{"id":74,"date":"2013-10-13T15:53:00","date_gmt":"2013-10-13T13:53:00","guid":{"rendered":"http:\/\/blogit.image.fi\/antiaikalainen\/kirjallisuus-empatia-henkilohahmot\/"},"modified":"2018-02-28T09:26:22","modified_gmt":"2018-02-28T07:26:22","slug":"kirjallisuus-empatia-henkilohahmot","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/kirjallisuus-empatia-henkilohahmot\/","title":{"rendered":"Kirjallisuus, empatia, henkil\u00f6hahmot"},"content":{"rendered":"
<\/a><\/div>\n

“Kuka romaanihenkil\u00f6 on tehnyt sinuun suurimman vaikutuksen?”<\/p>\n

Tuohon kysymykseen on joutunut joskus vastaamaan varmasti jokainen kirjallisuutta aktiivisesti harrastava tai harjoittava. Ellei omasta aloitteestaan niin toisten usuttamana. Ketk\u00e4 romaanihenkil\u00f6t ovat tehneet minuun vaikutuksen? Muutama tulee mieleen. Varhaisina vuosinani Antti Rokka (Tuntematon sotilas<\/i> oli harvoja ennen viimeist\u00e4 lukiovuotta lukemiani romaaneja). My\u00f6hemmin ainakin Alexander Portnoy, Raskolnikov, Bardamu, Meursault, Murray Jay Siskind.<\/p>\n

En kuitenkaan ole ns. samastunut yhtenk\u00e4\u00e4n heist\u00e4. Tai tuntenut erityisen suurta l\u00e4mp\u00f6\u00e4, l\u00e4heisyytt\u00e4 tai sielunyhteytt\u00e4 heit\u00e4 kohtaan.<\/p>\n

Oscar Wildelle vaikuttavin romaanihenkil\u00f6 oli Lucien de Rubempr\u00e9. H\u00e4n kirjoitti: “The death of Lucien de Rubempr\u00e9 is the greatest drama of my life.” Olen painattanut itselleni paidan, jonka rintamuksessa on tuo sitaatti. Pid\u00e4n sit\u00e4 vain kotioloissa. Se on kirjoituspaitani, johon olen vuodattanut yhden romaanin ja yhden esseekokoelman verran hike\u00e4. Kiitos pesukoneen ja pesuaineiden se ei haise pahalta (ainakaan viel\u00e4).<\/p>\n

Jos olen itselleni rehellinen, en voisi koskaan sanoa yhdest\u00e4k\u00e4\u00e4n romaanihenkil\u00f6st\u00e4 mit\u00e4\u00e4n sellaista kuin Wilde sanoi Lucien de Rubempr\u00e9st\u00e4. Olen sit\u00e4 paitsi varma, ett\u00e4 Wildekin liioitteli omalla kohdallaan rankasti. H\u00e4nen kaltaisensa keikaroivat kyn\u00e4niekat voivat sanoa melkein mit\u00e4 tahansa, kunhan kuulostavat mielest\u00e4\u00e4n vaikuttavilta.<\/p>\n

Enemm\u00e4n kuin Lucien de Rubempr\u00e9en tunnen kiinnostusta h\u00e4nen luojaansa Balzaciin. Ja samaa voin sanoa muistakin edell\u00e4 mainitsemistani romaanihenkil\u00f6ist\u00e4: Philip Roth, Fedor Dostojevski, Louis-Ferdinand C\u00e9line, Albert Camus ja Don DeLillo ovat minulle monin verroin t\u00e4rke\u00e4mpi\u00e4 kuin Alexander Portnoy, Raskolnikov, Bardamu, Meursault ja Murray Jay Siskind.<\/p>\n

