:p><\/span><\/div>\n

<\/span><\/div>\n
Jumalat juhlivat \u00f6isin<\/span><\/i> on k\u00e4\u00e4nteinen murhamysteeri, sill\u00e4 niin uhri kuin syylliset paljastuvat jo prologissa. Tartt nimitti sit\u00e4 whydunit<\/i>-kirjaksi erotuksena perinteisest\u00e4 whodunit<\/i>-kirjasta. Se ei kuitenkaan tyhjene taitavasti kehiteltyyn juonikuvioonsa, sill\u00e4 Tartt koskettelee painavia syyllisyyden ja sovituksen teemoja runsain klassikkoviittauksin. Useat kriitikot ovat havainneet yhteydet Dostojevskin Rikokseen ja rangaistukseen<\/i> ja Euripideen Bakkhanteihin<\/i>.<\/o:p><\/span><\/span><\/div>\n

<\/span><\/div>\n
Vaikka minulla oli Tarttin esikoisesta kosolti ennakkotietoa, se yll\u00e4tti minut. Ei kuitenkaan tarinan ja teemojen, vaan tyylin tasolla. Jumalat juhlivat \u00f6isin<\/i> on sek\u00e4 kiehtovalla ett\u00e4 h\u00e4iritsev\u00e4ll\u00e4 tavalla patinan peitt\u00e4m\u00e4 kirja, se tapahtuu 1980-luvulla eli \u201dnykyaikana\u201d, mutta sen atmosf\u00e4\u00e4ri on maailmansotien v\u00e4lisest\u00e4 menneisyydest\u00e4. Tartt kirjoittaa kuin Evelyn Waugh tai F. Scott Fitzgerald.<\/o:p><\/span><\/div>\n


<\/span><\/div>\n

Menneen maailman tuntu ei j\u00e4\u00e4 lauseiden tasolle, vaan puskee l\u00e4pi my\u00f6s henkil\u00f6iden ja milj\u00f6\u00f6n kuvauksessa. Tapahtumapaikkana on Vermontin osavaltiossa sijaitseva eliitticollege, ja tarina kiertyy kuuden muinaiskreikkaa opiskelevan nuoren ymp\u00e4rille. Nuoret juhlivat, ostavat kalliita vaatteita ja sy\u00f6v\u00e4t ulkona, mutta elokuvat, televisiosarjat ja rockmusiikki eiv\u00e4t heit\u00e4 liikuta. Popkulttuurikuvaston asemesta heid\u00e4n el\u00e4m\u00e4\u00e4ns\u00e4 kehyst\u00e4v\u00e4t latinan- ja kreikankieliset sitaatit antiikin kirjallisuuden klassikoilta.<\/o:p><\/span><\/div>\n

<\/span><\/div>\n
Olin erehtynyt kuvitellessani Tarttin esikoisen jonkinlaiseksi sukupolviromaaniksi. Se ei kerro paljonkaan omasta ajastaan. Mutta sen voi kyll\u00e4 lukea kampusromaanina, jossa yst\u00e4v\u00e4porukka haikailee nuoruudenhybriksess\u00e4\u00e4n vapautumista tavanomaisen el\u00e4m\u00e4n latteuksista ja janoaa vavisuttavia kokemuksia hyv\u00e4n ja pahan tuolta puolen. Toisin sanoen siin\u00e4 riitt\u00e4\u00e4 yliopistokoulutetulle kulttuuriv\u00e4elle lukuel\u00e4myksen mahdollistavaa samastumispintaa.<\/span><\/div>\n
 <\/span>.<\/o:p><\/span><\/span><\/div>\n
  <\/o:p><\/span><\/div>\n
***<\/o:p><\/span><\/div>\n

<\/span><\/div>\n
David Foster Wallace muistelee esseess\u00e4\u00e4n \u201dE Unibus Pluram\u201d kokemuksiaan luovan kirjoittamisen opiskelijana. Er\u00e4s vanhemman polven amerikkalaisprosaisti neuvoi h\u00e4ivytt\u00e4m\u00e4\u00e4n tekstist\u00e4 kaiken sellaisen aineksen, joka rajautuu omaan aikaansa, koska \u201dvakavahenkisen fiktion on oltava Ajatonta.\u201d<\/o:p><\/span><\/div>\n

