{"id":79,"date":"2013-09-14T13:58:00","date_gmt":"2013-09-14T11:58:00","guid":{"rendered":"http:\/\/blogit.image.fi\/antiaikalainen\/zadie-smithin-irtiotto\/"},"modified":"2018-02-28T09:26:22","modified_gmt":"2018-02-28T07:26:22","slug":"zadie-smithin-irtiotto","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/zadie-smithin-irtiotto\/","title":{"rendered":"Zadie Smithin irtiotto"},"content":{"rendered":"
<\/a><\/div>\n

All novels attempt to cut neural routes through the brain, to convince us down this road the true future of the Novel lies. In healthy times, we cut multiple roads, allowing for the possibility of a Jean Genet as surely as a Graham Greene. These aren’t particularly healthy times. A breed of lyrical realism has had the freedom of the highway for some time now, with most other exits blocked.<\/i><\/p><\/blockquote>\n

N\u00e4in tuumi Zadie Smith vuonna 2008 arvioidessaan New York Review of Booksissa kaksi uutuusromaania, Joseph O\u00b4Neillin Netherlandin<\/i> ja Tom McCarthyn Remainderin<\/i>. Edellinen edusti h\u00e4nen mielest\u00e4\u00e4n nykyisen kertomakirjallisuuden valtatien kulkijaa, lyyrist\u00e4 realismia, j\u00e4lkimm\u00e4inen taas er\u00e4st\u00e4 valtatiest\u00e4 erkaantunutta postmodernia sivuv\u00e4yl\u00e4\u00e4. Smith on julkaissut kyseisen arvion my\u00f6s esseekokoelmassaan Changing My Mind<\/i>, ja hyv\u00e4 niin, koska se sis\u00e4lt\u00e4\u00e4 laajemminkin kiinnostavaa pohdintaa romaanimuodon umpikujista ja mahdollisuuksista.<\/p>\n

Lyyrinen realismi jatkaa 1800-luvun kertomakirjallisuuden suurten nimien, ennen muuta Balzacin ja Flaubertin perint\u00f6\u00e4. Smithin mukaan sit\u00e4 luonnehtii pyrkimys selke\u00e4\u00e4n muotoon, usko kieleen totuuksien ja todellisuuksien paljastajana sek\u00e4 k\u00e4sitys syv\u00e4st\u00e4, ehe\u00e4st\u00e4 minuudesta. N\u00e4it\u00e4 uskonkappaleita vastaan on hy\u00f6k\u00e4tty kertomakirjallisuudessa eri vuosikymmenin\u00e4 eri suunnilta, muun muassa amerikkalaisten postmodernistien (Barth, Barthelme, Pynchon, Gaddis, Wallace) toimesta. Mutta kuten Smith esseess\u00e4\u00e4n toteaa, valtavirtaa edustavat kirjailijat ja kriitikot tapaavat n\u00e4hd\u00e4 kuvainraastajat ja kyseenalaistajat vain harhautuneina ideologeina, rasittavina viisastelijoina vailla sielua ja syd\u00e4nt\u00e4.<\/p>\n

Onko lyyrisen realismin pitk\u00e4ik\u00e4isyys todiste sen elinvoimasta, kysyy Smith. “Is it really the closest model we have to our condition? Or simply the bedtime story that comforts us most?”<\/i> Smith ei peittele sympatioitaan. Siin\u00e4 miss\u00e4 O\u00b4Neillin Netherland<\/i> n\u00e4ytt\u00e4ytyy kaikessa kerrontateknisess\u00e4 taitavuudessaan h\u00e4nelle p\u00f6n\u00e4k\u00e4n itsetyytyv\u00e4isen\u00e4 teoksena, onnistuu McCarthyn Remainder<\/i> laittamaan liikkeelle sellaisia tekstuaalisia energioita, jotka avaavat aidosti uudenlaisia n\u00e4k\u00f6kulmia: “It clears away a little of the deadwood, offering a glimpse of an alternative road down which the novel might, with difficulty, travel forward”<\/i>. Smith julistaakin Remainderin<\/i> yhdeksi parhaimmista brittil\u00e4isist\u00e4 nykyromaaneista. En v\u00e4it\u00e4 vastaan. Olisikohan se aika suomentaa?<\/p>\n

