{"id":7,"date":"2015-02-28T16:40:00","date_gmt":"2015-02-28T14:40:00","guid":{"rendered":"http:\/\/blogit.image.fi\/antiaikalainen\/bolano-tajuntani-kummituksena\/"},"modified":"2018-02-28T09:25:18","modified_gmt":"2018-02-28T07:25:18","slug":"bolano-tajuntani-kummituksena","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/bolano-tajuntani-kummituksena\/","title":{"rendered":"Bola\u00f1o tajuntani kummituksena"},"content":{"rendered":"
\"\"<\/a><\/div>\n

K\u00e4\u00e4nn\u00f6skirjallisuudella menee huonosti. Se on ik\u00e4v\u00e4\u00e4. Silti kustantamot julkaisevat edelleen merkitt\u00e4v\u00e4\u00e4 k\u00e4\u00e4nn\u00f6skirjallisuutta eiv\u00e4tk\u00e4 vain huokeaa bulkkia. Se on mahtavaa.<\/p>\n

Viime syksyn\u00e4 saatiin suomeksi Thomas Pynchonin Painovoiman sateenkaari<\/i> ja Vladimir Nabokovin Kalvas hehku<\/i>. T\u00e4n\u00e4 vuonna on ehditty jo saada John Williamsin Stoner<\/i> ja Roberto\u00a0Bola\u00f1on 2666<\/i><\/span><\/span>.\u00a0<\/span>Kaikkia nelj\u00e4\u00e4 voi liioittelematta luonnehtia k\u00e4\u00e4nn\u00f6skirjallisuuden merkkitapauksiksi.<\/p>\n

John Williamsin (1922-1994) Stoner<\/i> on erikoinen ilmi\u00f6. Se julkaistiin 1963 hyvien kritiikkien saattelemana, mutta painui varsin pian unohduksiin. Nekrologeissa Williamsia muisteltiin runoilijana ja yliopistomiehen\u00e4. Prosaistina h\u00e4nen t\u00e4htihetkens\u00e4 oli Stonerin<\/i> j\u00e4lkeen ilmestyneen Augustuksen<\/i> palkitseminen National Book Awardilla.<\/p>\n

Nelj\u00e4 vuotta sitten Stoner<\/i> nousi Ranskassa t\u00e4ysin odottamatta bestselleriksi sen j\u00e4lkeen kun Anna Gavalda ihastui siihen ja my\u00f6t\u00e4vaikutti sen k\u00e4\u00e4nt\u00e4miseen ja kustantamiseen. Innostus levisi moniin muihinkin Euroopan maihin.<\/p>\n

Miksi Yhdysvalloissa pimentoon j\u00e4\u00e4nyt romaani villitsee eurooppalaiset lukijat puoli vuosisataa ilmestymisens\u00e4 j\u00e4lkeen?<\/p>\n

