{"id":8,"date":"2015-02-19T21:47:00","date_gmt":"2015-02-19T19:47:00","guid":{"rendered":"http:\/\/blogit.image.fi\/antiaikalainen\/kumman-on-tulevaisuus-kirjan-vai-internetin\/"},"modified":"2018-02-28T09:25:18","modified_gmt":"2018-02-28T07:25:18","slug":"kumman-on-tulevaisuus-kirjan-vai-internetin","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/kumman-on-tulevaisuus-kirjan-vai-internetin\/","title":{"rendered":"Kumman on tulevaisuus, kirjan vai internetin?"},"content":{"rendered":"
<\/a><\/div>\n

<\/span><\/span><\/div>\n
T\u00e4p\u00f6t\u00e4ydess\u00e4 linja-autossa ihmiset istuvat omissa oloissaan. Jotkut torkkuvat tai tuijottavat ikkunasta ohi vilahtelevia maisemia. Jotkut n\u00e4pel\u00f6iv\u00e4t \u00e4lypuhelimiaan tai tablettejaan. Kukaan ei lue kirjaa.<\/span><\/span><\/div>\n
Mit\u00e4 ajatella t\u00e4llaisesta n\u00e4kym\u00e4st\u00e4?<\/o:p><\/span><\/span><\/div>\n
Brittikirjailija Will Selfill\u00e4 olisi vastaus valmiina: romaani on kuollut. <\/o:p><\/span><\/span><\/div>\n
Toki romaanin kuolemasta on puhuttu monesti ennenkin, mutta nyt puheilla riitt\u00e4\u00e4 todellisuuspohjaa. <\/span>Viime syksyn\u00e4 Self kirjoitti puhisevan esseen The Guardianiin otsikolla \u201dThe Novel Is Dead (This Time It\u2019s For Real\u201d). <\/span>Kuten arvata saattaa, se her\u00e4tti pilkkaa ja vastustusta. Kyynikoiden mielest\u00e4 Self vain kerj\u00e4si huomiota uudelle romaanilleen Sharkille<\/i>.<\/o:p><\/span><\/span><\/div>\n
Kirjallisuuskeskustelun kannalta on hedelm\u00e4llisemp\u00e4\u00e4 tutkiskella Selfin teesej\u00e4 avoimessa hengess\u00e4 kuin tyrm\u00e4t\u00e4 ne suoralta k\u00e4delt\u00e4.<\/o:p><\/span><\/span><\/div>\n
Sata vuotta sitten modernismin tehdess\u00e4 tuloaan Virginia Woolf v\u00e4itti ihmisluonnon muuttuneen perusteellisesti. Ei olisi en\u00e4\u00e4 j\u00e4rke\u00e4 kirjoittaa laveaan epiikkaan perustuvia romaaneja, koska ne eiv\u00e4t tavoittaisi uuden vuosisadan ihmisen el\u00e4m\u00e4ntodellisuutta ja mielenmaisemaa.<\/o:p><\/span><\/span><\/div>\n
Self on Woolfin ja muiden varhaisten modernistien henkinen perillinen ja suhtautuu yht\u00e4 ep\u00e4ilev\u00e4sti perinteiseen romaanimuotoon. Ihmisluonnon muuttumisen asemesta h\u00e4n kuitenkin puhuu ihmisaivojen muuttumisesta. <\/o:p><\/span><\/span><\/div>\n
Painotuotteet, my\u00f6s kirjat, siirtyv\u00e4t digitaalisiin p\u00e4\u00e4telaitteisiin ja lukeminen ruudulta on erilaista kuin paperilta. Etenkin kun lukualustat kytket\u00e4\u00e4n internettiin. S\u00e4hk\u00f6inen lukeminen ei ole pitk\u00e4j\u00e4nteist\u00e4 ja lineaarista vaan katkelmallista ja poukkoilevaa. Teksti joutaa v\u00e4h\u00e4n v\u00e4li\u00e4 sivuun, koska t\u00e4ytyy piipahtaa lukemassa s\u00e4hk\u00f6postit, ostamassa verkkokaupasta uudet patakintaat tai k\u00e4yd\u00e4 klikkaamassa otsikkoa \u201dKauneusleikkauksen kova hinta \u2013 Miss Peppu hengityskoneessa\u201d. Uudenlainen mediaymp\u00e4rist\u00f6 muokkaa peruuttamattomasti aivotoimintaamme ja sen my\u00f6t\u00e4 lukutapojamme. <\/o:p><\/span><\/span><\/div>\n
