{"id":65,"date":"2013-11-06T11:15:00","date_gmt":"2013-11-06T09:15:00","guid":{"rendered":"http:\/\/blogit.image.fi\/antiaikalainen\/kauhukakara-kaivaa-napaansa\/"},"modified":"2018-02-28T09:26:20","modified_gmt":"2018-02-28T07:26:20","slug":"kauhukakara-kaivaa-napaansa","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/kauhukakara-kaivaa-napaansa\/","title":{"rendered":"Kauhukakara kaivaa napaansa"},"content":{"rendered":"<div style=\"clear: both; text-align: center;\"><a rel=\"nofollow\" href=\"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/38\/2015\/03\/beigbeder.jpg\" style=\"clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;\"><img decoding=\"async\" border=\"0\" src=\"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/38\/2015\/03\/beigbeder.jpg\" \/><\/a><\/div>\n<p><span style=\"font-family: inherit;\"><br \/><\/span><span style=\"font-family: inherit;\">Kuinka suhtautua Fr\u00e9d\u00e9ric Beigbederiin, ranskalaisen kirjallisuusmaailman superjulkkikseen ja <i>enfant terribleen<\/i>?<\/span><br \/><span style=\"font-family: inherit;\"><br \/><\/span><span style=\"font-family: inherit;\">Jos kysymykseen laittaa tuollaiset epiteetit, on toki vaikea suhtautua muuten kuin ivallisesti. En ole suuremmin innostunut Beigbederin suomennetuista teoksista <i>24,99<\/i> ja <i>Apua anteeksi<\/i>. Olen pit\u00e4nyt h\u00e4nt\u00e4 Michel Houellebecqin kirjallisena pikkuveljen\u00e4, jossa ranskalainen elostelevuus yhdistyy rasittavalla tavalla Bret Easton Ellisi\u00e4 imitoivaan glamourel\u00e4m\u00e4n loiston ja kurjuuden kuvaukseen.&nbsp;<\/span><br \/><span style=\"font-family: inherit;\"><br \/><\/span><span style=\"font-family: inherit;\">Beigbederin&nbsp;<i style=\"background-color: white; line-height: 19.1875px;\">Un roman fran\u00e7ais <\/i><span style=\"background-color: white; line-height: 19.1875px;\">voitti Prix Renaudot&#8217;n vuonna 2009. Sit\u00e4 ei ole suomennettu, mutta luin sen englanninkielisen\u00e4 k\u00e4\u00e4nn\u00f6ksen\u00e4, joka kulkee nimell\u00e4 <i>A French Novel<\/i>.&nbsp;<\/span><\/span><br \/><span style=\"font-family: inherit;\"><span style=\"background-color: white; line-height: 19.1875px;\"><br \/><\/span><\/span><span style=\"font-family: inherit;\"><span style=\"background-color: white; line-height: 19.1875px;\">&#8220;T\u00e4llainen on el\u00e4m\u00e4, jonka olen el\u00e4nyt: ranskalainen romaani&#8221;, Beigbeder kirjoittaa kirjan lopussa. H\u00e4n on aikaisemmissakin teoksissaan luonut itselleen kirjallisia alter egoja, mutta <i>A French Novel<\/i> sukeltaa autofiktioon ilman et\u00e4\u00e4nnytyksi\u00e4. Ja kuitenkin, kuten kirjan nimikin sanoo, kyse on tietenkin romaanista. Asetelmassa ei sin\u00e4ns\u00e4 ole (en\u00e4\u00e4) mit\u00e4\u00e4n h\u00e4mment\u00e4v\u00e4\u00e4 tai lukijan varuilleen laittavaa. Autofiktiota kirjoittaa kohta jokainen ajan hermolla oleva kirjailija.