{"id":84,"date":"2013-08-27T20:00:00","date_gmt":"2013-08-27T18:00:00","guid":{"rendered":"http:\/\/blogit.image.fi\/antiaikalainen\/hahmo-nimelta-knausgard\/"},"modified":"2018-02-28T09:26:23","modified_gmt":"2018-02-28T07:26:23","slug":"hahmo-nimelta-knausgard","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/hahmo-nimelta-knausgard\/","title":{"rendered":"Hahmo nimelt\u00e4 Knausg\u00e5rd"},"content":{"rendered":"
<\/a><\/div>\n
<\/div>\n

Sanoin 16. elokuuta kirjoittamassani merkinn\u00e4ss\u00e4 palaavani Karl Ove Knausg\u00e5rdin Taisteluni<\/i>-romaanisarjan kolmanteen osaan. Siit\u00e4 on vier\u00e4ht\u00e4nyt kohta kaksi viikkoa, mutta en ole saanut aikaiseksi. T\u00e4ss\u00e4 v\u00e4lill\u00e4 olen lukenut ruotsiksi romaanisarjan nelj\u00e4nnen osan, aloittanut viidett\u00e4 ja hankkinut kuudennen, selaillen siit\u00e4 ensi t\u00f6ikseni ne suuresti mainostetut Hitlerin Mein Kampfia<\/i> koskevat osat.<\/p>\n

<\/div>\n
Kolmososan luettuani minulla oli aika tarkasti mieless\u00e4ni, mit\u00e4 Knausg\u00e5rdista t\u00e4nne kirjoittaisin, mutta kun en heti ryhtynyt toimeen, ovat ajatukset alkaneet harhailla ja risteill\u00e4 sinne t\u00e4nne. Nyt sanottavaa olisi niin paljon, etten oikein tied\u00e4, mihin keskittyisin. Napakkaa, teesinomaista tiivistelm\u00e4\u00e4 minulta ei nyt irtoa, mutta katsotaan mit\u00e4 spontaani aivomyrsky koneen \u00e4\u00e4ress\u00e4 tuottaa. En osaa enk\u00e4 jaksa kirjoittaa merkint\u00e4\u00e4, jossa kertoisin ett\u00e4 N\u00e4in Min\u00e4 Knausg\u00e5rdin Ymm\u00e4rr\u00e4n tai N\u00e4in Min\u00e4 Knausg\u00e5rdista Ajattelen, varsinkin kun koko romaanisarja itsess\u00e4\u00e4n problematisoi viisastelevan yleiskatsauksellisuuden. Kirjoitan siis, mit\u00e4 minulta juuri t\u00e4ll\u00e4 hetkell\u00e4, juuri t\u00e4ss\u00e4 mielentilassa (pitk\u00e4n romaaninkirjoitusrupeaman uuvuttamana) aiheesta irtoaa. <\/div>\n
<\/div>\n
Minua on alkanut pikkuisen \u00e4rsytt\u00e4\u00e4 toistuva tapani vuodattaa blogiini omia kirjallisuusk\u00e4sityksi\u00e4ni. Yleisemminkin minua v\u00e4sytt\u00e4v\u00e4t t\u00e4t\u00e4 nyky\u00e4 kaikenlaiset metatason kiivailut, julistuksellinen proosapuhe. Mieluummin luen kirjoja, jotka k\u00e4yv\u00e4t tuumasta toimeen ja etsiv\u00e4t proosalle uudenlaisia ilmaisutapoja kuin rutikuivia teoreettisia spekulaatioita sit\u00e4, mink\u00e4laisia t\u00e4llaiset kirjat voisivat olla.<\/div>\n
<\/div>\n
Toki Knausg\u00e5rdkin intoutuu v\u00e4lill\u00e4 naulaamaan metatason teesej\u00e4\u00e4n, kuten edellisess\u00e4 h\u00e4nt\u00e4 k\u00e4sittelev\u00e4ss\u00e4 merkinn\u00e4ss\u00e4ni<\/a><\/i> kirjoitin: <\/div>\n
<\/div>\n