Me nykyajan aikuiset edustamme viimeist\u00e4 gutenbergil\u00e4ist\u00e4 sukupolvea, lapsemme ja lastenlapsemme kuuluvat digitaalisiin sukupolviin. Heid\u00e4n suhteensa tekstiin ja lukemiseen on erilainen kuin kirjahyllyjen katveessa varttuneiden. Heid\u00e4n el\u00e4mismaailmaansa eiv\u00e4t m\u00e4\u00e4rit\u00e4 sana, merkitys ja reflektointi vaan \u00e4\u00e4ni, kuva ja vuorovaikutus eiv\u00e4tk\u00e4 heit\u00e4 motivoi sellaiset palkinnot, joita voi kuvitella saavansa uhratessaan kaksi p\u00e4iv\u00e4\u00e4 Rouva Bovaryn<\/i>, kaksi viikkoa Ulysseksen<\/i>tai kaksi kuukautta Kadonnutta aikaa etsim\u00e4ss\u00e4<\/i> -romaanisarjan lukemiseen.<\/o:p><\/span><\/span><\/div>\n
Self piikittelee niit\u00e4, jotka valavat uskoa romaanin kulttuurisen relevanssin s\u00e4ilymiseen gutenbergil\u00e4isin argumentein. N\u00e4m\u00e4 melioristit puhuvat siit\u00e4, kuinka ihmisill\u00e4 on tulevaisuudessakin tarve syventy\u00e4 l\u00e4hilukuun ja sukeltaa toisiin ihmistietoisuuksiin empatiakyky\u00e4 edist\u00e4v\u00e4n romaanikerronnan avulla. He muistuttavat, ett\u00e4 fyysiset kirjat ovat esinein\u00e4kin kauniita ja niit\u00e4 on miellytt\u00e4v\u00e4 kosketella, hypistell\u00e4, plarata ja nuuhkia. T\u00e4llaiset argumentit kertovat l\u00e4hinn\u00e4 esitt\u00e4jiens\u00e4 omasta, parantumattomasti gutenbergil\u00e4isest\u00e4 rakkaudesta kirjoihin. <\/o:p><\/span><\/span><\/div>\n
Realistisimmat heist\u00e4 my\u00f6nt\u00e4v\u00e4t, ett\u00e4 teknologinen murros heikent\u00e4\u00e4 kirjan asemaa, mutta samalla he uskovat beau livren<\/i> elinvoimaan: \u201dKirja-ala on vaikeuksissa, ei itse kirjallisuus.\u201d Populistisimmat taas intoilevat kirjallisen kulttuurin demokratisoitumisesta. Kun digitaalisoidut tekstit kytket\u00e4\u00e4n sosiaaliseen mediaan, tavallisilla lukijoilla on vihdoin mahdollisuus osallistua keskusteluun, koska erilaiset portinvartijat eiv\u00e4t ole est\u00e4m\u00e4ss\u00e4.<\/o:p><\/span><\/span><\/div>\n
\u201dHe eiv\u00e4t kykene k\u00e4sitt\u00e4m\u00e4\u00e4n eiv\u00e4tk\u00e4 sen vuoksi my\u00f6nt\u00e4m\u00e4\u00e4n itselleen ja muille, ett\u00e4 digitaalinen media ei ole tuhoisa pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n painetulle kirjalle, vaan my\u00f6s gutenbergil\u00e4iselle mielenlaadulle sin\u00e4ns\u00e4\u201d, Self kirjoittaa.<\/o:p><\/span><\/span><\/div>\n

<\/span><\/span><\/div>\n
***<\/span> <\/span><\/span><\/div>\n

<\/span><\/span><\/div>\n
Will Self ei puhu romaanin kuolemasta ahtaan kirjaimellisessa merkityksess\u00e4. Se, ett\u00e4 romaani on kuollut, ei tarkoita, ett\u00e4 romaaneja ei en\u00e4\u00e4 lainkaan luettaisi tai kirjoitettaisi. Romaani on kyll\u00e4 olemassa, mutta kuolleena ja kuolleena oleminen tarkoittaa joutumista syrj\u00e4\u00e4n kulttuurin paraatipaikoilta. Romaanista tulee keskivertokansalaiselle yht\u00e4 mit\u00e4t\u00f6n ja harmiton juttu kuin jumalasta tapakristitylle tai klassisesta musiikista popfanille. Ellei ole tullut jo.<\/o:p><\/span><\/span><\/div>\n
T\u00e4llainen n\u00e4k\u00f6ala surettaa Selfi\u00e4, koska h\u00e4nell\u00e4kin on gutenbergil\u00e4inen mielenlaatu ja h\u00e4nkin rakastaa kirjoja. Suru ei kuitenkaan syvene kulttuuripessimismiksi, sill\u00e4 Self korostaa, ettei kuvittele digitalisoitumisen johtavan ihmiskunnan yleiseen tyhmistymiseen sen enemp\u00e4\u00e4 kuin siihen johtivat radio tai televisio. H\u00e4nen teini-ik\u00e4inen diginatiivi poikansa ei lue paljon, mutta l\u00f6yt\u00e4\u00e4 henkisi\u00e4 virikkeit\u00e4 monista muista asioista. Ihminen voi olla fiksu, \u00e4lyk\u00e4s ja suurisyd\u00e4minen, vaikka ei lukisi el\u00e4m\u00e4ss\u00e4\u00e4n ainoatkaan romaania.<\/o:p><\/span><\/span><\/div>\n