Useampikin kriitikko ja kommentaattori on korostanut\u00a0Stonerin<\/i>ep\u00e4amerikkalaisuutta. V\u00e4h\u00e4eleisyydess\u00e4\u00e4n ja askeettisuudessaan se muistuttaa pikemminkin eurooppalaista romaania. Stonerissa<\/i> on vain runsaat 300 sivua eik\u00e4 sen kerronta ole laveasti maalailevaa. Siit\u00e4 my\u00f6s puuttuu amerikkalaisiin lukijoihin vetoava leimallisen optimistinen pohjavire. Ei sill\u00e4 ett\u00e4\u00a0Stoner<\/i> olisi synkk\u00e4 kirja, ei miss\u00e4\u00e4n nimess\u00e4, mutta siin\u00e4 kauniita ja jaloja asioita ymp\u00e4r\u00f6i tietty surumielisyys.<\/span><\/div>\n
\u00a0<\/span><\/div>\n
Kirjoitin Stonerista<\/i> arvion Parnassoon. Sit\u00e4 ei ole ehditty viel\u00e4 julkaista, joten en t\u00e4ss\u00e4 yhteydess\u00e4 k\u00e4y Williamsin teosta l\u00e4pi t\u00e4m\u00e4n enemp\u00e4\u00e4.<\/span><\/div>\n
<\/div>\n
***<\/span><\/div>\n
<\/div>\n
Chiless\u00e4 syntyneen, mutta suurimman osan el\u00e4m\u00e4st\u00e4\u00e4n Espanjassa asuneen Roberto Bola\u00f1on (1953-2003) 2666<\/i> ilmestyi kymmenen vuotta sitten ja sai heti kulttikirjan aseman.\u00a0<\/span>Bola\u00f1o ei ehtinyt pidell\u00e4 k\u00e4siss\u00e4\u00e4n painol\u00e4mmint\u00e4 teosta, sill\u00e4 h\u00e4n menehtyi maksasairauteen sit\u00e4 kirjoittaessaan.\u00a0<\/span><\/div>\n
\u00a0<\/span><\/div>\n
Paljon on puhuttu siit\u00e4, ett\u00e4 ennen kuolemaansa\u00a0<\/span>Bola\u00f1o pyysi julkaisemaan 2666:n<\/i> viiten\u00e4 erillisen\u00e4 romaanina. Kustantaja ja perikunta eiv\u00e4t kuitenkaan noudattaneet pyynt\u00f6\u00e4, vaan teos tuotiin markkinoille tuhatsivuisena j\u00e4rk\u00e4leen\u00e4. Halventaako p\u00e4\u00e4t\u00f6s vainajan tahtoa? Ei v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4.\u00a0<\/span>Bola\u00f1on tunteneiden mukaan h\u00e4n mielsi itsekin\u00a02666:n<\/i> yhdeksi kokonaisuudeksi, p\u00e4\u00e4ty\u00f6kseen, ja olisi julkaissut sen yksiss\u00e4 kansissa ellei kuolema olisi tullut v\u00e4liin.\u00a0<\/span><\/div>\n
\u00a0<\/span><\/div>\n
Toive viidest\u00e4 erillisest\u00e4 romaanista kaiketi kumpusi siit\u00e4, ett\u00e4\u00a0<\/span>Bola\u00f1o laski sellaisen julkaisutavan tuovan enemm\u00e4n rojalteja h\u00e4nen perheenj\u00e4senilleen. Selitys tuntuu uskottavalta.\u00a0<\/span>Bola\u00f1o nimitt\u00e4in aloitti kirjallisen uransa runoilijana ja koki runoilijan identiteetin itselleen l\u00e4heiseksi. Proosaa h\u00e4n ryhtyi kirjoittamaan nostaakseen tulotasoaan poikansa synnytty\u00e4.<\/span><\/div>\n
\u00a0<\/span><\/div>\n
Rahamotiivi ei n\u00e4y\u00a0<\/span>Bola\u00f1on teksteiss\u00e4, ainakaan h\u00e4iritsev\u00e4sti. Ennen 2666:tta<\/i> h\u00e4n ehti kirjoittaa kymmenkunta ansiokasta romaania, joista etenkin Kesytt\u00f6m\u00e4t etsiv\u00e4t<\/i> (ilmestyi suomeksi 2009) lukeutuu viime vuosikymmenten maailmankirjallisuuden huippuihin. Jos proosan tekemisen arkiset l\u00e4ht\u00f6kohdat\u00a0<\/span>Bola\u00f1olla jotenkin n\u00e4kyv\u00e4t niin siten, ettei h\u00e4n ole ylikirjallinen briljeeraaja, vaikka h\u00e4nen romaaneissaan onkin paljon rikkiviisaille postmodernisteille ominaisia piirteit\u00e4, kuten erilaisilla kerronnan tyyleill\u00e4 ja tasoilla leikittelemist\u00e4 ja korkean ja matalan aineksen yhdistelemist\u00e4. Surrealismista satiiriin hyppiv\u00e4n\u00a0<\/span>Bola\u00f1on tekstist\u00e4 kuultaa pikemminkin kirjallisen mielikuvituksen luoma ilo kuin halu ker\u00e4t\u00e4 irtopisteit\u00e4 tekem\u00e4ll\u00e4 lukijaan “vaikutus”.<\/span><\/div>\n
\u00a0<\/span><\/div>\n