<\/span><\/div>\n
Opiskelijat huomauttivat prosaistille, ett\u00e4 kirjoittaahan h\u00e4n itsekin kirjoja, joissa ihmiset ajavat autoilla, lukevat s\u00e4hk\u00f6valossa ja puhuvat nykyenglantia. Prosaisti t\u00e4smensi tarkoittavansa \u201djoutavaa nykyhetke\u00e4\u201d kuvastavaa ainesta. <\/span>Kun opiskelijat ihmetteliv\u00e4t, mit\u00e4 h\u00e4n \u201djoutavalla nykyhetkell\u00e4\u201d tarkoittaa, prosaisti vastasi, ett\u00e4 \u201dtrendik\u00e4st\u00e4 popkulttuuria ja massamediaa\u201d. Vuoropuhelu tyss\u00e4si siihen.<\/span><\/span><\/div>\n

<\/span><\/div>\n
Tartt on syntynyt vuonna 1963 eli vuotta my\u00f6hemmin kuin Wallace. Toisin sanoen he <\/span>kuuluvat ensimm\u00e4iseen televisioviihteen kasvattamaan sukupolveen, jolta puuttuvat kokemukset siit\u00e4, millaista on el\u00e4\u00e4 ilman olohuoneessa m\u00f6ll\u00f6tt\u00e4v\u00e4\u00e4 taikalaatikkoa.<\/span> Mutta siin\u00e4 miss\u00e4 Wallace yritti ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 omaa aikaansa ja sen psykopatologioita, Tartt suuntaa katseensa pois omasta ajastaan klassisen kirjallisuuden m\u00e4\u00e4ritt\u00e4m\u00e4\u00e4n \u201dajattomuuteen\u201d.<\/o:p><\/span><\/span><\/div>\n

<\/span><\/div>\n
Kuvaavaa on h\u00e4nen henkil\u00f6hahmojensa suhde televisuaaliseen kulttuuriin ja elokuvaan. He hommaavat television vasta kun heid\u00e4n tekem\u00e4st\u00e4\u00e4n murhasta tulee uutisaihe, p\u00e4\u00e4st\u00e4kseen seuraamaan raportointia. Kaveruksista varakkain pohtii, paljonkohan televisio mahtaa maksaa, vaikka ei muutoin ole nuuka persoona. Lopulta he l\u00f6yt\u00e4v\u00e4t kampuksen asuntolan ullakolta hyl\u00e4tyn television (“We’ll take it back when we’re finished”<\/i>). <\/span>Moderneista modernein viestint\u00e4v\u00e4line on heille jokseenkin merkitykset\u00f6n.<\/span><\/span><\/div>\n

<\/span><\/div>\n
Alibin murhap\u00e4iv\u00e4lle he kehittelev\u00e4t uskottelemalla, ett\u00e4 ovat olleet elokuvatapahtumassa. Romaanin min\u00e4kertoja joutuu sitten j\u00e4lkeenp\u00e4in katsomaan siell\u00e4 esitetyt leffat ja pit\u00e4\u00e4 niit\u00e4 karkeina. Samalla alibin uskottavuuskin hiukan kyseenalaistuu: ovatko henkev\u00e4t, omaan piiriins\u00e4 sulkeutuvat muinaiskreikan opiskelijat todellakin viett\u00e4neet aikaansa moisen joutavuuden parissa. “I’m embarrased that people will think we went to see such bad movies”<\/i>, er\u00e4s henkil\u00f6hahmoista taivastelee.<\/span><\/div>\n

<\/span><\/div>\n
Ei ihme, ett\u00e4 Tarttin ja Wallacen henkil\u00f6hahmot tuntuvat monessa suhteessa toisilleen vierailta. Wallacen kuvaama kipuilu ironian, kyynisyyden ja nihilismin noidankeh\u00e4ss\u00e4 on varsin kaukana Tarttin kuvaamasta korkeakirjallisin sitaatein ryyditetyst\u00e4 traagisesta el\u00e4m\u00e4ntunteesta. <\/span><\/div>\n

<\/span><\/div>\n
***<\/span><\/div>\n

<\/span><\/div>\n
“E Unibus Pluramissa” Wallace <\/span>katsoi television ja populaarikulttuurin omineen ne ironisuuden ja itsetietoisuuden ty\u00f6kalut, joilla vaihtoehtoinen postmoderni kirjallisuus oli hakenut uudenlaista ilmaisuvoimaa ja yhteiskuntakriittist\u00e4 s\u00e4rm\u00e4\u00e4.<\/span><\/span><\/div>\n