Vladimir Nabokov v\u00e4itti, ett\u00e4 sivistynyt lukija lukee kirjailijaa, mutta sivistym\u00e4t\u00f6n henkil\u00f6hahmoja. Se oli Nabokoville ominainen strong opinion<\/i>. Olen l\u00e4hestulkoon samoilla linjoilla. L\u00e4hestulkoon siksi, ett\u00e4 minua on aina kiinnostanut eniten kirjailijan hahmo, tekstin takaa kajastava tekij\u00e4n l\u00e4sn\u00e4olo. N\u00e4in oli jo silloin kun luin Tuntematonta sotilasta<\/i> enk\u00e4 ollut mill\u00e4\u00e4n muotoa sivistynyt lukija. V\u00e4in\u00f6 Linna tuntui kovalta tyypilt\u00e4. Halusin samanlaiseksi, vaikka kirjoittamaan rupesin vasta monta vuotta my\u00f6hemmin.<\/p>\n

Mit\u00e4 enemm\u00e4n luin, sit\u00e4 selvemmin koin ja tajusin, ett\u00e4 romaanihenkil\u00f6t ovat pelkki\u00e4 tekstuaalisia konstruktioita. Meursault’lla ei ole itsen\u00e4ist\u00e4 el\u00e4m\u00e4\u00e4 Sivullisen<\/i> ulkopuolella. H\u00e4nen olemassaolonsa on t\u00e4ysin tekstiin sidottua ja p\u00e4\u00e4ttyy romaanin viimeisell\u00e4 sivulla. On turha pohtia, muodostuiko h\u00e4nen teloitusp\u00e4iv\u00e4ns\u00e4 sellaiseksi kuin h\u00e4n sen kuvittelee Sivullisen<\/i> lopussa vai onko jopa mahdollista ett\u00e4 h\u00e4net viel\u00e4 armahdetaan. Ei ole olemassa mit\u00e4\u00e4n Meursault’n teloitusp\u00e4iv\u00e4\u00e4 tai mahdollista armahdusta. Niit\u00e4 ei ole, koska niist\u00e4 ei kirjoiteta Sivullisessa<\/i>. Niill\u00e4 spekuloiminen olisi pelkk\u00e4\u00e4 kirjallista seuraleikki\u00e4.<\/p>\n

***<\/p>\n

Mutta eik\u00f6 lukijan teht\u00e4v\u00e4 ole samastua henkil\u00f6hahmoihin, el\u00e4yty\u00e4 n\u00e4kem\u00e4\u00e4n ja kokemaan maailma heid\u00e4n tavallaan? T\u00e4llaista n\u00e4kemyst\u00e4 kannattavat erityisen voimallisesti ne, jotka uskovat, ett\u00e4 maailmamme olisi parempi paikka, jos kaikki lukisivat romaaneja, koska romaanit kehitt\u00e4v\u00e4t my\u00f6t\u00e4el\u00e4misen kyky\u00e4. Voitaisiinko Syyrian sota lopettaa pudottamalla taisteleville osapuolille helikopterista parasta maailmankirjallisuutta? Hiljattain uutisoidun amerikkalaistutkimuksen mukaan korkeakirjallisuus kehitt\u00e4\u00e4 empatiaa paremmin kuin viihdekirjallisuus. En ole perehtynyt siihen, miten tutkimus tehtiin, joten en ota kantaa tutkimustuloksen luotettavuuteen tai yleistett\u00e4vyyteen. Siin\u00e4 kuitenkin haiskahtaa “poliittinen tarkoitushakuisuus”.<\/p>\n

Toki hyv\u00e4 kirjallisuus opettaa t\u00e4rkeit\u00e4 asioita ihmisen\u00e4 olemisesta, my\u00f6s my\u00f6t\u00e4el\u00e4misen kyky\u00e4. Samaa voi sanoa musiikista, kuvataiteesta, elokuvista, jalkapallosta, kansalaisj\u00e4rjest\u00f6toiminnasta ja partiosta. Kulttuurilla ylip\u00e4\u00e4ns\u00e4 on sivilisoiva, ihmisyhteis\u00f6j\u00e4 yhteen nivova vaikutus. Miksi romaanit olisivat empatian opettajina erityisen arvokkaita? Miksi niiden pit\u00e4isi olla? Ei mene tajuntaani. On rasittavan pomp\u00f6\u00f6si\u00e4 kuvitella, ett\u00e4 hyv\u00e4ksi ihmiseksi kasvaakseen on luettava hyv\u00e4\u00e4 kirjallisuutta.<\/p>\n