Uskoni kirjallisuuteen oli hiipunut viime vuosina. Aina kun luin jotakin, minulle tuli tunne ett\u00e4 se oli jonkun keksim\u00e4\u00e4. Ehk\u00e4 se johtui siit\u00e4 ett\u00e4 olimme niin t\u00e4ydellisesti fiktion ja kertomusten miehitt\u00e4mi\u00e4. Niille oli tapahtunut inflaatio. Fiktiota oli joka puolella. Kaikki miljoonat taskukirjat, kovakantiset kirjat, dvd-elokuvat ja televisiosarjat kertoivat sepitteellisist\u00e4 ihmisist\u00e4 ja sepitteellisest\u00e4 mutta todellisuudenmukaisesta maailmasta. Lehtiuutisilla ja televisiouutisilla ja radiouutisilla oli t\u00e4sm\u00e4lleen sama muoto, dokumenttiohjelmilla oli sama muoto, nekin olivat kertomuksia, eik\u00e4 silloin ollut eroa oliko niiden kertoma tarina tosi vai ei. (…) Sepitteell\u00e4 ei ole mit\u00e4\u00e4n arvoa, dokumenteilla ei ole mit\u00e4\u00e4n arvoa. Minulle mielek\u00e4st\u00e4 arvoa oli en\u00e4\u00e4 vain p\u00e4iv\u00e4kirjoilla ja esseill\u00e4, sill\u00e4 kirjallisuuden lajilla miss\u00e4 ei ollut kyse kertomuksesta. Se ei k\u00e4sitellyt mit\u00e4\u00e4n, se koostui vain \u00e4\u00e4nest\u00e4, oman persoonallisuuden \u00e4\u00e4nest\u00e4, el\u00e4m\u00e4st\u00e4, kasvoista, katseesta jonka voi kohdata.<\/i><\/p><\/blockquote>\n

Suurin osa Knausg\u00e5rdin lukijoista varmaankin ohittaa t\u00e4llaiset julkistukselliset kohdat sen kummemmin niit\u00e4 pohtimatta. H\u00e4nen tuskin olisi kannattanut lainkaan laittaa noita lauseita Taisteluni 2:een<\/i>, koska h\u00e4nen romaaninsa opettavat kyll\u00e4 silkalla ilmaisuvoimallaan lukijoille oman estetiikkansa, eetoksensa, paatoksensa, rytmins\u00e4, temperamenttinsa ja sensibiliteettins\u00e4. Olen kuullut useammankin ihmisen sanovan, ett\u00e4 Knausg\u00e5rdin j\u00e4lkeen tavanomainen fiktio tuntuu kovin valjulta ja v\u00e4s\u00e4ht\u00e4neelt\u00e4. Eiv\u00e4tk\u00e4 n\u00e4m\u00e4 ihmiset ole niit\u00e4, jotka innostuvat v\u00e4ittelem\u00e4\u00e4n tuntitolkulla kertomakirjallisuuden metatason kysymyksist\u00e4. Heit\u00e4 eiv\u00e4t hetkauta romaaniteoreettiset aspektit pennin vertaa, he ovat vain kiinnostuneita kirjoista, jotka saavat aikaan sen erityisen tunteen vatsanpohjassa, jonka romaanit parhaimmillaan synnytt\u00e4v\u00e4t. En sano t\u00e4t\u00e4 sill\u00e4, ett\u00e4 pit\u00e4isin ns. proosapuhetta turhanp\u00e4iv\u00e4isen\u00e4 paskanjauhantana. Sille on kyll\u00e4 paikkansa, mutta kovin laajoja joukkoja se ei kosketa. Knausg\u00e5rdin Taisteluni<\/i>-romaanisarja sen sijaan ker\u00e4\u00e4 satojatuhansia ellei miljoonia lukijoita ymp\u00e4ri maailmaa, mik\u00e4 on mahtava juttu. Juuri t\u00e4llaisia teoksia tarvitaan, jotta kertomakirjallisuus voisi todistaa pystyv\u00e4ns\u00e4 tarjoamaan meid\u00e4n aikamme lukijoille muutakin kuin leffaa ja tv-sarjaa kirjamuodossa tai yliestetisoitua korkeamodernistista syv\u00e4llisyytt\u00e4.<\/p>\n