Amerikkalainen kirjailija David Shields esitti manifestissaan Reality Hunger<\/i> samansuuntaisia ajatuksia romaanin kulttuurisen relevanssin ehtymisest\u00e4. Samalla h\u00e4n pohti, mink\u00e4laiset kirjallisuuden lajit voisivat kukoistaa nopeasyk\u00e4yksisess\u00e4 digitaalisessa maailmassa ja liputti lyyrisen esseen puolesta. On luovuttava psykologisen realismin mukaisista huolellisesti py\u00f6ristetyist\u00e4 fiktiivisist\u00e4 hahmoista ja teht\u00e4v\u00e4 tilaa henkil\u00f6kohtaisuuden ja v\u00e4litt\u00f6myyden nimiin vannovalle esseemin\u00e4lle. Lyyrinen essee tekee oikeutta tajuntamme, havaintojemme ja muistojemme pirstaleisuudelle latistamatta niit\u00e4 kaunokirjallisen kerronnan lineaarisuuteen.<\/o:p><\/span><\/span><\/div>\n
Self ei jaa Shieldsin kiinnostusta uudenlaisten, ajan henkeen sopivien ilmaisutapojen etsint\u00e4\u00e4n: \u201dMinulla ei ole aikomustakaan ryhty\u00e4 kirjoittamaan romaaneja tviittien tai tekstiviestien muodossa \u2013 en my\u00f6sk\u00e4\u00e4n n\u00e4e tulevaisuuttani videopelien suunnittelussa.\u201d H\u00e4n pit\u00e4\u00e4 selv\u00e4n\u00e4, ettei gutenbergil\u00e4isen mielenlaatunsa vuoksi edes kykenisi ennustamaan tai ennakoimaan, mitk\u00e4 ovat hallitsevia kerronnan lajeja tulevaisuudessa.<\/o:p><\/span><\/span><\/div>\n
Se kuitenkin on h\u00e4nen mielest\u00e4\u00e4n selv\u00e4\u00e4, ettei tulevaisuus kuulu romaanille tai ainakaan taideromaanille. Vaikka Self ei usko ihmiskunnan yleiseen tyhmistymiseen, h\u00e4n tuntuu uskovan kirjallisen kulttuurin tyhmistymiseen tai ainakin banalisoitumiseen, kun perinteinen kulttuurijournalismi riutuu ja kuka tahansa voi ruveta kriitikoksi blogia pit\u00e4m\u00e4ll\u00e4 tai lukupiireihin osallistumalla.<\/o:p><\/span><\/span><\/div>\n
Lukijal\u00e4ht\u00f6isyys kirja-alalla johtaa Selfin mielest\u00e4 samaan kuin \u00e4\u00e4nest\u00e4j\u00e4l\u00e4ht\u00f6isyys on johtanut politiikassa. Aletaan “kuunnella” niin sanottua tavallista kansaa eli yritet\u00e4\u00e4n miellytt\u00e4\u00e4 \u201dniit\u00e4, jotka eiv\u00e4t tied\u00e4 paljon kirjallisuudesta, mutta tiet\u00e4v\u00e4t kyll\u00e4 mist\u00e4 itse pit\u00e4v\u00e4t\u201d. T\u00e4llaisista l\u00e4ht\u00f6kohdista rakentuva kirjallinen kulttuuri suosii tuttua ja turvallista taiteellisen uudistushengen kustannuksella. Kun on luettu tusina “vahvan kertojan” kirjoittamaa romaania, halutaan lukea viel\u00e4 kolmastoistakin “vahvan kertojan” kirjoittama romaani sen sijaan ett\u00e4 kokeiltaisiin vaihteeksi jotain ihan muuta.<\/o:p><\/span><\/span><\/div>\n
Selfin uuden romaanin Sharkin<\/i> ensimm\u00e4inen lause voisi olla viimeisen lauseen loppuosa. Se on silm\u00e4nisku James Joycen Finnegans Waken<\/i> suuntaan. Eik\u00e4 sattumalta. Shark<\/i> ja sen edelt\u00e4j\u00e4 Umbrella<\/i> edustavat er\u00e4\u00e4nlaista retromodernismia, paluuta modernismin alkuvaiheen ilmaisukeinoihin. Selfin proosa rakentuu tajunnanvirrallisista lauseista sek\u00e4 arvaamattomista kertojanvaihdoksista ja kronologisista siirtymist\u00e4.<\/o:p><\/span><\/span><\/div>\n
