{"id":76,"date":"2013-09-29T13:29:00","date_gmt":"2013-09-29T11:29:00","guid":{"rendered":"http:\/\/blogit.image.fi\/antiaikalainen\/lajinsa-viimeisia\/"},"modified":"2018-02-28T09:26:22","modified_gmt":"2018-02-28T07:26:22","slug":"lajinsa-viimeisia","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/lajinsa-viimeisia\/","title":{"rendered":"Lajinsa viimeisi\u00e4"},"content":{"rendered":"
<\/a><\/div>\n

“Sivistys ja sivistyneist\u00f6 oli se v\u00e4h\u00e4 kaunis ja ylev\u00e4, mit\u00e4 raadollinen ihmiskunta pystyi itsest\u00e4\u00e4n pusertamaan. Minulla on sit\u00e4 ik\u00e4v\u00e4. Ehdinp\u00e4h\u00e4n sen n\u00e4hd\u00e4. En\u00e4\u00e4 en viihdy.”<\/i> (Pentti Linkola)<\/span>

<\/span>“Salil eka, salil vika. Musta barbaari. Dikkaan. T\u00e4t\u00e4 lis\u00e4\u00e4. Kiitos.”<\/i> (Alexander Stubb)<\/span><\/p>\n

Olen ollut muutamia kertoja samoissa tilaisuuksissa Matti Klingen kanssa, mutta en ole koskaan keskustellut h\u00e4nen kanssaan. Ainoa sananvaihtomme on WSOY:n syysavajaisista pari vuotta sitten, kun v\u00e4entungoksessa tulin ep\u00e4huomiossa sulkeneeksi Klingelt\u00e4 tien. “Suvaitsetteko?” h\u00e4n kysyi. Vastasin, ett\u00e4 kaikin mokomin, siirryin syrj\u00e4\u00e4n ja p\u00e4\u00e4stin h\u00e4net ohittamaan minut.<\/p>\n

Suunnittelin pitk\u00e4\u00e4n Matti Klingen muistelmateoksen Kadonnutta aikaa l\u00f6yt\u00e4m\u00e4ss\u00e4<\/i> hankkimista. K\u00e4vin Akteemisessa kirjakaupassa hypistelem\u00e4ss\u00e4 ja lehteilem\u00e4ss\u00e4 sit\u00e4, ja lopulta minun oli ostettava se, kiusaus kasvoi liian suureksi. Nyt sormiani syyhytt\u00e4\u00e4 p\u00e4\u00e4st\u00e4 kirjoittamaan lukukokemuksen nostattamista ajatuksista. T\u00e4m\u00e4 blogi ei kuitenkaan ole otollinen julkaisualusta kyseiselle tekstille, joten kirjaan t\u00e4h\u00e4n vain muutaman hajanaisen huomion. Pitemp\u00e4\u00e4 pohdintaa ja erittely\u00e4 on luvassa tuonnempana, kerron sitten tarkemmin.<\/p>\n

Kadonnutta aikaa l\u00f6yt\u00e4m\u00e4ss\u00e4<\/i> nostatti monenlaisia tuntemuksia, joista er\u00e4s oli tietynlainen vaikeasti m\u00e4\u00e4rittyv\u00e4 nostalgisuus. Muistelmissa piirtyy vahvana esiin 1950-lukulainen sivistyneist\u00f6ihanne. Suomessa ei varmaan ole (en\u00e4\u00e4) toista kulttuuripersoonaa, jossa se ilmenisi niin vahvana kuin Matti Klingess\u00e4. H\u00e4n todellakin kirjoittaa kadonneesta ajasta kirjoittaessaan nuoruutensa el\u00e4m\u00e4npiirist\u00e4, kaupunkilaisen porvariston liberaalista humanismista.<\/p>\n

Ei siis ole suurta liioittelua luonnehtia Matti Klinge\u00e4 lajinsa viimeiseksi. Onko suomalaisessa kulttuurissa 20 tai 30 vuoden kuluttua j\u00e4ljell\u00e4 en\u00e4\u00e4 ket\u00e4\u00e4n h\u00e4nen kaltaistaan?<\/p>\n