<\/span><\/div>\n
Wallace ei kuitenkaan pit\u00e4nyt paluuta perinteiseen romaanikerrontaan mielekk\u00e4\u00e4n\u00e4 ratkaisuna, koska ei uskonut perinteisen romaanin pystyv\u00e4n pureutumaan siihen, millaista on el\u00e4\u00e4 \u00e4\u00e4nen ja kuvan hallitsemassa yhteiskunnassa, ristiriitaisten signaalien pommituksessa. H\u00e4n haikaili uudenlaista vilpitt\u00f6myytt\u00e4, joka ei kuitenkaan lopulta tarkoittanut anti-ironisuutta vaan pikemminkin metaironisuutta. Tai kuten Wallace itse asian ilmaisi: naiiviuden ja kyynisyyden yhdistelm\u00e4\u00e4. “E Unibus Pluramin” j\u00e4lkeenkin h\u00e4n kirjoitti itsetietoista fiktiota, mutta sis\u00e4llytti itsetietoisuuden piiriin my\u00f6s ironian tekem\u00e4ll\u00e4 n\u00e4kyviksi ne sudenkuopat, jotka vaanivat ironisessa el\u00e4m\u00e4nasenteessa. <\/span><\/div>\n

<\/span><\/div>\n
Esseess\u00e4\u00e4n Wallace nostaa l\u00e4pikaupallistuneen televisuaalisen kulttuurin vastustamiselle  konservatiivisemmankin vaihtoehdon, paluun tradition helmaan: “One obvious option is for the fiction writer to become reactionary, fundamentalist. Declare contemporary television evil and contemporary culture evil and turn one’s back on the whole spandexed mess..” <\/i>H\u00e4n ei kuitenkaan pid\u00e4 t\u00e4llaista vaihtoehtoa lainkaan mielekk\u00e4\u00e4n\u00e4 ja luonnehtii sit\u00e4 poliittisesti kyseenalaiseksi. Toisaalta h\u00e4n hahmottelee ajatuksen traditioon palaamisesta hyvin k\u00e4rjist\u00e4v\u00e4sti, kytkem\u00e4ll\u00e4 sen amerikkalaisen uususkonnollisuuden kontekstiin. Eih\u00e4n sellaista voi kukaan t\u00e4ysj\u00e4rkinen kannattaa.<\/span><\/div>\n

<\/span><\/div>\n
Wallacen hyv\u00e4 yst\u00e4v\u00e4 Jonathan Franzen p\u00e4\u00e4tyi toisenlaiseen ratkaisuun pohtiessaan samanlaisia kysymyksi\u00e4. H\u00e4n teki selv\u00e4n pes\u00e4eron postmoderniin fiktioon ja p\u00e4\u00e4tti kirjoittaa realistisia, juonenkuljetukseen ja henkil\u00f6kuvaukseen perustuvia suuria amerikkalaisia romaaneja. Muodon ja kerronnan tasolla Franz
\nen siis tukeutuu traditioon, mutta h\u00e4nen romaaniensa ajankuva on vahvasti t\u00e4t\u00e4 p\u00e4iv\u00e4\u00e4 ja sis\u00e4lt\u00e4\u00e4 runsaasti popkulttuuriviittauksia.<\/span><\/div>\n

<\/span><\/div>\n
Jumalat juhlivat \u00f6isin<\/i> on paradoksaalisesti sek\u00e4 konservatiivisempi ett\u00e4 radikaalimpi kuin Franzenin romaanit. Muodoltaan ja kerronnaltaan se on vahvemmin kiinni traditiossa. Jopa niin vahvasti, ett\u00e4 sit\u00e4 voisi luonnehtia pastissimaiseksi. Radikaali s\u00e4v\u00e4ys tulee taas siit\u00e4, ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4 pastissimaisuus ei vaikuta 1990-lukulaisen hengen mukaisesti ironiselta vaan t\u00e4ysin vilpitt\u00f6m\u00e4lt\u00e4. Menneen maailman tuntu ei ole kirjallista leikki\u00e4, joka huvittaa ja hauskuttaa v\u00e4h\u00e4n aikaa. Se on tarkoitus ottaa vakavasti, Tartt haluaa tuudittaa lukijansa samanlaiseen todellisuuden illuusioon kuin suuret romaaniklassikot. Siin\u00e4 h\u00e4n enimm\u00e4kseen onnistuukin, mik\u00e4 osaltaan johtuu romaanin astelemista. Antiikin klassikoihin uppoutuneet muinaiskreikan opiskelijat muodostavat oman suljetun piirins\u00e4, salaliiton ulkomaailmaa vastaan. Patinan peitt\u00e4m\u00e4 kerronta toimii t\u00e4m\u00e4n irrallisuuden kielellisen\u00e4 koristeena. Sen kuuluukin ly\u00f6d\u00e4 korville \u00e4\u00e4nen ja kuvan hallitsemaa “nykyaikaa”.<\/span><\/span>