Tuntuu kuin Self tekisi kaikkensa, ett\u00e4 yksik\u00e4\u00e4n diginatiivi ei viihdy h\u00e4nen romaaniensa parissa. Niiden lukeminen vaatii paneutumista ja ponnisteluja ja esteettist\u00e4 nautintoa niist\u00e4 saa vain sellainen, jolla on gutenbergil\u00e4inen mielenlaatu. Jos romaanin on kuoltava, Self haluaa omien romaaniensa p\u00e4\u00e4tt\u00e4v\u00e4n p\u00e4iv\u00e4ns\u00e4 mieluummin ep\u00e4kaupallisen modernistisen paukkeen kuin lukumukavuudelle kumartavan j\u00e4lkimodernin vikin\u00e4n s\u00e4est\u00e4m\u00e4n\u00e4.<\/o:p><\/span><\/span><\/div>\n

<\/span><\/span><\/div>\n
***<\/span> <\/span><\/span><\/div>\n

<\/span><\/span><\/div>\n
Selfin laatiessa muistokirjoitusta rakastamalleen taidemuodolle h\u00e4nen maanmiehens\u00e4 ja kollegansa David Mitchell katsoo luottavaisena tulevaisuuteen. Pilvikartastolla<\/i> maailmanmaineeseen noussut Mitchell jakeli uuden romaaninsa The Bone Clocksin<\/i> julkaisun alla lehtihaastatteluja, joissa luonnehti puheita romaanin kuolemasta h\u00f6lynp\u00f6lyksi.<\/o:p><\/span><\/span><\/div>\n
Mitchell edustaa niit\u00e4 nykykirjailijoita, joita arvostavat niin kriitikot, taideproosan yst\u00e4v\u00e4t kuin suuri yleis\u00f6. H\u00e4nen teoksiinsa yhdistet\u00e4\u00e4n kirjallisuustermi portmanteau novel<\/span><\/i>, joka tarkoittaa tilkkut\u00e4kkim\u00e4isesti eri aikatasoissa ja tyylilajeissa kulkevista tarinoista muodostuvaa romaania. <\/o:p><\/span><\/span><\/span><\/div>\n
Kokeellisen prosaistin leimaa ei Mitchell suostu vastaanottamaan, vaikka sit\u00e4 on h\u00e4neen melkein v\u00e4en v\u00e4kisin isketty. \u201dOlen juonen ja henkil\u00f6hahmojen mies\u201d, h\u00e4n korostaa. Self saattaisi hym\u00e4ht\u00e4\u00e4 moiselle viattomuudelle, mutta lukijat eiv\u00e4t.<\/o:p><\/span><\/span><\/div>\n
The Bone Clocksista<\/span><\/i> huokuu jokaiselta sivulta Mitchellin usko klassisen romaanikerronnan voimaan. H\u00e4n n\u00e4kee suurta vaivaa sen eteen, ett\u00e4 lukijat voisivat nauttia kirjasta ja unohtaa, etteiv\u00e4t ole tarkistaneet s\u00e4hk\u00f6postejaan kokonaiseen tuntiin tai k\u00e4yneet sosiaalisessa mediassa kertomassa, kuinka hyv\u00e4n sushipaikan l\u00f6ysiv\u00e4t. Kaikesta p\u00e4\u00e4tellen Mitchell uskoo hokemaan, jonka mukaan kirjallisuus joutuu kilpailemaan ihmisten vapaa-ajan k\u00e4yt\u00f6st\u00e4 muiden aktiviteettien kanssa ja kirjailijan on kyett\u00e4v\u00e4 antamaan vastinetta lukijoidensa ajalle ja rahoille.<\/o:p><\/span><\/span><\/div>\n
K\u00e4denojennuksena monenkirjavalle yleis\u00f6lleen Mitchell my\u00f6s rikkoo perinteiset rajat taideromaanin ja genrekirjallisuuden v\u00e4lill\u00e4. The Bone Clocks<\/i> nivoo klassiseen kaunokirjalliseen fiktioon spefi\u00e4, fantasiaa ja dekkaria. Keskinkertaisemmalla kirjailijalla t\u00e4llainen eklektismi saattaisi tuntua v\u00e4kin\u00e4iselt\u00e4, mutta Mitchellill\u00e4 se sykkii elinvoimaisena. H\u00e4n on englanniksi kirjoittavista nykykirjailijoista taitavimpia perinteisten romaanity\u00f6kalujen (juoni, henkil\u00f6kuvaus, kerronnan sommittelu) k\u00e4ytt\u00e4ji\u00e4.<\/o:p><\/span><\/span><\/div>\n