Postuumisti julkaistu 2666<\/i> n\u00e4ytt\u00e4isi varmaankin erilaiselta, jos\u00a0<\/span>Bola\u00f1o olisi ehtinyt saada sen valmiiksi ennen kuolemaansa. Tuskin silti ratkaisevan erilaiselta. Ennen voimiensa pett\u00e4mist\u00e4 h\u00e4n ilmoitti kustantajalleen teoksen olevan l\u00e4hestulkoon valmis. On lukijasta kiinni, n\u00e4keek\u00f6 2666:ssa<\/i> viisi erillist\u00e4 romaania, joita yhdist\u00e4v\u00e4t tietyt johtomotiivit vai yhden ensyklopedisen mammutin. Itse edustan j\u00e4lkimm\u00e4ist\u00e4 katsantokantaa. Omassa lukukokemuksessani 2666 <\/i>on enemm\u00e4n kuin viiden osansa summa, vaikka toki sille voisi antaa samanlaisen alaotsikon kuin Georges Perec antoi El\u00e4m\u00e4 k\u00e4ytt\u00f6ohjeelle<\/i>\u00a0<\/span>\u2013\u00a0<\/span>\u00a0“Romaaneja”. Paitsi ett\u00e4 kaikki viisi osaa p\u00e4\u00e4tyv\u00e4t samaan meksikolaiseen kaupunkiin, jota piinaavat satojen naisten murhat, ne resonoivat my\u00f6s muulla tavoin kesken\u00e4\u00e4n. Edellisen (tai edellisten) osien j\u00e4lki on lukijan tajunnassa aina seuraavaa lukiessa.<\/span><\/div>\n
<\/div>\n
***<\/span><\/div>\n
\u00a0<\/span><\/div>\n
Minulla oli 2666<\/i> mukanani talvilomareissulla ja vietin sen parissa aikaa uima-altaan \u00e4\u00e4rell\u00e4. Olen yleens\u00e4 melko nopea lukija, mutta\u00a0<\/span>Bola\u00f1on tiiliskiven sel\u00e4tt\u00e4miseen ei lomaviikko riitt\u00e4nyt. Pakko my\u00f6nt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 v\u00e4lill\u00e4 tuskastuinkin tekstiin ja varsinkin kolmas ja nelj\u00e4s osa olivat paikoin aika ty\u00f6l\u00e4it\u00e4. Hypin ja harpoin sivuja, joilla\u00a0<\/span>Bola\u00f1o tekee rikospaikkatutkijan tarkkuudella selkoa naismurhista eik\u00e4 pihistele graafisissa yksityiskohdissa. En silti miss\u00e4\u00e4n vaiheessa menett\u00e4nyt uskoani kirjaan tai\u00a0<\/span>Bola\u00f1oon. Aina kun olin vaarassa huljahtaa v\u00e4linpit\u00e4m\u00e4tt\u00f6myyteen, tekstin voima kiskaisi minut uudestaan mukaansa. Viimeisten parin sadan sivun aikana tunsin hyvin vahvasti, ett\u00e4 koko siihen asti luettu tekstimassa kannattelee minua, nekin jaksot, jotka alun perin tympiv\u00e4t.<\/span><\/div>\n
\u00a0<\/span><\/div>\n
2666:n<\/i> ensimm\u00e4isess\u00e4 ja viimeisess\u00e4 osassa fokuksessa on saksalainen kirjailija Benno von Archimboldi. H\u00e4nen tuotantonsa ymp\u00e4rille on versonut kokonainen akateemisen tutkimuksen haara ja h\u00e4nest\u00e4 huhutaan Nobel-palkinnon tulevana voittajana. Kukaan muu kuin kustantaja ei tied\u00e4 Archimboldista k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 mit\u00e4\u00e4n, h\u00e4n on Pynchonia ja Salingeriakin suurempi erakko. Kolmea keskimm\u00e4ist\u00e4 osaa puolestaan v\u00e4ritt\u00e4v\u00e4t meksikolaisessa rajakaupungissa Santa Teresassa tapahtuvat naisten murhat, joiden ymp\u00e4rill\u00e4 kajastaa rikollisuus (huumekauppa) ja kova kapitalismi (monet murhatut ty\u00f6skenteliv\u00e4t amerikkalaisten firmojen meksikolaisissa alihankintayrityksiss\u00e4). Naismurhien sarjalla on vastineensa todellisuudessa, sill\u00e4\u00a0<\/span>Bola\u00f1o seurasi Ciudad Juarezissa tapahtuneita vastaavanlaisia hirmutekoja.<\/span><\/div>\n
\u00a0<\/span><\/div>\n
Archimboldin arvoitus saa 2666:ssa<\/i> ratkaisunsa, mutta naismurhien ymp\u00e4rilt\u00e4 ei mysteerin tummanpuhuva hohde h\u00e4lvene<\/span>. Syvimmill\u00e4\u00e4n 2666<\/i> ei ole (pelkk\u00e4) arvoituskokoelma, vaan sen p\u00e4\u00e4teemat (kirjallisuus ja naismurhat) voidaan n\u00e4hd\u00e4 kuvauksina kulttuurimme valoisista ja pimeist\u00e4 syv\u00e4rakenteista. 2666<\/i> on monissa kohdin v\u00e4kivaltainen teos, ja v\u00e4kivalta on suurelta osin spontaania ja sattumanvaraista, sielun pimeydest\u00e4 kumpuavaa. Kirjallisilla kentill\u00e4 meritoituneen Archimboldinkin henkil\u00f6historiaa synkent\u00e4v\u00e4t veriteot.\u00a0<\/span>Bola\u00f1o ei pese mustaa valkoiseksi, mutta ei my\u00f6sk\u00e4\u00e4n herkuttele v\u00e4kivallalla saati estetisoi sit\u00e4.\u00a0<\/span><\/div>\n
<\/div>\n
***<\/div>\n
\u00a0<\/span><\/div>\n
