{"id":80,"date":"2013-09-08T10:37:00","date_gmt":"2013-09-08T08:37:00","guid":{"rendered":"http:\/\/blogit.image.fi\/antiaikalainen\/uusi-hotakainen\/"},"modified":"2018-02-28T09:26:22","modified_gmt":"2018-02-28T07:26:22","slug":"uusi-hotakainen","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/uusi-hotakainen\/","title":{"rendered":"Uusi Hotakainen"},"content":{"rendered":"<div style=\"clear: both; text-align: center;\"><a rel=\"nofollow\" href=\"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/38\/2015\/03\/luonnon-laki.jpg\" style=\"clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;\"><img decoding=\"async\" border=\"0\" src=\"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/38\/2015\/03\/luonnon-laki.jpg\" \/><\/a><\/div>\n<div><\/div>\n<div>Olen aina pit\u00e4nyt Kari Hotakaisesta. Omassa kaanonissani <i>Klassikko<\/i> kuuluu parhaisiin suomalaisiin 1990-luvun romaaneihin ja<i>Juoksuhaudantie<\/i> parhaisiin 2000-luvun romaaneihin.<o:p><\/o:p><\/div>\n<div><\/div>\n<div>Monet sellaiset asiat, jotka saattavat \u00e4rsytt\u00e4\u00e4 minua muiden kirjailijoiden tekemin\u00e4, eiv\u00e4t \u00e4rsyt\u00e4 lainkaan Hotakaisen tekem\u00e4n\u00e4. Esimerkiksi lyhyt, ter\u00e4v\u00e4 t\u00e4sm\u00e4lause, jossa yhdistyv\u00e4t aforistisuus, humoristisuus ja suomalainen kansanluonne (maskuliinisesti tulkittuna). Hotakainen osaa lauseen tasolla tasapainottaa aforistisuutta ironisuudella, humoristisuutta traagisuudella ja maskuliinisuutta ilkikurisuudella. <o:p><\/o:p><\/div>\n<div>Antti Majander puhui joskus kotimaisista miesprosaisteista muodostuvasta \u201dhauskan koulukunnasta\u201d (taisi siihen kuulua jokunen nainenkin). Miksi Hotakainen on t\u00e4m\u00e4n sekalaisen porukan ykk\u00f6nen? Lyhyesti sanottuna siksi ett\u00e4 h\u00e4n on samaan aikaan sek\u00e4 hauskin ett\u00e4 synkin. Se, joka lukee Hotakaista humoristina, menett\u00e4\u00e4 h\u00e4nest\u00e4 puolet, ja enemm\u00e4nkin. Kun v\u00e4h\u00e4n raaputtaa h\u00e4nen ihmiskuvaansa, huomaa, ett\u00e4 sielt\u00e4 paljastuu paljon tummaa, jopa sysimustaa. Olisiko liioittelua nimitt\u00e4\u00e4 h\u00e4nt\u00e4 depressiiviseksi humoristiksi? Ehk\u00e4, mutta ei kovin suurta liioittelua.<o:p><\/o:p><\/div>\n<div><\/div>\n<div>Hotakaisen uusin romaani <i>Luonnon laki<\/i> p\u00e4\u00e4tt\u00e4\u00e4 h\u00e4nen suomalaisen yhteiskunnan murroksia tarkastelevan trilogiansa, jonka aiemmat osat ovat <i>Ihmisen osa<\/i> ja <i>Jumalan sana<\/i>. Ulkokirjallista v\u00e4rin\u00e4\u00e4 uutukaiseen tuo tietoisuus siit\u00e4, ett\u00e4 Hotakainen oli puolitoista vuotta sitten pahassa auto-onnettomuudessa. Helsingin Sanomien kuukausiliitteen jutussa puhutaankin uudesta Kari Hotakaisesta ja kirjoitetaan leikkimielist\u00e4 nekrologia vanhalle.<o:p><\/o:p><\/div>\n<div><\/div>\n<div>Onko <i>Luonnon laki<\/i>leimallisesti erilainen kuin tekij\u00e4ns\u00e4 aiemmat romaanit?