Silmiinpist\u00e4v\u00e4\u00e4 on, ett\u00e4 narratiivisesta ilostaan ja optimismistaan huolimatta The Bone Clocks<\/i> p\u00e4\u00e4ttyy juonen tasolla lohduttomiin, jopa dystooppisiin tunnelmiin. Elet\u00e4\u00e4n vuotta 2043, \u201dpimennyksen\u201d aikaa. Fossiilisen energian varaan rakentuva kapitalistinen talousj\u00e4rjestelm\u00e4 on luhistunut ja sen my\u00f6t\u00e4 my\u00f6s tietoverkot. Uljaan uuden digitaalisen maailman sijasta ihmisten arkinen todellisuus on ankaraa kamppailua elinehdoista ja elintilasta.<\/o:p><\/span><\/span><\/div>\n
\u201dPimennys\u201d ei ole Mitchellille pelkk\u00e4\u00e4 kirjallista kuvitelmaa, vaan lehtihaastatteluissa h\u00e4n varoittelee energian loppumisen seurauksista reaalimaailmassa. Paradoksaalisesti t\u00e4m\u00e4 uhkakuva vahvistaa h\u00e4nen luottamustaan romaanin s\u00e4ilymiseen. Mitchell ei siis ole niit\u00e4 Selfin pilkkaamia melioristeja, jotka eiv\u00e4t saata uskoa ihmiskunnan hylk\u00e4\u00e4v\u00e4n kirjoja, koska itse rakastavat niit\u00e4 niin palavasti. Jos Pentti Linkola olisi hieman valoisampi luonne, h\u00e4n voisi argumentoida Mitchellin tapaan.<\/o:p><\/span><\/span><\/div>\n
\u201dKirjat s\u00e4ilyv\u00e4t vuosisatoja, koska ne ovat painotuotteita. Internet on riippuvainen s\u00e4hk\u00f6verkoista ja s\u00e4hk\u00f6verkot puolestaan riippuvaisia energial\u00e4hteist\u00e4\u201d, h\u00e4n sanoo The Guardianin haastattelussa ja kysyy, mist\u00e4 saamme energiaa sitten, kun \u00f6ljy ja kaasu loppuvat maapallolta.<\/o:p><\/span><\/span><\/div>\n
Kahden eturivin brittikirjailijan v\u00e4linen asetelma on kielt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 huvittava. Toinen luottaa niin vahvasti digitaalisen kulttuurin voittokulkuun, ett\u00e4 uskoo romaanin kuolevan. Toinen taas uskoo romaanin s\u00e4ilyv\u00e4n, koska pelk\u00e4\u00e4 digitaalisen kulttuurin tuhoutuvan energiakriisiss\u00e4.<\/span><\/span><\/div>\n
(Blogiversio Parnassossa 1\/2015 ilmestyneest\u00e4 tekstist\u00e4)<\/span><\/span><\/div>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

T\u00e4p\u00f6t\u00e4ydess\u00e4 linja-autossa ihmiset istuvat omissa oloissaan. Jotkut torkkuvat tai tuijottavat ikkunasta ohi…<\/p>\n","protected":false},"author":66,"featured_media":653,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[],"acf":[],"platta":{"numLikes":0,"numComments":23,"category":null,"themes":[],"commercial_partner":null,"thumbnail":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/38\/2015\/03\/kirjan-2Btulevaisuus.png","blog_id":38},"jetpack_featured_media_url":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/38\/2015\/03\/kirjan-2Btulevaisuus.png","_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts\/8"}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/users\/66"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/comments?post=8"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts\/8\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":1894,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts\/8\/revisions\/1894"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/media\/653"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/media?parent=8"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/categories?post=8"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/tags?post=8"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}