Smithin uutta romaania on kiinnostavaa tarkastella h\u00e4nen esseistisi\u00e4 pohdintojaan vasten. Luin NW:n<\/i> tuoreeltaan alkukielell\u00e4, ja koska lukurauha ei silloin ollut paras mahdollinen omien kirjoitust\u00f6ideni vuoksi, p\u00e4\u00e4tin palata siihen joskus paremmalla ajalla. Nyt, kun NW<\/i> on ilmestynyt suomeksi nimell\u00e4 Risteymi\u00e4<\/i>, minulle tarjoutuikin hyv\u00e4 tilaisuus tarttua siihen uudestaan. Kriitikot ovat luonnehtineet Risteymi\u00e4<\/i> Smithin kunnianhimoisimmaksi romaaniksi. Onko se siis vimmainen irtiotto lyyrisest\u00e4 realismista, rohkea koukkaus kertomakirjallisuuden valtatielt\u00e4? On ja ei. Moni sellainen, joka on rakastanut Valkoisia hampaita<\/i> tai Kauneudesta-<\/i>romaania, saattaa joutua ymm\u00e4lleen tai jopa tuskastua Risteymien<\/i> parissa. Sit\u00e4 ei voi lukea edelt\u00e4jiens\u00e4 tapaan kuin lukuromaania, ahmien ja nautiskellen. Se vaatii tarkkuutta, k\u00e4rsiv\u00e4llisyytt\u00e4, syventymist\u00e4. Se on oikukas ja kiehtova tarinoiden rihmasto, tekstuaalinen multiversumi.<\/p>\n

Risteymiss\u00e4<\/i> seurataan kourallista lontoolaisia esikaupungin el\u00e4ji\u00e4, mutta Smith ei rakenna kerrontaa suoraviivaisten tarinalinjojen varaan, vaan luo toisiinsa limittyvien sis\u00e4isten ja ulkoisten \u00e4\u00e4nten kakofonian: on sinne t\u00e4nne poukkoilevaa tajunnanvirtaa, ohitse virtaavia keskustelunp\u00e4tki\u00e4 sek\u00e4 toistuvia ja muotoaan muuttavia avainlauseita ja -hokemia, jotka ryyditt\u00e4v\u00e4t p\u00e4\u00e4henkil\u00f6iden maallista vaellusta. Toisin sanoen Smith pyrkii juuri siihen, mist\u00e4 h\u00e4n t\u00e4m\u00e4n merkinn\u00e4n avaussitaatissa puhuu: p\u00e4\u00e4sem\u00e4\u00e4n kosketuksiin henkil\u00f6hahmojensa sis\u00e4isen maailman, tajunnan \u00e4\u00e4nen kanssa, ja kertomaan sit\u00e4 kautta millaista on el\u00e4\u00e4 ja hengitt\u00e4\u00e4 2010-luvulla sosiaalisten ristiriitojen v\u00e4ritt\u00e4m\u00e4ss\u00e4 monikulttuurisessa metropolissa. Tavoittaako Smith poukkoilevalla kerronnallaan jotain sellaista, mit\u00e4 ei tavoittaisi lyyrisen realismin ty\u00f6kaluilla? Mielest\u00e4ni kyll\u00e4. Risteymi\u00e4 <\/i>luo p\u00e4\u00e4henkil\u00f6ist\u00e4\u00e4n ja heid\u00e4n suhteistaan sosiaaliseen ja historialliseen todellisuuteensa v\u00e4kev\u00e4n ja moniulotteisen kuvan. Smithin kerronta sukeltaa ihmistietoisuuden ytimiin sen sijaan ett\u00e4 muokkaisi ihmistietoisuuksista psykologisesti motivoituja, mallikelpoisia romaanihenkil\u00f6it\u00e4.<\/p>\n

Teoreettista kirjallisuuspuhetta kammoavia Smithin l\u00e4hestymistapa voi hirvitt\u00e4\u00e4. Onko Risteymi\u00e4<\/i> taas yksi rikkiviisas postmoderni hirvitys, josta puuttuu inhimillinen l\u00e4mp\u00f6? Ei miss\u00e4\u00e4n tapauksessa. En edes luonnehtisi sit\u00e4 postmoderniksi romaaniksi, vaan mielest\u00e4ni se edustaa jonkinlaista retromodernismia. Niin kirjallisen keinovalikoimansa kuin erin\u00e4isten intertekstuaalisten yhteyksiens\u00e4 puolesta Risteym\u00e4t<\/i> henkii 1920-luvun henke\u00e4. Moni kriitikko onkin n\u00e4hnyt l\u00e4hisukulaisuutta James Joycen Ulysseksen<\/i> kanssa, mik\u00e4 ei yll\u00e4t\u00e4, koska sen verran selvi\u00e4 silm\u00e4niskuja Smith siihen suuntaan harrastaa. Smithin Lontoo on kuitenkin hyvin el\u00e4v\u00e4sti nykyp\u00e4iv\u00e4n Lontoo, vaikka h\u00e4n k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 sen kuvaamisen v\u00e4lill\u00e4 hyvin samantyyppisi\u00e4 konsteja kuin Joyce viime vuosisadan alun Dublinin kuvaamiseen. Skeptinen lukija saattaa tietysti tuumia Smithin tekniikoista, ett\u00e4 n\u00e4m\u00e4h\u00e4n on n\u00e4hty ja tehty, eik\u00f6 niist\u00e4 olisi pit\u00e4nyt p\u00e4\u00e4st\u00e4 jo yli. En min\u00e4k\u00e4\u00e4n jaksanut Risteymi\u00e4<\/i> lukiessani olla tekstist\u00e4 kaiken aikaa innostunut. V\u00e4lill\u00e4 meinasi leuka retkahtaa. Mutta yht\u00e4 kaikki, pid\u00e4n Risteymi\u00e4<\/i> Smithin parhaana romaanina, niin paljon kuin Valkoisista hampaista<\/i> aikoinaan tykk\u00e4sinkin. H\u00e4n yksinkertaisesti kirjoittaa niin hyvin, on niin uskomaton kielellisten vivahteiden (my\u00f6s puhutun kielen) taituri, ett\u00e4 temppuvalikoiman ajoittainen toisteisuus ei muodostu kovin suureksi rasitteeksi. Irmeli Ruuskan suuomennoskin toimii hyvin, vaikka parhaiten Smithin proosan v\u00e4r\u00e4htelyt tietysti aistii alkuteoksesta, NW<\/i>:st\u00e4.<\/p>\n