Kirjallisuudentutkijoille 2666:<\/i>n intertekstuaaliset yhteydet tarjoavat paljonkin pureksittavaa, mutta teoksen lukemisen edellytyksen\u00e4 ei ole viittauksien bongailu. Omaa lukukokemustani piristi se, ett\u00e4 tuon tuostakin ajatukseni harhailivat\u00a0<\/span><\/span>toisten kirjailijoiden teksteihin. Juuri n\u00e4inh\u00e4n kirjallisuus toimii: kaikki lukemamme ja kirjoittamamme suodattuu aiemmin luetun ja kirjoitetun l\u00e4pi. Viimeisen osan tarinanp\u00e4tk\u00e4t toisen maailmansodan Euroopasta toivat tyylilt\u00e4\u00e4n ja tunnelmaltaan mieleen Curzio Malaparten. Eritoten kohtaus, jossa romanialaiset sotilaat nousevat kapinaan ja ristiinnaulitsevat kenraalinsa. T\u00e4ll\u00e4 kenraalilla on poikkeuksellisen suuri sukuelin, joka heiluu tuulessa kenraalin elottoman ruumiin roikkuessa ristill\u00e4. Ehtaa Malapartea.\u00a0<\/span><\/div>\n
\u00a0<\/span><\/div>\n
Selasin my\u00f6hemmin\u00a0<\/span>Bola\u00f1on englanniksi k\u00e4\u00e4nnetty\u00e4 kirjoituskokoelmaa Between Parentheses<\/i>, mutta sielt\u00e4 ei l\u00f6ytynyt mainintoja Malapartesta. Ehk\u00e4\u00a0<\/span>Bola\u00f1o ei koskaan h\u00e4nt\u00e4 lukenut, ehk\u00e4 luki toisten kirjailijoiden kautta. Mutta minulla 2666:n<\/i> lukeminen syvensi samalla suhdetta Malaparteen.\u00a0<\/span><\/div>\n
\u00a0<\/span><\/div>\n
Eitt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 2666<\/i> kuuluu niihin romaaneihin, joita en pystyisi unohtamaan, vaikka haluaisin. Useimmat kirjat h\u00e4ipyv\u00e4t lukemisen j\u00e4lkeen mielest\u00e4, mutta joitakin harvoja tulee tavalla tai toisella lukeneeksi uudelleen koko loppuel\u00e4m\u00e4ns\u00e4. En edes kuvittele hahmottaneeni l\u00e4hesk\u00e4\u00e4n kaikkia\u00a02666:n<\/i> tasoja ja yhteyksi\u00e4, eik\u00e4 varmasti hahmota kukaan muukaan. Joku muotopuhtautta vaaliva kohtuuden yst\u00e4v\u00e4 (so. tylsimys) voisi v\u00e4itt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 2666<\/i> on romaanina liian runsas ja r\u00f6nsyilev\u00e4 ja ett\u00e4 siin\u00e4 on kaikkea “aivan liikaa”. Mutta juuri massan paljous on t\u00e4m\u00e4n kirjan t\u00e4rke\u00e4 esteettinen ulottuvuus ja massan paljoudesta seuraa, ettei 2666:ta<\/i> voi ammentaa tyhjiin. Teksti asemoituu aina uudestaan, kun vaihtaa katseensa suuntaa.\u00a0<\/span><\/div>\n
\u00a0<\/span><\/div>\n
Eik\u00e4 se lakkaa kummittelmasta lukijan tajunnassa.<\/span><\/div>\n
\u00a0<\/span><\/div>\n
PS<\/span><\/div>\n
\u00a0<\/span><\/div>\n
2666:n<\/i> suomentajaa Einari Aaltosta tekee mieli kiitt\u00e4\u00e4 hyv\u00e4st\u00e4 k\u00e4\u00e4nn\u00f6sty\u00f6st\u00e4. Paitsi ett\u00e4 teksti imee mukaansa my\u00f6s oikoluku on tehty huolella, ly\u00f6ntivirheet sun muut huolimattomuudet eiv\u00e4t hyppele silmille.<\/span><\/div>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

K\u00e4\u00e4nn\u00f6skirjallisuudella menee huonosti. Se on ik\u00e4v\u00e4\u00e4. Silti kustantamot julkaisevat edelleen merkitt\u00e4v\u00e4\u00e4 k\u00e4\u00e4nn\u00f6skirjallisuutta…<\/p>\n","protected":false},"author":66,"featured_media":652,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[],"acf":[],"platta":{"numLikes":0,"numComments":1,"category":null,"themes":[],"commercial_partner":null,"thumbnail":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/38\/2015\/03\/2666.jpg","blog_id":38},"jetpack_featured_media_url":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/38\/2015\/03\/2666.jpg","_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts\/7"}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/users\/66"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/comments?post=7"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts\/7\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":1893,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts\/7\/revisions\/1893"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/media\/652"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/media?parent=7"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/categories?post=7"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/tags?post=7"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}