<\/span><\/span><br \/><span style=\"font-family: inherit;\"><span style=\"background-color: white; line-height: 19.1875px;\"><br \/><\/span><\/span><span style=\"font-family: inherit;\"><span style=\"background-color: white; line-height: 19.1875px;\">***<\/span><\/span><br \/><span style=\"font-family: inherit;\"><span style=\"background-color: white; line-height: 19.1875px;\"><br \/><\/span><\/span><span style=\"font-family: inherit;\"><span style=\"background-color: white; line-height: 19.1875px;\">Beigbeder luo varsin surkuhupaisan kehyskertomuksen, joka tietenkin on &#8220;totta&#8221;. H\u00e4n vet\u00e4\u00e4 runoilijayst\u00e4v\u00e4ns\u00e4 kanssa kokaa nokkaan auton konepellilt\u00e4 ja joutuu poliisien pid\u00e4tt\u00e4m\u00e4ksi. Seurauksena on kahden y\u00f6n putkareissu, joka saa yliherk\u00e4n Beigbederin kauhun valtaan, h\u00e4n kuvaa koettelemustaan kuin olisi joutunut maanp\u00e4\u00e4lliseen helvettiin. Onnettomasti p\u00e4\u00e4ttyneell\u00e4 huumesekoilulla on, kuinkas muutenkaan, kirjallinen esikuva: Bret Easton Ellisin <i>Lunar Parkissa<\/i> Jay McInerney (joka on Beigbederin l\u00e4heinen yst\u00e4v\u00e4) k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 auton konepelti\u00e4 kokaiinialustana.<\/span><\/span><br \/><span style=\"font-family: inherit;\"><span style=\"background-color: white; line-height: 19.1875px;\"><br \/><\/span><\/span><span style=\"font-family: inherit;\"><span style=\"background-color: white; line-height: 19.1875px;\">Putkareissun aikana Beigbeder ryhtyy muistelemaan el\u00e4m\u00e4nvaiheitaan varhaislapsuudesta nykyhetkeen. J\u00e4nnite syntyy siit\u00e4, ett\u00e4 h\u00e4n ei omien sanojensa mukaan muista ensimm\u00e4isist\u00e4 viidest\u00e4toista vuodestaan paljon mit\u00e4\u00e4n. Se on tietenkin valhe. Asetelma on kuitenkin kiintoisa. Beigbeder tekee samaa kuin Karl Ove Knausg\u00e5rd, mutta siin\u00e4 miss\u00e4 norjalaiskirjailija m\u00e4\u00e4ritt\u00e4\u00e4 itsens\u00e4 muistamisen ammattilaiseksi Beigbeder vastaavasti m\u00e4\u00e4ritt\u00e4\u00e4 itsens\u00e4 unohtamisen ammattilaiseksi.<\/span><\/span><br \/><span style=\"font-family: inherit;\"><span style=\"background-color: white; line-height: 19.1875px;\"><br \/><\/span><\/span><span style=\"font-family: inherit;\"><span style=\"background-color: white; line-height: 19.1875px;\">Ja kuten Beigbederin kohdalla yleens\u00e4, kyse ei tietenk\u00e4\u00e4n ole vain h\u00e4nen henkil\u00f6kohtaisesta ongelmastaan, vaan taustalla on jotain paljon suurempaa, kokonainen kulttuurikriisi. Beigbeder rinnastaa (teeskennellyn) amnesiansa Ranskan (teeskenneltyyn) yritykseen unohtaa kansakuntana historiallinen menneisyytens\u00e4 suurvaltana ja imperiumina.<\/span><\/span><br \/><span style=\"font-family: inherit;\"><span style=\"background-color: white; line-height: 19.1875px;\"><br \/><\/span><\/span><span style=\"font-family: inherit;\"><span style=\"background-color: white; line-height: 19.1875px;\">&#8220;Halveksin perheensis\u00e4isi\u00e4 v\u00e4lienselvittelyj\u00e4, ekshibitionistisia omael\u00e4m\u00e4kertoja ja psykoanalyysiksi naamioitua kaunokirjallista likapyykinpesua&#8221;, Beigbeder kirjoittaa <i>A French Novelin<\/i> alussa. Siit\u00e4 lukija voikin p\u00e4\u00e4tell\u00e4, mit\u00e4 on luvassa. Eli juuri noita asioita, joita Beigbeder halveksii. H\u00e4n palauttaa unohdetusta lapsuudesta mieleens\u00e4 yht\u00e4 sun toista. \u00c4idin suku koostuu k\u00f6yhtyneist\u00e4 aristokraateista, is\u00e4n suku nousukasmaisista porvareista. Vanhempien avioero paisuu suureksi el\u00e4m\u00e4ndraamaksi, joka ly\u00f6 leimansa kirjailijan my\u00f6hempiin vaiheisiin.