Stereotyyppinen edistyksen ja egalitarismin ideoihin uskova nykyp\u00e4iv\u00e4n urbaani humanisti n\u00e4kee Klingen museaalisena hahmona, kaavoihinsa kangistuneena j\u00e4ykkiksen\u00e4, joka puolustaa vanhan maailman hierarkioita ja aikansa el\u00e4nytt\u00e4 tapakulttuuria. Moisesta t\u00e4rk\u00e4tyst\u00e4 ja t\u00e4rkeilev\u00e4st\u00e4 hapannaamasta irtoaa l\u00e4hinn\u00e4 hulvatonta komiikkaa, omahyv\u00e4isen nousukkaan ivanaurun s\u00e4est\u00e4m\u00e4n\u00e4.<\/p>\n

Klinge itse on toki t\u00e4st\u00e4 historiallisesta katkoksesta (tai sukupolvien v\u00e4lisest\u00e4 kuilusta) hyvinkin tietoinen.<\/p>\n

Se 1950-luvun maailma, josta Klingen sivistysihanteet kumpuavat, avautui kohti modernismia mutta samalla vaali maailmansotia edelt\u00e4neen vanhan Euroopan perint\u00f6\u00e4. Sit\u00e4 uhkasivat toisaalta amerikkalaisl\u00e4ht\u00f6inen massa- ja kulutuskulttuuri, toisaalta historiallisen materialismin nimiin vannova neuvostososialismi. Klinge korostaa 1950-lukulaista sivistyneist\u00f6ihannetta ennen kaikkea rauhan ja harmonian, hillinn\u00e4n ja sis\u00e4istyneisyyden aatteena:<\/p>\n

Eurooppalaisuus t\u00e4ss\u00e4 sivistysmieless\u00e4 oli juuri “sivistyneist\u00f6traditiota”, “k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6llist\u00e4 filosofiaa”, my\u00f6nteisesti kriitillist\u00e4 kansalaisuutta, kohteliaisuus- ja seurustelukulttuuria, \u00e4\u00e4rimm\u00e4isyyksien ja “tosikkomaisuuden” vastustamista l\u00e4hinn\u00e4 ironian keinoin mutta valmiutena tarvittaessa taistellakin.<\/i><\/p><\/blockquote>\n

1960-luvulla maailma alkoi muuttua, ja Klingen edustamat arvot tuomittiin pikkuporvarilliseksi hapatukseksi. Hillinn\u00e4n ja sis\u00e4istyneisyyden asemesta vaadittiin osallistumista ja taisteluhenke\u00e4. Erityisen selv\u00e4sti Klinge aisti ajan hengen muuttumisen l\u00e4ntisess\u00e4 naapurimaassamme, jota h\u00e4n oli 1950-luvulla kovasti ihaillut. Ruotsi muuttui “jyrk\u00e4sti”, irrottautui “klassillisen humanismin ja idyllisen akateemisuuden maailmasta”. Ylioppilaiden radikalisoituminen nosti pintaan monia sellaisia ilmi\u00f6it\u00e4, joihin Klingen oli vaikea suhtautua, kuten “maolaisuutta” ja “\u00e4\u00e4rifeminismi\u00e4”.<\/p>\n

Miss\u00e4 on Klingen edustaman vanhan humanismin ja 1960-luvun j\u00e4lkeisen uuden humanismin v\u00e4linen perustava ero? Lyhyesti sanottuna velvollisuusetiikassa. T\u00e4m\u00e4n sukupolvieron Klinge tiivist\u00e4\u00e4 vuosien 2011-2012 p\u00e4iv\u00e4kirjassaan Sirkka ja muurahainen<\/i>:<\/p>\n