Enk\u00e4 nyt sano t\u00e4t\u00e4 sill\u00e4, ett\u00e4 pit\u00e4isin my\u00f6t\u00e4el\u00e4v\u00e4\u00e4 lukemista jotenkin ep\u00e4ilytt\u00e4v\u00e4n\u00e4 tai onnettomana. Olisi jokseenkin mahdoton lukea romaaneja tuntematta mink\u00e4\u00e4nlaisia henkisi\u00e4 sidoksia niiss\u00e4 kuvattuihin ihmisiin. Kyll\u00e4 min\u00e4kin t\u00e4llaisia sidoksia tunnen, mutta ne eiv\u00e4t ratkaisevasti m\u00e4\u00e4rit\u00e4 lukukokemustani. En tuomitse romaania suoraa p\u00e4\u00e4t\u00e4 ep\u00e4onnistuneeksi, jos sen henkil\u00f6hahmot ovat “inhottavia tai vastenmielisi\u00e4” (usein toistuva moite Amazonin lukija-arvioissa) tai “psykologisesti ohuita” (usein toistuva moite lehtikritiikeiss\u00e4).<\/p>\n

Kirjoitin Don DeLillosta tekstin Kuka nauttii eniten<\/i> -esseekokoelmaani. Aina silloin t\u00e4ll\u00f6in olen saanut tuntemattomilta ihmisilt\u00e4 palautetta, jonka mukaan DeLillo on huono kirjailija, koska h\u00e4n ei osaa kirjoittaa uskottavia henkil\u00f6hahmoja. Tavallaan ymm\u00e4rr\u00e4n t\u00e4llaisen palautteen antajia. DeLillon hahmot ovat erilaisia kuin vaikkapa John Irvingin hahmot. Mutta se ei johdu siit\u00e4, ett\u00e4 DeLillo olisi huonompi kirjailija kuin Irving, h\u00e4nell\u00e4 vain sattuu olemaan erilainen kirjallisuusk\u00e4sitys ja my\u00f6s erilainen n\u00e4kemys ihmispsyykest\u00e4. DeLillon hahmot ovat h\u00e4ilyvi\u00e4, monihahmotteisia, ristiriitaisia. Heill\u00e4 ei ole ns. syv\u00e4\u00e4 minuutta, joka v\u00e4h\u00e4 v\u00e4h\u00e4lt\u00e4 paljastuisi kerronnan edetess\u00e4. He ovat pikemminkin luonnosnippuja kuin kokonaisia muotokuvia. Jos laskee DeLillon viaksi sen, ettei h\u00e4n kirjoita klassisia py\u00f6reit\u00e4 henkil\u00f6hahmoja, tulee syytt\u00e4neeksi h\u00e4nt\u00e4 sellaisesta, mihin h\u00e4n ei pyri eik\u00e4 usko.<\/p>\n

Voiko lukija tuntea empatiaa luonnosnippua kohtaan? Eik\u00f6 siihen vaadita kokonaista muotokuvaa? En tied\u00e4. Valkoisen kohinan<\/i> Murray Jay Siskind her\u00e4tt\u00e4\u00e4 minussa monenlaisia (enimm\u00e4kseen sekavia) tuntemuksia, mutta empatia ei ole niist\u00e4 p\u00e4\u00e4llimm\u00e4isi\u00e4. Pit\u00e4isik\u00f6 t\u00e4st\u00e4 huolestua? Onko t\u00e4m\u00e4 merkki siit\u00e4, ett\u00e4 postmodernista proosasta uupuu inhimillist\u00e4 l\u00e4mp\u00f6\u00e4 ja humaania eetosta? Ohitan t\u00e4llaiset kysymykset. En siksi, ett\u00e4 pit\u00e4isin niit\u00e4 naurettavina, vaan siksi, ett\u00e4 mieleni tekee ylip\u00e4\u00e4ns\u00e4 kyseenalaistaa kirjallisuudelle asetettu raskas my\u00f6t\u00e4el\u00e4misen vaatimus.<\/p>\n