<\/span><\/span>***<\/span><\/span><\/div>\n

<\/span><\/span><\/div>\n
En ole erityisen viaton lukija, joten minun oli paikoin ty\u00f6l\u00e4st\u00e4 asettua samalle aaltopituudelle Tarttin romaanin kanssa, varsinkin kun “E Unibus Pluramin” teesit py\u00f6riv\u00e4t mieless\u00e4ni. V\u00e4lill\u00e4 tekstin lumo tarttui minuun, v\u00e4lill\u00e4 minut valtasi kyynisyys ja ep\u00e4ily. Pahimmillaan Jumalat juhlivat \u00f6isin<\/i> tuntui lavasteiselta, kulissimaiselta romaanilta, ep\u00e4kiinnostavalta retroilulta. Eih\u00e4n se kouraise vatsanpohjasta l\u00e4hesk\u00e4\u00e4n samalla tavalla kuin Rikos ja rangaistus<\/i>, eiv\u00e4t Tarttin henkil\u00f6hahmot yll\u00e4 samanlaisiin sielun sy\u00f6vereihin kuin Raskolnikov. Ep\u00e4ilem\u00e4tt\u00e4 Tarttin kerronta on vet\u00e4v\u00e4mp\u00e4\u00e4 ja juonenkuljetus taitavampaa kuin Dostojevskill\u00e4, mutta henkiselt\u00e4 mittakaavaltaan Jumalat juhlivat \u00f6isin<\/i> j\u00e4\u00e4 k\u00e4\u00e4pi\u00f6luokkaan Rikoksen ja rangaistuksen<\/i> rinnalla. Siit\u00e4 puuttuu maaninen syke, vaaran tuntu. <\/span><\/span><\/span><\/div>\n

<\/span><\/div>\n
Silti, n\u00e4ist\u00e4 kyynisyyden ja ep\u00e4ilysten puuskista huolimatta Jumalat juhlivat \u00f6isin <\/i>j\u00e4tti varsin miellytt\u00e4v\u00e4n j\u00e4lkihehkun. Olen pohtinut sen asetelmia, teemoja ja kerrontaa, mutta ennen kaikkea sit\u00e4 vilpitt\u00f6myytt\u00e4, jota Tarttin kirjallinen ohjelma ilment\u00e4\u00e4. Wallacekin p\u00e4\u00e4tyy “E Unibus Pluramissa” korostamaan vilpitt\u00f6myytt\u00e4, ironisuuden, kyynisyyden ja nihilismin maskien riisumista. En<\/span> voi v\u00e4itt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 Wallacen postmodernismin perint\u00f6\u00f6n ankkuroituva ja sit\u00e4 korjaamaan pyrkiv\u00e4 kirjallinen ohjelma olisi l\u00e4ht\u00f6kohdiltaan ehdottomasti Tarttin kirjallista ohjelmaa parempi. Kumpikin onnistuu parhaimmillaan kertomaan jotain t\u00e4rke\u00e4\u00e4 ihmisen\u00e4 olemisesta, mik\u00e4 Wallacenkin mielest\u00e4 on kirjailijan t\u00e4rkein teht\u00e4v\u00e4.<\/span><\/span><\/div>\n

<\/span><\/div>\n
Minulle Jumalat juhlivat \u00f6isin<\/i> kuitenkin antaa vasta lupauksen. Se on vilpitt\u00f6myydest\u00e4\u00e4n huolimatta aavistuksen liian tuotteistetun, valmiiksi pureskellun oloinen, mik\u00e4 osaltaan selitt\u00e4nee ne kyynisyyden ja ep\u00e4ilyksen puuskat, joita sen parissa koin. Mutta ehk\u00e4 Kultainen lintu<\/i> onnistuu lupauksen lunastamaan. <\/span><\/div>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

(Pitempi versio Parnassossa 6-7\/2013 ilmestyneest\u00e4 kirjoituksesta) Kun Donna Tartt julkaisee uuden romaanin,…<\/p>\n","protected":false},"author":66,"featured_media":705,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[],"acf":[],"platta":{"numLikes":2,"numComments":7,"category":null,"themes":[],"commercial_partner":null,"thumbnail":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/38\/2015\/03\/tartt-yx.jpg","blog_id":38},"jetpack_featured_media_url":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/38\/2015\/03\/tartt-yx.jpg","_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts\/62"}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/users\/66"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/comments?post=62"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts\/62\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":1948,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts\/62\/revisions\/1948"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/media\/705"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/media?parent=62"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/categories?post=62"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/tags?post=62"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}