<\/span><\/span><br \/><span style=\"font-family: inherit;\"><span style=\"background-color: white; line-height: 19.1875px;\"><br \/><\/span><\/span><span style=\"font-family: inherit;\"><span style=\"background-color: white; line-height: 19.1875px;\">***<\/span><\/span><br \/><span style=\"font-family: inherit;\"><span style=\"background-color: white; line-height: 19.1875px;\"><br \/><\/span><\/span><span style=\"font-family: inherit;\"><span style=\"background-color: white; line-height: 19.1875px;\">Olennaisin piirre <i>A French Novelissa<\/i> on sen tunnustuksellisuus (tai &#8220;tunnustuksellisuus&#8221;). Beigbeder paljastaa menneisyytt\u00e4\u00e4n voidakseen rype\u00e4 vuoronper\u00e4\u00e4n katkeruudessa, katumuksessa ja kaihomieless\u00e4. Narsistinen hahmo saa liikutuksen mielihyv\u00e4\u00e4 noista kaikista tunnetiloista. Siin\u00e4, ett\u00e4 Beigbeder &#8220;tunnustautuu&#8221; narsistiseksi hahmoksi, isoksi lapseksi aikuisen miehen ruumiissa, ei ole mit\u00e4\u00e4n yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4\u00e4, saati kiinnostavaa, h\u00e4nen aiempiin teoksiinsa tutustuneelle. Kahden y\u00f6n putkareissun j\u00e4lkeen nelikymppinen kirjailija julistaa kasvaneensa vihdoin aikuiseksi. Se on tietenkin parodiaa, samanlaista itserakasta narrinpeli\u00e4 kuin suuri osa <i>A French Novelin<\/i> muustakin henkil\u00f6kohtaisesta aineksesta.<\/span><\/span><br \/><span style=\"font-family: inherit;\"><span style=\"background-color: white; line-height: 19.1875px;\"><br \/><\/span><\/span><span style=\"line-height: 19.1875px;\">Vaikka Beigbeder kertoo varhaisista vuosistaan huomattavasti niukemmin ja pelkistetymmin kuin Knausg\u00e5rd, niist\u00e4 nousee esiin samanlainen pohjavire. Molemmat kirjailijat muistelevat tunteisiinsa pakahtuen kouluvuosiensa ihastuksia, tytt\u00f6j\u00e4, jotka olivat niin kauniita ja t\u00e4ydellisi\u00e4, ettei heit\u00e4 uskaltanut l\u00e4hesty\u00e4. Beigbeder mainitsee nimelt\u00e4 er\u00e4\u00e4n raastavimmista kaukorakkauksistaan ja kuvittelee, milt\u00e4 tuntuisi kohdata h\u00e4net aikuisten maailmassa: &#8220;Jos joku nelikymppinen nainen tulee jonain p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 luokseni Salon du Livress\u00e4 ja moittii minua nimens\u00e4 mainitsemisesta kirjassani, punastun samalla tavalla kuin punastuin silloin kauan sitten. Jos h\u00e4nest\u00e4 on tullut kammottavan ruma, tilanne on tietysti kaksinverroin nolo.&#8221;<\/span><br \/><span style=\"line-height: 19.1875px;\"><br \/><\/span><span style=\"line-height: 19.1875px;\">Silloin kun nuori Fr\u00e9d\u00e9ric Beigbeder ei haaveillut tyt\u00f6ist\u00e4, h\u00e4n uppotui kirjojen maailmaan. H\u00e4n kirjoittaa, kuinka romaaneista irtautuminen vaati suunnatonta tahdonvoimaa. &#8220;Sit\u00e4 haluaa el\u00e4\u00e4, juosta pois, kasvaa aikuiseksi. Mutta min\u00e4 olin huumeriippuvainen jo ennen kuin sain olla iltaisin my\u00f6h\u00e4\u00e4n ulkona. Kirjat kiinnostivat minua enemm\u00e4n kuin el\u00e4m\u00e4.&#8221; Kuulostaa tutulta. Olisin voinut kirjoittaa nuo samat lauseet <i>Yhden hengen orgioiden<\/i> avausesseess\u00e4, jossa muistelen o<br \/>\nmaa kirjallista nuoruuttani. Omakohtaisten kirja-addiktin muistojen sekoittuminen Beigbederin muistoihin teki <i>A French Novelin<\/i> lukemisesta v\u00e4lill\u00e4 noloa ja v\u00e4lill\u00e4 huvittavaa.