{"id":82,"date":"2013-09-01T18:49:00","date_gmt":"2013-09-01T16:49:00","guid":{"rendered":"http:\/\/blogit.image.fi\/antiaikalainen\/weston-aarella\/"},"modified":"2018-02-28T09:26:23","modified_gmt":"2018-02-28T07:26:23","slug":"weston-aarella","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/weston-aarella\/","title":{"rendered":"West\u00f6n \u00e4\u00e4rell\u00e4"},"content":{"rendered":"<div style=\"clear: both; text-align: center;\"><a rel=\"nofollow\" href=\"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/38\/2015\/03\/Kangastus-38.jpg\" style=\"clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;\"><img decoding=\"async\" border=\"0\" src=\"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/38\/2015\/03\/Kangastus-38.jpg\" \/><\/a><\/div>\n<p>Vuonna 1996 olin juuri muuttanut Jyv\u00e4skyl\u00e4st\u00e4 Helsinkiin. P\u00e4ivisin tein toimittajan hommia STT:ss\u00e4 ja iltaisin kirjoittelin valtio-opin gradua. Haaveilin politiikan tutkijan urasta.<\/p>\n<div><\/div>\n<div>Luin paljon, mutta en kaunokirjallisuutta, vaan yhteiskuntatieteellisi\u00e4 ja filosofisia teoksia. Er\u00e4\u00e4n\u00e4 viikonloppuna menin Jyv\u00e4skyl\u00e4ss\u00e4 kirjakauppaan ja tuumin, ett\u00e4 jos ostaisinkin vaihteeksi romaanin, sellaisen, jota olisi viihdytt\u00e4v\u00e4\u00e4 lukea junamatkalla Helsinkiin. Uutuuskirjojen pinosta l\u00f6ytyi Kjell West\u00f6n <i>Leijat Helsingin yll\u00e4<\/i>. Se vaikutti takakannen tekstin perusteella kiinnostavalta, eik\u00e4 v\u00e4hiten siksi ett\u00e4 minua huvitti kirjasta lainattu ote, joka p\u00e4\u00e4ttyi <i>&#8220;Minusta olisi kuitenkin mukavaa, ett\u00e4 joku rakastaisi minua, vaikka olen varsinainen Hessu Hopo ja hontelon varteni p\u00e4\u00e4ss\u00e4 keikkuu nolostuttavan omap\u00e4inen kulli.&#8221;<\/i> Ajattelin lainauksen kuvastavan kirjailijan ilottelua tahallisen huonolla maulla. Mutta eih\u00e4n se niin mennyt. <i>Leijat Helsingin yll\u00e4<\/i> osoittautui varsin tunteelliseksi ja totiseksikin&nbsp;<i>the way we lived<\/i> -romaaniksi, jossa tavoiteltiin suuren kirjan tuntua. Luin sen ahmimalla, kehuin kavereillekin: &#8220;West\u00f6 on tosi vahva kertoja.&#8221;&nbsp;<\/div>\n<div><\/div>\n<div>Vuosituhannen vaihteen tienoilla hautasin suunnitelmani politiikan tutkijan urasta, koska olin tottunut helppoon el\u00e4m\u00e4\u00e4n toimittajan kuukausipalkalla. Minulla ei riitt\u00e4nyt sinnikkyytt\u00e4 heitt\u00e4yty\u00e4 ep\u00e4varmaan tulevaisuuteen, jossa olisi pit\u00e4nyt ensin punnertaa v\u00e4it\u00f6skirja ja taistella sitten verisesti yliopistoviroista. Samoihin aikoihin kaunokirjallisuus palasi vahvemmin el\u00e4m\u00e4\u00e4ni, J\u00fcrgen Habermasin tai Pierre Bourdieun asemesta tartuin mieluummin Milan Kunderaan tai Thomas Manniin. En lukenut romaaneja pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n siksi ett\u00e4 ilta sujuisi niiden parissa rattoisasti, vaan aloin etsi\u00e4 niist\u00e4 jotain, en vain oikein tiennyt mit\u00e4. Toisinaan ajattelin er\u00e4st\u00e4 Richard Wrightin romaanihenkil\u00f6\u00e4, jolta kaveri kysyy, oletko l\u00f6yt\u00e4nyt etsim\u00e4si noista valtavan monista kirjoistasi. &#8220;En ole&#8221;, h\u00e4n vastasi. Tuntui, ett\u00e4 minulle varmaan k\u00e4y samoin, mutta halusin kuitenkin jatkaa lukemista, en osannut lopettaakaan.