Risteymi\u00e4<\/i> lukiessa mieleeni tuli sekin, ett\u00e4 usein kuulee sanottavan, kuinka tv-sarjat ovat totuttaneet suuren yleis\u00f6n seuraamaan useita henkil\u00f6hahmoja yhteen kietovia monipolvisia tarinalinjoja. T\u00e4llaiset kerronnalliset strategiat ovat todellakin valuneet romaanitaiteesta elokuvaan ja televisioon. Nykyisin elokuvat ja tv-sarjat tekev\u00e4t niin monet asiat paremmin ja vet\u00e4v\u00e4mmin kuin keskivertoromaanit, ett\u00e4 toisinaan tulee mieleen, jaksaako fiktiota en\u00e4\u00e4 lukeakaan. Smithin uusi romaani onnistuu valamaan minuun uskoa. Olen aiemmin kirjoittanut, ett\u00e4 romaani menett\u00e4\u00e4 entisest\u00e4\u00e4n asemiaan, jos se tyytyy vain valjusti toistelemaan visuaalisen kerronnan tehokeinoja. Romaanin pit\u00e4isi pysty\u00e4 todistamaan, ett\u00e4 se osaa tehd\u00e4 monet asiat paremmin kuin elokuvat tai tv-sarjat. Se taas edellytt\u00e4\u00e4 vahvemmin kirjallista, kielen ilmaisumahdollisuuksiin ankkuroituvaa otetta: ei pid\u00e4 yritt\u00e4\u00e4 toistaa \u00e4\u00e4nen ja kuvan keinoja painetussa sanassa. Risteymien<\/i> suuri ansio onkin, ett\u00e4 se on h\u00e4pe\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4n kirjallinen. Lainaan t\u00e4h\u00e4n loppuun p\u00e4tk\u00e4n arvostelusta, jonka Joyce Carol Oates siit\u00e4 kirjoitti New York Review of Booksiin:<\/p>\n

How to present, in language, the shimmering, ever-shifting life of a <\/span>place<\/span>? The most obvious means, the documentary film, has its limitations: the filmmaker can record hours of visual imagery, he can interview subjects, and we can overhear subjects speaking, but we cannot hear their inner voices, and we cannot see the world inside their heads. A kaleidoscope of fascinating and \u201cauthentic\u201d images can pass before our eyes as viewers, but we can\u2019t interpret these images through the prism of consciousness, with its myriad histories, that is the soul of a place. We are forever viewers, voyeurs. We \u201chaven\u2019t a clue.\u201d<\/span><\/span><\/i><\/p><\/blockquote>\n


<\/span>Only an assiduously calibrated work of art, of the ambition and artistry of James Joyce\u2019s <\/span>Ulysses<\/span>, for instance, can take us beyond the dazzling and distracting surface, into the mysterious region in which place and personality bond: that region in which those born to a place are irremediably defined by it, and might be said to be its offspring. In <\/span>Ulysses<\/span>, inside Leopold Bloom\u2019s ferociously buzzing head, we experience the \u201cHibernian Metropolis\u201d of midday Dublin in a way no mere tourist could.<\/span><\/span><\/i><\/p><\/blockquote>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

All novels attempt to cut neural routes through the brain, to convince…<\/p>\n","protected":false},"author":66,"featured_media":720,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[],"acf":[],"platta":{"numLikes":0,"numComments":10,"category":null,"themes":[],"commercial_partner":null,"thumbnail":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/38\/2015\/03\/zadie.jpg","blog_id":38},"jetpack_featured_media_url":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/38\/2015\/03\/zadie.jpg","_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts\/79"}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/users\/66"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/comments?post=79"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts\/79\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":1965,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts\/79\/revisions\/1965"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/media\/720"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/media?parent=79"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/categories?post=79"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/tags?post=79"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}