Taisteluni<\/i>-romaanisarja on kaikessa suuruudenhulluudessaan (3000 sivua proosaa kuutena kirjana muutaman vuoden kirjoitusrupeaman aikana) hanke, joka sotii kaikkia mahdollisia todenn\u00e4k\u00f6isyyksi\u00e4 vastaan. Se, ett\u00e4 t\u00e4llainen projekti on ollut mahdollista toteuttaa nykyaikaisessa kustannusmaailmassa, on jo sin\u00e4ns\u00e4 toivoa her\u00e4tt\u00e4v\u00e4 teko. Mik\u00e4\u00e4n riskianalyysi tuskin olisi sit\u00e4 puoltanut. Jo puhtaasti aikataulusyist\u00e4 Knausg\u00e5rdin romaanisarjan kuusi kirjaa eiv\u00e4t ole k\u00e4yneet l\u00e4pi suuren kustannustalon normaalia tuotantoprosessia. Yksi tapa lukea niit\u00e4 onkin mietti\u00e4, miss\u00e4 kohdissa olisi kustannustoimittajan punakyn\u00e4 viuhunut, jos teksti\u00e4 oli editoitu normaalikaavan mukaan. Niiss\u00e4 nelj\u00e4ss\u00e4 kirjassa, jotka olen ehtinyt t\u00e4h\u00e4n menness\u00e4 lukea, piisaa turhaa ja triviaalia ainesta, joka ei perinteisess\u00e4 katsannossa edesauta j\u00e4ntev\u00e4sti hahmottuvan teoskokonaisuuden syntymist\u00e4. Knausg\u00e5rd on jonkinlainen Proustin ja P\u00e4\u00e4talon hassu sekamelska, ajoittain h\u00e4nen tarinointinsa on runsasta ja strukturoitua, ajoittain ainoastaan runsasta ja toisinaan pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n ylitsevuotavaa. Moniko kirjailija onnistuisi kirjoittamaan kymmeni\u00e4 sivuja vaikkapa teinipippaloista, lastenkutsuista tai opettajanhuoneen arjesta pitk\u00e4stytt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 lukijoitaan kuoliaaksi? Niinp\u00e4. Mutta Knausg\u00e5rd onnistuu (ainakin useammin kuin ep\u00e4onnistuu). Se on ihme temppu.<\/p>\n