<\/div>\n<div><\/div>\n<div>Vuosien mittaan olen huomannut, ett\u00e4 aika monesta kirjailijasta ajattelen nyt eri tavalla kuin silloin kauan sitten, kun luin romaaneja varsin harvakseltaan. En saata ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4, miksi olen pit\u00e4nyt esimerkiksi Paul Austeria tai Graham Swiftia l\u00e4hestulkoon maailman parhaimpina kirjailijoina. Samalla tavalla on muuttunut my\u00f6s suhteeni West\u00f6h\u00f6n. H\u00e4nen viime vuosien romaaninsa eiv\u00e4t ole tehneet minuun l\u00e4hesk\u00e4\u00e4n niin suurta vaikutusta kuin <i>Leijat Helsingin yll\u00e4<\/i>. Pystyn kyll\u00e4 ymm\u00e4rt\u00e4m\u00e4\u00e4n, miksi <i>Miss\u00e4 kuljimme kerran<\/i> sijoittui sek\u00e4 lukijoiden ett\u00e4 kriitikoiden listoilla ter\u00e4vimp\u00e4\u00e4n k\u00e4rkeen Hesarin hieman surkuhupaisassa vuosituhannen kotimainen romaani -\u00e4\u00e4nestyksess\u00e4. Olen yh\u00e4 sit\u00e4 mielt\u00e4, ett\u00e4 West\u00f6 on vahva kertoja, mutta luen h\u00e4nen proosaansa herkk\u00e4vaistoisemmin kuin ennen ja siit\u00e4 nousee esiin h\u00e4iritsevi\u00e4 piirteit\u00e4, joihin en aikaisemmin kiinnitt\u00e4nyt sen suurempaa huomiota.<\/div>\n<div><\/div>\n<div>West\u00f6n fanit kiittelev\u00e4t h\u00e4nen taitoaan rakentaa historiallista ajankuvaa ja piirt\u00e4\u00e4 tarkkoja psykologisia henkil\u00f6kuvia. Minua taas nyppii kaiken epookkimaisuuden keskell\u00e4 h\u00e4nen falskisti tai paisuttelevasti tunnelmoiva ylikirjoitettu proosatyylins\u00e4. Luen parhaillaan uusinta romaania <i>Kangastus 38<\/i>, ja siin\u00e4 West\u00f6n kielelliset maneerit ly\u00f6v\u00e4t taas vahvasti l\u00e4pi. Hienoinen puistatus k\u00e4y l\u00e4vitseni, kun luen kuinka <i>&#8220;Thune tunsi edelleenkin mustasukkaisuuden salaman, se oli kuin ter\u00e4ksenkiilt\u00e4v\u00e4 veitsi&#8230;&#8221;<\/i> Joitakin sivuja my\u00f6hemmin samainen romaanihahmo tuntee <i>&#8220;olonsa raskaaksi ja kahlituksi, kuin joku olisi kirist\u00e4nyt metallivanteen h\u00e4nen p\u00e4\u00e4ns\u00e4 ymp\u00e4rille.&#8221;<\/i> Tied\u00e4n, ettei ole muodikasta liputtaa tarkan ja kiteytetyn proosalauseen puolesta, mutta uskonpa, ett\u00e4 West\u00f6n romaaneissa olisi v\u00e4hemm\u00e4n kielellisi\u00e4 hairahduksia, jos h\u00e4n kirjoittaisi pelkistetymmin sek\u00e4 karsisi leimallisinta maneeriaan, toistuvaa tunnelmaefektien luontia s\u00e4\u00e4tilakuvausten perusteella: h\u00e4nen kirjansa ovat pullollaan sumuisia, kosteutta tihkuvia iltoja ynn\u00e4 muuta rihkamanomaista atmosf\u00e4\u00e4rihempeily\u00e4.