***<\/p>\n

Empatia on yleishyv\u00e4, josta kaikkien kuuluu kantaa huolta. Muutama p\u00e4iv\u00e4 sitten Johanna Korhonen kirjoitti Helsingin Sanomissa, ett\u00e4 yhteiskunnassamme vallitsee my\u00f6t\u00e4tuntovaje. H\u00e4nen mielest\u00e4\u00e4n se on kansakuntamme todellinen ongelma eik\u00e4 poliitikkojen esill\u00e4 pit\u00e4m\u00e4 julkisen talouden kest\u00e4vyysvaje. Jos vain olisimme toisillemme kiltimpi\u00e4 ja huomaavaisempia, taloudelliset ja sosiaaliset ongelmamme poistuisivat saman tien.<\/p>\n

Vastapainoa Korhosen ajatuksille tarjoaa historian professori Markku Kuisman esseekokoelma Yksinkertaisuuden ylistys<\/i>. Siin\u00e4 h\u00e4n ruotii 1700-luvulla el\u00e4neen Bernard Mandevillen ajatuksia, joiden mukaan ihmisten v\u00e4lisess\u00e4 kohteliaisuudessa on kysymys l\u00e4hestulkoon aina ulkokultaisuudesta, opituista tavoista ja teatraalisuudesta. Se, ett\u00e4 toisten huomioiminen perustuu tekopyhyyteen ei lopultakaan ole paheksunnan tai huolestumisen aihe. P\u00e4invastoin, sill\u00e4 on ollut historian saatossa siunauksellisia vaikutuksia. Modernin valtion ja yhteiskunnan synty edellytti v\u00e4kivaltaisia tapoja hillitsev\u00e4\u00e4 uudenlaista kohteliaisuuskulttuuria. Ensin sen omaksui aatelisto ja my\u00f6hemmin muutkin yhteiskuntaryhm\u00e4t
\nkytkeytyiv\u00e4t samaan sivilisaatioprosessiin. Jos hiukan k\u00e4rjist\u00e4\u00e4, s\u00e4\u00e4dyllinen yhteiskuntael\u00e4m\u00e4 perustuu aina vale-empaattisuuteen. My\u00f6t\u00e4tuntovaje ei poistu syd\u00e4mist\u00e4mme koskaan. Nykyinen yhteiskuntamme on historiallisessa katsannossa poikkeuksellisen humaani, oikeudenmukainen ja rauhaa rakastava.<\/p>\n

Moraalisella k\u00e4yt\u00f6ksell\u00e4 ja empatialla ei tarvitse olla mit\u00e4\u00e4n tekemist\u00e4 kesken\u00e4\u00e4n. On periaatteessa samantekev\u00e4\u00e4, tunnenko inhimillist\u00e4 l\u00e4mp\u00f6\u00e4 kadulle lyyhistynytt\u00e4 humalaista kohtaan, jos teen voitavani h\u00e4nen auttamisekseen. Jos j\u00e4t\u00e4n h\u00e4net virumaan oman onnensa nojaan, koska minulla on kiire tapaamaan pankinjohtajaa tai yksityisl\u00e4\u00e4k\u00e4ri\u00e4, ei merkitse mit\u00e4\u00e4n, vaikka tuntisin h\u00e4nt\u00e4 kohtaan s\u00e4\u00e4li\u00e4 ja my\u00f6t\u00e4tuntoa ja katuisin toimintaani.<\/p>\n