En osaa enk\u00e4 edes yrit\u00e4 selitt\u00e4\u00e4 tyhjent\u00e4v\u00e4sti, miten h\u00e4n temppunsa tekee. Yksi mahdollinen selitys lienee siin\u00e4, ett\u00e4 Taisteluni<\/i>-romaanisarja on paradoksien kimppu. Er\u00e4s paradokseista liittyy Knausg\u00e5rdin kykyyn tavoittaa jotain universaalisti merkityksellist\u00e4 juuri silloin kun h\u00e4n k\u00e4pertyy kaikkein syvimm\u00e4lle itseens\u00e4. Esimerkiksi vatvoessaan nelososassa nuoruusvuosiensa intohimoisia mutta raastavia naissuhteita yhden ylitsek\u00e4yv\u00e4n henkil\u00f6kohtaisen ongelmansa, ennenaikaisen siemensy\u00f6ksyn kautta. Aina kun uusi viehke\u00e4 nuori nainen (heill\u00e4 on j\u00e4rjest\u00e4\u00e4n “suuret rinnat” eli Knausg\u00e5rd taitaa olla ns. tissimies) ilmaantui kuvaan, huomasin j\u00e4nnitt\u00e4v\u00e4ni melkein k\u00e4det t\u00e4risten, ett\u00e4 taasko se vitsauksien vitsaus iskee, kirottu ejaculatio praecox<\/i>. Luettuani Min kamp 4:n<\/i> j\u00e4lkeen Hannu Raittilan uutuusromaanin Terminaalin<\/i>, huomasin, etteiv\u00e4t minua hetkauttaneet juuri lainkaan Raittilan sin\u00e4ns\u00e4 ansiokkaat kehitelm\u00e4t globalisaatiosta, terrorismista, el\u00e4mysteollisuudesta, spektaakkeliyhteiskunnan luomasta juurettomuudesta ynn\u00e4 muista Aikamme Suurista Teemoista. Mieless\u00e4ni py\u00f6riv\u00e4t edelleenkin itsepintaisesti nuoren Knausg\u00e5rdin naishuolet. Onko se pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n banaalia vai onko siin\u00e4 my\u00f6s jotain suuresti merkityksellist\u00e4? Oli miten oli, Knausg\u00e5rdia lukiessa tulee t\u00e4m\u00e4n t\u00e4st\u00e4 tunne, ett\u00e4 vaikka tekstiss\u00e4 puhutaan t\u00e4m\u00e4n maailman arkisimmista asioista, niin peliss\u00e4 on jotain suunnattoman t\u00e4rke\u00e4\u00e4. Ett\u00e4 t\u00e4ss\u00e4 ei ole kyse pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n kertomakirjallisuudesta vaan paljon enemm\u00e4st\u00e4. El\u00e4m\u00e4st\u00e4. Ei minulle tule sellaista tunnetta lukiessani taidokkaasti rakennettua, vet\u00e4v\u00e4ll\u00e4 ja varmaotteisella proosalla kirjoitettua aikalaisromaania, jossa on ehe\u00e4 tarinan kaa
\nri ja edustava henkil\u00f6galleria kuin sosiologisesta tutkimuksesta rev\u00e4istyn\u00e4.<\/p>\n

Televisiosta tuli taannoin kaksi ohjelmaa Knausg\u00e5rdista. Ensimm\u00e4isen katsoin, mutta toinen j\u00e4i katsomatta. En ole hirmuisen kiinnostunut siit\u00e4, miten Knausg\u00e5rd kommentoi omia kirjojaan. Muistelen h\u00e4nen sanoneen, ett\u00e4 Taisteluni<\/i>-romaanisarja on l\u00e4ht\u00f6kohdiltaan ei-kirjallinen, koska tavoitteena oli kirjoittaa suoraan todellisuudesta. Se on tietysti puppua, tunnustuskirjailijoiden tyypillist\u00e4 retoriikkaa. Mik\u00e4\u00e4n ei ole niin l\u00e4peens\u00e4 kirjallisista keinoistaan tietoista kuin tunnustuskirjallisuus, johon Knausg\u00e5rdinkin voi laskea. H\u00e4n ei t\u00e4t\u00e4 my\u00f6sk\u00e4\u00e4n peittele muutoin kuin haastattelulausunnoissaan. Kolmososan lopussa Knausg\u00e5rd sanoo, ett\u00e4 h\u00e4nell\u00e4 on samanlainen muistamisen erityislahja kuin joillakin musikaalisilla ihmisill\u00e4 absoluuttinen s\u00e4velkorva. Varmaan h\u00e4n muistaakin yht\u00e4 sun toista, mutta sellaista mieleen palauttamisen mestaria ei ole olemassakaan, joka muistaisi omat ja yst\u00e4viens\u00e4 vuosien tai vuosikymmenten takaiset repliikit. Knausg\u00e5rdin kerrontahan on silmiinpist\u00e4v\u00e4n dialogivetoista, mit\u00e4 kummastelin ensimm\u00e4ist\u00e4 kirjaa lukiessani. Ep\u00e4suorat dialogit olisivat antaneet autenttisemman leiman Knausg\u00e5rdin  muistelmaproosalle, mutta toisaalta se olisi ollut t\u00e4ysin turhaa, koska selv\u00e4stik\u00e4\u00e4n sanasta sanaan kirjatut vuoropuhelut eiv\u00e4t nakerra h\u00e4nen kerrontansa luomaa todellisuudentuntua. Lukija samaan aikaan tiedostaa ja v\u00e4h\u00e4t v\u00e4litt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 t\u00e4ss\u00e4 tehd\u00e4\u00e4n muistoista fiktiota, muutetaan todellisuutta kirjallisuudeksi.<\/p>\n