&nbsp;<\/div>\n<div><\/div>\n<div>Ihmiskuvaajana West\u00f6 on l\u00e4mmin ja empaattinen, h\u00e4nen tekstist\u00e4\u00e4n huokuu sellainen eetos, ett\u00e4 kirjailijan tulee yritt\u00e4\u00e4 ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 kaikkia henkil\u00f6hahmojaan, jopa niit\u00e4 ilkeimpi\u00e4 ja huonotapaisimpia. Toisin sanoen West\u00f6 asettuu kertomakirjallisuudessa leimallisen humanistiseen traditioon, ja t\u00e4ss\u00e4 suhteessa h\u00e4n on l\u00e4heist\u00e4 sukua esimerkiksi Ulla-Lena Lundbergille. En tarkkaan ottaen tied\u00e4, mist\u00e4 se johtuu mutta nykykirjallisuudessa t\u00e4m\u00e4n lajin humanismi pist\u00e4\u00e4 helposti silm\u00e4\u00e4n jotenkin patinoituneena, vanhan ajan henke\u00e4 kantavana ilmi\u00f6n\u00e4. Monet nykyajan romaanit ovat niin monitasoisten ironian ja itsetietoisuuden kerrostumien ymp\u00e4r\u00f6imi\u00e4, ett\u00e4 niiden maailmassa West\u00f6n edustama puhdashenkinen ihmisyyden puolustaminen n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 jos ei naiivilta niin ainakin hiukan h\u00e4mment\u00e4v\u00e4lt\u00e4. T\u00e4llainen tunnelmoivan tyylin ja suurisyd\u00e4misen humanismin sekakeitos, mit\u00e4 siit\u00e4 pit\u00e4isi ajatella? West\u00f6n fanit eiv\u00e4t tietenk\u00e4\u00e4n n\u00e4e t\u00e4ss\u00e4 ongelmaa, heid\u00e4n mielest\u00e4\u00e4n h\u00e4nen romaaninsa huokuvat syv\u00e4\u00e4 ymm\u00e4rryst\u00e4 ihmiselon perustotuuksista. Saattaa hyvinkin olla puhtaasti minun henkil\u00f6kohtainen ongelmani, jos West\u00f6n romaaneihin upotettu el\u00e4m\u00e4nviisaus ei oikein minulle aukene.<\/div>\n<div><\/div>\n<div>Yht\u00e4 kaikki, jokin erityinen suhde minulla kaikesta varauksellisuudestani huolimatta on West\u00f6n tuotantoon. Vaikka olisin muuta p\u00e4\u00e4tt\u00e4nyt, etsin aina k\u00e4siini h\u00e4nen uusimman teoksensa. Enk\u00e4 tied\u00e4 miksi. Odotanko alitajuisesti innostuvani viel\u00e4 joskus jostain h\u00e4nen kirjastaan kuten vuonna 1996&nbsp;<i>Leijoista Helsingin yll\u00e4<\/i>?<\/div>\n<div><\/div>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"<p>Vuonna 1996 olin juuri muuttanut Jyv\u00e4skyl\u00e4st\u00e4 Helsinkiin. P\u00e4ivisin tein toimittajan hommia STT:ss\u00e4&hellip;<\/p>\n","protected":false},"author":66,"featured_media":723,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[],"acf":[],"platta":{"numLikes":0,"numComments":10,"category":null,"themes":[],"commercial_partner":null,"thumbnail":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/38\/2015\/03\/Kangastus-38.jpg","blog_id":38},"jetpack_featured_media_url":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/38\/2015\/03\/Kangastus-38.jpg","_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts\/82"}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/users\/66"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/comments?post=82"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts\/82\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":1968,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts\/82\/revisions\/1968"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/media\/723"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/media?parent=82"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/categories?post=82"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/tags?post=82"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}