Terry Eagleton korostaa kirjassaan How to Read Literature<\/i>, ett\u00e4 empatia on inhimillisess\u00e4 kanssak\u00e4ymisess\u00e4 vain yksi ymm\u00e4rt\u00e4misen taso, ei v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 sen parempi tai ensisijaisempi kuin muutkaan. Sama p\u00e4tee my\u00f6s kirjallisuuteen. L\u00e4hesk\u00e4\u00e4n kaikki romaanit eiv\u00e4t pyri luomaan my\u00f6t\u00e4el\u00e4v\u00e4\u00e4 l\u00e4mp\u00f6\u00e4 henkil\u00f6hahmoja kohtaan, eik\u00e4 sit\u00e4 voi laskea niille puutteeksi. Eagleton jopa kyseenalaistaa sen, onko empatiassa viime k\u00e4dess\u00e4 lainkaan kyse ymm\u00e4rt\u00e4misest\u00e4: “If I ‘become’ you, I lose my faculty of knowing what you are like. Who is left over to do the understanding?” Esimerkiksi Bertolt Brecht, joka joutui natsien valtakaudella maanpakoon, oli sit\u00e4 mielt\u00e4, ett\u00e4 jos yleis\u00f6 el\u00e4ytyy liian vahvasti n\u00e4ytelm\u00e4n henkil\u00f6ihin, se menett\u00e4\u00e4 kykyns\u00e4 arvioida n\u00e4iden toimintaa kriittisesti. Sis\u00e4isesti ehe\u00e4, koherentti henkil\u00f6hahmo oli Brechtin mielest\u00e4 pelkk\u00e4 illuusio.<\/p>\n

1800-lukulaisesta sosiaalisesta ja psykologisesta realismista nouseva henkil\u00f6kuvauksen ihanne hallitsee edelleen yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4nkin vahvasti populaaria kirjallista mielikuvitusta. Joidenkin mielest\u00e4 se on todiste “vanhan kunnon romaanin” voimasta, toiset taas n\u00e4kev\u00e4t siin\u00e4 yhden t\u00e4rke\u00e4n syyn siihen, miksi romaanit ovat menett\u00e4neet kulttuurista relevanssiaan ja tarjoavat lukijalle pikemminkin viihdykett\u00e4 ja pakoa arjesta kuin syv\u00e4llist\u00e4 ymm\u00e4rryst\u00e4 ymp\u00e4r\u00f6iv\u00e4st\u00e4 todellisuudesta:<\/p>\n

…the idea of character as Balzac or Hawthorne knew it no longer seems feasible in modern times. This is beacause in an age of mass culture and commerce, human beings come to seem increasingly faceless and interchangeable. We can distinguish easily enough between Othello and Iago, but not between Beckett’s Vladimir and Estragon. The characters of The Waste Land, as Eliot himself remarked, are not really distinct from one another. Leopold Bloom, as we have seen, is sharply individualised, yet he is also an anonymous Everyman whose thoughts and feelings could be almost anybody’s. His mind magnificiently banal.<\/i><\/p><\/blockquote>\n

<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

“Kuka romaanihenkil\u00f6 on tehnyt sinuun suurimman vaikutuksen?” Tuohon kysymykseen on joutunut joskus…<\/p>\n","protected":false},"author":66,"featured_media":716,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[],"acf":[],"platta":{"numLikes":0,"numComments":27,"category":null,"themes":[],"commercial_partner":null,"thumbnail":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/38\/2015\/03\/empathy.jpg","blog_id":38},"jetpack_featured_media_url":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/38\/2015\/03\/empathy.jpg","_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts\/74"}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/users\/66"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/comments?post=74"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts\/74\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":1960,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts\/74\/revisions\/1960"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/media\/716"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/media?parent=74"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/categories?post=74"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/tags?post=74"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}