Miksi n\u00e4in?<\/p>\n

Taaskaan en yrit\u00e4 lausua lopullista totuutta vaan ehdotan, ett\u00e4 lukukokemuksen ytimess\u00e4 on l\u00e4ht\u00f6kohtaisesti kirjoittajan ja lukijan v\u00e4linen intiimi suhde. Taisteluni<\/i>-romaanisarjaa lukiessa tuntuu kuin p\u00e4\u00e4sisi jonkun toisen ihmisen (\u00e4\u00e4rimm\u00e4isen kiehtovan ja salaper\u00e4isen) yksityisimpien tuntojen \u00e4\u00e4relle, kurkistamaan lukittuun p\u00e4iv\u00e4kirjaan kuin suurenmoisena luottamuksen osoituksena. Taisteluni<\/i>-romaanisarjassa on kaiken aikaa kyse ennen kaikkea Knausg\u00e5rdista itsest\u00e4\u00e4n (tai tarkemmin sanottuna h\u00e4nen kirjallisesta hahmostaan), jolloin olennaista ovat h\u00e4nen kirjoituksena v\u00e4littyv\u00e4t tuntonsa ja kokemuksensa, eik\u00e4 niink\u00e4\u00e4n h\u00e4nen tuntojensa ja kokemustensa vastaavuus tai yht\u00e4pit\u00e4vyys ns. todellisuuden kanssa. Muistaakseni Knausg\u00e5rd on jossain puhunut Witold Gombrowiczista yhten\u00e4 innoittajanaan. T\u00e4m\u00e4 1900-luvun kirjallisuuden suuriin nimiin kuuluva puolalainen alkoi pit\u00e4\u00e4 p\u00e4iv\u00e4kirjaa puhtaasti julkaisutarkoituksessa, kun ei p\u00e4iv\u00e4ty\u00f6ns\u00e4 vuoksi kyennyt en\u00e4\u00e4 keskittym\u00e4\u00e4n laajakantoisiin romaanihankkeisiin. Mielest\u00e4ni Gombrowiczin p\u00e4iv\u00e4kirjat ovatkin h\u00e4nen tuotantonsa parasta antia, ja suosittelen niit\u00e4 l\u00e4mpim\u00e4sti kaikille Knausg\u00e5rdin lukijoille. Valitettavasti niit\u00e4 ei ole suomennettu, mutta englanninkielisen\u00e4 ne l\u00f6ytyv\u00e4t kyll\u00e4. <\/p>\n

T\u00e4m\u00e4 Gombrowiczin kirjallinen ohjelmanjulistus soveltuisi eitt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 my\u00f6s Knausg\u00e5rdille:<\/p>\n

I must become my own commentator, even better, my own theatrical director. I have to create Gombrowicz the thinker, Gombrowicz the genius, Gombrowicz the cultural demonologist, and many other necessary Gombrowiczes.<\/i><\/p><\/blockquote>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Sanoin 16. elokuuta kirjoittamassani merkinn\u00e4ss\u00e4 palaavani Karl Ove Knausg\u00e5rdin Taisteluni-romaanisarjan kolmanteen osaan.…<\/p>\n","protected":false},"author":66,"featured_media":725,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[],"acf":[],"platta":{"numLikes":0,"numComments":18,"category":null,"themes":[],"commercial_partner":null,"thumbnail":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/38\/2015\/03\/taisteluni-3.jpg","blog_id":38},"jetpack_featured_media_url":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/38\/2015\/03\/taisteluni-3.jpg","_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts\/84"}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/users\/66"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/comments?post=84"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts\/84\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":1970,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts\/84\/revisions\/1970"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/media\/725"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/media?parent=84"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/categories?post=84"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/tags?post=84"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}