<o:p><\/o:p><\/div>\n<div><\/div>\n<div>En sanoisi niin. Siit\u00e4 l\u00f6yt\u00e4\u00e4 tutun lauseen, tutun rytmin, tutun huumorin, tutun totisuuden ja tutun sensibiliteetin. My\u00f6s sen henkil\u00f6galleria koostuu perin juurin hotakaismaisista arkkityypeist\u00e4. P\u00e4\u00e4henkil\u00f6 on auto-onnettomuudessa ihmisromuksi ruhjoutunut maal\u00e4mp\u00f6yritt\u00e4j\u00e4 Rautala. Muita t\u00e4rkeit\u00e4 hahmoja ovat Rautalan raskaana oleva tyt\u00e4r, Rautalan i\u00e4kk\u00e4\u00e4t vanhemmat ja sairaanhoitaja Laura. V\u00e4h\u00e4 kerrallaan auki punoutuvat sivujuonet kuljettavat Rautalan tarinaan sierraleonelaisen pakolaismiehen ja raimosailasmaisen Leikkaajan, jonka teht\u00e4v\u00e4n\u00e4 on laittaa valtiontalous kovalla s\u00e4\u00e4st\u00f6kuurilla tasapainoon.<o:p><\/o:p><\/div>\n<div><\/div>\n<div>Rautalan perhe on tavallaan Suomi pienoiskoossa. H\u00e4nen vanhempansa V\u00e4in\u00f6 ja Kerttu edustavat maatalousyhteiskunnassa varttunutta sotasukupolvea. Rautala itse on teollisuusyhteiskunnan kasvatti, joka keski-ik\u00e4istyess\u00e4\u00e4n joutuu kohtaamaan maailman muuttumisen. Rautalan tyt\u00e4r Mira olennoi j\u00e4lkiteollisen yhteiskunnan idealistisia, urbaaneja ja arvoliberaaleja nuoria aikuisia. &nbsp;<i>Luonnon laissa<\/i>henkil\u00f6hahmojen v\u00e4liset j\u00e4nnitteet kumpuavat sukupolvikokemusten erilaisuudesta. Rautalan on opportunistisena yritt\u00e4j\u00e4n\u00e4 kovin vaikea ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 tytt\u00e4rens\u00e4 vouhotuksia, jotka tiivistyv\u00e4t suvaitsevaisuusteemoilla ratsastavaan vihreiden presidentinvaalikampanjaan. <i>\u201dTe vihre\u00e4t teitte perussuomalaisten vaalivoitosta aika omalaatuiset johtop\u00e4\u00e4t\u00f6kset ja otitte kaiken vahingonilon irti muutamien persujen rasistisista lausunnoista. Mutta sen vaalivoiton takana ei ollut neekeri, vaan pime\u00e4 teollisuushalli\u201d<\/i>, Rautala v\u00e4itt\u00e4\u00e4 tytt\u00e4relleen. Rautalan V\u00e4in\u00f6-is\u00e4 taas on juureva ja huvittavasti h\u00f6pp\u00e4n\u00e4 vanhus, jolta irtoaa k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6nl\u00e4heisi\u00e4 kansanviisauksia. H\u00e4n on henkist\u00e4 sukua <i>Juoksuhaudantien<\/i> sotaveteraanille ja muille Hotakaisen kirjoissa esiintyville \u201dvanhuspuheen\u201d kautta karakterisoitaville henkil\u00f6hahmoille.<o:p><\/o:p><\/div>\n<div><\/div>\n<div>V\u00e4in\u00f6n sukupolvella on ollut el\u00e4m\u00e4ss\u00e4\u00e4n vain velvollisuuksia, Rautalan sukupolvi on temppuillut vapauden ja velvollisuuksien ristiaallokossa, Miran sukupolvi taas on kasvanut vapauteen, mutta ei oikein tied\u00e4 mit\u00e4 sill\u00e4 tekisi, joten p\u00e4\u00e4tyy paradoksaalisesti haikailemaan s\u00e4\u00e4nt\u00f6j\u00e4, normeja ja kieltoja, jotka varmistaisivat ett\u00e4 maailmassa hyv\u00e4 voittaa pahan.<o:p><\/o:p><\/div>\n<div><\/div>\n<div>Er\u00e4\u00e4nlaisena kokoavana ydinjaksona <i>Luonnon laissa<\/i> on suurista julkisten menojen leikkauksista p\u00e4\u00e4tt\u00e4neen hallituksen tiedotustilaisuus. Siin\u00e4 Hotakainen onnistuu luovalla ja kekseli\u00e4\u00e4ll\u00e4 tekstivy\u00f6rytyksell\u00e4 nivomaan eri sukupolvien tunnot, pelot ja toiveet yhteen ministereiden kliinisen managerialistisen postpoliittisen puheen kanssa. Jos <i>Luonnon laista<\/i> haluaa jonkinlaista yleist\u00e4 sanomaa etsi\u00e4 (enk\u00e4 v\u00e4it\u00e4 ett\u00e4 niin pit\u00e4isi tehd\u00e4), niin se kirkastunee ajatuksessa, ett\u00e4 olemme kaikki samassa veneess\u00e4, niin vanhat, keski-ik\u00e4iset kuin nuoret \u2013 hyvinvointivaltion pelastaminen edellytt\u00e4\u00e4 omien erityisintressien syrj\u00e4\u00e4n ty\u00f6nt\u00e4mist\u00e4, ylisukupolvista vuoropuhelua. T\u00e4t\u00e4 sanomaa voimistavat kirjan viimeiset sivut, joissa is\u00e4, tyt\u00e4r ja isovanhemmat kokoontuvat yhdess\u00e4 syntym\u00e4n ihmeen \u00e4\u00e4relle.