&nbsp;<\/span><br \/><span style=\"line-height: 19.1875px;\"><br \/><\/span><span style=\"line-height: 19.1875px;\">***<\/span><br \/><span style=\"line-height: 19.1875px;\"><br \/><\/span><span style=\"line-height: 19.1875px;\">Parhaat hetket Beigbederin kirjassa ovat lopulta niit\u00e4, joissa h\u00e4n nostaa katseensa omasta navastaan kohti ymp\u00e4r\u00f6iv\u00e4\u00e4 maailmaa.<\/span><br \/><span style=\"line-height: 19.1875px;\"><br \/><\/span><span style=\"line-height: 19.1875px;\">Ei ehk\u00e4 ole yll\u00e4tys, ett\u00e4 kirjallinen superjulkkis tajuaa nykykulttuurin pinnallisuuden, vaikka haluaakin heitt\u00e4yty\u00e4 siihen t\u00e4ysill\u00e4 ja ottaa siit\u00e4 kaiken irti. <i>A French Novel<\/i> sis\u00e4lt\u00e4\u00e4 purevia kulttuuripessimistisi\u00e4 huomioita. Ne eiv\u00e4t ehk\u00e4 ole omaper\u00e4isi\u00e4, mutta ovat ainakin ter\u00e4v\u00e4sti muotoiltuja. Niit\u00e4 kehyst\u00e4\u00e4 sama perusajatus hedonistisen ja kulutuskeskeisen el\u00e4m\u00e4nmuodon syntymisest\u00e4 Ranskaan (ja muihinkin l\u00e4ntisiin yhteiskuntiin): &#8220;Ensimm\u00e4inen vapautus (1945) tasoitti tien vaurauden palvonnalle, toinen vapautus (1968) tuotti ahneita, tyytym\u00e4tt\u00f6mi\u00e4 sensualisteja. N\u00e4iden kahden vapautumisen j\u00e4lkeisess\u00e4 maailmassa kasvaneiden lapset ovat kehitt\u00e4neet vaistonvaraisen pelon vapautta kohtaan.&#8221;<\/span><br \/><span style=\"line-height: 19.1875px;\"><br \/><\/span><span style=\"line-height: 19.1875px;\">Vapauden pelkoko on pohjimmiltaan Beigbederin henkil\u00f6kohtaisten angstien &amp; onnettomuuksien syy? Sek\u00f6 on tehnyt h\u00e4nest\u00e4 ikuisen teinin, vapauden v\u00e4\u00e4rink\u00e4ytt\u00e4j\u00e4n? <i>A French Novel <\/i>k\u00e4tkee kuin k\u00e4tkeekin poseeraavan itses\u00e4\u00e4lin ja itsetutkiskelun taakse joukon kiintoisia kysymyksi\u00e4. Lienee onnistuneen kirjan merkki, jos sen her\u00e4tt\u00e4m\u00e4t ajatukset j\u00e4\u00e4v\u00e4t raksuttamaan takaraivossa. Kirjallisessa mieless\u00e4 teos on kekseli\u00e4\u00e4sti sommiteltu ja varmalla (narsistisella) otteella kirjoitettu. Paras mink\u00e4 olen Beigbederilt\u00e4 lukenut.<\/span><\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"<p>Kuinka suhtautua Fr\u00e9d\u00e9ric Beigbederiin, ranskalaisen kirjallisuusmaailman superjulkkikseen ja enfant terribleen?Jos kysymykseen laittaa&hellip;<\/p>\n","protected":false},"author":66,"featured_media":708,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[],"acf":[],"platta":{"numLikes":0,"numComments":9,"category":null,"themes":[],"commercial_partner":null,"thumbnail":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/38\/2015\/03\/beigbeder.jpg","blog_id":38},"jetpack_featured_media_url":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/38\/2015\/03\/beigbeder.jpg","_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts\/65"}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/users\/66"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/comments?post=65"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts\/65\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":1951,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts\/65\/revisions\/1951"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/media\/708"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/media?parent=65"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/categories?post=65"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/tags?post=65"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}