Kun luen Humanisti-lehte\u00e4, kohtaan “parisuhde”-lains\u00e4\u00e4d\u00e4nt\u00f6\u00f6n kohdistuvia mielipiteit\u00e4 ilman minulle ainoaa ratkaisevaa n\u00e4k\u00f6kohtaa, kysymyst\u00e4 velvollisuudesta — lapsia kohtaan. Yhteiskunnalla on intressi s\u00e4\u00e4t\u00e4\u00e4 ihmisten v\u00e4lisist\u00e4 suhteista vain lasten edun turvaamiseksi, muu ei kuulu lains\u00e4\u00e4d\u00e4nt\u00f6\u00f6n (…). “Oikeuksien” korostaminen pohjautuu yleisiin deklaratorisiin mielipiteisiin siit\u00e4 mihin jokaisella ihmisell\u00e4 olisi oikeus. (…) Yksityisen ihmisen “oikeuksien” korostaminen on nimenomaan anglosaksisen individualismin traditiota. Yritin itsekin lukea Russellia ja Popperia ja heid\u00e4n hengenheimolaisiaan 1960-luvulla, jolloin ne olivat muodissa, ja ajattelu n\u00e4kyy “j\u00e4\u00e4neen p\u00e4\u00e4lle” monella taholla. Menetin pian mielenkiintoni heihin; ranskalainen intellektuaalinen maailma on sen sijaan humanistisen ajatteluni jatkuvana virikkeen\u00e4. Siin\u00e4 maailmassa ovat, perihumanistiseen tapaan, klassikot koko ajan l\u00e4sn\u00e4, jatkuvissa ilmaisullisissa viittauksissa klassilliseen ranskalaiseen (ja antiikin) kirjallisuuteen.<\/i><\/p><\/blockquote>\n

Ep\u00e4ilem\u00e4tt\u00e4 Klingen tapa kirjoittaa “oikeudet” lainausmerkeiss\u00e4 on uuden polven humanistille samanlainen kiukun ja \u00e4rsytyksen aihe kuin Klingen hengenheimolaisille oli uuden polven humanistien tapa laittaa “sivistys” ja “korkeakulttuuri” lainausmerkkeihin. Jos ajan riennosta voi jotain p\u00e4\u00e4tell\u00e4 niin Klinge todellakin puolustaa kadonnutta aikaa, sivistysihannetta, jolle ei tahdo l\u00f6yty\u00e4 jatkajia.<\/p>\n

Her\u00e4tt\u00e4\u00e4h\u00e4n se tietynlaista haikeutta. Mutta samalla on pakko my\u00f6nt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 ainakin minun olisi vaikea tarttua soihtuun siirt\u00e4\u00e4kseni klassillisen humanismin perinn\u00f6n seuraaville polville. Ymp\u00e4rist\u00f6, jossa vartuin on niin perustavalla ja peruuttamattomalla tavalla toisenlainen kuin Klingen porvarillinen helsinkil\u00e4ismilj\u00f6\u00f6 1940- ja 1950-luvuilla. Minulle avautui koko maailma television, tietotekniikan ja ulkomaanmatkailun ansiosta, mutta se oli nykyhetken maailma vailla el\u00e4v\u00e4\u00e4 yhteytt\u00e4 menneeseen aikaan, menneisiin vuosisatoihin. N\u00e4m\u00e4 historialliset ja sivistykselliset yhteydet taas olivat vireit\u00e4 ja el\u00e4vi\u00e4 Klingen elinpiiriss\u00e4 h\u00e4nen formatiivisina vuosinaan.<\/p>\n

<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

“Sivistys ja sivistyneist\u00f6 oli se v\u00e4h\u00e4 kaunis ja ylev\u00e4, mit\u00e4 raadollinen ihmiskunta…<\/p>\n","protected":false},"author":66,"featured_media":718,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[],"acf":[],"platta":{"numLikes":0,"numComments":13,"category":null,"themes":[],"commercial_partner":null,"thumbnail":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/38\/2015\/03\/klinge.jpg","blog_id":38},"jetpack_featured_media_url":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/38\/2015\/03\/klinge.jpg","_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts\/76"}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/users\/66"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/comments?post=76"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts\/76\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":1962,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts\/76\/revisions\/1962"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/media\/718"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/media?parent=76"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/categories?post=76"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/tags?post=76"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}