<o:p><\/o:p><\/div>\n<div><\/div>\n<div>Hotakainen ei ole rakentanut <i>Luonnon lakia<\/i> n\u00e4k\u00f6kulmatekniikalla, toisin kuin monet aikaisemmat romaaninsa. &nbsp;H\u00e4n k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 liikkuvaa kertojaa, joka kulkee henkil\u00f6hahmosta toiseen, niin ett\u00e4 kolmannessa persoonassa kulkeva kerronta vaihtuu lennosta sis\u00e4iseksi monologiksi tai tajunnanvirraksi. Miten nimitt\u00e4\u00e4 t\u00e4llaista tekniikkaa? Se on kai jonkinlainen sovellus <i>style indirect librest\u00e4<\/i>? Oli miten oli, parhaimmillaan n\u00e4m\u00e4 kieputukset toimivat erinomaisesti.<o:p><\/o:p><\/div>\n<div><\/div>\n<div>Silmiinpist\u00e4v\u00e4\u00e4 <i>Luonnon laissa<\/i> on my\u00f6s, ett\u00e4 se sis\u00e4lt\u00e4\u00e4 paljon arkitodellisuuden rajat ylitt\u00e4vi\u00e4 tasoja, uniin, houreisiin ja kuvitelmiin perustuvia tekstijaksoja. Onko Hotakaisessa maagisen realistin vikaa? Ilmiselvin selitys toki on l\u00e4\u00e4kitys. Rautalaan on sairaalassa pumpattu suuret m\u00e4\u00e4r\u00e4t m\u00f6mm\u00f6j\u00e4, jotka niin sanotusti laajentavat h\u00e4nen tajuntaansa.<o:p><\/o:p><\/div>\n<div><\/div>\n<div>Kuinka arvottaa <i>Luonnon lakia<\/i>? Sanoisin, ett\u00e4 trilogian muihin osiin verrattuna se on vahvempi kuin <i>Jumalan sana<\/i>, mutta ei niin vahva kuin <i>Ihmisen osa<\/i>.<\/div>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"<p>Olen aina pit\u00e4nyt Kari Hotakaisesta. Omassa kaanonissani Klassikko kuuluu parhaisiin suomalaisiin 1990-luvun&hellip;<\/p>\n","protected":false},"author":66,"featured_media":721,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[],"acf":[],"platta":{"numLikes":0,"numComments":5,"category":null,"themes":[],"commercial_partner":null,"thumbnail":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/38\/2015\/03\/luonnon-laki.jpg","blog_id":38},"jetpack_featured_media_url":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/38\/2015\/03\/luonnon-laki.jpg","_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts\/80"}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/users\/66"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/comments?post=80"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts\/80\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":1966,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts\/80\/revisions\/1966"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/media\/721"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/media?parent=80"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/categories?post=80"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/tags?post=80"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}